SDP:n on käytettävä omistajan valtaa Postissa nyt

Sirpa Paatero tviittasi Postin omistajaohjauksesta 25.3. 2019 (kuva Paateron twittertili)

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. 

”Valtionyhtiö Postin toimintaan pitää saada joku tolkku. Peräänkuulutan pääministeri Juha Sipilän johtajuutta Postin asioiden selvittämiseksi. Olisikohan taas tarvetta omistajaohjaukseen?” (oppositiokansanedustaja Sirpa Paatero syksyllä 2015).

”Postin tilanne on vakava digitalisaation muutosten kourissa. Sen pitää muuttaa toimintatapoja, mutta ei työntekijöiden kustannuksella.  Posti ei voi silti olla laboratorio, jossa testataan, kuinka helppoa työehtojen leikkaaminen on. Ei ole oikein, että ihmiset ajetaan köyhyyteen.” (oppositiojohtaja Antti Rinne 28.11.  2015) . 

”Kun valitset omistajaohjauksesta vastaavaa ministeriä, valitse henkilö, joka todella tekee sitä ja joka tarpeen vaatiessa puuttuu valtion omistamien yritysten toimintaan”(Postin pääluottamusmies Mirja Sandberg pääministeri Antti Rinteelle 16.5. 2019 SAK:n edustajistossa).

”Tiedostan tämän ongelman ja tunnistan sen, että Postille on löydettävä ratkaisuja. Meillä on ollut hallitusneuvotteluiden puheenjohtajapöydässä tämä omistajaohjaus ylipäätään” (pääministeri Antti Rinne Postin pääluottamusmies Mirja Sandbergille 16.5. 2019 SAK:n valtuustossa). 

”Poliitikon vastaus” (pääluottamusmies Sandberg pääministeri Rinteen vastauksesta 16.5. 2019 SAK:n edustajistossa). 

Rinne ja Paatero vaativat vuonna 2015 Sipilää puuttumaan Postin henkilöstöpolitiikkaan

Omistajaohjausministerin salkku on erikoinen ministerinsalkku.

Kun jokin puolue on oppositiossa, valtion omistajapolitiikka antaa sen poliitikoille paljon tilaisuuksia hyökätä istuvan hallituksen ja omistajaohjausministerin kimppuun. Asialla on helppo tehdä populistista politiikkaa. 

Kun puolue on hallituksessa, omistajaohjausministerin salkku on sille yleensä kuolemansuudelma. Aina hyökkää  valtionyhtiöön tai valtion osin omistamaan yhtiöön liittyvä skandaali kulman takaa. 

Nyt kuolemansuudelma uhkaa päähallituspuolue SDP:tä ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateroa (sd).

Paatero ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hän oli omistajaohjausministeri jo Alexander Stubbin hallituksessa, mutta välttyi tuolloin pahimmalta omistajapolitiikkaryvetykseltä. 

Tässä välillä Paatero käytti omistajapolitiikkaa oppositiopoliitikon käsikassarana tarmokkaasti etenkin, kun salkkua kantoi itse pääministeri Juha Sipilä.

Paatero vaati tiukkaa omistajaohjausta Postin lisäksi Fortumiin ja VR:ään. Hän arvosteli VR:n toimintaa ”järjettömäksi” ja patisti omistajaohjauksesta vastannutta pääministeri Sipilää puuttumaan tämän valtion kokonaan omistaman yhtiön ratkaisuihin. 

2 vuotta sitten Paatero neuvoi silloista omistajaohjausministeri Mika Lintilää ottamaan vahvan otteen valtio-omisteisten yhtiöiden poliittisessa ohjaamisessa: 

”Toivottavasti ryhtiliike valtionyhtiöiden asioiden hoidossa saadaan aikaiseksi ja tällaisilta tilanteista vältytään tulevaisuudessa. Kannustan ministeri Lintilää ottamaan homman haltuun ja käyvän aidosti keskusteluja suoraan yhtiöiden johdon ja hallitusten, mutta myös omistajaohjausyksikön kanssa.”

Myös nykyisellä pääministeri Antti Rinteellä on pitkä historia tiukan omistajaohjauksen vaatijana. 

Ammattiliittojohtajana hän vaati valtiota puuttumaan Storan Enson säästösuunnitelmiin ja henkilöstövähennyksiin vuonna 2013. Valtiolla oli tuolloin 40 %:a äänistä Stora Enson yhtiökokouksessa. 

”On uskomatonta, ettei suomalaisen yhteiskunnan ääni pääse kuuluville. Valtiolla on erittäin suuri intressi vaikuttaa yhtiössä niin, ettei (Stora Enson silloinen) toimitusjohtaja Jouko Karvinen kykene sabotoimaan suurta osaa suomalaisesta metsäteollisuudesta”. 

Vuonna 2013 Rinne antoi hallitukselle ja valtion omistajaohjaukselle huutia myös Finnairin, TeliaSoneran ja Itellan (nykyinen Posti Group) tekemistä säästötoimista:

”Valtion omistajaohjaus osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä omistamiensa yritysten henkilöstöpolitiikkaa kohtaan”. 

”Omistajan sana painaa ja sitä pitää uskaltaa myös käyttää. Vaikenemalla valtio hyväksyy periaatteidensa vastaisen toiminnan. Henkilöstön säällistä kohtelua nämä vaatimukset eivät näytä koskevan.  Sama välinpitämättömyys jatkuu on valtio sitten yrityksen osaomistaja, enemmistöomistaja tai ainoa omistaja”,

Vuotta aiemmin Rinne oli vaatinut silloista omistajaohjausministeriä Heidi Hautalaa puuttumaan välittömästi valtionyhtiö Finnairin henkilöstöpolitiikkaan: 

”Finnairin tapa kohdella henkilöstöä on aivan sikamaista. Vaadimme, että ministeri Heidi Hautala ohjaa valtion omistajaohjauksen periaatteiden mukaisesti Finnairin toimimaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti koko henkilöstöä kohtaan.”

Vielä kuluvan vuoden maaliskuussa oppostiojohtajana  Rinne vaati valtiota käyttämään omistajaohjausta Stora Enson leikkausuunnitelmia kohtaan ja silloista omistajaohjausministeri Mika Lintilää vaikuttamaan yhtiön johtoon: 

”Sille me emme voi mitään, että digitalisaatio ja teknologinen kehitys etenevät. Kun hienopaperin hinnalla ei saada sellaisia voittoja, jotka yhtiö on asettanut, toinen kone ajetaan alas. Mutta kun valtion Solidium ja Kela omistavat Stora Ensosta noin 28 prosenttia, kysymykseni kuuluu: olisiko tässä tilanteessa kansallinen intressi pyrkiä omistajaohjauksella vaikuttamaan siihen, millaista rakennemuutosta ja millä aikataululla tehdään?”

Neljän kuukauden kuluttua – noustuaan pääministeriksi – Rinne oli muuttanut kantansa Stora Enson omistajaohjaukseen täysin.

Hän oli tullut Sipilän hallituksen pidättyvälle omistajapoliittiselle linjalle, jolla korostetaan, ettei valtion pidä puuttua omistamiensa yhtiöiden toimintaan, koska ne ovat vain finanssisijoituksia: 

”Stora Enso on finanssisijoitus Suomen valtiolle ja näistä lähtökohdista pitkäaikainen toimintapa on ollut se, että tämän kaltaisten yhtiöiden liiketoimintaan ei puututa omistajaohjauksella merkittävällä tavalla”. 

Toimitusjohtajan palkkapopulismilla siirretään huomio pois omistajaohjauksesta

Omistajaohjausministeri Paatero ei viikon verran velloneen Posti -kohun yhteydessä ole vielä ottanut kantaa itse asiaan eli henkilöstön palkkauksen ja työehtojen huonontamiseen niin sanotulla työehtoshoppailulla eli siirtämällä työntekijät halvemman työehtosopimuksen piiriin. 

Sitä vastoin Paatero otti perjantaina varoen kantaa Postin toimitusjohtajan ylisuureen ökypalkkaan, kun julkisuuden paine oli noussut.

Johtajan palkasta puhuminen saattoi olla yritys välttää ottamasta kantaa varsinaiseen ongelmaan eli henkilöstön työehtojen halpuutukseen, jota SDP:n helsinkiläinen puolueosasto ”Ay-väen sosialidemokaatit” kutsui ”työmarkkinasikailuksi”.

Paine omistajaohjausministeri Paateroa kohtaan kasvanee niin SDP:n kentällä kuin sosialidemokraattisessa ammattiyhdistysliikkeessä. Vaaleissa pudonnut saman vaalipiirin ex-kansanedustaja ja luopumassa oleva Postin hallintoneuvoston jäsen Satu Taavitsainen latasi jo täyslaidallisen perjantaina: 

”Valtio omistaa Postin ja voi halutessaan vaikuttaa sen linjauksiin. Valtion ei tarvitse ottaa 28 miljoonaa euroa osinkoa itselleen, vaan voi sanoa Postille, että osinkoa ei tarvitse maksaa, jotta voitte maksaa työntekijöille palkat. Valtio voi leikata johtajien palkkoja määrittelemällä kattotason omiin yhtiöihinsä.”

Paatero onkin ilmoittanut kertovansa tiistaina, mitä valtio aikoo tehdä Postin omistajaohjauksen suhteen. 

Mitä SDP:n ohjelmat sanovat valtion omistajaohjauksesta?

Eivät paljon mitään, etenkään yhtiön henkilöstöpolitiikan suhteen.

Voimassa olevassa SDP:n ”Sinivalkoisen omistamisen ohjelmassa” todetaan:

”Tämä vaatii valtion omistajuudelta nykyistä strategisempaa ja ennakoivampaa otetta sekä vahvempaa omistajavallan käyttöä. – – – Liiketoiminnallinen päätöksenteko kuuluu yhtiöiden omille toimielimille. – – – Valtionyhtiöiden tulee olla esimerkillisiä työnantajia, jotka noudattavat lakeja ja työehtosopimuksia ja aloitteellisesti kehittävät henkilöstöpolitiikkaansa.”

SDP:n oppositiosta huutamilla viesteillä ja vaatimuksilla Sipilän hallituksen omistajaohjausministereille ei ollut  mitään tekemistä puolueen oman omistajapoliittisen linjan kanssa.

”Sinivalkoisen omistamisen ohjelma” on hienostunut teknokratian tuote, joka pitää selkeästi valtio-omistajan erossa yhtiöiden operatiivisesta johtamisesta, mihin henkilöstön palkat ja henkilöstöön sovellettavat työehtosopimukset kuuluvat. 

Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee, oli omistajaohjausministerin nimi Sipilä, Lintilä tai Paatero. 

On vaikea kuvitella, että Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU saisi nykyiseltäkään hallitukselta enempää kuin teetä ja sympatiaa valtioneuvoston kanslian kokoushuoneessa.

Siitä huolimatta, että tahtipuikkoja heiluttavat nyt vasemmiston politiikot, jotka oppositiossa arvostelivat omistajaohjausta liian passiiviseksi. 

Ministeri ja puoluejohtaja Li Anderssonin viime viikkoinen lausunto Postin tilanteesta oli kuvaava. Niin tarkkaan se oli laadittu kieli keskellä suuta, ettei vaan tulisi sitouduttua mihinkään konkreettiseen tukeen Postin työntekijöille. 

PAU vaatii vasemmistolta vastinetta rahalleen

PAU oli muiden SAK:laisten liittojen mukana tukemassa vasemmistopuolueita suurella rahalla eduskuntavaaleissa. Liitto perusteli osallistumistaan ”Vapaiden valtakunta” -kampanjaan sillä, että halusi edesauttaa valtionyhtiöiden omistajaohjauksen siirtymistä poliittiselta oikeistolta vasemmistopuolueiden käsiin.

”Vaaleissa päätetään myös siitä, millaista omistajapolitiikkaa valtionyhtiöissä, muun muassa Postissa tulevaisuudessa harjoitetaan”,  PAU:n liittovaltuusto julisti viime marraskuussa. 

PAU:ta edustava postin pääluottamusmies Mirja Sandberg ilmaisi jo maaliskuussa selkeästi, mitä postin duunarit odottavat vasemmistojohtoiselta valtioneuvostolta.  Hän peräänkuulutti valtion omistajaohjauksen puuttumista Postin johdon toimiin:

”Vaikka yritys toimisi liiketaloudellisin perustein, ei valtion omistaman yrityksen toimintatapa voi olla sellainen, että se aiheuttaa päätöksillään Suomessa työttömyyttä ja sitä kautta kustannuksia valtiolle. Kaikki suomalaiset joutuvat silloin verojen kautta osallistumaan työttömyyden kustannuksiin, jotka johtuvat liiketoiminnan epäeettisistä päätöksistä.”

Huhtikuussa PAU epäili, että Posti päätti loppujenkin myymälöidensä lakkauttamisesta heti vaalien jälkeen siksi, ettei uusi vasemmistojohtoinen valtioneuvosto pääsisi puuttumaan tekosiin:

”Valtionyhtiö Posti osallistuu taas kerran Suomen kurjistamiseen potkimalla satoja työlleen ja työnantajaansa sitoutuneita postilaisia työttömiksi. Eduskuntavaalit käytiin eilen ja nyt Posti käyttää tilannetta hyväksi törkeimmällä mahdollisella tavalla, koska maassa on toimitusministeristö vailla toimivaltaa ja hallitusneuvottelut ovat vasta tulossa. Tämä on raakaa peliä, jolle pitää saada piste.”

”Omistajaohjaus by Perkele”

PAU kampanjoi valtio-omistajan intervention puolesta ”Omistajaohjaus by Perkele” –kampanjallaan huhtikuussa juuri eduskuntavaalien alla: 

”Ei valtionyhtiö Posti eikä mikään muukaan yhtiö voi toimia näin. Poliittisten päättäjien ja koko ay-liikkeen on puututtava asiaan!”

Liitto julkaisi avoimen kirjeen tulevalle hallitukselle. Kirjeen vastaanottajaksi valikoitui myöhemmin Antti Rinteen hallitus.

”Viime vuosien aikana Posti on kiihtyvällä tahdilla ulkoistanut, pilkkonut ja halpuuttanut postilaisten työtä. Keinona tähän on ollut #työehtoshoppailu. 

Tämänkaltainen toiminta Postin johdon ja omistajaohjauksen puolelta romuttaa Postin palvelut. Se ei ole kansakunnan, eikä yhdenkään Postin työntekijän etu.

Hyvä tuleva hallitus, teidän käsissänne on valtionyhtiön omistajaohjaus. Teillä on valta korjata nyt voimassaoleva suunta, joka tekee valtionyhtiö Postista palveluiltaan epäluotettavan ja sen henkilöstöpolitiikasta surkean. Postin ei tarvitse tuottaa maksimaalista voittoa, vaan palvella kansakuntaa. Erityisesti, Postin valtionyhtiönä ei pidä tuottaa työssäkäyviä köyhiä, jotka joutuvat oman elämänsä ylläpidossa turvautumaan sosiaaliturvaan.”

SDP on hankalan paikan edessä.

Sen pitää valita, vastaako se omaan oppositiohuutoonsa aktiivisen omistajaohjauksen puolesta vai pitäytyykö se omistajapoliittisessa ohjelmassaan, joka yhtiöiden henkilöstöpolitiikan suhteen noudattaa selkeästi Sipilän hallituksen ”älä kysy, älä puutu” -linjaa valtionyhtiöihin. 

Minun mielestäni Postin vuosia jatkunut ketkuilu ja kidutus työntekijöitään kohtaan on tasoa, johon työväenpuolueiden pitäisi hallituksessa puuttua.

Jonkinlainen puuttuminen olisi tarpeen siksikin, että SDP ja Vasemmistoliitto osoittaisivat, että niillä on linja omistajapolitiikassa. Ei voi olla, että tänään kannatetaan tiukkaa omistajaohjausta, huomenna ei kannateta ja ylihuomenna taas kannatetaan. 

3:n toverin porukka päättää SDP:n kannan Postiin

SDP:n toimet Postin työehtoshoppailun suhteen ovat 3:n ihmisen käsissä.

Ensimmäinen on pääministeri Antti Rinne.

Toinen on omistajaohjausministeri Sirpa Paatero.

Kolmas on omistajaohjausministerin eritysavustaja Paavali Kukkonen, joka johtaa parhaillaan valtioneuvoston kansliassa valtion omistajaohjauksen ja Valtion kehitysyhtiö Vaken järjestämistä uudelleen

Kukkosellakin on Rinteen ja Paateron tavoin historia aktiivisen omistajaohjauksen vaatijana, vaikka hän kirjoittikin edellä mainitun libertaarisen ”Sinivalkoinen omistajuus” -ohjelman. Hän avusti Rinnettä aktiivisen omistajaohjauksen puolesta lobbaamisessa, kun toimi yhteiskuntasuhteiden asiantuntijana Ammattiliitto Prossa.

Kukkonen käväisi jo kerran omistajaohjausministerin erityisavustajana Stubbin hallituksessa ja siirtyi sen jälkeen Prosta yhteiskuntasuhdelobbariksi Sitraan, josta hän pomppasi takaisin Rinteen hallituksen avustaja-armeijaan.

Postin halpuutustouhu on tuontitavaraa Saksasta

Mistä Posti Groupin johto on keksinyt moninaiset leikkauksensa ja henkilöstökulujensa karsimisen?

Matkimalla saksalaisia. 

Saksan täysin yksityistetty postilaitos Deutche Post on toteuttanut viime vuosina useita leikkauksia, joista se on saanut kovaa kritiikkiä.

Se on suurkaupunkeja myöten lakkauttanut suurimman osan omista konttoreistaan ja siirtänyt palvelut muun muassa supermarkettien yhteyteen.

Se on siirtänyt henkilöstöään halvempien, muiden kuljetusalojen sopimusten piiriin.

4 vuotta sitten Suomen ammattiliitto JHL:ää vastaava Saksan julkisen alan ammattiliitto Ver.di lakkoili kuukauden ajan vastustaakseen Deutche Postin ulkoistuksia ja palkkojen leikkaamista. 

Deutsche Postin yksityistäminen toteutettiin muuten silloin, kun Saksan sosialidemokraattisella puolueella SPD:llä oli toistaiseksi viimeisen kerran käsissään pääministerin eli liittokanslerin salkku.

Yksitystämisen teki asteittain Gerhardt Schröderin johtama punavihreä hallitus 2000 -luvun alussa. 

 

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu