Karjalaisten nimen synty

Karjalaisten ja kuurilaisten nimillä on yhteys Egeanmerelle. Egeanmerellä nimet Caria ja Curetes esiintyvät toisilleen läheisissä suhteissa niin maantieteellisesti kuin merkityksellistikin. Tämä nimien yhteinen jatkumo on toistuu myös Balttian ja Karjalan välillä.

Savoon muuttaneiden karjalaisten hautausmaa Visulahdessa on vanhalta nimeltään vuoden 1561 maakirjassa Cariala Hauta Maa, jossa Caria on saanut suomalaisen paikannimeä osoittavan päätteen. Toinen suomenheimoisten nimimuoto samalta aikakaudelta oli Carta Marinassakin vuodelta 1539 Liettuan kuurilaisista käytetty nimi Curetes. Voitaisiin kysyä miksi keskiajan kirjurit 1500-luvulla surutta kirjoittivat nimet samanmuotoisiksi Itämeren ja Egeanmeren heimojen välillä? Oppineina he tiesivät nimien yhdenmukaisuuden, mutta eivät silti erotelleet niitä toisistaan.

He kirjoittivat ne samaan muotoon, koska tiesivät yhteiset tekijät muinaisen Egeanmeren carialaisten ja cureettien ja suomenheimoisten carialaisten ja cureettien välillä. He tiesivät mitä nimillä tarkoitettiin. Valtio tarttui pontevammin muinaisuskon harjoittamiseen ja historian hävittämiseen vasta myöhemmin, jonka jälkeen tämä tietous katosi, eivätkä jälkipolvet enää ymmärtäneet, mitä vanhoissa kartoissa ja kirjoissa nimet olivat alkujaan merkinneet. Nimien samankaltaisuuden Itämeren ja Egeanmeren heimojen välillä ovat huomanneet monet, mutta tyrmänneet yhtä monet perustellen väitettä sillä, ettei etnisesti tämä ole mahdollista. Tämä on totta. Etnistä yhteyttä ei ole Egeanmeren ja Itämeren välillä, ainakaan merkittävässä määrin. Tämä on tutkimusten valossa selvää.

Mutta sitä vastoin perusteettomana oletuksena on esitetty, ettei suomenheimoiset ole voineet lainata muualta kulttuuriaan tai olla yleensäkään kosketuksissa muinaisiin kulttuureihin historiansa aikana, jolloin on päädytty lopputulokseen, ettei nimilläkään ole mitään yhteyttä, vaan kyseessä on sattuma. Se että nimet ja niiden merkitykset johdonmukaisesti noudattavat yhteistä linjaa vuosituhennet useissa eri kulttuureissa ei ole sattumaa, vaan nimillä ja merkityksillä on yhteinen tekijä. Ymmärrettäessä nimenannossa olleen alun perin kyseessä uskonnollinen termi, jolla tarkoitettiin myös kuninkaan henkivartiostoa ja palkkasotilaita, palaset loksahtavat paikoilleen.

Meripihkasta tehtyjen analysointien mukaan voidaan pitää varmana, että Egeanmereltä oli tuhansia vuosia vanha meripihkatie Itämerelle. Toisin kuin on esitetty, yhteys on siis ollut. Voidaan olettaa tätä samaa kauppareittiä kulkeutuneen myös uskonnollista maailmankatsomusta ja nimistöä kauppiaiden mukana, joten Itämerellekin nämä joen uomaa kulkeutuneet kaiut varmasti kantautuivat. Egeanmeren Carian puoleisella alueella tunnettiin niin polttohautaus kuin kumpuhaudatkin. Lisäksi labyrintteja, joiden alkuperä on mahdollisestikin juuri samaisella alueella, esiintyy runsaasti myös Itämerellä ja Karjalassa. Jossain määrin yhteinen maailmankuva on täytynyt olla.

Thukydides mainitsee Deloksen saarella enemmän kuin puolet olleen carialaisten hautoja. Tämä on sikäli mielenkiintoinen tieto, sillä Herotoduksen mukaan tälle helleenien pyhimmälle saarelle, Deloksen saarelle, toivat Hyberboreasta eli Pohjolasta pyhät neidot Hyperokhe ja Laodike (vrt. lado, ledo) uhrilahjoja ja jäivät asumaan saarelle, eikä tälle saarelle enää haudattu muita kuolevaisia kuin nämä neidot. Lainautuminen on voinut tapahtua toiseenkin suuntaan. Mene ja tiedä.

Kreetan vanhimmat asukkaat olivat myyttisten tarujen mukaan Zeuksen syntymää varjelleet curetekset. Sivuhuomautuksena vielä, että muinoin kuningas rinnastettiin jumalaan, jolloin kuninkaan henkivartijat vastasivat asemaltaan näitä cureteksia. Muinaisia Egeanmeren Rhean palvojia ja helleenistä heimoa nimitettiin tällä samalla curetes-nimellä ja Kreetan nimi onkin muunnos nimestä Curete (Curete > Crete). Uskonnollinen nimi oli samalla kreetalaisten heimonimi.

Nykyään karjalaisten kaulalla roikkuu kristinuskon ristiriipus, mutta muinoin karjalaisilla naisilla riippui uumillaan linturiipus, joka silloin symboloi ristin tavoin pelastusta ja uutta elämää. Tämä linturiipus oli nimenomaan itäsuomalainen, karjalainen piirre. Itämeren suomensukuiset, vesilinnun kansa, on käyttänyt lintua keskeisenä toteeminaan tuhansia vuosia. Niin karjalaisten kalliopiirrosten kuin myöhempien Savoon muuttaneiden karjalaisten hautojen löytöjen mukaan. Samalla tavoin kreettien, filistealaisten, maljakoissa kurki/haikara oli ehkä tunnetuin eläinaihe. Heillekin lintu oli hyvin tärkeä toteemi. Uskonkin Egeanmeren ja Itämeren carialaisten ja kuurilaisten uskonnollisissa piirteissä yhteisen toteemin lisäksi yhteistä olleen sen, että kummallakin merellä uskottiin linnun vievän vainajan kuoleman jälkeiseen elämään.

Suomalaisessa mytologiassa tuonen neidon toisinto on tuonen kurki. Tuonen neito on kreikkalaisessa mytologiassa Kore (vrt. sumerin kurgi, ´kurki´, kur, ´manala´, gi, ´palauttaa´) ja tämä Kore kuvataan samalla tavoin kannattelevan votiivilahjaa lupauksenaan palata takaisin kuten Korelan (Käkisalmi) ja kuurilaisten pääkaupungin Grobinan (Liebaja) vaakunoiden kurkikin kannattelee. Tästä kulttuurillisesta syystä Cariala esitettiin toisintona muodossa Korela, jolla tahdottiin kertoa heimon palvoneen kurkea.

Vastaavin perustein Eurooppa nimettiin Europa-kuuhärän mukaan. Kuuta palvottiin ja se nähtiin muinoin palavasta laivasta nousevan tuonpuoleiseen vievän linnun ohella myös kuuhärän sarvina. Kivestä louhitut valkeat kuusarvet olivat yleisiä Cariassa ja Kreetalla. Kaksi merkittävintä tulkintatapaa oli nähdä kuu muodoissa härkä/ratsu tai laiva/lintu. Niin carialaiset, kreetit, germaanit kuin karjalaisetkin palvoivat kuuta. Kansoja nimettiin uskonnollisten ilmiöiden (kertojan valitsemien) perusteella ja Nicolas Sansonin kartassa v. 1666 Karjala onkin nimellä Europa.

Toteismiin perustuva nimenantotapa oli muinoin vallalla ja nimien samankaltaisuuden lisäksi sekä Egeanmeren että Itämeren carialaisia ja kuurilaisia yhdistävät siis uskonnolliset piirteet. Heidän nimensä viittasi alun perin heidän harjoittamaansa uskontoon, eikä ollut alunperin etninen kansanosan nimitys (vrt, muhamettilaiset, lestadiolaiset), kuin myöskään yhteiskunnallisen aseman nimitys. Mistä carialaisten ja kureettien kulttuuri tunnettiin uskonnollisten ilmiöiden ohella?

Karjalan nimen etymolodgian uskotaan olevan sotajoukkoa kuvaava sana chario. Tämä on sinänsä oikein päätelty, mutta kaipaa vielä tarkennuksen millainen sotajoukko kyseessä on ollut. Sanalla on tarkoitettu tässä merkityksessään alunperin kuninkaan henkivartiokaartia, mutta se on laajennut tarkoittamaan myös lainvartijaa ja perustuslaillista hallitusvaltaa. Tätä käsitettä on käytetty muodoissa Caria ja Curia tuhansien vuosien ajan hallinnollisessa merkityksessä, ollen esim. Vatikaanissa yhä käytössä (vrt. lat. curia, ´hovi´, ´hallinto´ sekä  germ. chario, ´sotajoukko´). Muoto caria näyttää olleen käytössä idässä Egeanmerellä ja Itämerellä, mutta muoto curia taas lännessä Italiasta ja Länsi-Eurooppaan.

Jo Raamatun lehdillä kuninkaan henkivartioita kutsuttiin vuoroin carialaisiksi, vuoroin kreeteiksi. Arkeologit tietävät carialaisilla olleen Egyptin faaraoiden alaisuudessa toimiessaan Egyptissä aivan oma alueensa ja historoitsijat tietävät Euroopassa Curia Regiksen (vrt. curete, engl. court, ´hovi´) olleen kuninkaan hovi 1200-luvulle saakka. Italian perustaneet heimot kutsuivat itseään lakiteksteissään kuurilaisiksi ja lainkäyttöön liittyvä nimi Curia (vrt. kuri) on siellä edelleen käytössä lainkäyttöön liittyvissä paikoissa ja nimissä. Mutta olivatko suomenheimoiset karjalaiset palvelleet kuninkaan sotilaina ja lainvartijoina?

Se mitä karjalaisten historiasta tiedetään, vahvistaa näitä arveluita. Ensinnäkin hautalöydöistä käy ilmi karjalaisten olleen vauraita ja vahvasti aseistautuneita. He eivät hankkineet toimeentuloaan maanviljelyllä, vielä vähemmän he olivat metsästäjä-keräilijöitä. Tätä vaurautta ei ollut mahdollista saavuttaa luontaistaloudella ilman kuninkaan suosiollisuutta. "Karjalan hautausmenojen erikoispiirteenä on erityyppisten aseiden: miekkojen, keihäiden ja nuolenkärkien, tapparoiden (ja kirveiden) esiintyminen miltei kaikissa miesten haudoissa" (Kochkurkina 1982) Kochkurkinan mukaan karjalaisten vauraan ajan alun aikaan muodostui heille 1000-1100-luvuilla sotureista koottu päällikkölaitos.

Toisaalta historiallisista lähteistä karjalaisten tiedetään toimineen Novgorodin verojenkerääjinä laajoilla alueilla Kuolasta Lappiin. Myöhemmin mustien pilvien noustessa taivaanrantaan he myivät näitä alueita verotettavine asukkaineen moskovalaisille. Vanhan ja Euroopassa laajalti käytössä olleen tavan mukaan kuningas jakoi maata palkaksi sotapäälliköilleen ja voidaan olettaa karjalaistenkin saaneen verotusoikeuden tällä tavoin. Muulla tavoin tälläisen kansanryhmän olemassaolo aseineen ja oikeuksineen on vaikea selittää. Karjalaiset edustivat nimenomaan kuningasta ja kuninkaan lainkäyttövaltaa ja Novgorodin Venäjän ensimmäisillä vuosisadoilla heillä oli osansa vallankäyttäjinä. Samaan tapaan kuin lyydien nimen uskotaan tulevan venäjän kielen sanasta ljudin, ´aatelistoon kuulumaton vapaa mies´, yhteiskuntaluokasta muodostui myös karjalaisten heimonimi. Sotilassäädyn mukaan nimettiin myös yksityisiä ihmisiä, kuten Kaartiset ja Kortelaiset. Perustelut, miksi karjalaisia kutsuttiin carialaisiksi yhteiskunnallisen asemansa mukaan ovat vahvat.

Samaan tapaan Harjavallan uskotaan periytyvän germaanisista sanoista chario, ´sotajoukko´ ja wald, ´valta´ ja  ´voima´. Tästä Harjavallan nimestä voidaan päätellä siellä vallinneen vanhasta maailmasta periytyneen oikeusjärjestelmän ja hallitsijan linnoittuneen sinne henkivartioineen. Tämä onkin arkeologian valossa enemmän kuin todennäköistä. Lisäksi merkittävä yhteinen piirre Egeanmeren laivoilla liikkuneille kureeteille ja carialaisille oli, että Pohjolassa ruotulaitos perustui laivakuntiin. Suomenheimoiset ovat käyttäneet samantyylisiä laivakuntia kuin skandinaaviset naapurinsakin. Uskonnollisesta nimestä oli kasvanut yhteiskunnallinen.

Näin karjalaisten nimelle sekä Egeanmerellä että Itämerellä on muodostunut etninen, yhteiskunnallinen sekä uskonnolinen merkitys, eikä näitä merkityksiä voida erottaa toisistaan, mutta Caria-käsitteen levinneisyys tuskin päättyy tähän. Germaanikielessä on luultavimmin tapahtunut Grimmin lakien mukainen muunnos karia/karja > varia/varja, johon germaaninen -g -pääte lisättynä muodostui sana variag/varjag.

Tätä teoriaa tukien ranskalaisilta löytyykin vanha vartijaa merkitsevä garde, josta uskotaan johtuneen juuri tällä k/g > v -muunnoksella frankkien wardōn, suojelua merkiten. Germaanikielissä oli monia vartoa, varoa ja vartioida merkityksiin liittyviä kantasanoja, jotka ovat samoja kuin nykysuomen kielessäkin merkityksineen ja kirjoitusasuineen. Ranskalainen garde on puolestaan hyvin lähellä 2000 ekr. käytettyä vanjärveläisiltä saatua babylonialaista soturia merkitsevää sanaa qardu. Joitakin vuosisatoja myohemmin kuninkaan henkivartiokaartina tunnetut carialaiset ja kureetit liikkuivat laivoillaan Egeanmerellä. Novgorodin kuninkaan laivoilla liikkunutta aseväkeä kutsuttiin joko carialaisiksi, varjageiksi tai ruseiksi historiallisissa lähteissä kirjoittajan näkökulmasta riippuen.

 

Historia on meidän.
Me olemme historia.
Me palaamme takaisin.

 

0
TimoKohvakka

Suomalaisen historian, mytologian ja etymologian harrastaja. Tulevaisuuden tutkija.
http://tkohvakka.blogspot.fi
timo.kohvakka@suomi24.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu