Haavisto käy Stubbia vastaan Ahtisaaren asein vuoden 1994 toiselta kierrokselta

”Suomalainen ajatus kulkee nyt niin, että ei voi tuoda yhteen sellaisia asioita ja ihmisiä, joita ei tunne tai joita ei ymmärrä.” (Pekka Haavisto 2. kierroksen ensimmäisessä kampanjavideossaan 29.1. 2024) ”Minulle on soittanut viime päivinä ihmisiä, jotka eivät sovi vasemmistolaisuuden nimikkeen alle kyllä millään konstilla. Minun tukijoitteni joukossa on ihmisiä, jotka itseasiassa ovat ihmisarvon puolesta tässä yhteiskunnassa ja se ehkä yhdistää meitä kaikkia.” (Martti Ahtisaari 2. kierroksen ensimmäisessä televisiotentissä MTV3:lla 19.1. 1994).

Sitaattien aikaero on tasan 30 vuotta, mutta niiden lausujat käyttävät samaa taktiikkaa aloittaessaan presidentinvaalien toisen kierroksen. Ehdokas pyrkii samastamaan itsensä äänestäjien mielissä johonkin sellaiseen, joka on yleisesti arvostettua ja äänestäjille tärkeää ja läheiseksi koettua.

Toisen kierroksen ensimmäisessä kampanjavideossaan Haavisto pohjustaa viestiään: ”(Ulkopolitiikan) rinnalle ovat nyt nousseet toiset, arkipäivässä polttavat aiheet. Suomalaiset haluavat nyt kertoa syrjäisempien seutukuntien tilanteista, lasten ja nuorten sydämillä olevista huolista, koulujen ja sairaaloiden arjesta, yksinäisyydestäkin. Ihmiset haluavat varmistaa, että me ehdokkaat tiedämme mitä kuuluu mielenterveystyön arkeen tai missä kunnossa ovat heidän kotiseutunsa tiet. Isoäidit ja isoisät haluavat kertoa huolensa siitä, millaisessa maailmassa heidän lapsenlapsensa kasvavat. Kysyjät tietävät hyvin, että presidentti ei näistä asioista päätä. Mutta heille on tärkeää, että presidentti tuntee ja ymmärtää heidän elämänpiirinsä”.

Haavisto lähetti täsmälleen saman viestin äänestäjille jo sunnuntaina Ylen vaalistudiossa Helsingin kaupungintalolla heti kohta Ylen vaaliennusteen tultua julki: ”Asia joka ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi on tullut viime aikoina keskusteluissa on suomalaisten köyhyys, eriarvoisuus, eri alueiden kehitys, Itä-Suomen tilanne. Tämän tyyppisiä huolia ihmiset kantavat ja haluavat presidentin, joka ymmärtää aivan tavallisen suomalaisen ihmisen huolia. Vaikka presidentti ei näistä asioista päätä, niin Suomi täytyy tuntea”. Sanomaansa liittyen hän toimittajan tivatessa mikä erottaa Alexander Stubbista vastasi enteellisesti: ”Kyllä se ero sitten kampanjan myötä selviää.”

Haavisto lähtee nyt taistoon Stubbin kanssa rohkeasti ja uskaliaastikin samoilla aseilla, joilla Martti Ahtisaari lopulta voitti Elisabeth Rehnin toisella kierroksella vuonna 1994.

”On tilaisuus miettiä nyt tämän kolmen viikon aikana, mikä meidän kummankin tausta on, mitä me olemme tehneet tasa-arvokysymyksissä, miten me olemme toimineet näissä asioissa ja mitä tuo tasa-arvo tässä yhteiskunnassa merkitsee. Se ei ole suinkaan kysymys miesten ja naisten tasa-arvosta yleensä, vaan silloin palataan tuohon laajaan tasa-arvokäsitteeseen, joka merkitsee kunniallista sosiaalipolitiikkaa, perhepolitiikkaa ja niin edelleen.”

Näin sanoi Martti Ahtisaari aloituspuheenvuorossaan presidentinvaalien toisen  kierroksen ensimmäisessä televisiotentissä tammikuussa vuonna 1994 MTV3:lla.  Vaikka presidentin päätyö oli ulkopolitiikka tuolloinkin, hän nosti toisella kierroksella keskiöön kotimaan politiikan ja ihmisten elämänpiirin.

Vuoden 1994 ensimmäisellä kierroksella pitkään ennakkosuosikkina ollut Ahtisaari sai 25,9 %:a äänistä, mutta vain 6,5 %:n päässä tuli Elisabeth Rehn, joka sai 19,5 %:a äänistä.  Istuva puolustusministeri Rehn edusti epäsuosittua Esko Ahon (kesk) porvarihallitusta, joka oli tehnyt kovia leikkauksia ja jota syytettiin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvattamisesta.  Hän kannatti vahvasti hallituksen tiukkaa talouspolitiikkaa.

Ahtisaaren kansanliikkeen ydin taas oli oppositiossa olleessa SDP:ssä. Hän arvostelikin suoraan porvarihallituksen talous- ja sosiaalipolitiikkaa ja julistautui ihmisarvoa puolustavaksi ehdokkaaksi.  Hallituspuolueen edustajana Rehn joutui puolustuskannalle, vaikka teki selkeän eron presidenttiehdokkuutensa ja hallituksen välillä.

Vaali-illan studiossa Helsingin kaupungintalolla Stubb vielä korosti voimakkaasti hänen ja Haaviston yksimielisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Hän halusi ensimmäisellä kierroksella ja halunnee toisella kierroksella pitäytyä tiukasti leipälajeihinsa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jotka ovat myös  presidentin päätehtäviä.

Stubbille varmasti sopisi, että toisella kierroksella ehdokkaat kävisivät herrasmiesmäistä keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikan joistakin yksityiskohdista, joista he eivät ole yhtä mieltä. He näyttäytyisivät toistensa korvikkeina ja suomalaisten perinteinen porvarienemmistö sekä osassa kansaa vieläkin kytevät ennakkoluulot Haavistoa kohtaan hoitaisivat loput.

Haavisto ei näin halua selkeästi.  On kiinnostavaa nähdä, miten pitkälle hän menee Urpilaisen ja Vasemmistoliiton ehdokkaan Li Anderssonin linjalle hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikan haastajana.

Stubbille lienee pieni yllätys, kuinka voimakkaasti Haavisto heti vaali-iltana nosti esiin ”arkipäivän polttavat (sisäpoliittiset) aiheet” asioina, joista täytyy puhua toisella kierroksella.

Stubb ei voi valita linjaa, ettei edelleenkään halua puhua hallituksen leikkausten kohdistumisesta epäoikeudenmukaisesti tai siitä, että osa kansasta voi huonosti, vaan presidentin viran mukaisista asioista. Se vaikuttaisi herkästi siltä, ettei hän välitäkään  aidosti.

Haavisto jatkoi viestiään arkipäivän polttavista aiheista eilisiltaisessa A-studiossa, jossa hän kohtasi Stubbin ensimmäistä kertaa vaalipäivän jälkeen.

Miksi Haavisto haluaa puhua toisella kierroksella kouluista, sairaaloista, syrjäseuduista ja alueellisen kehityksen eriarvoisuudesta?

Valaistusta saa, kun katsoo ensimmäinen kierroksen vaalikarttaa. Kunnat, joissa Stubb oli ykkönen, hiipuvat täysin Keski-Suomen paikkeilla. Haavisto taas oli äänestetyin ehdokas paitsi pohjoisen metropolissa Oulussa myös Jyväskylässä, Kuopiossa ja Joensuussa. Oulussa hänen kaulansa Stubbiin oli viitisen prosenttia. Haavisto oli selkeästi suurin ehdokas 1/3:ssa Lapin maakunnan kunnista.  Keskustan ehdokas Olli Rehn oli kuningas Kuopiosta Lapin rajalle ja pitkälti myös Itä-Suomessa.  Myös Perussuomalaisten ehdokkaan Jussi Halla-ahon kannatus oli merkittävää näillä suunnilla ja hän oli Lapin kuningas  –  tosin vain pienellä erolla Haavistoon.  Näiden pudonneiden ehdokkaiden kannattajien ääniä Haavisto tavoittelee tosissaan.

Stubb lienee aidosti sitä mieltä,  että presidentille kuuluvat vain ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Mutta saattaa hän sisäpolitiikkaa karttaa siksikin, että sai siitä nenilleen jo ensimmäisellä kierroksella.

SDP:n ehdokas Jutta Urpilainen oli ensimmäinen, joka sanoi suoraan, ettei presidentti voi seisoa tumput suorana, kun maa on ajautumassa yhteen historian suurimmista työmarkkinakriiseistä. Hän tukeutui istuvaan presidenttiin Sauli Niinistöön ja kertoi, että toimisi työmarkkinapolitiikassa samoin kuin tämä. Hän mainitsi esimerkkinä sen, kun Niinistö halusi avata kilpailukykysopimuksen solmua ja työmarkkinoiden vastakkainasettelua kutsumalla työmarkkinajohtajat luottamukselliseen keskusteluun Mäntyniemessä vuonna 2015.  Niinistö kannusti työmarkkinasopuun uudenvuodenpuheessaan vuonna 2016 muistuttaen, että ”yhteiskunnallinen eheys on paras voimavaramme”.

Suosittua presidenttiä oli hyvä peesata tilanteessa, jossa media kärtti ehdokkailta kantaa poliittiseen lakkoaaltoon. Niinpä Haavistokin seurasi pian mukana ja myös Olli Rehn aktivoitui asiassa. Stubb taas ei suoraan sanonut ymmärtävänsä lakkoilijoita, mutta hänet tulkittiin niin ja tulkinta velloi jonkin aikaa. Kärpäsestä tehtiin härkänen mediassa.

Vuoden 1994 toisella kierroksella Ahtisaari teki itsestään sosiaalisen turvallisuuden symbolin.

Väittelyissä Rehnin kanssa hän vastusti hallituksen talouspolitiikkaa ja puolusti hyvinvointivaltiota.  Ahtisaari profiloitui aiemman toimintansa perusteella ”rauhan mieheksi” ja nyt myös hyvinvointivaltion ja kansalaisten puolustajaksi.  Ehdokkaiden keskusteluissa hän vetosi oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, yhteiskunnalliseen omatuntoon, solidaarisuuteen, yhteisvastuuseen ja tasa-arvoon.  Hän viljeli väittelyissä sanaa ”ihmisarvo”.

Ahtisaaren ja Rehnin toisen kierroksen väittelyjä on analysoinut muun muassa Anu Kuivamäki Jyväskylän yliopiston viestinnän tieteiden laitokselle tekemässään pro gradussa.

Ahtisaari varmisti viestinsä perille menon toistelemalla ihmisarvoa ja muita sosiaalisen turvallisuuden tunnuksiaan. Haavisto toistelee nyt ”arjen polttavia aiheita” samaan tapaan.

Ahtisaaren toiselle kierrokselle tuomat teemat toimivat. Ylen nykyinen vaaliasiantuntija Sami Borg osoittaa vuonna 1994 julkistetussa tutkimuksessaan ”Mittaus päivässä”, että vuoden 1994 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen julkisuus oli erittäin suotuisa Rehnille ja toisen kierroksen loppuvaiheessa taas Ahtisaarelle.

Ahtisaaren suosion nouseva suunta toisella kierroksella sekä hänen lavea esiintymisensä  talous- ja sosiaalipolitiikassa alkoivat ärsyttää Rehniä. Ehdokkaat kohtasivat viimeisen kerran televisiossa vaaliviikon torstaina. Ahtisaarella oli tilaisuus Turun VPK:n talolla ja Yle oli pyytänyt kaupungissa samaan aikaan olleen Rehnin sinne tilaisuuden päätyttyä. Ylen pääuutislähetyksessä näytettiin suorana heidän lyhyt väittelynsä paikan päällä.

Ahtisaari toisteli mantraansa niin uskollisesti, että Rehn kivahti keskustelun lopussa: ”Onko sinulla yksinoikeus ihmisarvoon?” Olin itse vahvasti mukana sekä Ahtisaaren esivaalikampanjassa että varsinaisessa presidentinvaalikampanjassa ja paikalla tässäkin tilaisuudessa kuten muun muassa MTV3:n väittelyn yleisössä. Rehnin ärtymys Turun VPK:n talolla oli kouriintuntuvaa.

Elisabeth Rehnin hermostuminen toisen kierroksen kampanjan lopussa oli viimeinen niitti hänen presidenttiytensä arkkuun.

Haavisto tuskin saa Stubbia hermostumaan toisella kierroksella kuten Ahtisaari sai Rehnin.  Silloin Stubb varmasti purkaa mielipahaansa väittelyissä, jos ne valuvat liikaa sosiaalipolitiikan ja aluepolitiikan suuntaan.

Eilisessä A-studiossa Stubb oli ehkä kuitenkin jo kuullut Haaviston maanantaisesta viestistä äänestäjille, että ”suomalainen ajatus kulkee nyt niin, että ei voi tuoda yhteen sellaisia asioita ja ihmisiä, joita ei tunne tai joita ei ymmärrä.”  Sen verran ärhäkästi hän vastasi, kun toimittaja kysyi kaksikolta ”miten ihmeessä te aiotte vakuuttaa sen Kehä III:sen ulkopuolisen Suomen siitä, että te olette oikeat henkilöt edustamaan myös heitä.”

Stubb sanoi: ”Mä oon sitä mieltä, että aika usein politiikassa ikään kuin väitetään, että ymmärretään jotain toista. Musta se tulokulma on väärä. Sä voit kuunnella ja välittää, mutta se että väität ymmärtäväsi tarkkaan, mitä toinen ihminen ajattelee, niin siinä on jotain, joka ainakin omaan ajatteluuni ei toimi.”

Haavisto osoitti viekkautta ja nopeutta heti ensimmäisen kierroksen ratkettua kertoessaan vaalivalvojaisissaan televisiokameroiden edessä, että kansalaiskeräyksellä koottu miljoonan euron kassa on jo käytetty ja tarvitaan lisää rahaa pian.  Hän pääsi vetoamaan television prime timella suoraan tukijoihinsa ja kehottamaan näitä lahjoittamaan lisää ja käyttämään kaikki suhteensa saamalla muutkin lahjoittamaan. Kassa karttui puolessa vuorokaudessa 130 000 eurolla.

Nähtäväksi jää, mihin muuhun viekkaus riittää toisella kierroksella.