Syy miksi YLE halusi loata Aku Louhimiehen maineen ja romuttaa Tuntemattoman sotilaan arvostuksen
Kun Aku Louhimies alkoi suunnitella uutta Tuntematonta sotilasta, monet olivat epäileviä. Voiko asiasta enää tehdä elokuvaa, ”kaikkihan on jo sanottu.” Kun julkaisu koitti, kaikki ymmärsivät että ainutlaatuinen merkkiteos oli syntynyt. Aku Louhimiehen elokuva oli koskettava ja tulisi olemaan merkkipaalu koko suomalaisen elokuvan historiassa.
Mutta se ei sopinut YLE:n ideologian pirtaan. Miehet eivät voi olla sankareita. Elokuva ei edistänyt YLE:n edellyttämiä sensetiivisyys- ja monimuotoisuusaatimuksia. Aku Louhimiehen ja hänen elokuvansa maine on vedettävä lokaan ja arvostus romutettava. YLE:n Jenni-Maarit Koponen haastattelee Eero Ahoa ja Aku Louhimiestä:
”Tässä elokuvassa nähdään naisia hieman enemmän kuin näissä edellisissä ja tietysti tuossa alkuperäis-romaanissa, mutta kyllähän ne naiset ovat yhä vähissä.”
Ilmassa leijuu niin outo tunnelma, että sitä voisi koskettaa. Aku Louhimies ei selvästikään käsitä miten tuohon kulmaan joku on voinut päätyä. ”Koit sä sillä tavalla?”
”Koin mä sillä tavalla. Oisit sä varmasti voinut myös tehdä semmosen version jossa lähtee myös sille tielle että muitakin löytyy kuin miehiä rintamalla.”
Tälläiseen kysymykseen ei olisi voinut päätyä ilman sitä YLE:n ideologista pohjaa, jonka Sanna Ukkola on sittemmin nostanut esiin. Uskollisuus alkuperäiselle teokselle oli tärkeä elementti elokuvan uskottavuudelle. Ja kuten Louhimies toteaa myös historiallisen todellisuuden kuvaajana olisi ollut huono valinta vaihtaa naiset sotilaiksi Väinö Linnan kuvaamien miesten tilalle.
YLE löysi joukon naisia tukemaan agendaansa Aku Louhimiehestä ja lokaamaan sekä Louhimiehen mainetta että elokuvan arvostusta suomalaisten sydämissä. Pihla Viitala oli puoli vuotta ennen syytöksiään hakenut työtä Aku Louhimieheltä. Viitalaa ei nähty elokuvassa, vaan naisosan päätähden roolissa oli Paula Vesala. Joka kieltämättä oli parempi valinta. Ei tähän rooliin aina itseään esittävä Viitala olisi taipunutkaan. Louhimiehen Tuntemattoman noustessa korkeuksiin ja Viitalan jäädessä varjoon, Viitala oli muuttanut mieltään Aku Louhimiehestä. Aku oli paha mies.
”Tässä jutussa puhuvat Aku Louhimiehen elokuvissa näytelleet naiset: Pamela Tola, Jessica Grabowsky, Matleena Kuusniemi ja Pihla Viitala. He ovat saaneet tarpeekseen siitä, miten yksi Suomen menestyneimmistä ja tunnetuimmista ohjaajista käyttää valtaansa vuodesta toiseen ilman, että kukaan puuttuu siihen.
He kertovat toistuvasta alistamisesta, joka kohdistuu etenkin naisiin ja on heidän mukaansa joskus sadistista. Kokemuksiaan alentavista koekuvauksista ja roolituksista jakavat myös Lotta Lehtikari, Saija Lentonen, Rebecca Viitala ja Manuela Bosco.” (YLE)
YLE oli saanut tarpeekseen siitä että suomalaisten sydämet oli valloittanut väärä elokuva ilman, että kukaan puuttuu siihen.
On varmasti todella vaikeaa sanoa, miten asiat ovat Louhimiehen projekteissa, mutta jos melkoinen joukko naisia avautuu, niin se nyt viittaa siihen, että kaikki ei ole ollut kohdillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja ilman muuta tuo Ylen haastattelija Koponen on täysin pihalla Tuntemattomasta, joka on ensisijaisesti sotaromaani eikä kuvaus kotirintamasta, jossa naiset olivat vastuuta kantamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ohjausmetodit sisältävät varmasti elementtejä jotka koetaan epämiellyttävinä. Voi olla että ylilyöntejäkin on ollut, mutta tuollaiset metodit ovat osa elokuvan tekoa. Jokainen alalla oleva ymmärtää sen.
Miksi sitten asiat nähtiin jälkikäteen eri tavalla ja eri valossa? Näen asiassa ideologisen lähtökohdan. Jos katsoo asiaa YLE:n ideologian läpi, Louhimiehen elokuva loukkasi naisia nostamalla miehet pääosaan. Tämä koettu loukkaus helposti projisoituu kaiken kattavaksi kokemukseksi Aku Louhimiehestä. Se mikä aiemmin oli ok, ei sittemmin ollutkaan.
Aku Louhimiehen elokuvan suosio ja kansan arvostus nostivat nämä tunteet ja ideoloigset reaktiot pintaan. YLE antoi sille kantavat siivet.
Ilmoita asiaton viesti
Käsky-elokuvaa tehtäessä Louhimies kuulemma kuiskasi lapsinäyttelijälle, ”vanhempasi ovat kuolleet” saadakseen voimakkaan reaktion aikaiseksi. Shokissa ollutta lasta jouduttiin auttamaan pitkään. Minusta aika raju ohjaustyyli.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo väite on kumottu ohjaajan itsensä toimesta.
Ilmoita asiaton viesti
Aukoton todistus.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuo väite on kumottu ohjaajan itsensä toimesta.”
Ylen 2018 ilmestyneen jutun mukaan väite pitäisi paikkansa.
”Käskyn työryhmäläiset kertovat kuitenkin todistaneensa lasten kyseenalaista ohjausta.
Pihla Viitalaa on jäänyt ahdistamaan näky tytöstä, joka juoksee suunniltaan orpokodin pihalla suklaapatukka kädessään. Louhimies oli uskotellut tytölle hänen vanhempansa kuolleen.
– Yritin rauhoitella tyttöä, että tämä on vain elokuvaa, tämä ei ole totta. Sen jälkeen juoksin itse vessaan itkemään, Viitala kertoo.
Kaksi muuta Käskyn työryhmän jäsentä vahvistaa, että ohjaaja esitti vanhemman kuoleman usealle lapselle täytenä totena.
– Hän sanoi sen todellakin tosiasiana, yksi työryhmän jäsen kertoo.”
Ilmoita asiaton viesti
Tuon luin juuri MTV:n uutisoimana. Pitänee paikkansa kun saanut olla rauhassa
Ilmoita asiaton viesti
Silloinhan ei ole kyse elokuvasta, vaan siitä mitenkä naisnäytteliöitä tekovaiheessa kohdeltiin?
Ilmoita asiaton viesti
Alustus koskee näitä molempia ja sotkee mukaan vielä Ylenkin joka haluaa murskata Louhimiehen elokuvan pitämällä sitä YLE areenassa. Hirveän wokea! Dei hitto!
Ilmoita asiaton viesti
”Ja kuten Louhimies toteaa myös historiallisen todellisuuden kuvaajana olisi ollut huono valinta vaihtaa naiset sotilaiksi Väinö Linnan kuvaamien miesten tilalle.”
Toimittaja ei tarkoittanut että sotilaiden rooleissa olisi pitänyt olla myös naisia.
”Siksi soitimme nyt Jenni-Maarit Koposelle ja kysyimme, mitä hän tarkoitti sanoessaan, että elokuvassa olisi voinut lähteä tielle, jossa ”muitakin löytyy kuin miehiä rintamalla”.
”Tarkoitin sillä sitä, olisiko elokuvassa voitu kertoa enemmän naisten tarinoita esimerkiksi kotioloissa. Ajattelin etukäteen, että tällä kertaa elokuvassa olisi voinut olla enemmän uutta lähestymistapaa, ja siinä olisi voitu keskittyä vielä enemmän naisten osuuksiin. Esimerkiksi Paula Vesalan roolia tuotiin elokuvan etukäteismarkkinoinnissa paljon esille.”
…………
”Tuntematon sotilas tuntuu olevan selvästi pyhä teos, jonka käsittelyyn ei voi ehdottaa minkäänlaisia muutoksia. Ikään kuin romaaneista tehtävissä elokuvissa ei koskaan tehtäisi mitään muutoksia”, Koponen sanoo.
Koposen mukaan suurin ongelma keskustelussa on ollut juuri se, että hänen alkuperäinen kysymyksensä on ymmärretty väärin ja että sitä ei ole edes kuunneltu ollenkaan.
”En ole missään kohtaa kysynyt, miksi naisia ei ollut uudessa versiossa sotimassa.”
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005430330.html
Ilmoita asiaton viesti
”Tuntematon sotilas tuntuu olevan selvästi pyhä teos, jonka käsittelyyn ei voi ehdottaa minkäänlaisia muutoksia”
Sitä se nimenomaan onkin,meille suomalaisille, mutta naiset eivät näköjään ole sitä siksi ajatelleet?
Ilmoita asiaton viesti
No eipä tuo ainakaan minulle mitenkään pyhä ole. Kirja ja elokuva ovat taidemuotoina erilaisia, ja usein kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta joko jätetään pois jotain kirjassa olevaa, tai siihen lisätään jotain mitä kirjassa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkkinä molemmista käy Peter Jackson, joka teki sekä Sormusten herrasta että Hobitista kolme elokuvaa. Sormusten herrasta tuli hieno trilogia, mutta Hobitti oli jotenkin ohut ja venytetty, kuin liian suurelle leipäpalalle levitetty voinokare.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen käsittelee sen kuten tahtoo.Onhan se elokuva yhdestä Suomen ikävämmästä vaiheesta ja hyvä pitää mielissä, vastasen varalle.
Ilmoita asiaton viesti
Ylen juttujen taustalla oli naisnäyttelijöiden itsensä rankaksi kokemat metodit, jotka ilmeisesti poikkeavat normikäytännöstä. Aika kaukaa haettua tämä ” Elokuva ei edistänyt YLE:n edellyttämiä sensetiivisyys- ja monimuotoisuusaatimuksia.”
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Turkalla olleet vielä rankemmat ohjaustavat?Jos tetterikouluun halusit päästä, niin kestettävä oli.
Ilmoita asiaton viesti
Moraalinen valinta on vaikea sen vuoksi, että se vaatii valinnan kahden arvon välillä.
Naisnäyttelijät ottivat työtehtävän vastaan. He olisivat milloin tahansa voineet sanoa: ”ei, en suostu tuohon, hankkikaa joku toinen”.
Vaikeatahan sitä on tuollainen valinta tehdä. Mutta niin säädylliset naiset ja miehet ovat toimineet!
Ps. Nykyaikana moni leikkii korkeamoraalista ihmistä. Mutta jos joutuu paikkaan, missä moraali mitataan, niin kantti ei riitä. Tilanne on lohduton, sillä ”moraalin korkeus on juuri sitä, etttä kantti riittää”.
Ilmoita asiaton viesti
Häpeällistä – syvällisesti häpeällistä toimintaa uikuttaa jälkikäteen – asioista. Heikkomoraalista naista tai miestä ei tule päästää selän taakse kaukopartiossa.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan senähty, että nainenkin taipuu moneen, jos jotain haluaa?Siitä on sitten turha syyttää muita enää.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä ole osannut tätä Louhimiehen casea koskaan osannut nähdä ohjaajan Tuntemattoman mustamaalaamisen näkökulmasta.
Kuten kommenteissa on todettu, syytä oli varmasti niin sanotusti sysissä ja sepissä, enimmäkseen pidän tapausta kuitenkin yhtenä meetoo-ilmiön ylilyönneistä. Yksittäinen freelance-toimittaja intoutui vielä soittelemaa Louhimiehen brittiläiselle tulevien töiden työnantalle ”paljastuksiaan” ohjaajan synneistä.
Mitä itse Louhimiehen Tuntematon-ohjaukseen tulee, se on mielestäni huonoin tehdyistä kolmesta. Olen jo jonkin aikaa pitänyt Molbergin versiota kokonaisteoksena parhaana, vaikka moni näyttelijäsuoritus onkin poltettu mieleen ylittämättömänä Laineen ohjauksessa.
Mitä Louhimiehen ohjauksen naiskuvaan tulee, erityisesti hänen Tuntemattoman tv-versiossahan on ”naisaikaa” filmillä noin 1000 prosenttia enemmän kuin Laineella tai Mollella.
Mm. kotirintamallakin käydään.
Myös Veran (”ylen sankia priha”) naiskuva on nykyaikaistettu.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle taas Louhimiehen Tuntematon on paras kaikista. Kyse ei ole yksittäisistä otoista ja suorituksista, vaan siitä erilaisesta tunnelmasta joka leijuu kaiken yllä. Se osuu melankoliseen suomalaisuuteen omassa sisimmässä. Sitä jo alkusoinnuissa kuultavaa tunnelmaa kuvaa hyvin sotilaallisen suoruuden voittoon uskoneen Sarastien (sarjaversio) sanat ja asenne lopun häämöttäessä: ”Ei kansa mihinkään häviä – Ei häviä ei. – On sitä elämää ilman voittojakin.”
Ilmoita asiaton viesti
Mollberg tavoitti Linnan romaanin hengen. Louhimiehen tekele on ainoa jota en ole koskaan viitsinyt katsoa loppuun.
Ilmoita asiaton viesti
”Näkemättä paskaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä kaksi kertaa yritin, ensin sarjaversiota ja sitten teatteri versiota. Minua vaivasi näyttelijöiden kehno artikulointi ja tanskalaista dekkaria imitoivat ankeat värit. Ei se tuntunut tuovan mitään uutta näkökulmaa romaaniin, josta olen lukenut sekä alkuperäisen että ”sensuroimatoman” laitoksen. Suomessa on kuitenkin julkaistu monta hyvää romaania joista ei ole ensimmäistäkään elokuvaa tehty joten sikäli tuntui vähän turhalta jo etukäteen.
Ilmoita asiaton viesti
Aika jännä tapa suhtautua elokuvaan, verrata sitä kirjaan eikä katsoa omana teoksenaan. Tai että leffa on turha kun joistain romaaneista ei ole tehty elokuvaa lainkaan.
No kuten sanottu, makuasioitahan nämä. Minusta se oli niin hyvä, että olen katsonut sen pari kertaa Areenalta uudelleen. Kiitos Ylen, siellä se edelleen tietääkseni pyörii.
Ilmoita asiaton viesti
Toki yritin katsoa sitä omana teoksena mutta vaikeaa se näiden adaptaatioiden kanssa on. Melkein aina parhaat elokuvat on tehty roskaromaaneista niin kuin Tappajahai. Ishiguron Ole luonani aina on loistava romaani josta on tehty onneton elokuva.
Ilmoita asiaton viesti
Itse tykkään edelleen Blade Runnerista yhtenä upeimmista leffoista. Se ei olisi sitä, jos se olisi noudattanut orjallisesti alkuperäistä Philip K. Dickin teosta ja jos olisin ensin lukenut kirjan, en ehkä olisi mennyt leffaan.
Toisinaan lopputulos on parempi vaikka, ja ehkä juuri siksi, että elokuva ei noudata romaania.
Ilmoita asiaton viesti
Blade runner on kyllä kova. En ole sitä kirjaa koskaan osannut kaivatakaan (vai oliko se novelli?).
Ilmoita asiaton viesti
Onnistuin kaivamaan sen paperikantisena ja kuluneena Amerikoista koska leffan jälkeen kiinnosti kovasti. ”Do androids dream of electric sheep” on ihan parisataasivuinen romaani.
Nimi on hyvä, siihen se jääkin.
Ilmoita asiaton viesti
Muistin muuten väärin, olen sittenkin katsonut sen Louhimiehenkin elokuvan loppuun. Löysin kommenttini Kuikan linkittämästä arviosta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Louhimiehen versio Mollen teoksen voittaa, henkilöhahmot ovat sellaisia, että niihin pystyy samaistumaankin. Eniten häiritsevät taas jossakin määrin puolivillaiset taistelukohtaukset.
Ilmoita asiaton viesti
Makuasioita, kukin elokuvista oli ja on aikansa lapsi. Minusta Mollbergin versio on tylsä ja pitkäveteinen kuten suomalaiset kasarileffat yleensäkin. Edvin Laineen elokuvasta on vaikea sanoa yhtään mitään, koska se on piirtynyt niin syvälle ”oikeana” kansakunnan tajuntaan.
Itse tykkään Louhimiehen ohjaamasta ihan ylivertaisena, jos näitä kolmea nyt pitää verrata. Eero Ahon suoritus oli vain melkein liiankin hyvä ja söi hapen muilta henkilöhahmoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, Louhimiehen on paras.
Laineen teoksessa kummastuttaa se, että sotilaat näyttävät vanhoilta ukoilta, vaikka harva on ollut talvisodassakaan.
Louhimiehen leffassa tulee sekin esiin, että korkea johtajakin voi olla ihan sekopäinen, kuten lopussa se eversiluutnantti, joka käskee miehiä asemiin ja sanoo tuntevansa tilanteen, mutta ei osaa toimia sen edellyttämällä tavalla ja kaiken huipuksi ampuu yhden sotilaan, joka sanoo menevänsä Inariin susia naimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ken lukenut Sotaromaanin on, tietää ettei kirjassa ole naisille oikeastaan minkäänlaista roolia. Itse hieman paheksuin Louhimiehen tapaa keksiä tarinaan inhimillistäviä kohtauksia, joita kirja ei tunne.
Lähimpänä aitoa Linnaa oli Molmberg.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun julkaisu koitti, kaikki ymmärsivät että ainutlaatuinen merkkiteos oli syntynyt.”
No ehkä eivät nyt sentään aivan kaikki. Ei se elokuva esimerkiksi minuun tehnyt mitään vaikutusta, kun näin sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Lähinnä pidin sitä tekotaiteellisena Terence Malick -pastissina. Mutta yksilöllisiä makuasioitahan nämä tietenkin ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Louhimiehen elokuva on toisenlainen kuin Linnan ja Mollbergin. Louhimiehen ”Tuntematon” on osittain oma käsikirjoituksensa. Mielestäni Tuntematon Sotilas -elokuvan pitäisi seurata tarkkaan Lnnan tekstiä ja siihen nähden fiktiiviset kotirintamakuvaukset eivät olleet onnistuneita.
Louhimiehen roolihahmot eivät myöskään olleet yhtä aitoja kuin sekä Linnalla että Mollbergilla. Alkuperäisteoksen isällinen Koskela oli lepsu ja Lammio ei ollut tarpeeeksi v-mäinen. Mitä kauempi aika kuluu sodasta sitä vähemmän tiedetään miten kommunikaatio todellisuudessa on tapahunut.
Ilmoita asiaton viesti
Viljam Pylkäs kuvaa kirjassaan Rokka (Pylkäs oli Rokan oikea esikuva palvellessaan samassa pataljoonassa hetken Linnan kanssa) ettei Linnan kuvaus sinänsä oikeista tapahtumista ollut kovinkaan tarkka.
Tuntemattomassa sotilaassa osa Rokan sankariteoista on oikeasti muiden tekosia. Pylkäs itse sai saksalaisilta Suomen armeijassa harvinaisen rautaristin kuuluisasta peltotaistelusta, jossa Pylkäs pysäytti yhdellä konepistoolilla venäläisen komppanian koukkausyrityksen.
Linna hieman häpeillen on kuvannut kyseisen sotahistoriallisestikin merkittävän tapahtuman vain yhtenä episodina kokonaisuuden kannalta.
Yhteistä Pylkkäällä ja Rokalla on se, että Mannerheim-ristiä ei heille myönnetty, vaikka kieltämättä he olisivat sellaisen ansainneet.
Omaan historiaani mahtuu avustajana toimiminen Mollbergin tuntemattomassa. Kuvauksia tehtiin Karjalan Prikaatin alueilla, kun olin siellä varusmiespalveluksessa. Saunan lämmittäjän tehtävän ohessa esitin venäläissotilasta kuuluisassa peltokohtauksessa sekä hyökkäyksessä, jossa konekiväärimies Lahtinen kaatui.
Harva on saanut AUK:n ristiä yhtä helpolla ja mukavalla tavalla. Kurssista suurin osa kului Pahkajärvellä oleillessa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos elokuvassa kaikki tapahtumat pitäisi olla totuudenmukaisia niin silloin puhuttaisiin jo kait dokumentista?
Ilmoita asiaton viesti
Ei vaan Sotaromaania kirjoittaessaan Linna joko tahallaan tai tahattomasti muisti tapahtumia ja suorittajia väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse on siitä, että kun elokuva tehdään kirjasta, niin on oletuksena, että se noudattaa kirjan käsikirjoitusta. Itse kirja saa olla fiktiivinen tarina faktojen ympärille punottuna.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjasta tehdään aina elokuvakäsikirjoitus ennen kuvaamista. Itselleni vieras ajatus arvottaa elokuvaa sen mukaan, miten tarkkaan se noudattaa alkuperäistä romaania.
Ilmoita asiaton viesti
Kun on lukenut kirjan ja siitä tehdään elokuva, niin useimpien tekee mieli nimenomaan nähdä miltä se kirja filminä näyttää. Kyllä Louhimiehen elokuva minustakin hyvä oli, mutta kuten sanoin, näyttelijähahmojen persoonallisuus tökki liian paljon alkuperäisiin esikuviinsa näjden. Eero Ahosta oli kyllä saatu aikaiseksi oikea Rokka.
Hiukan häiritsi se, että Paula Vesala kannakselaisena Rokan vaimona lauloi lapselleen aunukselaista tuutulaulua, ei kannaksella sitä ”ljuuli ljuuli” -laulua tunnettu.
Ilmoita asiaton viesti
”Hiukan häiritsi se, että Paula Vesala kannakselaisena Rokan vaimona lauloi lapselleen aunukselaista tuutulaulua, ei kannaksella sitä ”ljuuli ljuuli” -laulua tunnettu.”
Mielenkiintoinen huomio, uskotko jos sanon että näin varsinais-suomalaisena en olisi huomannut? 🙂
Noin muutoin minusta Rokan kotiolojen edes nopea esittely toi varsin paljon lisää hahmoon. Näki minkä puolesta tappeli.
Ilmoita asiaton viesti
Minua hiukan ”häiritsi”, että Edvin Laineen (ensimmäisessä) versiossa, hyökkäysvaiheen aikana miehet kävelivät saksalainen panssarinyrkki olalla. Tosiasiassa panssarinyrkit ja – kauhut saatiin vasta viimeiseen hätään kesällä 1944.
Ilmoita asiaton viesti
Sekö ei häirinnyt, että N-liiton panssarivaununa oli saksalainen PzKpfw IV? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Minusta elokuvassa käytetty panssari näyttää erehdyttävästi Sotkalta.
Esimerkikisi tykkitorni on venäistä tekoa ja etupanssari on Sotkan kuuluisa kiila, eikä pystysuora tylppä panssarilevy.
Ilmoita asiaton viesti
Vai niin. Sitten pitää tarkentaa tyyppikuvastoa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000819482.html
Ilmoita asiaton viesti
Yritin katsoa areenasta TV sarja versiota, mutta kesken jäi.
Jään odottamaan sitä seuraavaa versiota, jossa pääosassa ovat mustat muunsukupuoliset aseista kieltäytyneet siviilipalvelushenkilöt.
Ilmoita asiaton viesti
Tehtiinhän Mannerheimistakin musta?
Kuinka olisi, jos täällä tehtäisiin elokuva, Nelson Mandeilasta, valkosena miehenä? Mahtaisi siitä poru tulla?
Ilmoita asiaton viesti
Elokuva tehtiin Keniassa. Olisi näyttänyt erikoiselta jos Mannerheim olisi ollut ainoa valkoihoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin erikoista on jos Mannerheimistä tehdään elokuva Afrikassa ja elokuvassa ei ole muuta valkoista kuin maksajat..
Ilmoita asiaton viesti
Erikoista on vain se että se jotakuta häiritsee. Muistan mikä kohu siitä oli ennakkoon ja sitten kun esitettiin televisiossa ei kukaan ollut millänsäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö usko, että Mesimäki olisi vain huolissaan siitä, että rikkaat ohjaavat kulttuurin tekemistä?
Ilmoita asiaton viesti
En.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko siellä sodassa paljon naisia,juoksuhaudoissakin, meinaan? Miksi pitää alkaa valehdella oikeiden asioiden kustannuksella ja tehdä ”teatteria” YLEn puolelta.
Voivoi,harmittaahan se, kun DEI ei ole saanut kun lokaa niskaansa, koska kaikki huomasivat, vaikka salaa oli pukerrettu, että se ei ole todellista vaan pakolla ja tekemällä tehtyä.
Aletaanko täälläkin muokata tosiasioita historiastamme ja elämästämme, kuten Venäjällä? Pannaanko biologian ,historiankirjat yms uusiksi jonkun vähemmistön halujen ja tahtotilan mukaan?
Asiat pitää pitää totuuden mukaisina, niitä muuttamatta!
Ilmoita asiaton viesti
Edwin Laineen versio oli paras. Muut versiot olivat mielestäni turhia.
Mitä tulee naisiin, heitä oli sodassa lottina jonkin verran, mutta ei tietenkään taistelutehtävissä. Eivät he olleet Linnan romaanissa pääosassa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Laineen elokuvan saisi väriversiona ja hyvällä äänitekniikalla, niin se olisi ylivoimainen muihiin nähden. Siihen voisi tosin vielä lisätä joitakin Linnan kirjan kohtauksia, esim. sotamies Viirilän ja everstiluutnantti Karjulan tarinan, joka siitä on jostain syystä jätetty pois tykkänään.
Ilmoita asiaton viesti
Louhimiehen episodi paljasti omalta osaltaan teatteri- ja elokuva-alalla ilmenevät eettiset epäkohdat, joista ei päästä koskaan eroon. Tietenkin tähän kysymykseen voi liittää myös poliittisideologisen näkökodan; kukaan ei nostanut suurempaa älämölöä Jouko Turkan toiminnasta…
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi Louhimies leikkasi materiaalin myös sarjaksi. Pidän sitä onnistuneempana versiona kuin elokuvaa, samoin kuin Parikan Talvisodan kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Talvisotaa en jaksanut kirjana lukea. Leffakin oli tylsä.
Ilmoita asiaton viesti
No ei todellakaan. Talvisota on jäätävän hyvä elokuva, oma isäni, 30-luvulla syntynyt ja jopa vähän talvisodan ajoista muistava, vei minut ja pikkuveljeni tuota katsomaan. Ikinä ei ollut meitä elokuviin vienyt ja itse olin jo opiskelemassa historiaa, joten jotakin tajusinkin. Oli melkoinen kokemus, katsomassa oli myös veteraaneja ja kuuntelin heidän juttujaan näytöksen jälkeen. Monella oli tippa linssissä ja ääni karhea.
Minä olen savolainen, mutta Etelä-Pohjanmaan miesten mentaliteettiin on helppo eläytyä ja sen osasi niin Tuuri kuin Parikkakin. Elokuva on edelleen kova valuuttaa, on kestänyt hyvin aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Makuasioitahan nämä. Minusta paras sotaelokuva on Veteen piirretty viiva, joka joidenkin mielestä ei ole sotaelokuva ollenkaan; silti, tai ehkä juuri siksi.
Ilmoita asiaton viesti
Talvisota on juuri mentaliteettielokuva. Minulla sen ymmärtäminen helpottui, kun isänisä on eteläpohjalainen talvi- ja jatkosodan veteraani, joka puhui harvoin sotakokemuksista ja henkilökohtaisista ei koskaan. Lääkintämies-paarinkantajana palvelleena vastasi 1950-luvulla tiedusteluun talvi- ja jatkosodan muistomitaleista ”muistan liian hyvin ilman mitaleitakin”. Luettuani sidontapaikkojen todellisuudesta taisteluiden yhteydessä on todettava, että eipä ole ihme. Eläköidyttyään pappa toimi aktiivisti kuitenkin rintamaveteraaneissa.
Ilmoita asiaton viesti
Oma isäni kävi sekä talvi- että jatkosodan (s. 1917). Hänkään ei puhunut sodista juuri mitää silloin, kun olin vielä lapsi ja yritin kysellä.
Meille muutettuaan yli ysikymppisenä jotain kertoi. Hän ei jatkosotaa pitänyt sotana ollenkaan. Toki siinäkin oli Summassa suurhyökkäyksen aikana. Jatkosodan hyökkäysvaiheesta hän kertoi, kuinka naapuria piti ajaa takaa jatkuvasti niin, ettei se pääse kaivautumaan maahan. Seurauksena oli se, että soppatykki ei pysynyt mukana ja viikko meni ilman sen tuotoksia. Vanikkakin loppui jo muutama päivä ennen seisahdusta. Silloin tuli autokuorma vanikkaa pataljoonaan. Miehet olivat niin nälkäisiä, että ryntäsivät lavalle ja jauhoivat lähes kaiken jalkoihinsa. Sitten odotettiin taas soppatykkiä.
Hurjin tarina häntä itseään koskien oli se, kun muutama naapuri pääsi yllättämään juoksuhaudassa. Yksi yritti suunnata KP:n isääni kohden, mutta oli niin lähellä, että isä sai piipusta kiinni ja käänsi sivulle. Naapuri tyhjensi lippaan taivaalle, jolloin piippu kuumeni niin, että isäni käsi paloi pahasti, mutta ei auttanut päästää irti. Hän löysi toisella kädellään oman, kyläsepän tekemän puukkonsa kouraansa ja hoiti homman loppuun sillä. Puukko on minulla säilössä.
Isäni ei ollut mikään sissi, vaan jalkaväen alikersantti, mutta kerran hän joutui tai halusi mukaan sissioperaatioon. Tiedustelu oli havainnut ison ammusvaraston vihollisen selustassa. Mukana oli pioneeriryhmä tarkoituksenaan räjäyttää varasto. Isäni oli muutaman muun konepistoolimiehen kanssa suojaamassa pioneereja. Heidät vietiin lentokoneella järven jäälle ja tavanomaisesta poiketen, kone jäi odottamaan heidän paluutaan. Räjähdelataus saatiin viritettyä ja ryhmä palasi koneelle onnellisesti. Kun kone oli ilmassa, ammausvarasto räjähti. Koneessa puhkesi sellainen riemu ja hyppely, että isä sanoi pelänneensä, että kone putoaa.
Ilmoita asiaton viesti
Löytyi oma elokuva-arvioini vuodelta 2017, kun tuoreeltaan kävin Louhimiehen Tuntemattoman katsomassa:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jgagarin56/246020-viela-kerran-tuntematon/
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä vielä tehdän tuntemattomasta versio jossa näyttelijät ovat parikymppisiä poikia jonka ikäisiä suuri osa rintamalla taistelevat olivat. Eero Ahokin Rokkaa näyttelevänä oli itse lähes viisikymppinen.
Ilmoita asiaton viesti
Veikko Lavikin lauloi Evakon Laulussa: ”Vastaan tulivat sotilaat nuo lapsenkasvoiset …”
Ilmoita asiaton viesti
… heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se meni kuten kerrot.
Ilmoita asiaton viesti
Muistettakoon kuitenkin, Rokka oli joka tapauksessa hahmona joukkueen vanhimpia ellei vanhin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin oli ja natsat saanut talvisovassa, vaikka pahaa ei ollut tehnyt kellekään.
Muuthan tulivat sieltä paloaukealta ns. vakinaisesta suoraan. Toki upseereita oli talvisodan käyneitä, kuten Koskelakin.
Ilmoita asiaton viesti
Pienestä maasta oli otettava kaikki, joiden suussa voi sulaa, näin taisi joku tuntemattomassa mainita, kun katsoivat reserviläisjoukkojen solumista ohitseen, se oli pakko. Myöhemmin, hyökkäyksen loputtua, vanhempia ikäluokkia alettiin kotiuttaa ja tilalle tuli nuorempia.
Jotenkin ihmetyttää tämä nykyinen sota, taitaa olla molemmilla puolilla keski-ikä yli 40 vuotta. Voi olla hyväkin näin. ”nuorena kuolla kuuluu, kun heillä jne.”
Ilmoita asiaton viesti
Isäänikin oltiin viemässä vielä Lapinsotaankin, mutta komennus peruutettiin ennen hänen perillepääsyään. Toki jatkosodassakin hänet määrättiin jossain vaiheessa töpinään talousaliupseeriksi, kun oli pienen maalaistalon ainoa poika eikä tyttäriäkään ollut.
Siltä ajalta hän kertoi jutun, että pataljoonaan tuli lihaerä, joka kuhisi matoja ja haisi ällöttävältä. Hänen piti viedä siitä näyte pataljoonan eläinlääkärille, joka viilsi siitä palan ja pani suuhunsa. Sitten hän sanoi, että kyllä tämä ihan hyvää on, eiku ruokaa tekemään vaan.
Isä sanoi, että kyllä siitä sitten ruokaa tehtiin, mutta hän itse ei sitä syönyt.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä Louhimiehen elokuvan näyttelijöiden keski-ikää. Laineen ohjaaman Tuntemattoman näytteilijä ainakin olivat ns. liian vanhoja mutta se ei minusta elokuvaa tee huonommaksi.
Rokkahan oli jo Talvisodan käynyt, joten jo Linnan kirjassa varttuneempi, 50+ vuotiaita oli rintamalla, joskin esim. Jatkosodan sankarivainajan tyyppi-ikä oli juuri tuo 20-22 vuotta.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/2024/08/elite.jpg
Talvi- ja Jatkosodissa sotatoimien seurauksena kuoli 91 948 henkilöä, joista talvisodassa kaatui 26 353.
Suomen väkiluku oli 1939 3,7 miljoonaa ja 1945 3,77 miljoonaa. Miespuolisen väestönmäärä oli 1,8 ja 1.78 miljoonaa, joista 20-50 –vuotiaita 816 000 ja 796 000. Kaatuneita oli siis sotaan lähteneistä yksi kahdeksasta. Taisteluihin osallistuneista arvioidaan saaneen surmansa noin yksi viidestä.
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html?m=1
Ilmoita asiaton viesti
Rokan esikuva Pylkäs oli syntynyt -12 oli siis kolmikymppinen jatkosodssa, isäni jatkosodan alussa 19 ja appiukkoni vapaaehtoisena 17-vuotiaana jatkosotaan. Toki siihen aikaan varsinkin maaseudulla lapsuus loppui 13-vuotiaana, koulu ohi, alkoi työelämä.
Ilmoita asiaton viesti
Sotaveteraanit, joita raahattiin katsomaan, eivät tykänneet näistä taistelukohtauksista yhtään, ei kuulemma kuvannut todellisuutta yhtään. Joku oli jopa suutuksissa. Kyllä on tosi vaikeata kuvata niitä kokemuksia ja tunteita, olisi ehkä parempi ettei yritettäisikään. Linnan romaani on sinänsä hyvä yritys ja sen monet veteraanit hyväksyivät, mutta ajan todellisuuteen ei koskaan päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Et kertonut mihin versioon viittaat, mutta Louhimiehen Tuntematon oli monen veteraanin mielestä hyvä ja sai kehuja todentuntuisuudestaan tietyin varauksin.
”Hienoa, että tämä tehtiin. Koko kansan pitäisi nähdä tämä. Nähdä, mitä sota oli. Jos joku kysyy minulta, millaista siellä oli, sanon, että menkää katsomaan tämä elokuva.”
https://www.is.fi/viihde/art-2000005468851.html
Ilmoita asiaton viesti
On esitetty myös väite että Louhimies kohteli naisia eri tavalla kuin miehiä. Kohteliko Louhimies todella miehiä eri tavalla kuin naisia? Otan esimerkkinä kuvausten fyysisen raskauden, joka on helpommin todennettavissa kuin henkinen painostus. Viitala koki että Louhimiehen fyysiset vaatimukset olivat liian kovia.
”Pihla Viitala sanoo, että telttamajoituksesta ja köyhästä ruokavaliosta oli sovittu hänen työsopimuksessaan, olihan hänen roolihahmonsa nälkiintynyt sotilas. Harjoitusaikana ohjaaja oli toivonut, että Viitala yrittäisi yöpyä sellissään. Kerran Louhimies lähetti hänet kolmen tunnin lenkille, ja totesi Viitalan palattua, että sama uudestaan. Siihen Viitala ei enää pystynyt. Viitala sieti siis paljon, mutta hänenkin sietokykynsä yli meni yö, jolloin koko naiskaartijoukko jätettiin yllättäen metsään kylmissään.” (YLE)
Eero Aho ei taas kokenut itseään väärinkohdelluksi, vaikka olosuhteet olivat vielä kovemmat.
”Epäinhimillisen pitkät päivät ovat Louhimiehen tuotannoissa ennemmin sääntö kuin poikkeus, moni hänen kanssaan työskennellyt kertoo. Myös Rokkaa esittänyt Eero Aho sanoo kuvausten olleen fyysisesti ja henkisesti äärimmäiset. Ahon rankimpia kokemuksia oli se, kun hän joutui kantamaan sotilasta virtaavan joen yli 30 tuntia, yhteensä kolme kuvauspäivää.” (YLE)
”Eikä kaikkea saa rahalla, huomauttaa Rokkaa esittävä Eero Aho. Väsymys kameran edessä oli todellista, sillä näyttelijät nukkuivat teltoissa, ja tekivät fyysisesti raskaita, pitkiä päiviä. Puolijoukkuetta esittävistä näyttelijöistä hioutui rankoissa kuvauksissa puolijoukkue. – Kyllä se tuntuu, kun kävelee suolla kymmenen tuntia 30 kilon konekivääri olalla. Se ryhmäytti meidät. Kun kuvattiin jokin kohta niin, että yhdellä oli ase olalla, niin alkuasemiin palatessa joku muu sen aseen kantoi. Me tsempattiin, kannustettiin ja jeesattiin.” (YLE)
Pelkästään tämän pohjalta näen, että naiset ovat kokeneet saman asian paljon rankempana kuin miehet. Todellisuudessa naisia tai näyttelijöitä yleensäkään ei tällä tavalla tarkastellen ole loukattu. Kyseessä on metodi, joka kyllä on kova ja puristaa näyttelijän äärirajoille. Vanhemman polven miehenä ajattelen ettei naiset kestä samoja olosuhteita kuin miehet eikä sitä tule vaatiakaan.
Ehkä tässä Louhimies on arvioinut tilannetta väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Naisnäyttelijät ovat itkeneet jälkeenpäin Aku Louhimiehen menetelmistä. Miksi he eivät äänestäneet jaloillaan silloin kun tuntui väärältä? Maailmalla niin on toimittu. Mutta oliko taustalla jotain supisuomalaista ”me toota”? Pakko tännekin oli vastaavaa keksiä kun muuallakin… Muuten sisaret maailmalla eivät olisi enää arvostaneet pihlaviitaloita.
Olen katsonut kaikki Tuntemattoman sotilaan versiot. Ehdottomasti paras on Louhimiehen teos. Sitten Linnan tuntematon ja Mollbergin venäläisiä nuoleskeleva mukapasifistinen tekele on typerin.
Ilmoita asiaton viesti
Linnan Tuntematon on kirja. Ensimmäisen elokuvaversion teki Edvin Laine.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos oikaisusta. Niin olikin. Näin maisterisopintojen jälkeen jos joku nimi alkaa Vaikka L -kirjaimella, äly ja sivistys ei riitä siitä eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
40 luvun metsätyömiehet ja maalaiset juoksuhaudassa 40 asteen pakkasessa olleet voisivat sanoo näillä kaupunkilaispojille jotain jos eläisivät.
Ilmoita asiaton viesti
Lulz
Ilmoita asiaton viesti
Eilen ne näytti taas sitä sarjaversiota romuttaakseen sen arvostuksen. Vielä julmemmin ne rusikoi Laineen elokuvaa, sen ne näyttää joka itsenäisyyspäivä. Ylen hävytöntä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun näyttävät! Siinäpä onkin Ylen hyvät työt. Mollbergin versio voidaan pitää varastossa ja Aki Kaurismäen tupakka ja viinamainokset voidaan näyttää vaikka klo 00,00 alkaen jos jotkut friikit niitä haluaa nähdä. Hyvät elokuvat kuten Tuntematon sotilas, saavat Suomessa yli 2 miljoonaa katsojaa. Tekeleet, kuten AK:n mainokset, alle kymmenesosan noista katsojaluvuista. Miten se olikaan? Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Vielä vähemmän kaksi miljoonaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaurismäki lahjoitti kaikki elokuvansa Ylelle, ne ovat areenassa pysyvästi koska vain kenen vain katsottavissa. Hän ei ole ainoastaan suuri ohjaaja, hänellä on myös suuri sydän.
Ilmoita asiaton viesti
Minun varmaan pitäisi olla samaa mieltä onhan hän syntynyt naapurikunnassa, asunut minun kotikaupungissani, ollut samaan aikaan Tampereen yliopistossa ja ollut kuten minä, elokuvakerho Monroen jäsen. Pitäiskö jo kohteliaisuudesta lopettaa Kaurismäen mollaaminen?
Ilmoita asiaton viesti
Saathan sinä mollata häntä niin paljon kuin huvittaa. Se saa sinut ehkä näyttämään hiukan hupsulta mutta omapahan on asiasi.
Ilmoita asiaton viesti
Punaisen kirjailijan romaanista ei saa mitenkään tehtyä hyvää historiallisiin tosiasioihin perustuvaa sotaelokuvaa. Laineen elokuva oli mielestäni paras tähänastisista, Molbergin mielestäni surkein tekele. Ikävintä on, että sitä ”tuntematonta” näytetään Suomen Itsenäisyyspäivänä. Näyttäisivät mieluummin Parikan Talvisotaa – siinä tulisi samalla hyvää kertausta historiasta.
Meiltä puuttuu edelleen hyvä elokuva Jatkosodasta. Pitäisi lähteä tietoiskuna Välirauhan ajasta – mitä kaikkea kurjaa Venäjä teki ja miten valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun. Sitten se miten nimenomaan Venäjä aloitti Jatkosodan. Lopussa pitäisi näyttää miten Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot ja oli vahvimmillaan kautta aikojen.
Eniten minua häiritsee ”tuntemattomassa” se, että aivan erinomaista, tärkeää, uhrautuvaa työtä Suomen hyväksi Lotat todellisuudessa tekivät ja elokuvassa heistä tehdään ”kenttähuoria”.
Ilmoita asiaton viesti