Postin aikalisä on merkityksetön ellei hallitus aio estää työehtoshoppailua

Li Andersson lupasi 5 kuukautta sitten PAU:lle estää Postin työehtoshoppailun

Maailmassa on kolme turhaa asiaa: nunnan nännit, paavin pallit ja palkanalennuksen lykkääminen ilman sen perumista. 

Omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd) rintamuksessa leiskui tänään stressin puna, kun hän kertoi, mitä on päättänyt tehdä Postin kriisissä. Hänelle lienee valjennut, että nyky-Suomessa  hallitukselle on korkea kynnys puuttua Postin henkilöstöpolitiikkaan muutoin kuin ylimmän johdon palkkaa vähän viilaamalla.

Sitä varten puheeseen oli liitetty lyhyt johdanto, kuinka pienen Suomen pieni posti joutuu toimimaan armottomilla markkinoilla. 

Malisen palkka on sivuseikka

Toimitusjohtaja Heikki Malisen palkasta ja palkkioista päättämisen voi suosiolla heittää mappiin Ö tässä tapauksessa.

Sitä sorkkimalla voi toki kerätä pisteitä kateellisilta kansalaisilta ja lievittää postilaisten tuskaa. Malisen palkka on törkeä. Mutta se on sivuseikka siinä, mitä nyt päätetään liki tuhannen postilaisen palkasta tuleviksi vuosiksi. Ja sen viitoittamana tuhansien muiden postilaisten palkoista myöhemmin. 

Myös työryhmätyöskentely Postin tehtävistä ja roolista tulevaisuudessa on tässä tilanteessa sivuseikka.

Eiköhän Postin tulevaisuus ja strategia ole jo tarkkaan analysoitu. Jollei ole, niin liikenneministeriö ja valtioneuvostossa omistajapolitiikasta vastaavat virkamiehet ja politrukit eivät ole tehneet työtään. 

Jäljelle jää Paateron pyyntö Postin hallitukselle, että työehtosopimusten vaihtoon ja työehtojen halpuuttamiseen otetaan ”aikalisä”. Eri asia on, vaikuttaako se lopputulokseen mitään.

Paateron aikalisässä on erikoista, että hän tiedotustilaisuudessa vaikutti siirtävän vastuunsa Postin ”poliittisesta ohjauksesta” sillä työmarkkinapöytään.

Tiedotustilaisuudesta sai käsityksen, että työehtoshoppailusta neuvotellaan osana Postin talokohtaista sopimusta tänä syksynä Posti- ja logistiikka-alan unionin PAU:n ja Palvelualan työnantajat Paltan välillä.

Paltan työmarkkinakäyttäytymisen tuntien luulen, ettei ainakaan siinä pöydässä tulla Postin työehtoshoppailusta luopumaan. 

Li Anderson lupasi huhtikuussa PAU:lle estää työehtoshoppailun, jos pääsee ministeriksi

Kyllä hallituksella ja omistajaohjausministerillä pitää olla jo päätettynä, sallivatko he työehtoshoppailun ja 700 ihmisen palkan leikkaamisen 30 %:lla vai eivät. Ja jos eivät, miten he käskyttävät Postin luopumaan siitä. 

Postin työehtoshoppailu ja toimitusjohtajan törkeä palkka ovat olleet yleisesti tiedossa kuukausia. Paateron, Rinteen ja muiden herääminen näyttää siltä, että asioihin reagoidaan vasta, kun tullaan yllätetyiksi housut kintuissa. 

PAU on maaliskuusta asti rummuttanut hätäänsä tulossa olevasta halpuutuksesta. Liitto kysyi vaalien alla kaikkien puoluejohtajien kantaa siihen suoraan.

Ainakin nykyinen valtioneuvoston jäsen, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson vastasi yksiselitteisesti, ettei tule valtioneuvoston jäsenenä hyväksymään Postin työehtoshoppailua: 

”Posti- ja logistiikka-alan unioni esittää tänään tärkeän kysymyksen kaikille puoluejohtajille Suomessa: ”annatko sinä viedä postilaisten palkoista kolmasosan?“ Suomen valtio omistaa Postin 100-prosenttisesti ja hallitus käyttää omistajan ääntä.

Minun vastaukseni on selvä: en anna.

On kestämätöntä, että valtionyhtiöissä kohdellaan työntekijöitä tällä tavalla. Omistajan on käytettävä omaa ääntään työn halpuuttamisen estämiseksi.”

Myös Antti Rinteellä ja Sirpa Paaterolla on ollut aikaa perehtyä tilanteeseen ja muodostaa kantansa.

Hehän ovat viimeiset neljä vuotta ja vielä tämän kevään pitäneet kamalaa meteliä, miten törkeästi Posti kohtelee työntekijöitään ja miten omistajaohjausministerin pitää puuttua asiaan!

Tästä kirjoitin seikkaperäisesti edellisessä blogikirjoituksessani: 

http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/280335-sdpn-on-kaytettava-omistajan-valtaa-postissa-nyt

Paatero on nyt ottanut kantaa itse asiaan – lykkäämällä kannan ottamista itse asiaan. Pääministeri Rinne yrittää yhä kiemurrella eroon vanhoista kovista omistajaohjauspuheistaan yrittämällä suunnata huomion toimitusjohtajan ökypalkkaan.

”Halutaan selvittää tilanne juuriaan myöten, huolehtia että tulevaisuudessakin postin työntekijöillä on säällinen mahdollisuus tulla toimeen”.

Mitä se tarkoittaa?

Mitä selvittämistä on selvässä asiassa? 

Mihin aikalisällä pyritään? 

Olin aikoinaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden osastolla vaikuttamassa työntekijäpuolelta valtiovarainministeriön valmistelemaan valtionhallinnon mittavaan tuottavuusohjelmaan. Olimme yhteydessä silloiseen SDP:n puheenjohtajaan ja valtiovarainministeriin Eero Heinäluomaan.

Yhteydenpidon tuloksena Heinäluoma päätyi määräämään, että tuottavuusohjelman henkilöstöleikkaustavoite puolitetaan. Sillä oli merkitystä. Sillä ei olisi ollut mitään merkitystä, jos hän olisi mieliksemme määrännyt aikalisän tuottavuusohjelman valmisteluun ja se olisi kuitenkin toteutettu alkuperäisessä laajuudessaan. 

Mitä Postin aikalisällä saadaan aikaiseksi?

Valitettavasti pelkään, ettei se estä Postin johtoa toteuttamasta 700 duunarinsa työehtosopimuksen vaihtamista ja palkkojen leikkaamista 30 %:lla. Rinteen hallitukselta ei taida löytyä kanttia. 

Aikalisällä pyritään ehkä siihen, että Postin päätöksiin saadaan lievennyksiä. 

Postin pyrkimys siirtää muun muassa jakeluaan halvempien työehtosopimusten piiriin on tehty saman mallin mukaan kuin Saksan yksityistetty postilaitos Deutsche Post on siirtänyt ja ulkoistanut jakeluaan postin alkuperäisiä sopimuksia halvempien muiden sopimusten piiriin. 

Deutsche Postin työehtoshoppailua eivät estäneet edes 100 miljoonan lakkotappiot

Saksan julkisen alan suurliitto Ver.di lakkoili 4 viikkoa vuonna 2015 vastustaakseen Deutsche Postin työehtoshoppailua. Yritys piti kiinni linjastaan, vaikka lakot maksoivat sille 100 miljoona euroa. 

En tiedä, mitä mahdollinen Postin työehtoshoppailun lievennys voisi olla. Halvemman työehtosopimuksen piiriin siirrettäville luvataan ehkä entisen palkkatason säilyminen jollain järjestelyllä vuoden ajan tms. 

Omistajaohjausministeri Paatero ja hänen avustajansa näyttävät yrittävän noudattaa kriisiviestinnän oppeja: kun kohu yltyy, järjestä pian tiedotustilaisuus, jossa kaikki saavat saman informaation.

Jos ”aikalisä” kuitenkin on vain aikalisä ja sen jälkeen palkanalennushanke jatkuu entisellään, Paatero saattaa silti kompastua kriisiviestinnän sudenkuoppaan. Jos käy ilmi, että lykkäys olikin yhtä tyhjän kanssa, meteli ammattiyhdistysliikkeessä, mediassa ja kansan keskuudessa on kahta kauheampi. 

Näkyy viitteitä, että SAK:lainen palkansaajaliike on nyt tosissaan PAU:n tukena. Kun median ja kansan myötätunto on viimeksi kuluneen viikon ajan ollut 100 %:sta, kuljetusalan liitot ja muukin SAK saattavat rohkaistua panemaan kovan kovaa vastaan. 

Se tarkoittaisi, että viimeistään silloin SDP:n täytyy käyttää omistajan valtaa kaikella voimallaan. Se olisi hyvä päätös kriisille ja ensimmäinen kerta vuosikymmeneen, kun valtaa käytettäisiin kunnolla työntekijöiden hyväksi. 

 

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu