Kotihoito nostettava kuntavaalikeskusteluihin
Ylen laaja selvitys paljasti 11.2.2021, että vanhusten kotihoidossa ovat ongelmat lisääntyneet. Selvityksen mukaan nimenomaan nykyisen pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) aikana kanteluiden määrät ovat jopa tuplaantuneet. Viime vuonna vireille tulleiden asioiden määrä kasvoi yli kolminkertaiseksi esimerkiksi vuoteen 2016 verrattuna.
Vakavat puutteet vanhusten kotihoidossa ovat lisääntyneet ja lisäksi koronan vuoksi osa ongelmista jää myös piiloon.
Marinin hallitus päätti kuitenkin säätää sitovan hoitajamitoituksen voimaan vain vanhusten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Hoitajamitoitus, tai oikeammin lopulta vain henkilöstömitoitus, 0,7 tulee voimaan huhtikuussa 2023. Lainsäädäntö korjaakin palvelukotien ja laitoshoidon tilannetta siirtymäajan kautta, mutta voi pahimmillaan edelleen heikentää kotihoidon tilannetta. Sitova henkilöstömitoitus, kun ei koskekaan kotihoitoa, niin on vaarana, että lainsäädäntö pakottaa kunnat siirtämään väheneviä hoitajia hoivakoteihin saavuttaakseen lainvelvoittaman mitoituksen. Asiantuntijat ovat todenneetkin, että ensin kotihoidosta siirtyvät hoitajat ja heidän perässään pian sitten myös ikäihmiset hoivakoteihin, kun kodeissa ei ilman hoitoa pärjätä.
Kotihoidossa on kaiken kaikkiaan jo jopa 200 000 suomalaista. Kotihoidon asiakasmäärän kasvuvauhti kaksinkertaistui muutamassa vuodessa. Kotihoidossa on kuitenkin myös yhä huonokuntoisempia vanhuksia, jotka olisivat aiemmin olleet laitoshoidossa. Ja samaan aikaan hoitajamäärä ei ole kehittynyt vastaavasti eikä tarvittavasti. Vanhustenhoidon kotihoidossa hoitajat ovat päivä päivältä kovemmilla ja joutuvat tekemään työtään kohtuuttoman pienin henkilöstöresurssein. Vanhustenhoidon työ on koko ajan myös kuormittavampaa ja raskaampaa.
Me esitimme eduskunnassa viime ja jo edellisvuonna määrärahaa 1000 lisähoitajalle nimenomaan kotihoitoon. Valitettavasti nykyiset hallituspuolueet SDP:n ja keskustan johdolla äänestivät näitä lisähoitajia vastaan. Toivottavasti nyt julkitulleet huolestuttavat uutiset kotihoidon tilasta ympäri Suomen muuttavat mielen.
Vanhustenhoidon kotihoidon ongelmat pitää nyt ottaa vakavasti. Jokaisessa kunnassa ja kaupungissa tulee selvittää tehdyt kantelut huolella ja varmistaa, että kotihoidolla on riittävästi hoitajia ja myös hoitajilla riittävästi aikaa jokaiselle ikäihmiselle.
Vanhustenhoidon resursseista päätetään lopulta kunnanvaltuustoissa. Toivonkin, että kevään kuntavaaleissa puhutaan vanhustenhoidosta, mutta myös kotihoidosta. Vastuunkantaminen alkaa siitä, että välittää.
Voihan sitä matematiikkaan uskoa ihmisten hoivaamisessa, jos järki ei oikein muuten tahdo riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Nostetaan vaan kotihoito kuntavaalikeskusteluihin mukaan, mutta nostetaan samalla myös kuntien hankintaosaaminen näiden kuntiin hankittavien kotihoitopalveluiden hankkimiseksi samaan keskusteluun.
Aloitetaanko asiaan tutustuminen vaikkapa tästä, ks alla:
Tampereen yliopisto
Yhteiskunta-ja kulttuuritieteiden yksikkö
HOKKANEN, KATI:
Kilpailutetut vanhuspalvelut. Hankintalakiin sekä sen mukaisiin menettelyihin ja toimintakäytäntöihin liitettyjen merkitysten diskurssianalyyttinen tarkastelu.
Pro gradu -tutkielma, 87s.
Ohjaaja: Professori Anneli Anttonen
Sosiaalipolitiikka
Tammikuu 2015
– – ”Tunnistin aineistosta kaksi hankintalakia sekä sen mukaisia menettelyjä ja toimintakäytäntöjä kommentoivaa diskurssia. Nimesin diskurssit kriittiseksi diskurssiksi ja sopeutumisen diskurssiksi. Kriittisessä diskurssissa hankintalakiin sekä sen mukaisiin toimintakäytäntöihin liitetään kielteistä merkityksenantoa. Keskeisimpänä kielteisen merkityksenannon kohteena on kilpailuttaminen. Kilpailuttaminen näyttäytyy kuntien valinnanvapautta sekä kunnan ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä rajoittavana tekijänä. Kielteisiä merkityksiä liitetään myös markkinoihin ja yksityisiin palveluntuottajiin. Kriittisessä diskurssissa kuntien hankintatoiminnasta muodostuu ongelmakeskeinen ymmärrys ja hankintalaki sekä sen mukaiset toimintakäytännöt näyttäytyvät kuntien hankintatoimintaa rajoittavina ja hankaloittavina tekijöinä.” – –
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/96693/GRADU-1424247756.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Edellä olevassa pro gradu -tutkielmassa s. 78/87 pohditaan, että
– – ”Lainsäädännön tulee aina palvella käytäntöä ja tuottaa tarkoituksenmukaisia seurauksia. Lainsäädännön tavoitteet ovat ideologisen tavoitteen asettelun tulosta, ja näin ollen Euroopan unionin lainsäädäntö perustuu Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaiselle ideologialle, vapaakaupalle ja liberalismille. Hankintasäännöstöä sovelletaan kuitenkin lähes kaikenlaisiin julkisella rahalla organisoituihin tuotanto- ja palveluhankintoihin, eli sitä sovelletaan hankittaessa niin muoviämpäreitä, betonielementtejä, sairaalalaitteita kuin intiimiä hoivaakin. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ihmisille välttämättömiä ja erityisesti julkisina tuotetut palvelut kohdistuvat usein kaikkein köyhimpään ja heikko-osaisimpaan kansanosaan. Sosiaali-ja terveyspalvelujen taustaideologiat ovatkin jossain aivan muualla kuin liberalismissa. Kysymys kuuluukin, onko todella välttämätöntä, että sosiaali- ja terveyspalvelut tuodaan nykyistä vahvemmin osaksi rajat ylittävää kaupankäyntiä?” – –
—
Olemmeko kunnallisessa/maakunnallisessa/valtiollisessa päätöksenteossa (uusi sotemaku) valmiit siihen, että kansainväliset firmat hoitavat meidän kotihoidon vanhuksetkin attendojen ja esperien laitoshoitojen lisäksi?..
PS. Timo, huomasithan, että sinulla on nyt kaksi blogia (eri valokuvilla) auki samasta aiheesta? Oliko tarkoituskin näin?..
Ilmoita asiaton viesti