Turha kohu Sanna Marinin ympärillä – suomalaisen median kyvyttömyys suojautua somesta tulevalta hybridivaikuttamiselta

Videolla näkyy vain tanssiva Sanna  Marin — täysin yksityishenkilöitä olevine ystävineen — eikä siinä ole mitään merkkejä päihteistä: alkoholista ei ole merkkejä eikä varsinkaan huumeista. Jostakin syystä videolla nähdään olevan muka moitittavaa. Se oletus, ettei tanssi onnistu ilman viinaa tai huumeita, ei päde suomalaisiinkaan. Itse asiassa suomalaisetkaan eivät pysty – huolimatta mahdollisista kuvitelmistaan tai luuloistaan – tanssimaan päihtyneinä.

Sanna Marininkaan tanssi ei ole humalaisen tanssia vaan omin silmin havaittavasti mahdollisimman kaukana siitä. Sannan tanssiliikkeet ovat taiturillisia, mikä viittaa siihen, ettei hän ollut merkittävästi humalassa, vaan täysin työ- ja viranhoitokuntoinen. Tämän voi nähdä videolta, ellei ole liiaksi aiempien Marinille vihamielisten puheiden  vietävissä.

Videon nähdessään moni suomalainen näyttää ahdistuneen näkemästään. Harva kuitenkin kehtaa myöntää tätä, ja sen sijaan uskottelee netissä ja täällä puheenvuorossa olevan huolissaan pääministerin päihteiden käytöstä tai hänen turvallisuudesta tai maan turvallisuudesta.

Kaikki tällaiset uskottelut ovat vain maalitolppien siirtelyä, kun itsekin tajutaan muille esitetetyt näkemykset typeriksi ja oikeaan osuvaksi Sanna Marinin harmitton ja päihteetön ilonpito

Huudot tanssien taustalla ovat ääneltään niin epäselviä, että kuulijan mieli täydentää niitä hänen omien subjektiivisten ennakkokäsitysten mukaisesti ”jauhojengiksi” tai ”jallujengiksi”. Jauhojengi on merkitykseltään tyhjä.

Epäilen pystyykö taitavinkaan ääniteknikko saamaan mitään tolkkua taustaääniin. Sitä paitsi ne on voitu lisätä myöhemmin ääniraitaan. Ei ole mitään oikeudessa pitäviä perusteita epäillä Sanna Marinia mistään laittomuudesta, mutta ei myöskään nähdä mitään päihteiden käyttöä videolta.

Salaliittoteoreetikot ja populistinen äärioikeisto pyrkivät omilla alustoillaan suosittelemaan ”jauholle” jonkin huumeen käyttöön liittyvää merkitystä. Suomen itseään laatumedioina esiintyvien medioiden ei pitäisi levittää netin uumenien alustojen merkitysehdotuksia uudissanoille.

On todennäköistä, että Ylilaudan kaltaisten toimijoiden taustalla on tavalla tai toisella myös Venäjä. Natoon pyrkivän Suomen medioiden ja pääministeri-instituution rapauttaminen on Venäjän edun mukaista, vaikka Venäjä ei ehkä ole suoraan osoitettavissa taustalle. Valtioelimemme eivät saisi hötkyillä turhien kohujen vuoksi.

Epäselviä ääniä kuullessaan on luonnollista ihmismielelle täydentää kuultua siten, että sille tulee tajuttava merkitys – tuloksena kulloisenkin ihmisen aivan subjektiivinen tulkinta, sillä tähän heijastuvat omat aiemmat kokemukset ja piintyneet käsitykset videossa oleviin ihmisiin tai toimintoihin.

Seuraavat objektiiviset seikat jäävät monen mieleltä huomiotta: Näemme hänen tanssinsa perusteella, että hän oli täydessä työkunnossa hyvine sielunvoimineen ja hyväkuntoisine kehoineen. Kyvykkyys viranhoitoon ja nopeaan reagointiin ovat selviä nähdyn tanssin perusteella videon katsojalle. Väitteet jostakin laittomuuksista tai muusta ovat Sanna Marinin kunniaa loukkaavia. Loukkaavia ne ovat myös alkoholin osalta.

Kun mediat täysin luopuvat toimitustyössä aivan välttämättömästä lähdekritiikin käyttämisestä ja  huolellisista faktantarkistuksista ja seuraavat sokean kritiikittömästi populistien ja salaliittoilijoiden tarjoamaa – kuten on todettu käyneen Sanna Marinin ajojahdissa, emme voi luottaa Suomen medioihin näiden huonon, totuuden täysin sivuuttavan journalismin vuoksi, joten kuinka voimme enää luottaa muulloinkaan, kun media väittää tarjoavansa totuutta: luottamus totuuden lähteeseen on mennyt.

Faktojen jälkikäteinen tarkastaminen on median nykyinen toimintatapa – mikä on huonoa journalismia, jos sitä ylipäätään voi journalismiksi sanoa. Perinteisen median toimintatapa näyttää paljastavan meille, että Sosiaalinen media on sillle kaiken kritiikin yläpuolella oleva. Siihen on uskottava lähes uskonnollisella tavalla – sokeasti, siis kyseenalaistamatta siitä mitään. Kun sosiaalisessa mediassa liikkui video, jonka alkuperä on tuntematon siinä vaiheessa, kun se huomataan, sen alkuperää ei tule edes yrittää selvittää.

Suomen pääministerin harmittomasta illanvietosta sosiaalisessa mediassa kiertänyt video on villinnyt paitsi ihmiset, myös valtamedian toimittajat. Toimittajien laiminlyöntien vuoksi ihmiset on jätetty kansankiihottajien, erityisesti perussuomalaisten ja Venäjän tavoitteiden ajajien armoille.

Olemme tilanteessa, jossa se, mitä Sanna Matin kertoo, on tiedonjanoiselle uskottavampaa kuin mediat, jotka ovat hylänneet tiedon levittäjän periaatteet aina, kun Sanna Marinista on kysymys. Se, että laatumedioiksi pyrkivät mediat ovat myös hylänneet journalismin, on se asia, minkä pitäisi järkyttää tai ahdistaa Suomen kansalaista – ei tanssi, joka liikuntamuotona osoittaa, että Sanna on pääministerin tehtävien tasolla.

Keltään tuskin jää huomaamatta joidenkin medioiden, eritoten Iltalehden, vahva sitoutuminen häiritä ja haitata Sanna Marinia aikaansaavine hallituksineen – kylvämällä kansaan sen vastaista epäluuloa, jopa journalismin kustannuksella.

Ihmisten henkilökohtaiseen vapauteen ollaan valmiita puuttumaan yksityisyyden suojan kustannuksella levittämällä videota. Lisäksi luulotellaan, ettei pääministerille kuulu samaa henkilökohtaista vapautta (erillisesti poliittisesta vapaudesta) kuin muillekin kansalaisille – ei tanssimiseen tai ei mietojen alkoholijuomien nautintaan vapaa-aikoina. Tätä vapautta väitetään muka turvallisuusriskiksi jne. No, tämähän on juuri sitä maalitolppien siirtelyä, jota todistelussa ei ole suotavaa käyttää.

Oma luottamukseni on mennyt suomalaisiin toimittajiin, jotka ovat levittäneet valheita välittämättä selvittää, kenen valheita ne ovat. Kun kokoomuksesta uutisoidaan, niin journalismista pidetään kiinni, mutta kun kysymyksessä on Sanna Marin – kaikki kelpaa journalismin ja periaatteet voidaan heittää romukoppaan.

Putin myös pyrkii, kuten pyrittiin Neuvostoliitossakin samaan: ihmisille osoittamaan, ettei mikään tiedonlähde ole luotettava. Valetaan uskoa siihen, ettei mikään tiedonlähde voi olla luotettava, minkä vuoksi on uskottava vain pelottavinta. Kuka tietää, että kysymyksessä on Putinin testi niistä suomalaisten kipupisteistä, joihin Venäjän kannattaa tarttua.

Tietenkin Venäjällä on demokratioiden vahingoksi vähemmistödiktatuuri; Suomessa taas yksilöiden eristyminen ja riippumattomuus toisistaan on heikentänyt heidän mahdollisuuttaan pitää kiinni omasta vapaudestaan sen sosiaalisen paineen vuoksi, jonka aiheutuu yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden myötä syntyneestä yleisen mielipiteen vallasta.

Tämä enemmistödiktatuuri näkyy nyt Suomen medioiden tavassa hylätä kaikki journalismin tärkeät periaatteet. Toisena uhkana on yksilöiden voimattomuus vastustaa hallinnon keskittymistä joidenkin harvojen käsiin.

Enemmistödiktatuuri on poliittista tyranniaa: lempeää, pikkutarkkaa ja holhoavaa valtaa; ollen käskemättä tämä mieluummin ”häiritsee, painostaa, heikentää, tukahduttaa ja typerryttää”. Alexis de Tocquaville (klassisessa Demokratia Amerikassa teoksensa toisessa osassa jo 1800 luvun keskivaiheilla) juuri äsken mainituilla sanoilla kuvasi ememmistötyranniaa. Vapautta kavennetaan ”pehmeästi” ja yleisenä mielipiteenä esiintyvän nimessä – kuten Sanna Marinin seurueessa olijoiden vapautta vapautuneeseen ilonpitoon.

Enemmistötyrannialle on ainoa vastamyrkky yksilöiden vapaus elää parhaaksi katsomallaan tavalla ja tähän vapauteen turva, laillisella oikeudella taattu, niin pitkälle kuin ei vahingoiteta muita. Elleivät he haittaa muita, niin yksilöt ovat vapaita päättämään, miten elävät elämänsä – kuten erityisesti John Stuart (niin ikään jo 1800- luvulls esseessään vapaudesta) edellytti.

Vapauden sietää ulottua myös kokoontumiseen ja yhdistymiseen, jotta yksilöitä ei tee heikoiksi heidän välillään vallitseva riippumattomuus ja eristys, vaan vastustuskykyisiksi keskittämistä kohtaan. Suomen median keskittyminen harvoihin käsiin on merkki sen uhan toteutumisesta, joka piilee juuri tuossa eristäytymisen yksilölle tuomasta heikkoudesta.

Median omia periaatteitaan rikkova toiminta Sanna Marinin kohdalla voi kääntyä mediaa vastaan ja tehdä vahinkoa pääministeri-instituutiolle. Vastoin töryn levittäjien aikomuksia sosiaalidemokraatit voivat saada vaalivoiton sen vuoksi, että Sanna Marinin hyvä maine tahdotaan tahria niin alhaisin menetelmin, jota toimittajat ovat tehneet.

Toimittajat ovat olleet kyvyttömiä kritisoimaan pääministerin politiikan puutteita ja näin korjaamaan maamme tilaa; sen sijaan he ovat osoittaneet kyvykkyyttä vain hänen maineensa mustaamisyrityksiin.

Puheet pääministerin vaihtamisesta on syytä tyystin unohtaa. Asia on siihen liian vähäpätöinen ja riskit Suomelle, pahimmillaan sen vapaudelle ja itsenäisyydelle liian suuria. Ainakin Suomen maine eurooppalaisena maana kärsii – tunnetusti perisuomalaisuuteen kallistuvat eivät tahdo Suomesta eurooppalaista.

Euroopan muissa on selvästkin mahdoton ymmärtää somessa ja mediassa esiin putkahtaneita asenteita, vihamielisyyttä tanssia ja miedon alkoholin kohtuullista käyttöä kohtaan. Perinteisesti asenteitamme on muokattu niiden vastakkaisiksi vielä viime vuosisadan puolella.

Toisin on ollut varsinsisessa Euroopassa. Viini ja olot – miedot alkoholijuomat sopivasti käytettynä – ovat tyypillisiä seurustelujuomia sivistyskansojen piirissä, jollainen myös Suomi yrittää epätoivoisesti olla. Juomista kiihkoilu antaa Suomesta kuvan äärimäisenä alkoholipuritanismin maana ja kulttuurina. Sitä tuskin järkevinä haluamme.

Nykylain mukaan pääministerin valinta on pääministeripuolueen asia – ei presidentin, ei median eikä varsinkaan niiden, jotka nettiväen piirissä eniten kiihkoilevat eroamisen puolesta. Eroaminen pelkän öyhöttämisen vuoksi antaisi kuvan pikemminkin puuttuvasta kuin toimivasta demokratiasta.

Pääministeripuolue on ryhdikäs, kun se pysyy pääministerin tukena. Tämä on tärkeää tilanteessa, jossa jonkinlaisena laatumediana esiintynyt suomalainen media yhtäkkiä hylkäsi lähdekritiikin rippeetkin, unohti kokonaan faktantarkistuksen ja näin päästi julkiseen mielipiteeseen netissä liikkuvat totuuden vääristelyt.

Media saattoi myös korjailla ja muutella lähes tunti tunnilta juttujaan raportoimatta sisältöön tulleista muutoksista (Helsingin sanomat mm. ”jauhojengin” osalta).

Erityisesti muistettakoon: tämä kaikki on tapahtunut tilanteessa, jossa Euroopan ja maailman poliittisen tilanteen vuoksi niin medioilta kuin muiltakin erilaisilta instituutioilta odotetaan malttia ja ennen muuta suurta vastustuskykyisyyttä mahdollista paljon nykyistä laajempaa hybridivaikuttamista kohtaan.

Sosiaalidemokraattinen puolue näyttää lupaavasti olevan vastustuskykyinen ja järkähtämätön asettumalla tukemaan Suomen pääministeri-instituutiota.
Hybridivaikuttaminen netissä tähtää juuri instituutioiden rapauttamiseen (Donald Trump, Vladimir Putin ja Unkarin Orban tai Erdogan).

Maan ylimmän johdon vaihtaminen turhien nettikohujen vuoksi rohkaisee Venäjää luomaan uusia ja uusia kohuja hybridivaikuttamisellaan ja pyrkii myös valjastamaan salaliittoilija- ja populistipiirit ajamaan heidän ymmärtämättömyyttään tai katkeruuttaan Putinin agendaa.

Kokonaan huomiotta on jäänyt myös se, että video sisältää kahdessa yksityishuoneistossa kuvattua materiaalia. Nämä joutuminen medialle loukkaa siinä olevien yksityishenkilöiden yksityisyyttä, jos videon käyttöön ei ole heidän lupaansa; edelleen videon kuvaajan lupa vaaditaan.

Ymmärtääkseni lupia ei ole. Lehtien korostama yhteiskunnallinen merkittävyys ei ainakaan toteudu muiden videossa näkyvien, paitsi Sanna Marinin osalta. Sillä, joka on julkistanut videon, ei ollut oikeus laillisesti siirtää julkaisuoikeuksia medialle.

Hallituksen kaatumista juuri nyt tuskin toivomme, sillä uusia vaaleja tuskin tarvitsee kukaan – lukuun ottamatta diktaattori Vladimir Putinia viekkaine hännystelijöineen – nyt kun seuraavat vaalit ovat jo ovella. Hallituksen kaatumisen myötä myös pääministerin henkilö vaihtuisi. Pelkkä henkilövaihdos on mahdollinen vain, jos pääministeripuolue vaihtaisi omaa puheenjohtajaansa.

Näin lähellä vaaleja vaihdos ei ole puolueelle edullinen sitä mahdollisesti repivine ja hajottavine vaikutuksineen. Riskien minimoimiseksi puolueelle ja valtiolle pääministerin henkilöä ei ole järkevää vaihtaa. Henkilöä siis vaihtaa vain puolue (presidentille asia ei enää kuulu).

Sosiaalidemokraattisen puolueen, pääministeripuolueen ei pidäkään peräytyä tukemasta pääministeriä asiassa, joka koskee hänen henkilökohtaista vapauttaan asioissa, joilla ei pitäisi olla mitään poliittista merkittävyyttä.

Puolueessa ymmärretään kyllä, ettei häneen liittyvän kohun ajankohta liene mikään sattuma: sosiaalidemokraattien kesäkokouksen aikaan eräiden lehtien halu saada pääuutinen, jonka varjoon tuon kokouksen päätökset jäisivät. Kohu lienee rakennettukin ihan mainittua asiaa silmälläpitäen.

Sanna Marinin kiistämättömät ansiot liittyvät osaksi hänen nuoruuteensa – häneltä puuttuvat hyvässä ja pahassa vanhempien ja pitkäuraisempien johtavien poliitikkojen ulko- ja turvallisuuspoliittiset rasitteet.

Kuten kaikki muistanemmekin, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan alkoi Krimin kaappaamisesta Venäjälle 2014. Vaikka tämä tuskin jäi huomaamatta Suomen johtavilta poliitikoilta, he viis veisasivat siitä: eivät olleet tehneet johtopäätöksiä Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaisista toimista eikä näiden selvästä yhteydestä siihen, että Venäjälle oli täysin avoimesti perustettu diktatuuri selvästi ilmaistuine aikeineen liittää Ukraina Venäjään.

Suomen johto liittyi lännen symbolisiin pakotteisiin, mutta ei katkaissut kerralla riippuvuuttaan Venäjän energiasta, vaan meni lisäämään sitä aiheuttaen nykyiset taloudelliset ongelmat. Viimeksi Uniper-kauppojen haitallisuus alkoi selvitä, kun Venäjän hyökkäyssodan tämän vuoden käänteen vuoksi – kun tuli pakolliseksi asettaa symbolisia tuntuvampia pakotteita Venäjää vastaan.

Naton jäsenyyttä ei olisi haettu ilman poliittisen johdon nuorentumista. Vanhojen poliitikkojen mielipidettä ei olisi kääntänyt pelkästään tänä vuonna tapahtunut Venäjän hyökkäyssodan kiihtyminen. Nuorempi sukupolvi ei enää pelkää Venäjän uhoilun takana olevaa Neuvostoliiton ajan varjoa.
Venäjä ei ole kyvykkyydeltään verrannollinen Neuvostoliittoon, silti pelko ja kunnioitus on lujasti vanhojen poliitikkojen selkäytimessä myös Venäjän suhteen. Sellaiset uudet huippupoliitikot, jotka eivät olleet vanhojen jäärien Venäjää palvovaa sukupolvea, kuten Sanna Marin, olivat pelastus Suomelle. Jäärien johdolla Suomi ehkä olisi ajautunut Putinin käsiin.

Vuonna 2014 niitä, jotka varoittivat Venäjästä, ei kuunneltu. Näimme kuitenkin, että vaikka Venäjän eteneminen jo tuolloin pysähtyi Ukrainan vastarintaan, Venäjä ainakin osittain onnistui hybridi- ja kybervaikuttamisellaan vaikuttamaan Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin saaden Donald Trumpin presidentiksi.
Putin saavutti ensimmäisen voittonsa, joka soveltunee malliksi sille, miten Natoon hakevaan Suomeen voi vaikuttaa, kun Ukrainassa käytävä hyökkäyssota tekee mahdottomaksi käyttää ”vihreitä miehiä”, eritoten kun tämä malli onnistui vain Krimin kaappauksessa.

Sanna Marinin osakseen saama erityisen epäoikeudenmukainen kohtelu sai minut miettimään, mitä hybridivaikuttaminen oikein on. Sanna Marin on samassa persoonassa paitsi yksityishenkilö, myös instituutio, itse asiassa Suomen valtion korkein. Valtio konkretisoituu Sanna Marinissa, kuten kansanedustajissa, riviministereissä ja presidentti Sauli Niinistössä sekä lopulta kansalaisuudesta, jossa me kaikki olemme osallisia omassa vaatimattomuudessamme.

Riippumatta instituutioroolistamme politiikan ulkopuolellekin jäävän henkilökohtaisen vapauden toteutuksesta on meidän huolehtiminen. Venäjä-pelkomme ei saisi purkautua kaunaisuutena pääministeriä kohtaan.

Suomea saattaa myös uhata seuraavissa vaaleissa Venäjän masinoima hybridi- ja kyberkampanja Suomen poliittisen ilmapiirin sotkemiseksi ja ristiriitojen kärjistämiseksi. Tätä uhkaa vähättelevät poliittiset vaikuttajamme, jotka on olevinaan huolissaan Venäjän reaktioista Suomen Nato-jäsenyyden hakuun.

Vaikuttaminen kohdistunee silloin kokonaisvaltaisesti meihin kaikkiin ja siinä tavoitellaan sitä, että käännämme kaunamme ja käännymme toinen toista vastaan. Täysin viaton käyttäytyminen toisessa ihmisessä — Sanna Marinin ympärillään olleessa kohussa — voi saada lähes tai suorastaan kohtuuttomat mittasuhteet.

Kansalaissotiakin on voinut aiheutua syistä, jotka ovat olleet mitättömiä. Niiden ympärillä ollut kiihkoilu on vain johtanut ikävään lopputulokseen. Tämä on se konteksti, jossa sietää tarkastella hybridivaikuttamista.

Hybridi tarkoittaa ”sekoitettua”, joten vaikuttamisesta puhuttaessa tämä sisältää esimerkiksi tunnevaikuttamista ja järkeen vetoamalla vaikuttamista toiseen ihmiseen, mutta myös hänelle uhkauksia esittämällä vaikuttamista, häntä kiristämällä ja häneen painostusta kohdistamalla sekä lahjonnalla vaikuttamista. Myös vapautta kaventava pakottaminen on vaikuttamista siihen, jolta vapaus viedään. Myös äsken mainittu voidaan sisällyttää hybridivaikuttamiseen. Vaikeasti tunnutaan käsitettävän, mitä on olla tällaisen vaikuttamisen kohteena tai sen harjoittajana.

Hybridivaikuttamista eivät käytä vain valtiot toisiinsa, vaan myös omiin ja toistensa kansalaisiin, mutta myös saman maan kansalaiset toisiinsa ja toisten maiden kansalaisiin. Hybridivaikuttamisessa on mukana kaikkia edellä lueteltuja. Olennaista on niiden sekoittuminen toisiinsa.

Viimeisin Marinin tanssi- kohu osoittaa karulla tavalla, ettei suomalainen media ole ollenkaan valmis kestämään Venäjän hybridi- ja kybervaikuttamista, kun se todenteolla tapahtuu. Suomen medioille on helppo syöttää sosiaalisen median kautta kansallemme ja maallemme vaarallista disinformaatiota. Tästä ovat osoituksena viimeinen Sanna Marinin ympärillä vellonut kohu.

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu