Rasismi ja kieli – jälkimmäisen avulla PerusSuomalaisten eräät poliitikot ovat toteuttaneet jo pitkään rasismia!

Olemme saaneet kuulla ja nähdä selvästi, miten PerusSuomalaiset kiistävät olevansa rasisteja, kun heistä epäillään siitä. Pitääkö heidän rasistiset esiintymisensä tulkita ”ohimeneväksi rasismiksi”, jota heidän selvästi rasistiset puheenvuorot ilmentävät?

Tätä linjaa ovat puolustaneet etenkin ne, jotka pelkäävät hallituksen kaatumista. Tai onko rasistiset esiintymiset sittenkin syytä tunnistaa syvärasismiksi?

Jälkimmäinen on jäänyt keskustelussa liian vähälle huomiolle. Ennen menemistä syvärasismiin aloitan rasismin määritelmästä.

Rasismilla tarkoitan ihmisten taipumusta pitää itseään toisia parempina näiden alempiarvoisuuden tai oman ylempiarvoisuuden vuoksi, kun tämän perustana on oletettu eri rotu tai etninen tausta, uskonnolliset katsomukset tai omasta kulttuurista poikkeavaksi oletettu kulttuuri.

Itsensä ylentämisellä ja toisten alentamisella on rasistinen psykologinen motiivi. Tätä motiivia on hyvä tarkastella enemmän. Syvärasismi on filosofi Antti Hautamäen erottama (kohta mainitsemassani plogi-kirjoituksessa) rasismin vakavampi muoto erottelussaan ohimenevään ja ”olemukselliseen” (syvä) rasismiin.

Syvärasismi on rasismia osana rasistin identiteettiä, pysyvänä ja hänen itsensä osin tietoisena, osin tiedostamattomana eksistentiaalisena tilana. Siitä rasisti pitää kiinni kuin uskovainen uskonnostaan ja voi luopua siitä vain henkilökohtaisen kriisin kautta.

http://anthauta.blogspot.com/2023/08/rasismia-on-mutta-kukaan-ei-ole-rasisti.html?m=1

Analyysi on saman suuntainen eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartren kuuluisa analyysi antisemitismistä. Hänen menetelmänään on eksistentialistisen psykoanalyysi.

Kirjoitus sisältyy suomennettuun Antisemismin kirous- teokseen (Gaudeamus, 2023) yhdessä George Orwellin ja Istvan Bibon samaan aihepiiriin kuuluvien kirjoitusten kanssa.

Hallituksemme kohtalo voi riippua siitä, tapahtuuko Perisuomalaisissa jotakin vastaavaa kuin mitä uskovaisten persoonallisuutta syvästi jäytävästi hänen kokiessaan uskosta luopumisen ja tulonsa ateistiksi.

Jos PerusSuomalaiset poliitikot ovat syvärasisteja, niin ilman tällaista uskonkriisiä he tuskin näkevät omaa rasismiaan.

Kun Suomessa nyt käydään kiihkeätä, hallitustakin sisäisesti horjuttavaa keskustelua myös harmittavine ylilyönteineen ja kohuiluineen – PerusSuomalaisten rasismista. Heitä ovat Jussi Halla-aho ja yllättävästi häneen on yhtynyt toinenkin kielitieteilijä Janne Saarikivi.

Jatkan lainaamalla filosofi Antti Hautamäkeä – viittaus:

http://anthauta.blogspot.com/2023/07/rasistinen-puhe-on-rasismia-mutta-mita.html?m=1

”Kielifilosofi Paul Grice on kiinnittänyt huomiota ilmaisujen kahdenlaisiin merkityksiin. Sanotulla on aina kirjaimellinen merkitys, mutta myös vihjemerkitys. Taitava kielenkäyttäjä osaa puhua aivan ’korrektisti’, mutta samalla tuoda esiin erilaisia vihjemerkityksiä, esimerkiksi välittää rasistisia sisältöjä. Yksi keino on kääntää asiat päälaelleen.”

Hyvänä esimerkinä tällaisesta tavasta käyttää kieltä – joka painotettakoon ei ole vain sanomista, vaan sanoilla tekemistä – on kielitieteilijä Jussi Halla-aho kirjoituksissaan.

Juuri kielitieteilijänä Jussi Halla-aho tietää, miten kannattaa hyödyntää kielen vihjemerkityksiä, kun kieltä käytetään muuhunkin kuin todellisuuden kuvaamiseen.

Halla-ahon kannattaa seuraajiaan kasvattaakseen väheksyä kielen voimaa vaikuttaa ihmisiin ja saada nämä toimimaan mielensä mukaan. Näin hän tehostaa kielensä vaikutusta. On hieman arvoitus, miksi Saarikivi jakaa hänen kanssaan kielen vaikuttavuuden väheksynnän.

Siihen vastaväitteeseen, että kirjailijat ja runoilijat jo pitkään ovat käyttäneet sanataiteessaan vihjemerkityksiä ja myös poliitikot. Ainakin taiteessa ironiaan ja satiiriin on liittynyt eettinen motiivi. Sen sijaan rasismia ei voida pitää tällaisena. Varsinkaan vastuullisten hallituspoliitikkojen keinovalikkoon rasismin ei pitäisi kuulua. Sarkasmi ei ole mikään puolustus, jos se normalisoi rasismin.

Lainatkaamme Antti Hautamäkeä:
”Tällaisessa kielitieteilijä Jussi Halla-Aho on mestari. Rasistinen kielenkäytön tuomitseminen onkin ’sanavapauden kaventamista’.

Mistään sananvapauden kaventamisesta ei ole kuitenkaan kysymys. Sanoihin ja lauseisiin liittyy kaksoismerkitys, kirjaimellinen ja vihjemerkitys (sivu- tai saattomerkitys), kun liikutaan kielen kehittyneimmissä käyttötavoissa, väittävät puhetekoteorian kehittäjät J. L. Austinista alkaen.

Tämä Austinin kielifilosofian klassinen luento (jos joku on kiinnostunut) on suomennettu nimellä Näin tehdään sanoilla. (niin & näin Tampere 2016).

Myös Antti Hautamäki viittaa aiemmin mainisemassani plogissa austinilaiseen havaintoon ja näkemykseen kielestä:

”Kieli ei ole vai sanomista, vaan kielellä myös tehdään tekoja. Tästä ovat kirjoittaneet monet tunnetut filosofit kuten Wittgenstein ja Austin.”

Hautamäki päättelee samassa kirjoituksessa: ”Rasistinen puhe on rasistinen teko: rasistinen puhe on rasismia ja rasistiset vitsit ja heitot ovat rasismia.”

Ihmisten pilkkaamien, vähättely, loukkaavien ilmaisujen käyttö, uhkaaminen tai maalittaminen etnisten ja uskonnollisten taustojen perusteella eivät ole vain sanojen sanomista, vaan myös nimenomaan rasististen tekojen tekemistä ja osallistumista rasistiseen tekemiseen. Purran käyttämä ilmaisu ”musta säkki” on tästä näkökulmasta todella loukkaava.

Ei-kirjaimelliseen ns. vihjemerkitykseen kuuluu kuvainnollinen tai vitsailuna puolusteltu kielen käyttö, jolla ei ole toteavaa sisältöä; vaan se on varsinaisen sisällöllisen kielen lisänä, jolloin jälkimmäisellä todetaan faktat.

Mikä milloinkin on Jussi Halla-ahon ilmaisema faktasisältö, hänen tapanaan on aina ollut kielellisine keinoineen ”antaa ymmärtää” sellaista, mikä osuu rasistisesti maahanmuuttajiin. Vaikutusta tuodaan merkitysylijäämällä, joka on pilkkaamista, vähättelyä, loukkaamista jne.

Hautamäki olettaa Janne Saarikiven kolumnissaan olleen samaa mieltä kuin Jussi Halla-aho, mikä ilmenee seuraavasta lainauksesta filosofilta

”Saarikivi näyttää kolumnissaan olevan samaa mieltä: vasemmiston rasistisen kielenkäytön tuomitseminen on ”holhoamista” ja helluntaipastorin moralismia. (Toivottavasti helluntaipastorit eivät loukkaannu tästä.)”

Halla-ahon menestys poliitikkona on perustunut hänen taiturimaiseen tapaan valita runsaasti vihjemerkityksellisiä sanoja ja lauseita värittämään hänen kuivaa sanomaansa.

Sen vuoksi maahanmuuttovastaisuus niissä, jotka ovat ottaneet vastaan hänen sanomansa, on perustunut heidän syvärasismiinsa, tähän ainakin pikemminkin kuin varsinaisesti heidän kokemuksiinsa maahanmuuttajista.

Rasismi ja maahanmuuttovastaisuus ovat erillisiä asioita sikäli, että rasismi voi kohdistua ja kohdistuu myös kantasuomalaisiin, mm. saamelaisiin, romaneihin ja suomenruotsalaisiin eri asteisinä. Maahanmuuttovastaisuuden ja rasismin erottamisen pitäisi olla mahdollista.

Keskustelu ja kiista rasismista onkin koskenut epätietoisuutta siitä, ovatko PerusSuomalaiset enimmäkseen syvärasisteja. Tällaisina he pitäisivät itseään ylempiarvoisina kuin sekä maahanmuuttajia että niitä kantaväestöön kuuluvia, joita eivät pitäisi täysinä suomalaisina etniseen tsustaan liittyvän jonkin seikan vuoksi.

PerusSuomalaiset pitäisivät, jos epäilykselle on katetta, edellä mainittuja itseään alempina. Näitä he avoimesti (tai vain antaen ymmärtää) halveksisivat, väheksyisivät tai vihaisivat näitä näille olettamansa ”alempirotuisuuden” tai näiden etnisen taustansa vuoksi.

Kun epäilys PerusSuomalaisten vuosia kestäneen selvästi rasistisen puhetavan perusteella syvärasismista on herännyt, epäilyn poistaminen edellyttää heiltä vähintöänkin tekoja, jotka hälventäisivät epäilystä. Anteeksipyyntörituaalit eivät enää riitä, koska ne jättävät itse ongelmat ratkaisematta.

Itsekriitisyys omia motiivejaan kohtaan ja niiden analyysi on vähin, mitä voidaan vaatia heiltä. Luonnollisesti heidän myös pitäisi sitoutua työhön rasismin kitemiseksi, myös syvärasismiin ulottuvaan. Rkp:n vaatimukset sisältänevät ainskin nämä.