Turkki ja Unkari venyttävät ratifiointejaan sodan ratkaisuun saakka

Turkin ja Unkarin ratifioimiseen varmasti vaikuttaa Rosatomin ydinvoimala-hankkeet Turkissa ja Unkarissa ollen kymmenien miljardien kysymyksiä. Turkki ja Unkari ymmärtävät että ilman myönnytyksiä oikeissa asioissa Venäjälle nämä ydinvoimala-projektit eivät valmistu koskaan. Tämän tietäen Turkki ja Unkari eivät ilman kompensointeja hakemuksia ratifioi ja näitä Venäjän takaamia tukia vaaranna. Tämän lisäksi Turkilla on lukuisia keinoja käydä kauppaa ratifioinnilla sekä itään että länteen ja pitkälti samoin on Unkarilla. Eli iso vuori on kiivettäväksi ennen kuin nimet paperissa ovat.

Näiden taustalla olevien syiden lisäksi monien huulilla on kysymys siitä mikä on Turkin ja Unkarin ratifiointien todellinen aikataulu? Pelkistettynä Turkin ja Unkarin aikataulu on kytketty Venäjän sotamenestykseen. Niin kauan kun tilanne on tulkitsematon, ratifointeja ei oletettavasti kummassakaan maassa tehdä ja päivämääriä siirretään tulevaisuuteen sitä mukaa kun sodan ratkaisu viivästyy.

Jos lopulta Venäjä jää voitolle ja Ukrainasta tehdään sopimus, kumpikaan maa ei ratifioi Nato-hakemuksia. Ne pitävät kiinni Venäjän tarjoamista eduista. Mutta jos Venäjä lyödään selvin luvuin, Turkki ja Unkari ilmoittavat välittömästi olevansa valmiit ratifioimaan. Ne ratifioivat siksi, että se Venäjän tarjoama hyöty on sulanut ja ne lähtevät voittajan kelkkaan.

Näin ollen Suomen ja Ruotsin ratifiointien aikataulu on suoraan kytköksissä lännen antamaan tukeen Ukrainalle. Näillä asetuksin ja asentein millä nyt tukea annetaan, pitkässä juoksussa Venäjä tulee mahdollisesti voittamaan sodan. Ja toteutuessaan se tarkoittaisi sitä että ratifointeja Turkilta ja Unkarilta ei tulla saamaan. Erdoganin ja Orbanin mieli kääntyilee sodan kulkua mukaillen. Nyt Venäjä näyttää olevan vahvoilla ja Turkki on lyönyt neukkarin ovet kiinni.

Samalla tavoin kuin Turkki ja Unkari, myös Saksa on laskelmoinut että Venäjän voittaessa ja Ukrainasta sovittaessa Venäjän rinnalla pysyminen toisi Saksalle muhkean taloudellisen potin. Tätä hakiessaan Saksa venyttää tukeaan ja toivoo Venäjän pääsevän voitolle tämän Saksan antaman lisä-ajan turvin. Samalla kun Saksa pelaa Turkin ja Unkarin rinnalla aikaa, se myös käyttää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä pelikorttinaan. Jos nykyinen kehityskulku ja taustalla olevat motiivit ennustavat tulevaisuutta, lopputulos on se että Venäjä lyö Ukrainan ja Suomi jää ilman Nato-jäsenyyttä. Samalla Venäjä tulee jatkamaan sotilaallista laajentumistaan suunnitelmansa mukaan.

Suomen tehtävä on koko ajan pitää katse pallossa. Muiden tekemisiin ei voi vaikuttaa. Vain omaansa voi vaikuttaa. Suomen on ensisijaisesti pyrittävä nostamaan puolustuskykyään ja varastojaan sen minkä rahkeet antavat myöten. Oma puolustuskyky tulee olemaan keskeinen tekijä Suomen tulevaisuudelle ja jokainen siihen laitettu euro tulee kasvamaan kovaa korkoa.