Perussuomalaisuus – miten sen populismissa ei juurikaan näy vennamolainen ”vasemmistopopulismi”

Perussuomalaisten edeltäjiä on Suomen maaseudun puolue tai Suomen pientalonpoikien puolue. Sen tunnuslauluna esitetään netissä seuraava Suomen pientalonpoikien marssi https://youtu.be/2UhVjL2peIM

Laulun sanoitus noudattaa samoja linjoja kuin muutkin samaan melodiaan sovitetut sanoitukset. Tämä valaisee ja rikastanee kuvaamme populismista. Vennamolaisessa sanoituksessa korostuu eliitin kortuptoituneisuus, minkä seikan nojalla eliitti suljetaan ulkopuolelle kansasta. Tässä nähnemme juuri vennamolaisen populismin peruspiirteen. Muutoin sanoitus muistuttaa laulun muiden versioiden sanoituksia.

Agraaripopulistinen laulu kuulostaa samalta kuin espanjalainen suoranainen vastineensa: https://youtu.be/-x-kASelyyU

Yllä oleva versio on Espanjan sisällissodan aikainen ja tunnetuin länsimaissa. Siitä tulee esiin samoja piiteitä kuin vennamolaisestakin sanoituksesta.

Populismilla” viitataan tavallisesti kahteen asiaan: ensinnäkin kahtiajakoon eliitin ja kansan välillä pitäen jälkimmäisiä arvokkaampana kuin edellistä; toiseksi vähemmän arvokkaan sulkemista kansan ulkopuolelle; näin ajatellen populismi voi olla vasemmistolaista ja/tai oikeistolaista. Historiallisesti tuttuine piirteineen se on ollut pikemminkin vasemmistolaista. Oikeistolainen populismi tuli kuvaan, kun se kansa, jonka piiristä eliitti suljettiin pois, ymmärrettiin määrätyt etniset nationalistiset piirteet omanneeksi. Yleensä oikeistolaisuus oli vierasta populismille, jota kannatti nimenomaan maalaisväestö.

Espanjassa anarkistiliike sai kannstus maalaisväestöltä, vaikkakin Katalonian anarkismi, tunnetuin, oli työväenliikettä. Aragonian, Valencian ja Andalusian maaseutuväestö suosi anarkisteja petinteisesti sosialisteja enemmän.

Kuunnellessaan laulun melodiaa ja sanoja ainakin länsieurooppalainen näkee mielleyhteyden Suomen pientalonpoikaisen liikkeen Espanjan maailmankuulun anarkistiliikkeen CNT-FAI: n välillä, joka on suomeksi kansallinen konfederaatio-Iberian niemimaan anarkistifefetaatio.

Jälkimmäinen osa edusti aatteellisesta puhtaudesta huolehtivia anarkistien läheisryhmiä ja edellinen oli anarkistien ja syndikalistien ammattiliitto. Näiden lisäksi anarkisteilla oli myös naisjärjestö, jonka eräs edustaja toimi Espanjan tasavallan ministerinäkin, sekä nuorison järjestö ynnä muita, mm. lehien julkaisijoita ja yksityiskoulujen verkko.

Espanjan maineikasta anarkistiliikettä ja Venäjän narodnikkeja yhdistää ainakin osittain Mihail Bakunin eli zapatnikkeihin pääosin suuntautunut, joskin myös slavofiilisia ajatuksia kansasta ajattelija-aktivisti. Anarkismiinsa hän oli saanut vahvoja vaikutteita Italian yhtenäistämisliikkeen napolilaishaaralta ja vaikutti ajatuksillaan Venäjän narodnikki-anarkisteihin Venäjän vallankumouksen aikaan.

Eduskuntavaaleissa paikoissa toiseksi vaalipäivänä kirinnyt perussuomalaiset on järjestöllisesti – joskaan eivät enää ideologisesti – Suomen pientalonpoikien ja vennamolaisten perillisiä. Vennamolaiset kuulunevat itäeurooppalaisten agraariradikaalien pientalonpoikaisten ryhmien joukkoon, joita ovat myös eteläeurooppalaiset vastaavanlaiset radikaalit. Italian, Espanjan ja Ukrainan anarkistit ja Venäjän narodnikkien perinnettä vaalineet pientalonpoikaiset ryhmät ovat niitä, joita Suomenkin Vennamolaiset muistuttivat.

Vennamolaisuuden analyysi ja tätä havainnollistava laulu näyttää osoittavan, ettei perussuomalaisilla oikeistovirtauksilla ole mitään tekemistä vennamolaisen agraaripopulismin kanssa, joka oli sosiaali- ja vasemmistopopulismia.

Vennamolaisuus saattaakin olla vain perussuomalaisten juoni sellaisten suomalaisten äänien kalastelussa, joille perussuomalaiset ovat väärä puolue heidän arvojaan ajatellen.

Vennamolaisuuden hymnin juuret ovat kuitenkin Puolassa. Melodia on vuodelta 1905 seuraavasta laulusta: https://youtu.be/L8isnYv_xWQ

Laulu on Puolan sosialistisen puolueen lauluja. Se tuli kansainvälisesti tunnetuksi vuonna 1905 ja lähes heti Suomessakin. Venäjän tappio sodassa Japania vastaan oli johtanut lakkoihin, mm. Suomen 1905 kansallislakkoon, ja katutaisteluihin, kuten Varsovassa. Nämä lakot ja taistelut olivat heijastusta Pietarin verisunnuntailta julmine terroreineen, johon tsaari varuskuntien sotilaineen  syyllistyi Venäjän kansan kärsimykseksi ja monien kuolemaksi.

Kysymyksessä oli vuoden 1917, maaliskuusta marraskuuhun ja vuoden loppuun, bolshevikkien vallananastukseen,  kestäneen,  vallankumouksen esinäytös.

Laulusta alkoi ilmestyä sovituksia myös suomen kielellä. Edellä mainittu puolalainen puolue on se puolue, johon kuului Józef Klemens Piłsudski, joka oli vallankumouksellinen ja valtiomies, sotamarsalkka ja armeijan perustaja, itsenäisen Puolan ensimmäinen valtionpäämies ja myöhemmin Puolan tosiasiallinen johtaja. Aiheemme kannalta on mielenkiintousta, että hän oli toiminut keisarillisen Venäjän 1800-luvun lopun narodnikkiliikkeessä.

Suomalaisin sanoin laulettuja versioita käsittelemästämme laulusta on Juho Koskelon orkesterin: https://youtu.be/qKCUJSFiwMQ

Suomalaisille tunnetuin Warszaviankan versio lieneekin seuraava:

Laulun sanoituksia seuraillen päädyimme Suomen sisällis/kansalaissodan myrskyihin ja tyrskyihin, jota leimasi vasemmistopopulismi, toisin sanoen erottelu työkansaan ja sen tunnottomiin riistäjiin, joiden kuulumiselle kansaan haluttiin asettaa ehtoja.

Nykyajan perussuomalaisia taas leimaa ajatus maahanmuuttajien, suomenruotsalaisten, juutalaisten, tataarien, saamelaisten jne. ulkopuolisuus ja heidän jättämisensä hyvinvoinnin ulkopuolelle.

Nykyajan perussuomalaisten populismi on yhteiskunnalliselta luoteeltaan erilaista kuin aikaisempien aikojen sosiaalipopulismi. Perussuomalaiset ovat valmiita tekemään taloudellisia ja sosiaalisia myönnytyksiä, joiden sosiotaloudellisista vaikutuksista heidän kannattajansa kärsivät, jos puolueelle tehdään myönnytyksiä, jotka ovat huononnuksia maahanmuuton, Suomen EU-suhteiden ja kehitysavun kannalta.

On vaikea uskoa, että vennamolaisittain ajattelevat populisit ovat valmiita kärsimään silloinkaan, kun kärsimys on hinta, joka maksetaan valikoivan maahanmuuttipolitiikan etenemisestä ja Suomen eristämiseksi EU:sta. Miksi perinteinen populisti haluaisi maksaa tämän hinnan? Kenties perussuomalaiset eivät enää ole perinteisiä populisteja.

Ovatkohan he  mahdollisesti protofasisteja muukalaisvihamielisine linjauksineen? Jos he ovat, niin he etsivät niistä, jotka ovat heidän mukaansa kansaan kuulumattomia, syntipukkeja, joiden avulla he voivat keskittää valtaa itselleen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu