Orwell ja Venäjän historiakomissio

Venäjä asetti toukokuussa historiakomission ja valmistelee uutta lainsäädäntöä ”Venäjän etujen vastaista historian vääristelyä vastaan”. Orwellin hengessä totuudesta puhumisesta seuraa rangaistus ja valehtelusta palkitaan. Kyse ei ole vuodesta 1984, vaan armon vuodesta 2009.

Historiakomission tavoitteena on nimestään huolimatta peittelemätön Venäjän etujen ajaminen historiallisen totuuden ja objektiivisuuden sijaan. Historian vääristely on kiertoilmaisu, jonka kärki on tarkoitettu suitsemaan Venäjän sisäisen opposition, Baltian maiden, Ukrainan ja Puolan historiantulkintoja.

Komissio ja lainsäädäntö ovat välineellisiä tavoitteita hallita ja kontrolloida menetettyä menneisyyttä, neuvostotraumoja.

Venäjän ele osoittaa samalla täydellistä kyvyttömyyttä käsitellä itsekriittisesti omaa menneisyyttään: anteeksipyytämisen ja oman pesänselvityksen sijaan se ottaa hyökkäystensä ja syytöstensä kohteeksi ne alueet, joiden miehittämisestä ja kärsimyksistä se on itse vastuussa.

Historiakomission viesti on selkeä: ellet ole samaa mieltä neuvostoajan historiatulkinnoista, joudut rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Venäjän etujen vastaista historian vääristelyä ovat mm. puheet ja kirjoitukset Baltian maiden neuvostomiehityksestä, Ukrainan (ja muiden neuvostotasavaltojen) tarkoituksellisesta nälänhädästä 1930-luvulla tai 22 000 puolalaisen murhasta Katyninissä. Näiden em. asioiden esilläpitäminen saattaisi aiheuttaa rikosoikeudellisia seurauksia.

Suunniteilla olevan logiikan mukaan olisi jatkossa samalla tavoin Venäjän lain vastaista sanoa Neuvostoliiton hyökänneen Suomeen vuonna 1939, koska se tuli vapauttamaan suomalaista työväestöä fasismilta. Tai lain rikkomiseen syyllistyisi silloin, kun väittäisi neuvostoilmavoimien pommittaneen suomalaisia kaupunkeja ja niiden siviilikohteita jne.

Laki johtaisi toisien sanen mielettömiin ja mielivaltaisiin tulkintoihin, jonka perusteella voitaisiin mm. evätä viisumin saanti Venäjälle.

Venäjä pyrkii juridiikan keinoin palauttamaan absurdit neuvostotulkinnat, joiden mukaan esimerkiksi Baltian maat halusivat vapaaehtoisesti liittyä Neuvostoliittoon tai ukrainalaiset aiheuttivat itse nälänhädän sikäläisten paikallisviranomaisten kieltäydyttyä jakamasta Stalinin lähettämää ruoka-apua.

Tämän nurinkurisen logiikan mukaan Baltian maiden, Puolan ja Ukrainan pitäisi pyytää anteeksi ja olla kiitollinen Venäjälle sen edeltäjän myötämielisyydestä näiden maiden väestöä kohtaan.

Tällöin unohtuu se, että miehitys on miehitystä, rikos rikollisuutta, vääryys vääryyttä ja pahuus pahuutta riippumatta siitä, onko kyse voittajien tai voitettujen historiasta. Moraalista kompassia ei voi asettaa sen mukaan sattuiko rinnassa olemaan hakaristi tai punatähti. Molemmat pahuuden ideologiat syyllistyivät kuvottaviin loukkauksiin ihmisyyttä ja ihmiskuntaa kohtaan.

Miksi Venäjä on halunnut perustaa historiakomission ja tekee lakialoitteita asiasta vuonna 2009? Molempia tarvitaan sisäpolitiikan ja kansallisen yhtenäisyyden välineiksi. Yhteinen vihollinen on aina paras vihollinen. Pyrkimällä kriminalisoimaan muiden puheita peitellään viimeiseen asti omia tekoja ja rikoksia miehitettyjen maiden siviiliväestöä kohtaan. Historiakomission jäsenien (28) valinta kertoo jo paljon. Historioitsijoiden, tutkijoiden tai kansainvälisten asiantuntijoiden sijaan kutsu on käynyt turvallisuuspalvelu FSB:n, Yhtenäinen Venäjä, duuman, ministeriöiden yms. tarkkaan valikoiduille jäsenille. Yhteinen kieli on avain yhteiseen mieleen.

Länsimaissa vastaavien komissioiden tarkoitus on ehkäistä yhden ainoan näkökulman totuuksia ja historian raiskaamista poliittista tarkoituksiin, Venäjä haluaa toimia täsmälleen päinvastaisella tavalla. Tosin Venäjän ohut oppositio, muutamat tiedotusvälineet ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kyseenalaistaneet historian politisoinnin, mutta heidän äänensä ei tule kuulluksi rohkeudestaan huolimatta.

Voi olla, ettei asiasta kannatta vaahdota. Ehkä pitää hyväksyä se, että jokainen aikakausi sisältää omat vinoumansa ja tabunsa, joista ylipääseminen vie yksiltä enemmän aikaa kuin toisilta. Saksa lienee tällä hetkellä ainoa Euroopan valtio, joka on tehnyt perusteellisen pesänselvityksen omasta lähihistoriastaan. Venäjä on esimerkki valtiosta, joka ei ole edes aloittanut pesänselvitystään ja pyrkii jopa kääntämään kelloa vastapäivään mukauttamalla historiaa omiin poliittisiin tarpeisiinsa.

Historiakomission hengessä lopuksi pieni ja vaatimaton ajatusleikki Suomeen, jota jokainen voi jatkaa omilla esimerkeillään. Millaisia ajatuksia herättäisi, jos presidentti Halonen päättäisi virkakautensa lopulla perustaa historiakomission taistelemaan Suomen etujen vastaista historian vääristelyä vastaan? Komission tehtäväksi asetettaisiin estää ja kriminalisoida Ruotsin tai muiden maiden julkisuudessa aika ajoin herääviä epäilyjä Suomen siirto-/keskitysleireistä Itä-Karjalassa vuonna 1941-1944. Halonen nimeäisi jäseniksi komissioon vain suojelupoliisin, keskusrikospoliisin, valtionarkiston, puolustusvoimien arkiston ja yhden puoleen jäseniä eduskunnasta, ministeriöistä jne., mutta ei tutkijoita, historioitsijoita tai muita asiantuntijoita. Tämän jälkeen eduskunta hyväksyisi lähes yksimielisellä päätöksellä uuden lain, jossa siirto- tai keskitysleireistä puhuminen tai kirjoittaminen kriminalisoitaisiin.

Naurettavaa jo ajatuksen tasolla, eikö totta? Se, mikä on meille naurettavaa ja absurdia, on jos huonosti käy täyttä totta Venäjällä. Onneksi netti auttaa niin Venäjällä kuin muaalla pahimpien historiallisten vääristymien korjaamisessa.

timoaro
Pori

Työskentelee tällä hetkellä kehittämispäällikkönä Porin kaupungissa. Virkavapaalla Satakunnan ely-keskuksesta.
Tutkimusintressit liittyvät alue- ja väestökehitykseen. Maan sisäinen muuttoliike erityistutkimusala.
Koulutukseltani valtiotieteen tohtori Turun yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu