Voiton päivä – russistisen venäläisyyden patrioottisen kultin tärkein juhla!

Voiton päivä on taas vuotuisesti juhlittuna, Venäjän hyökkäyssodan varjostamana siviiliväestön kiduttamisineen, aivan vertaansa hakevine joukkoraiskaamisineen ja suoranaisine kansanmurhineen. Sotijana Venäjän armeija on alapuolella kaikkien suurvalta-armeijojen olemattomien tulostensa vuoksi. Jos rikoksen uhriksi tullaan olemalla jotakin kansanryhmää, niin selvästi  kysymyksessä on kansanmurha — näin arkijärjen mukaan.

Edellä mainittuihin vertautuviin rikoksiin syyllistyivät myös natsi-Saksan joukot joista saavutettu voitto on ollut alkuaan juhlinnan kohde. Venäjän parhaillaan käymässään hyökkäyssodassa ukrainalaisten kärsimykset alkavat olla venäläisten käsissä samaa luokkaa kuin natsien käsissä.

Toisen maailmansodan voiton päivää on juhlittu eri päivinä entisen Neuvostoliiton valtioissa kuin Euroopan länsiosissa lännessä – Venäjällä ja Ukrainassa. Se on maissa vapaapäivä. Muistettavana on voitto natseista, joista Ukraina ja Valko-Venäjä kuolleine ja vammautettuine siviileineen kärsivät eniten, Venäjä vähiten.

Kuitenkin Venäjällä voitonpäivä on nostettu Neuvostoliiton romahdettua tärkeimmäksi juhlapäiväksi: lokakuun vallankumouksen muistopäivä ei ole enää julkisesti juhlittu. Se, mikä Putinille aateveljineen on NL:ssa hyvää, on armeijaan liittynyt kehitys yms. NL nähdään osaksi Venäjän historiaa.

Tavoitteena on selvästi palauttaa keskuuteemme ikuinen Venäjä, kolmas Rooma. Vain 5 prosenttia nykyisen Venäjän alueesta joutui kärsimään natsi-Saksan miehityksestä miltei kaikkien Saksan ideologisten joukkojen ja asevoimien harjoittamine terroreineen. Ukrainassa Valko-Venäjällä jälkimmäiset julmuudet kohdistuivat koko väestöön tähän päivään asti jättämine vaikutuksineen.

Itse asiassa NL valtiomuodostumana on vain yksi uudistuskausi, jopa lyhyt sellainen, Venäjän historian usean ylhäältä toteutetun uudistuskauden, tavallisesti puolitiehen jääneen, joukossa. Terrori kuului niihin enemmän tai vähemmän. Ilmeisesti ne yleensä osoittautuivat poikkeamiksi Venäjän ”oikeasta” tiestä.

Toisessa maailmansodassa — ironisesti — Venäjän siviiliväestön suurin osa välttyi natsien terrorilta sen vuoksi, että natsien vastaiset taistelut voitiin käydä Valko-Venäjällä ja Ukrainassa eli sotilaallisen etupiirin maissa. Ukraina ja Valko-Venäjä kohtaivat terrorin kahdesti, ensin 1930-luvulla Josef Stalinin terrorin, sitten natsien terrorin, jonka keskeyttävään voittoon voiton päivä liittyy. Totalitaarinen diktatuuri säilyi Stalinin kuolemaan, autoritaarisuus Neuvostoliiton hajoamiseen asti.

Voiton päivä on erityisen tärkeä entisen Neuvostoliiton alueilla, jotka välttivät natsimiehityksen. Siis vähimmin natsien terrorista kärsineellä Venäjällä Putin valtakoneistoineen on nostanut voitonpäivän paraateineen ja muine juhlallisuuksineen tärkeimmäksi valtiolliseksi juhlaksi.

Tänä vuonna voiton päivää juhlitaan nykyisen Venäjän käymän hyökkäyssodan varjossa ukrainalaisia vastaan, jotka olivat venäläisten aseveljiä toisessa maailmansodassa. Hyökkäys Ukrainaan on täynnään hyökkääjän tekemiä sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Siviiliuhreiltaan Suomen talvi- ja jatkosota ei vastaa Ukrainassa Venäjän joukkojen aiheuttamia sotarikosten uhreja eikä Ukrainassa ja Valko-Venäjällä natsien toisessa maailmansodassa aiheuttamia siviiliuhreja. Kidutus, joukkoraiskaukset lapsesta aikuiseen ja murhat kansanmurhiin asti ovat olleet osa Ukrainan alueen nykyaikaisia sotia.

On kuvaavaa, että Suomen itsenäisyyden ajan vakiintuneessa suomettuneessa historiankäsityksessä aktiivisesti unohdettiin Venäjän tsaari Pietarin, uudistajatsaarin, ajan isoviha-nimisen Suomen miehityksessä, eritoten Pohjanmaalla tehdyt siviiliväestöön kohdistuneet tuhot.

Edellä todetut tuhot lienevät olleet suhteellisesti ainakin samaa luokkaa koko suomalaisväestön osalta kuin NL:n suomalaisiin kohdistunut terrori Aunuksen ja Vienan suomalais- ja karjalaisväestön osalta. Emme vain halunne muistaa, että terrorilla on NL:n historiaa pitemmät juuret Venäjän historiassa – vielä perkaamatta.

Venäjällä edellisen maailmansodan voiton päivä on valjastettu juhlistamaan Venäjän suurvalta-aikojen – niin olleiden kuin kuviteltujenkin – muistoa. Tästä kuvittelua on pitää slaavilaisiakin asukkainaan käsittänyttä Kiovan Rusia kokonaan itäslaavilaisena, saati venäläisenä, kuten on myös pitää Puola-Liettuan kreikkalais-katolis-ortodoksisia alueita muinoin venäläisinä.

Neuvostoliittolaisesta voitonjuhlasta on tehty (uus)venäläinen voiton päivä. Venäjän sotahistorian muistamisesta on tehty venäläisen identiteetin ydinosa. Muilta osin Neuvostoliiton virallinen Venäjä halunnee unohtaa. Venäjän korkeakulttuurille Putinilta ei riitä arvostusta.

Militaristis-russistisella (fasistisella) Venäjällä ovat patrioottisia hahmoja paljolti samat, jotka Josef Stalin palautti vähän ennen toista maailmansotaa tsaarien ajalta tai bolsevikkivallan alkuajoilta. Esimerkkeinä voidaan valita Aleksanteri Nevski (ajalta ennen tsaareja), Aleksanteri Suvorov (suomentaitoinen marsalkka Napoleonin sotien ajalta) ja vallankumouskaudelta Vasili Tšapajev (kuollut 1919).

Stalin siis palasi tsaristiselta ajalta peräisin olevaan patrioottisuuteen, jota käytettiin NL:n hyväksi kuten aikaisemmin tsaarien Venäjän hyväksi. Moskovan patriarkaatin ortodoksisuuteen on palattu nykyisellä Venäjällä laajennuksena venäläiseen patrioottiseen kulttiin.

Militaristis-russistisella Venäjällä sitä Neuvostoliittoa, johon ei haluta palata, on Lenin vähemmistökansallisuuksia suosivine poliitiikkoineen ja päätöksineen, joilla Lenin tunnusti vanhasta valtioyhteydestä eroavia valtioita (Suomi, Baltia) tai loi uusia neuvostotasavaltoja, Venäjän federaatiosta erillisiä (Ukraina, Valko-Venäjä).

Noiden neuvostotasavaltojen pohjalle syntyneet itsenäistyneet valtiot eristivät itäslaavit ”historiallisesta yhteydestään”. Tätä yhteyttä Putin on alkanut palauttaa äärimmäisen julmin keinoin eli sodalla siviiliväestöä vastaan. Suomenkin vuoro on varmaankin edessä — jos jäämme Naton ulkopuolelle.

Militaristis-russistinen Venäjä on NL:n hajottua muodostunut vanhan Moskovan Venäjän alueelle sisältäen myös Pietarin ja Kaukasian sekä Siperian. Patrioottinen kultti palvelee nykyaikana tätä tynkä-Venäjää, joka on miehittänyt Valko-Venäjän ja yrittää vallata tai tuhota Ukrainan asukkaineen ja asuntoineen.

 

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu