Eläkeläiset ja äärioikeiston vastavoimaksi julistautuminen toivat Brandenburgin demareille voiton

”Tavoitteeni on voittaa AfD  ​​-   jos häviän AfD:lle häivyn”. Näin sanoi Saksan Brandenburgin osavaltiota 11 vuotta johtanut erittäin suosittu pääministeri Dietmar Woidke (SPD) kesällä. Woidkea pidetään sanojensa mittaisena, joten hän olisi todellakin eronnut osavaltion johdosta, ellei sosialidemokraattien SPD olisi noussut suurimmaksi sunnuntain osavaltiovaaleissa. Se löi äärioikeistolaisen AfD:n niukasti vajaalla parilla prosenttiyksiköllä luvuin 30,9 %:a – 29,2 %:a.  64 -vuotias demarijohtaja laittoi uransa peliin viime kesänä, jolloin sosialidemokraattien kannatus oli polkenut puoli vuotta 20 %:ssa. Hän loi asetelman, jossa äänestäjien oli valittava joko hänet tai AfD. SPD:n kannatus lähti nousuun elokuussa ja nousu jyrkkeni syyskuussa, mutta vielä perjantaina julkaistuissa mielipidemittauksissa AfD oli prosenttiyksikön SPD:tä edellä.

Woidke taisi tulla osoittaneeksi, että SPD:n ainoa keino säilyttää suurimman puolueen asema ensi vuoden valtiollisissa liittopäivävaaleissa on tehdä niistä kansanäänestys äärioikeistoa vastaan ja luoda kuva, ettei CDU/CSU ole riittävä tae äärioikeistoin pitämiseksi vallan ulkopuolella. Brandenburgin vaaleissa CDU:n ääniosuus laski.

Fasismin pelko on Saksassa kova ja AfD:n pelko on saksalaisille fasismin pelkoa, vaikkei sitä aina ääneen sanota. Arvostettu Der Spiegel -lehti julkaisi elokuussa laajan artikkelin, jota se mainosti kannessaan tekstillä ”Wie Faschismus beginnt” eli kuinka fasismi alkaa. Lehti vihjasi, että paitsi Vladimir Putin ja Viktor Orban myös Donald Trump, Marie Le Penn, Giorgia Meloni sekä jopa Intian Narendra Modi edustavat fasismin esiasetta.

Brandenburg jakautui jyrkästi iän mukaan

Woidke onnistui polarisoimaan vaalitaistelun sosialidemokraatteihin ja äärioikeistoon hyvin. SPD sai äänestäjiä runsaasti mm. vihreitä edellisvaaleissa äänestäneistä samaan tapaan kuin Suomen SDP sai viime vaaleissa, joissa Sanna Marin polarisoi vaalitaistelun sosialidemokraattehin ja perussuomalaisiin.

AfD:n liittopäiväryhmän johtaja Alice Weidel piti eilen viimeaikaisia vaalituloksia todisteena siitä, että  AfD on tulevaisuuden puolue. ”Olemme voittaneet ensisijaisesti nuorten keskuudessa, emme vain Brandenburgin vaaleissa vaan kaikissa vaaleissa. 16 – 24 -vuotiaat ovat äänestäneet meitä suhteettoman paljon mikä tarkoittaa, että tämä sukupolvi on ymmärtänyt, että AfD:llä on oikeat vastaukset maan tulevaisuuteen”.

Televisiokanava ZDF:n ovensuukyselyn mukaan AfD oli suurin kaikissa alle 60 -vuotiaissa ikäluokissa. Puolueen ääniosuus alle 30 -vuotiaiden äänistä oli 30 %:a, 30 -44  -vuotiaiden äänistä 33  %:a ja 45 -59 -vuotiaiden äänistä 34 %:a. AfD:n kannatus alle 45 -vuotiaiden keskuudessa oli 10 % -yksikköä korkeampaa kuin minkään muun puolueen.

Saksan opettajaliitot hermostuivat tänään ja väittivät, että sosiaalinen media voi olla syy nuorten tukeen äärioikeistolle. Liitot vaativat lisää medialukutaidon opetusta kouluihin. Opettajaliitto VBE:n puheenjohtajan Gerhard Brandin mielestä internetissä on sisältöä, jonka kuluttajat ja jakajat voivat löytää itsensä nopeasti ”vaarallisten maailmankatsomusten ja näkemysten suosta.” Hän sanoi, että kouluissa ja kotona tarvitaan mediakasvatusta selittämään tällaisia ​​mekanismeja ja varoittamaan liian yksipuolisen tiedon saamisesta.

Nuorisotutkija Rüdiger Maas selittää AfD:n suosiota nuorten ikäluokkien keskuudessa sillä, että nuoret kokevat esimerkiksi maahanmuuton epäkohdat elämässään suoremmin kuin vanhemmat ikäpolvet. 

Tutkimuslaitos Infratest dimapin mielipidetutkimuksen mukaan SPD sai 60-69 -vuotiaiden äänestäjien keskuudessa 35 %:n kannatuksen. Yli 70 -vuotiaista 1/2 äänesti sosialidemokraatteja. Puolueen kannatus näissä ikäluokissa oli 2-kertaista verrattuna puolueen 20 %:n kannatukseen alle 30 -vuotiaiden keskuudessa.

CDU:ta kannatti vain 9 %:a alle 25 -vuotiaista. Aiemmin nuorison suosikkina pidetyn Vihreiden nuorisokannatus romahti 21 % -yksiköllä 27 %:sta 6 %:iin.

AfD oli taloudellisesti syrjäytyneiden ja ensi kertaa äänestäneiden valinta

Eläkeläisten ohella naiset olivat pelastamassa Brandenburgin SPD:tä. Infrates dimapin mukaan 33 % naisista äänesti sosialidemokraatteja ja heillä oli suurin naisten kannatus. AfD puolestaan sai samansuuruisen osuuden miesten äänistä  ja puolueella oli suurin miesten kannatus.

Woidke henkilöi sosialidemokraattien kampanjan itseensä ja Saksassa nähdään laajalti, että voitto oli hänen eikä kenenkään muun. Saksan liittokansleri Olaf Scholz (SPD) kampanjoi Saksin ja Thüringenin osavaltioissa paikallisten sosialidemokraattien rinnalla  kuukausi sitten, mutta Brandenburgin  pääministeri taas halusi pitää hänet poissa omista vaaleistaan. Saksassa Woidkea onkin kutsuttu anti-Scholziksi näissä vaaleissa.

Vaikka sosialidemokraattien ero AfD:hen oli pieni vaalipäivänä, heidän loppukirinsä oli suuri voitto, sillä mielipidemittauksissa AfD oli johtanut SPD:tä 10 – 20 %:lla pitkin viimeksi kulunutta vuotta.

Woidken voitto ei ollut torjuntavoitto, sillä hänen puolueensa nosti kannatustaan liki 5 %:lla verrattuna vuoden 2019 vaaleihin. Brandenburgin pitkäaikaisen pääministeripuolueen SPD:n kannatus on jälleen sillä 30 %:n tasolla, jolla se on ollut viimeiset 20 vuotta.

ZDF:n  mielipidemittauksen mukaan 68 %:a brandeburgilaisista katsoo Woidken tehneen työnsä hyvin ja 59 %:a haluaa hänen jatkavan pääministerinä. Vaikuttaa siltä, että erittäin suosittu pääministeri hyödynsi suurta kansansuosiotaan pelatakseen riskillä: valitkaa minut tai äärioikeisto, koska molempia ette saa. Marin ei pelissään onnistunut, mutta Woidke onnistui.

Vaalitaistelu polarisoitui sosialidemokraatteihin ja äärioikeistoon myös äänestäjien mielestä tärkeimpien vaaliteemojen suhteen. ZDF:n mielipidemittauksen mukaan tärkeimmät teemat olivat maahanmuutto/pakolaiset (äänestäjistä 29 %:n mukaan) sekä koulu/koulutus (äänestäjistä 24 %:n mukaan). Näissä tärkeimmissä kysymyksissä vajaat 1/3 äänestäjistä arvioi AfD:n osaamisen puolueista vahvimmaksi maahanmuutossa, vajaat 1/4 SPD:n osaamisen puolueista vahvimmaksi koulutuksessa. Maahanmuutossa AfD:n ja SPD:n ero oli kuitenkin melko pieni, mikä kielinee siitä, että nämä 2 puoluetta jakoivat äänestäjiä kahteen sen suhteen, mikä ja minkä puolueen linja maahanmuuttopolitiikassa pitää ottaa.

Infrates dimapin mielipidetutkimuksen mukaan vaaliteemoista sosiaalinen turvallisuus (31 %:a) ja talouskehitys (21 %:a) olivat tärkeimpiä asiasyitä äänestää SPD:tä ja maahanmuutto (41 %:a) sekä rikollisuus ja sisäinen turvallisuus (23 %:a) tärkeimpiä asiasyitä äänestää AfD:ta.

Woidken vaalistrategian toimivuudesta todistaa, että tutkimuslaitos Infratest dimapin mielipidetutkimuksen mukaan sunnuntain vaaleissa vain 1/4 SPD:n äänestäjistä äänesti puoluetta sen politiikan vuoksi ja 3/4 puolueen äänestäjistä tuki sitä vain ”estääkseen vahvan AfD:n”

AfD sai 46 %:a niiden äänestäjien äänistä, jotka kokevat olevansa huonossa taloudellisessa asemassa. Se oli taloudelisesti huono-osaisten suosikkipuolue.  Työväenpuolue SPD:n vastaava osuus oli vain 15 %:a. AfD oli myös ensi kertaa ääneistäneiden suosikki saaden 30 %:a näiden äänistä.

Muut syyttävät demareita osavaltion poliittisesta jakamisesta

Woidken polarisointistrategian menestys näkyi siinäkin, että äänestysaktiivisuus nousi 72 %:iin, mikä on ennätys yhtenäisen Saksan Brandenburgin vaaleissa. Edes vuoden 1990 vaaleissa (67 %), joissa itäsaksalaiset pääsivät äänestämään vapaasti ensimmäisen kerran, ei ylletty samaan.

Polarisaatio SPD:n ja AfD:n välillä todennäköisesti aiheutti, että kaikki muut puolueet menettivät kannatustaan.  CDU, uusi vasemmistopuolue BSW, Die Linke ja Vihreät syyttivät maanantaina pääministeriä osavaltion jakamisesta. CDU:n mielestä strategia aiheutti, että ihmiset lähtivät liikkeelle myös AfD:n puolesta ja muiden puolueiden äänet valuivat sosialidemokraattien tueksi tai sitten äärioikeistolle. BSW väitti samaa. Osavaltioparlamentista pudonneet Vihreät pelottelivat, että hinta polarisaatiosta tulee olemaan kova.

CDU, jota Woidke tarvitsee hallitukseensa, ilmoitti eilen, ettei se halua hallitusneuvotteluihin, vaan heittää pallon SPD:lle ja BSW;lle. BSW:n puheenjohtaja Sahra Wagenknecht väitti, että ”sen (AfD;n) lyöminen, jonka monet äänestäjät kokevat itsensä lyömiseksi, tekee AfD:n entistä vahvemmaksi”.

Ei ole mitään uutta, että maassa, jossa on useita enemmän tai vähemmän tasavahvoja puolueita, jokin puolue yrittää mobilisoida äänestäjiään provosoimalla vastakkainasettelun toista  puoluetta vastaan siten, että vaalijulkisuus ja äänet jakautuvat näiden ääripäiden kesken. Edellä jo mainitsin Marinin strategian viime vaaleissa. SDP:n Eero Heinäluoma yritti samaa omalla valtakaudellaan: että vaalijulkisuus  polarisoituisi SDP:n ja kokoomuksen välille ja hyvinvointivaltiota kannattavat äänestäjät ryhmittyisivät sosialidemokraattien tueksi. Kokoomuksen Jyrki Katainen toteutti myös samaa strategiaa periaatteessa, vaikkakin käänteisesti: että itse asiassa kokoomus edustaa paremmin asioita, joita SDP ajaa.

Woidke ei tuonut vaalitaktista äänestämistä Saksaan, vaan se olisi noussut pinnalle ilman häntäkin Saksan valtakunnallisissa vaaleissa ensi vuonna. Tästä kertoo Infarest Dimapin äänestäjätutkimus, jonka mukaan muutkin puolueet hyötyivät vaalitaktisesta äänestämisestä Brandenburgissa.

59 %:a CDU:n äänestäjistä kertoo äänestäneensä puoluetta torjuakseen vahvan AfD:n.

Äskettäin perustetun uusvasemmistopuolue BSW:n äänestäjistä 31 %:a kertoo, että ilman puoluetta he olisivat valinneet AfD:n.  He todennäköisesti haluavat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pidäkkeitä Ukrainalle syydettävään tukeen, mutteivat halunneet tukea AfD:ssä pesivää fasismia, rasismia ja vihapuhetta. Tämän maahanmuutto- ja Ukraina -kriittisten brandenburgilaisten äänestysvalinnan  ymmärtää, kun katsoo AfD:n Natsi-Saksaa henkivän  ”Sinä päätät” mainosvideon. BSW on löytänyt markkinaraon, mikä tullee näkymään myös ensi vuoden valtakunnallisissa vaaleissa.

Woidken polarisointistrategian ainoa todellinen häviäjä oli parlamentista pudonnut Vihreät, joiden kannattajat vyöryivät SPD:hen sekä Die Linke, jonka kannattajat siirtyivät SPD:hen ja BSW:hen. SPD:n saamista uusista äänestäjistä 60 %:a tuli Vihreiltä ja 40 %:a Die Linkeltä. 1/5 puolueen uusista äänestäjistä tuli CDU:sta. AfD imi äänestäjiä eniten CDU:lta. Sen uusista äänestäjistä 40 %:a tuli CDU:sta.

Hyötyykö Scholz tästä?

Kiinnostava kysymys on, minkä strategian valtakunnallinen SPD valitsee ensi vuoden liittopäivävaaleissa. Ottaako se käyttöön Woidken polarisointitaktiikan? ”Mahtavaa, että voitimme. Tiesin, että jotain oli tapahtumassa”, liittokansleri Scholz hehkutti vaalitulosta eilen. Hän todennäköisesti viittasi Saksin ja Thüringenin vaalitappion toistumisen estämiseen.

SPD:n valtakunnallinen kannatus mataa kuukaudesta toiseen 15 %:ssa, joka on 10 %:a alhaisempaa kuin vuoden 2021 vaaleissa. Suuri syy saattaa olla Scholz itse.

Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan hän olisi yhtä suosittu Saksan johtoon kuin CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz, jos kansa saisi valita kanslerin suoraan. Tai he ovat yhtä epäsuosittuja, koska puolet saksalaisista ei halua kumpaakaan. Merzin kanslerihaaveita avittaa, että CDU puolueena kuitenkin on jo pitkään ollut maan suurin yli 30 %:n kannatuksella mielipidemittauksissa.

Kun saksalaisilta kysytään, kuinka tyytyväisiä he ovat poliitikkojen toimintaan, Scholz on pahnanpohjimmainen. Juuri nyt vain 18 %:a on tyytyväisiä hänen poliittiseen toimintaansa. Mahdollisen seuraavan kanslerin Merzin toimintaan ovat tyytyväisiä 31 %:a. Scholzin  kannalta on huolestuttavS että yli puolet saksalaisista on tyytyväisiä hänen puolustusministerinsä Boris Pistoriuksen poliittiseen toimintaan.

Kanslerin ahdinkoa syventää, että viimeisimpien syyskuussa tehtyjen mielipidemittausten mukaan 2/3 saksalaisista ovat tyytymättömiä liittohallituksen toimintaan.

Olaf Scholz joutuu turvautumaan jokaiseen oljenkorteen nostaakseen puolueensa suurimmaksi ensi vuonna ja säilyttääkseen kanslerin paikkansa. Erona Woidkeen on, että tämä on suosittu johtaja, joka pani kaiken yhden kortin varaan ja voitti. Scholz on epäsuosittu johtaja, josta kansa haluaa eroon joka tapauksessa eikä ”minä vai natsit” -strategia toimi silloin.

Saksassa ei ole tavatonta, että puolueet päätyvät asettamaan kansleriehdokkaakseen muun kuin esimerkiksi puoluejohtajansa. CDU:n puolella tunnetuin tapaus oli Baijerin CSU:n johtaja Franz-Josef Strauss, joka nousi vuoden 1980 kansleriehdokkaaksi puoluejohtaja Helmut Kohlin esittämän Ernst Albrechtin ohitse, kun puolueen parlamenttiryhmä äänesti asiasta. Sigmar Gabriel luopui SPD:n puheenjohtajana kansansuosiota nauttineen puoluetoverinsa hyväksi kansleriehdokkuudesta 2 kertaa: Peer Steinbrückin hyväksi vuonna 2013 ja Martin Schulzin hyväksi vuonna 2017.

Scholzin ja hänen hallituksensa epäsuosion vuoksi SPD joutunee ensi vuonna miettimään, marssiiko se mahdolliseen katastrofiin hänen johdollaan vai vaihtaako kansleriehdokasta. Dietmar Woidke ilmaisi vaali-iltana tukensa Scholzin ehdokkuudelle.  Silti moni Saksan sosialidemokraateissa toivonee Scholzin vaihtamista Pistoriukseen.