Huumereppuinen europarlamentaarikko ja puukotettu trukkikuski – Euroopan homofobian tragikoomiset kasvot

Poliisi pidätti verryttelypukuisen miehen kello 21:30 Rue des Pierres -kadulla Brysselin keskustassa. Miehen kädet olivat veressä. Hänellä oli sateenkaarihattu ja reppu, josta löytyi ekstaasi -huumetta. Oli perjantai-ilta 27. marraskuuta viime vuonna.

Mies oli yrittänyt laskeutua tunnetun homoravintolan yläpuolella sijaitsevan asunnon ikkunasta sadevesiränniä pitkin, mutta pudonnut ja loukannut itsensä. Hän ilmoitti olevansa Euroopan parlamentin jäsen ja vetosi diplomaattiseen koskemattomuuteensa.

Poliisille oli valitettu asunnosta, josta oli kuulunut juhlintaa. Poliisi puuttui asiaan, koska yli 2 hengen kokoontumiset oli kielletty Belgiassa koronapandemian vuoksi.

Poliisi pääsi sisälle lukitsemattomasta ulko-ovesta. 30 alastonta miestä harrasti ryhmäseksiä huoneistossa. Poliisi tarkisti kaikkien henkilöllisyyden, jolloin miehistä 2 vetosi diplomaattiseen koskemattomuuteensa.

Ränniä pitkin paennut mies oli siinä vaiheessa poistunut huoneistosta.

Pyöräilijä löysi pahoin runnellun ruumiin varhain sunnuntai-aamuna puistosta 40 kilometriä Brysselistä. Oli 7. maaliskuuta tänä vuonna. Mies oli hakattu ja puukotettu kuoliaaksi. Puisto sijaitsee 50 000 asukkaan Beveren kaupungin sataman vieressä.

Samana päivänä poliisi pidätti kolme teinipoikaa: kaksi 17 -vuotiasta ja yhden 16 -vuotiaan.

Pojat olivat chattailleet miehen kanssa edellisiltana homoseksuaaleille tarkoitetussa Grindr – mobiilisovelluksessa. He olivat tekeytyneet seuraa hakevaksi homomieheksi. Grindr on Tinderin kaltainen seuranhakupalvelu, joka hyödyntää online -paikkatietoja.

Pojat sopivat miehen kanssa tapaamisen puistoon, josta ruumis löydettiin.

Suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin  –  joista käytetään yhteisnimitystä HLBT (homot,  lesbot, biseksuaalit, transihmiset)  –  on muuttunut sallivammaksi Euroopassa. Homoseksuaalisuuden kriminalisointi on poistettu vuosikymmeniä sitten. Moni EU -maa on tehnyt homoseksuaaliset pariskunnat tasa-arvoisiksi heteroparien kanssa lain edessä. Mies- ja naisparien oikeus adoptioon on levinnyt EU-maissa ja transseksuaalien oikeuksia on parannettu.

Pinnan alla kytee kuitenkin yhä eurooppalainen homofobia, joka kohdistuu useimmin homomiehiin ja transseksuaaleihin. Belgian lisäksi homomiehiä ryöstetään ja pahoinpidellään useissa muissa EU-maissa. Myös Suomessa. Rikoksiin on liittynyt homofobiaa.

Homofobialla tarkoitetaan homoseksuaalisuutta kohtaan tai homoseksuaalisia henkilöitä kohtaan tunnettavaa pelkoa, vastenmielisyyttä tai heihin kohdistuvaa syrjintää.

Vaikka seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat edenneet useimmissa EU-maissa roimasti, muutamissa jäsenmaissa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia poljetaan nyt pahemmin kuin vuosiin tai vuosikymmeniin. Yksittäisten ihmisten homofobian rinnalle EU:ssa on viime vuosina noussut institutionaalinen homofobia, joka on  tähän asti ollut tuttua Venäjän ja Tšetšenian kaltaisista autoritäärisistä valtioista.

Institutionaalinen homofobia tarkoittaa, että poliittisin päätöksin ja oikeudellisin säädöksin luodaan pysyviä menettelyjä, joilla heikennetään homoseksuaalisten kansalaisten oikeuksia ja lietsotaan homoseksuaalisuuden vastaisuutta sekä homoseksuaalien vastaista toimintaa.

Institutionaalinen homofobia on valtion johtamaa homofobiaa.

EU:ssa institutionalisoitua homofobiaa edustavat Puola ja Unkari. Molemmissa maissa sen tarkoituksena on vahvistaa vallassa olevien oikeistopopulististen puolueiden asemaa käyttämällä hyväksi ihmisten ennakkoluuloja ja pelkoja.

Seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien ratasta käännetään ajassa taaksepäin näissä maissa.

Oikeistopopulistinen meppi tuomitsi homoliitot kotimaassaan ja petti vaimoaan miesten kanssa Brysselissä

Miten 59 -vuotiaan  europarlamentaarikon kiinniotto huumehuuruisissa homo-orgioissa liittyy 42 -vuotiaan raittiin ja yöelämää karttaneen nosturinkuljettajan joutumiseen vihamurhan kohteeksi?

Tapauksia yhdistää homofobia.

Brysselin orgioihin osallistunut mies on nykyinen ex-europarlamentaarikko Jozsef Szajer, Hän on Unkarissa valtaa pitävän oikeistopopulistisen Fidesz -puolueen perustajajäsen. Fideszin politiikkaan kuuluu homofobia ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien rajoittaminen.

Unkarin pääministerin Viktor Orbanin luottomiehiin kuulunut Szajer kirjoitti  vuonna 2012 Unkarin  perustuslakiin kohdan:

“Unkari suojelee avioliittoinstituutiota miehen ja naisen välisenä liittona sekä perhettä kansakunnan selviytymisen perustana”.

Tätä Szajerin kirjoittamaa lainkohtaa perustuslaissa täydennettiin viime vuonna jatkotekstillä:

”Perheen perusta on avioliitto ja vanhemman ja lapsen suhde. Äiti on nainen, isä on mies.”

Lisäyksen tosiasiallinen tarkoitus on estää samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeus adoptioon perustuslain voimalla.

Szajer edustaa eurooppalaista institutionaalista homofobiaa.

Belgialaisen pikkukaupungin puistossa kuoliaaksi hakattu ja puukotettu David Polfliet edustaa väkivaltaisen homofobian uhreja.

Mitä sitten oikein tapahtui 27. marraskuuta homoravintolan yläkerrassa Rue des Pierres -kadulla?

36 -vuotias puolalainen David Manzheley järjesti kyseisessä asunnossa homomiesten tapaamisen, jota hän itse luonnehti myöhemmin haastattelussa termillä ”orgy”. Szajer saapui sinne kutsun saaneen ystävänsä seurassa. Manzheley ei sanojensa mukaan tuntenut europarlamentaarikkoa etukäteen, mutta tunnisti tämän poliitikoksi.

Poliisia kiinnosti tapahtuma vain kokoontumisrajoituksen rikkomuksena. Miesten henkilöllisyystodistukset tarkistettiin ja heille kirjoitettiin sakot.

Szajer tunnusti jo samana päivänä, että 

oli osallistunut seksijuhliin.

Brysselin EU-piirit yllättyivät sunnuntaina 29. marraskuussa, kun Szajer julkaisi tiedotteen, jossa hän kertoi eroavansa europarlamentista ja jatkavansa työtä Unkarin uudistamiseksi tieteen tekemisen puolella.

Tiistaina 1. joulukuuta Belgian media kertoi poliisin keskeyttäneen kokoontumisrajoituksia rikkoneiden alastomien miesten seksijuhlan Brysselin keskustassa.

Lehdet kertoivat, että yksi osallistujista oli ”Euroopan parlamentin virkailija”, joka oli yrittänyt paeta ja vedota diplomaattiseen koskemattomuuteen.

Kerrottiin myös, että paikalta oli takavarikoitu huumeita.

Szajer tunnusti jo samana päivänä, että oli osallistunut seksijuhliin ja että poliisi oli antanut hänelle varoituksen kokoontumisrajoitusten rikkomisesta ja kuljettanut kotiin.

Unkarin medialle Szajer kiisti käyttäneensä huumeita:

”Poliisin mukaan löydettiin ekstaasipilleri. Se ei ole minun enkä tiedä kuka sen toi tai miten. Annoin asiasta lausunnon poliisille.” 

Entinen europarlamentaarikko on ollut puoluetoverinsa ja Unkarin perustuslakituomioistuimen tuomarin Tünde Handón kanssa naimisissa 28 vuotta ja heillä on aikuinen tytär. 

Oikeustieteilijä Szajer oli Orbanin luottopolitiikko kansallisessa ja kansainvälisessä politiikassa. Hän oli kansanedustaja 14 vuotta ja johti välillä Fideszin eduskuntaryhmää. Europarlamentissa hän istui 16 vuotta ja oli viime vuoteen saakka EU-maiden konservatiivipuolueiden europarlamenttiryhmän EPP:n ryhmäpiiskuri ja ryhmän varapuheenjohtaja.

Häntä pidettiin Orbanin neuvojana EU-asioissa ja pääministerin linkkinä Fideszin europarlamenttiryhmään ja EPP:hen.

Szajer erosi Fideszistä keskiviikkona 2. joulukuuta estääkseen puoluetta kärsimästä lisää skandaalista. Torstaina 3. joulukuuta Orban teki pesäeron entiseen kumppaniinsa:

”Sillä, mitä edustajamme József Szájer teki, ei ole sijaa poliittisen perheemme arvoissa. Emme unohda emmekä hylkää hänen 30 vuoden työtään, mutta hänen tekojaan ei voida hyväksyä eikä puolustaa.”

Belgia järkyttyi maaliskuun homomurhasta

David Polfliet oli 42 -vuotias nosturinkuljettaja, joka asui Sint-Niklaasin kaupungissa Belgiassa  löytökoiran kanssa.  Hän oli absolutisti, ei harrastanut ravintolaelämää ja ystävät sekä työtoverit kuvaavat häntä lämpimäksi ja auttavaiseksi ihmiseksi.

Polfiet oli lauantaina 7. maaliskuuta  homomiehille tarkoitetun sähköisen Grindr -seuranhakupalvelun kautta yhteydessä homoksi luulemaansa henkilöön, jonka kanssa hän sopi tapaamisen Beverinin kaupungissa sijaitsevaan puistoon.

Puistossa Poltiefia odotti homomiehen sijaan kolme teiniä. Kuoleman aiheuttivat lukuisat puukoniskut, joista yksi osui reisivaltimoon.

Kun media oli julkaissut tiedon murhasta, pojat ilmoittautuivat poliisille samana päivänä. He väittivät, ettei heidän tarkoituksensa ollut tappaa, vaan ryöstää.

Pojat vangittiin seuraavan viikon alussa ja oikeus pohtii, pitääkö heitä kohdella alaikäisinä tai aikuisina rikoksentekijöinä. Mikäli oikeus katsoo, että rikokseen liittyy homofobiaa, se koventaa kohtelua Belgian lain mukaan eikä nuoria käsitellä nuorina rikoksentekijöinä, vaan aikuisiin verrattavina.

Poliisi selvitti pian, että 3 puistomurhan tehnyttä teiniä kuuluvat jengiin, joka kutsuu itseään ”pedojenmetsästäjiksi”. He houkuttelivat Gridristä pedofiileiksi katsomiaan miehiä tapaamisiin ja ryöstivät ja pahoinpitelivät heidät. Jengiin kuului Polfietin murhanneiden poikien lisäksi 7 muuta alaikäistä ja yksi aikuinen, joka on yhden murhaajan veli. Kaikki pojat on pidätetty.

Belgiassa järkytyttiin viharikokseksi koetusta raa’asta murhasta. Pääministeri Alexander De Croo tuomitsi twitterissä murhan heti sunnuntaina:

”Olen syvästi järkyttynyt äärimmäisestä homovihasta Beverenissä. Tämä on todella kamalaa. – – – Oikeuslaitoksen täytyy nyt tehdä työnsä. Mutta tehdään yksi asia selkeäksi: emme koskaan hyväksy tällaista väkivaltaa maassamme.”

Varapääministeri Petra De Sutter twiittasi:

”Inho. Suru. Myötätunto. Mikä ajaa ihmiset niin pitkälle vihassaan, että he tappavat miehen vain, koska tämä pitää miehistä. Tuomitkaamme tämä pelkurimainen murha voimakkaimmalla mahdollisella tavalla. Ja pääskäämme eroon homo- ja transvihasta täydellisesti, myös omassa keskuudessamme”.

De Sutter on 57 -vuotias transnainen ja vihreiden poliitikko, joka on Euroopan ensimmäinen transeksuaalinen ministeri. Ennen politiikkaa pitkän uran gynekologina ja ylipiston opettajana tehnyt De Sutter aloitti sukupuolenkorjausleikkauksensa vuonna 2004.

Mikäli David Polfietin murha tuomitaan homofobisena murhana, se on Belgian ensimmäinen sitten vuoden 2012, jolloin Ihnsane Jarfi -nimisen homon raaka kidutusmurha järkytti maata ja oli ensimmäinen tapaus, jossa tuomioita kovennettiin tekojen homofobisuuden perusteella.

32 -vuotias Jarfi poistui 22. huhtikuuta 2012 homobaarista Belgian Liegessä ja hänet nähtiin viimeisen kerran autossa 4 miehen seurassa baarin edustalla. Jarfin alaston ruumis löytyi vasta 2 viikon päästä tienvarsipellolta Liegen ulkopuolelta.

Jarfin murhanneet miehet väittivät, että hän oli lähennellyt heitä. Siksi he pahoinpitelivät häntä ensin autossa ”antaakseen homolle opetuksen”. Sen jälkeen uhri riisuttiin ja pahoinpideltiin pellolla ”huvin vuoksi”. Ryöstettyään rahat ja kännykän tappajat poistuivat.

Jarfin ruumiista löytyi 17 kylkiluun murtumaa ja patologi arvioi hänen kituneen vammoissaan jopa 6 tuntia ennen kuolemaansa.

Murhaajista kolme saivat elinkautisen tuomion ja yksi 30 vuoden tuomion.

Homoryöstöt ovat viharikoksia  –  Suomessakin

Homojen ja transseksuaalien pahoinpitelyjä ja ryöstöjä tapahtuu paljon Euroopassa. Julki tulevat  pahoinpitelyt ja ryöstöt ovat todennäköisesti jäävuoren huippu.

Homoseksuaalisuuteen ja transseksuaalisuuteen liittyvä häpeän leima on yhä niin suuri, ettei moni ilmoita kokemaansa vääryyttä mihinkään tai peittää sen ja vammansa jollain muulla syyllä.

Tuoreita, raakoja ja jengimäisesti tehtyjä homoseksuaalien murhia ja pahoinpitelyjä löytyy muun muassa Irlannista ja Britanniasta.

Viisikymppinen Marc Power Dublinista Irlannista sopi tiistai-iltana 15. lokakuuta vuonna 2019  treffit elokuvateatterin edustalle. Homomieheksi tekeytynyt Grind-profiili, jonka kanssa hän sopi tapaamisen, oli valeprofiili. Sen sijaan elokuvateatterilla odotti 8 nuorukaista, jotka pahoinpitelivät Powerin viereisessä puistossa.

Puskista tuli jengi, joka vahingoitti Powerin autoa, otti miehen autosta, vei hänet puistoon, hakkasi vasaroilla ja pilkkasi ”hintiksi”.

Tapaus sai paljon julkisuutta ja aiheutti muutoksia Irlannin poliisin ja oikeuden käytännöissä, sillä siihen saakka homoviharikoksia ei oltu tilastoitu eikä juuri huomioitu Irlannin oikeuskäytännössä.

Kukkulalla Healless puukotti

Daviesia 128 kertaa,

mutta tämä pysyi elossa. 

Vapunpäivänä vuonna 2019 riistanhoitaja Daniel Hankey oli päivittäisellä kierroksellaan Parbold Hillin näköalakukkulalla vajaan 3000 asukkaan kylässä Parboldissa Luoteis-Englannissa. Hänen koiransa Kiev seisahtui kissankelloryppään viereen ja kieltäytyi jatkamasta. Se näytti löytäneen jotain ja alkoi merkitä paikkaa.

Riistanhoitaja meni lähemmäs. Hän näki kasan katkottuja havunoksia ja niiden alta pilkottavan käden. Käsi kuului 18 -vuotiaalle Alex Daviesille, joka oli murhattu 3 vuorokautta aiemmin.

Avoimesti homo 18 -vuotias kauppa-apulainen oli kohdannut 18 -vuotiaan Brian Heallessin 29. huhtikuuta netin Grindr -palvelussa ja he olivat jatkaneet keskustelua Instagramissa. Healles kertoi olevansa ”kaapissa” ja ehdotti sillä perusteella tapaamista syrjäisessä paikassa näköalakukkulalla.

Kukkulalla Healless puukotti Daviesia 128 kertaa, mutta tämä pysyi elossa ja kuoli lopulta tukehtumiseen, kun murhaaja piti häntä suu ja nenä mudassa.

Healless oli edellispäivänä houkutellut tuloksetta Grindrissä 4:ää muuta homomiestä samanlaisiin tapaamisiin ulkoilmassa. Hänet tuomittiin 24 vuoden vankeuteen.

Viime vuonna Birminghamissa Britanniassa paljastui homoja vainonnut nuorisojengi.

Tammi – maaliskuun aikana vuonna 2020 kolme 18 -vuotiasta nuorukaista houkutteli Grindrin kautta homomiehiä tapaamisiin, joissa he pahoinpitelivät ja ryöstivät nämä. He käyttivät valeprofiilia ja uhreiksi joutui vähintään 4 homomiestä, jotka ilmoittautuivat poliisille. Uhreja oli todennäköisesti enemmän –  uhriksi joutumisensa salanneita homoja.

Jengi tallensi tekojaan kännyköihin ja snapchattiin. Rikokset tuomittiin homofobisina ja miehet saivat 11 -13 vuoden tuomiot.

Kokko ja muut poistuivat asunnosta seuraavana

aamuna. Sidottu uhri onnistui irrottautumaan

vasta sitä seuraavana päivänä.

Suomi ei ole homo- ja transfobiasta vapaa vyöhyke. Meilläkin tapahtuu seksuaalisiin vähemmistöhin kuuluvien ryöstöjä ja pahoinpitelyjä. Osa tulee julkisuuteen, mutta suuri osa jää piiloon julkisuudelta. Moni häpeää kohtaloaan, vaikkeivät ole tehneet mitään kiellettyä, vaan ovat rikoksen uhreja.

Yksi julkisuudessa olleista oli Vantaalla keväällä 2019 tapahtunut rikosketju, jossa 3 nuoren miehen jengi ryösti ja pahoinpiteli homomiehiä. Yksi jengin jäsenistä oli Tomi Kokko, josta Helsingin Sanomat julkaisi ylistävän vankilajutun kahteen kertaan viime vuonna. Kirjoitin asiasta HS:n tyyliä arvostelevan blogin 27. heinäkuuta 2020.

Uhreiksi joutui ainakin 3 homoa. Yksi pahoinpideltiin ja ryöstettiin ravintolaillan jatkoilla kodissaan. Kahdessa muussa ryöstössä tekijät loivat yhteydet uhreihin seuranhakuilmoitusten avulla.

Toisessa tapauksessa tapaaminen sovittiin uhrin kotiin. Hänet huumattiin, sidottiin sänkyynsä ja ryöstettiin. Kokko ja muut poistuivat asunnosta seuraavana aamuna. Sidottu uhri onnistui irrottautumaan vasta sitä seuraavana päivänä.

Kolmannessa tapauksessa jengi houkutteli uhrin tapaamiseen niinikään  homodeitti-ilmoituksella. Tämäkin mies pahoinpideltiin ja ryöstettiin kodissaan.

Miehet tuomittiin, mutta parikymppinen Kokko haki hovioikeudesta lievennystä tuomioonsa ja vapautumista ehdonalaiseen jo ennen tuomion päättymistä vedoten nuoreen ikäänsä. Hovioikeus ei suostunut, vaan runsas kuukausi sitten arvioi Kokon erittäin vaaralliseksi muille ihmisille ja määräsi hänet istumaan koko tuomion.

Suomessa viharikollisuutta ei ole eritelty omaksi rikostyypikseen, mutta Poliisiammattikorkeakoulu kerää tietoa viharikoksista.

Viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2019, jolloin tehtiin 73 uhrin seksuaaliseen suuntautumiseen liittynyttä rikosta. 43 oli uhkauksia ja häirintää, 29 pahoinpitelyjä ja 6 ryöstöjä.  Ravintolat ja baarit ovat yhä yleisiä rikospaikkoja, mutta internetistä on tullut kasvava uhkausten ja häirinnän näyttämö.

81 %:a nuolee haavansa yksin

eikä kerro tapahtuneesta

välttämättä kenellekään.

Homofobisten tekojen määrä lienee paljon suurempi kuin poliisin haaviin tarttuva määrä. Seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvien rikollisten tekojen uhrit jättävät ottamatta yhteyttä poliisiin – kuten viharikoksien uhrit yleensä jättävät.

Oikeusministeriön äskettäisen selvityksen mukaan vain 19 %:a häirintää tai vihapuhetta kokeneista seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvista ilmoitti siitä jollekin taholle. 81 %:a nuolee haavansa yksin eikä kerro tapahtuneesta välttämättä kenellekään.

Poliisin mukaan seksuaaliseen suuntautumiseen liittyneiden pahoinpitelyjen kohteet ovat yleensä miehiä. Homomiehiä hakataan yhä kaduilla. Jopa aivan homoravintoloiden edessä.

Tuoreimmat vertailtavissa olevat tiedot Suomen ja Ruotsin homofobisten rikosten määristä ovat vuodelta 2018. Tuolloin Suomen poliisin tietoon tuli 73 uhrin seksuaaliseen suuntautumiseen liittynyttä rikosta. Ruotsin poliisin tietoon tuli 756 uhrin seksuaaliseen suuntautumiseen liittynyttä rikosta.

Ruotsissa poliisin tietoon tulleiden homofobisten rikosten määrä oli siis 10  -kertainen, vaikka maan väkiluku on vain 2 -kertainen Suomeen verrattuna.

Poliisiammattikorkeakoulun mukaan ero ei aiheudu tilastoinnin erilaisuudesta, sillä tämä tehdään molemmissa maissa samoin. Syyksi jää, että Suomessa homofobian uhrit eivät ota yhteyttä poliisiin.

”Olen saanut sellaisen kuvan, että Suomessa ihmiset kyllä hyvin ymmärtävät, jos heihin kohdistuu viharikos seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin perusteella, mutta he eivät halua tulla siitä kertomaan”, Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta kertoi vuonna 2016.

Unkarin valtio vastaan homot, lesbot ja transsut

Unkarin valtapuolueen Fideszin näkyvimmän europarlamentaarikon homoseksiskandaalista oli kulunut vain kuukausi, kun Orbanin hallitus kävi Labrisz -nimisen lesbo- ja transnaisten järjestön julkaiseman satukirjan kimppuun.

”Satumaa on kaikille” -kirjassa on muun muassa runo, jossa prinssi rakastuu toiseen prinssiin,  tarina naaraspeurasta, joka haluaisi tulla urokseksi sekä satu mustaihoisesta Lumikista.

Unkarin hallitus määräsi 19. tammikuuta, että Labrizin on liitettävä julkaisemansa satukirjan ja tulevien julkaisujensa alkuun varoitusteksti, jossa kerrotaan kirjojen sisältävän ”perinteisten sukupuoliroolien vastaista käyttäytymistä”. 

”Kirjaa myydään satukirjana, sen kannessa lukee niin ja se on sadun muodossa, mutta tämä piilottaa tosiasian, että siinä kuvataan käyttäytymistä, joka on ristiriidassa perinteisten sukupuoliroolien kanssa”, Orbanin hallitus totesi tiedotteessaan.

Orban jatkoi: ”Mielipiteeni on tiivistettynä:

jättäkää lapsemme rauhaan”.

Pääministeri Orban oli ehtinyt hyökätä lesbojen satukirjaa vastaan jo syksyllä, vaikka hänellä oli kädet täynnä EU:n oikeusvaltioperiaatteen torjumista. Hän piti lokakuussa haastattelussa  kirjaa provokatiivisena ja varoitti, että ”on olemassa punainen viiva, jota ei voi ylittää, vaikka Unkarissa on homoseksuaalisuuteen sallivasti suhtautuvia lakeja”.

Orban jatkoi: ”Mielipiteeni tästä on tiivistettynä: jättäkää lapsemme rauhaan”.

Fidesz on kampanjoinut etenkin homojen ja lesbojen adoptio-oikeutta vastaan.

Unkarin parlamentin puhemies László Kövér on Fideszin perustajajäsen Brysselin homo-orgioista kärähtäneen Jozsef Szajerin tavoin. EU-vaalikamppailun aikana toukokuussa 2019 Kövér puhui Budapestin viestintä- ja talousyliopistossa ja vastasi yleisökysymykseen, jossa tiedusteltiin  kuinka kristillistä kulttuuria voidaan suojella maailmassa, jossa liberalismi työntyy elämän kaikille aloille.

Puhemies arvosteli vastauksessaan samaa sukupuolta olevien parien halua adoptoida lapsia. Hänen mielestään se ei eroa pedofiliasta, koska ”molemmissa tapauksissa lapsi on objekti,  luksushyödyke, aikuisen väline itsensä toteuttamiseen”.

Puhemies lisäsi vielä, etteivät kaikki homoseksuaalit toki ole tällaisia, koska:

”Normaali homoseksuaali tietää, mikä on maailman järjestys. Hän tietää, että on syntynyt tai tullut sellaiseksi. Sellainen henkilö yrittää sopeutua maailmaan pitämättä itseään tasa-arvoisena (heteroseksuaalien kanssa)”.

Kövérin johtama Unkarin parlamentti hyväksyi viime vuoden toukokuussa lain, joka estää  transseksuaaleja tai intersukupuolisia ihmisiä muuttamasta sukupuoltaan virallisesti. 

Sukupuolenvaihdoksen virallistamisen estäminen lailla oli askel takaisin päin Unkarin transihmisten oikeuksissa. Laki kieltää syntymässä määritellyn ja silloin henkilörekisteriin tallennetun sukupuolitiedon muuttamisen. Laissa perustellaan, että ”henkilön biologisen sukupuolen täydellinen muuttaminen on mahdotonta, joten on tarpeen estää lain voimalla muuttamasta siitä henkilörekisterissäkin”.

Lailla estettiin Unkarissa menettely, joka on esimerkiksi Suomessa. Meillä ihmisen sukupuoli voidaan vaihtaa vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaksi Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä, kun sukupuolenvaihdosprosessi on päätöksessä.

Vain 3 viikkoa Fideszin europarlamentaarikon homoseksiskandaalin jälkeen Unkarin parlamentti hyväksyi lain, joka mahdollistaa adoption ainostaan avioliitossa olevalle miehelle ja naiselle.

Siihen asti samaa sukupuolta olevan pariskunnan toinen osapuoli oli voinut laittaa vireille adoptioprosessin. Uuden lain mukaan yksin elävät ihmiset voivat adoptoida vain poikkeustapauksissa  perheasiain ministerin luvalla. Käytännössä vaatimus luvan hakemisesta torppaa samaa sukupuolta olevien mahdollisuuden adoptioon.

Puolan valtapuolue ratsastaa homofobialla

Puolassa on arvioitu, että 12 %:a seksuaalivähemmistöihin kuuluvista kansalaisista on kokenut  homofobista väkivaltaa, josta 90 %:a jää tulematta ilmi.

Toissavuotisen mielipidemittauksen mukaan 66 %:a puolalaisista vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta, 67 %:n mielestä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien pitää olla osoittamatta suuntautuneisuuttaan julkisesti ja 84 %:a vastustaa homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta.

Puola on pitkään ollut EU:n homofobisin jäsenvaltio. Euroopan unionin sisällä on valtio, joka on kuin Venäjä ja Valko-Venäjä: valtion poliittinen johto levittää järjestelmällisesti homovihaa.

Kansallisen homovihan lietsominen alkoi, kun äärikonservatiivinen ja oikeistopopulistinen Laki ja oikeus (PiS) -puolue palasi maan johtoon. Laki ja oikeus -puolue vietti 2 vaalikautta oppositiossa vuosina 2007 – 2015.

Puolan parlamenttivaalit järjestettiin syksyllä 2015 juuri, kun vuosien 2015 – 2016  pakolaiskriisi kulki kohti huippuaan. Laki ja oikeus -puolue otti pakolaisvastaisuuden ja pakolaisten virtaamisen EU:hun yhdeksi vaalikampanjansa pääteemoista.  Viikkoa ennen vaaleja puolueen puheenjohtaja Jaroslaw Kaczynski varoitti, että Eurooppaan virtaavat pakolaiset tuovat kulkutautiepidemioita. Mistään epidemioista ei ole todisteita.

Laki ja oikeus sai vuoden 2015 parlamenttivaaleissa 38 %:a äänistä, mikä oikeutti enemmistöön parlamentin paikoista. Puolue saattoi muodostaa enemmistöhallituksen yksin.

Kun Laki ja oikeus otti seuraavissa parlamenttivaaleissa vuonna 2019 pelottelunsa aiheeksi ja vihan lietsontansa kohteeksi seksuaaliset vähemmistöt, Puolassa ja muualla EU:ssa nähtiin sen vastaavan tapaa, jolla puolue oli aiemmin ottanut pakolaiset teemaksi vuoden 2015 vaaleissa.

Kummassakin tapauksessa hyödynnettiin ihmisten pelkoja Puolaan muualta tulevia ihmisiä tai vaikutteita kohtaan.

Vuonna 2019 oli kahdet vaalit: europarlamenttivaalit toukokuussa ja parlamenttivaalit lokakuussa. HLBT -teema ryöpsähti ilmoille jo alkuvuodesta.

Liberaalia oppositiopuolue Kansalaisfoorumia edustava Varsovan pormestari Rafał Trzaskowski allekirjoitti helmikuussa 12 kohdan julistuksen, jossa hän ilmoitti pääkaupungin taistelevan HLBT -ihmisten syrjintää vastaan. Ohjelmassa luvattiin avata tukikeskus perheidensä hylkäämille HLBT -teineille, järjestää kriisiapu seksuaaliselle vähemmistöille sekä sallia rasisminvastainen opetus ja WHO:n suositusten mukainen sukupuolikasvatus kouluissa.

Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Kaczynski vastasi kutsumalla seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ja koulujen sukupuolikasvatusta ”tuontitavaraksi”, joka uhkaa Puolan valtion jatkuvuutta ja aiheuttaa ”todellisen uhan identiteetillemme, kansakunnallemme”.  Hän kehotti puolalaisia äänestämään tulevissa eurovaaleissa ”ainoata puoluetta, joka antaa 100 -prosenttisen takuun arvojemme suojaamisesta”. 

Tästä alkoi Puolan kuuluisien homovapaiden kaupunkien tarina.

Kesäkuuhun 2020 mennessä yli 80 puolalaista

kuntaa julistautui HLBT -ideologiasta

vapaiksi vyöhykkeiksi.

Vastalauseena pääkaupunki Varsovan HLBT -julistukselle joukko pieniä maalaiskuntia ilmoitti vastustavansa HLBT -ideologian levittämistä kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Kesäkuuhun 2020 mennessä yli 80 puolalaista kuntaa julistautui HLBT -ideologiasta vapaiksi vyöhykkeiksi. Nykyään HLBT -ideologiasta vapaaksi julistautuneet kunnat edustavat 1/3:aa Puolan pinta-alasta sekä 1/3:aa väestöstä.

Kunnan julistautumisella HLBT -ideologiasta vapaaksi vyöhykkeeksi ei ole oikeudellista merkitystä. Itse asiakirja, jonka kunta hyväksyy, on nimeltään ”Päätöslauselma HLBT -ideologiaa vastaan”. Se on  liuskan paperi, jossa kunta ilmoittaa vastustavansa HLBT -ideologiaa ja WHO:n suosituksen mukaisen sukupuolikasvatuksen ottamista käyttöön koulussa.

Julistus on siis kunnan vastajulistus pääkaupunki Varsovan julistukselle.

HLBT -vapaaksi vyöhykkeeksi julistautumisella pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin. Laki ja oikeus -puolueelle se oli mitä ilmeisimmin keino nostaa maaseutukuntien ihmisten matalaa äänestysaktiivisuutta eurovaaleissa, mikä suosi puoluetta. Puolueen ääniosuus nousi 6 % -yksiköllä.

Homovapaat kaupungit ovat aiheuttaneet suurta kohua EU:ssa.

EU-parlamentti hyväksyi joulukuussa 2019 julkilausuman, jossa se tuomitsi homovapaat kaupungit ”osana Puolan viranomaisten kampanjaa homovihan lietsomiseksi” ja vaati maan viranomaisia ”tuomitsemaan nämä teot ja kumoamaan kaikki päätöslauselmat, jotka hyökkäävät HLBT -oikeuksia vastaan”. 

Heinäkuussa 2020 komissio lähetti kirjeen 5 puolalaismaakunnan kuvernööreille ja pyysi heitä selvittämään, onko niiden alueella kuntia, jotka ovat antaneet julistuksia, jotka syrjivät HLBT -ihmisiä.

2 kuukautta sitten EU -parlamentti julisti koko unionin HLBT -vapauden alueeksi vastalauseena seksuaalivähemmistöjen syrjinnälle Puolassa ja Unkarissa.

Piispoja, ministereitä, presidentti

Puolan ensimmäinen avoimesti homoseksuaali poliitikko ja nykyinen europarlamentaarikko Robert Biedron selitti maan supervaalivuonna 2019  amerikkalaiselle Time -aikakauslehdelle, että poimimalla homofobian politiikkansa kärkeen Laki ja oikeus pyrki pääsemään kuiville silloisista skandaaleistaan ja korruptioepäilyistä.

”He etsivät syntipukkia ja hyödyntävät ihmisten turvattomuuden tunnetta. He yrittävät kääntää yleisön huomion todellisista ongelmista kuvitteellisiin ongelmiin”, Biedron arvioi. 

Puolan katolinen kirkko on Laki ja oikeus -puolueen tärkein kumppani homofobian lietsomisessa. Nykyinen Krakovan arkkipiispa Marek Jedraszewski on kirkon näkyvimpiä ja vaikutusvaltaisimpia homofobian lietsojia. Hän on verrannut HLBT -liikettä kommunismin ajan Puolaa piinanneeseen ”punaiseen ruttoon”.

”Punainen rutto ei enää tartuta maatamme, muttei tämä tarkoita, ettei olisi uutta (ruttoa), joka haluaa hallita sieluamme, sydäntämme ja mieltämme. Ei punainen, vaan sateenkaari”, arkkipiispa julisti elokuussa 2019. Piispan mukaan HLBT -ideologia kieltää ihmisarvon, koska ”sateenkaaritauti on uusmarxilaisuutta”.

Laki ja oikeus -puolueen johtajat ovat syyttäneet ”HLBT-lobbareita” uhaksi puolalaislapsille, mutta saivat pari vuotta sitten eteensä todisteita, että suurin uhka tulikin heidän liittolaisensa kirkon sisältä.

Tunnettu puolalainen toimittaja Tomasz Sekielski julkaisi Puolan katolisen kirkon sisällä tapahtuneista lasten ja nuorten hyväksikäytöistä kertovan dokumenttinsa toukokuussa 2019 Youtubessa. ”Älä kerro kenellekään” -dokumenttia katsottiin 20 miljoonaa kertaa ensimmäisen viikon aikana.

Dokumentissa haastateltiin muun muassa miestä, jota katolinen pappi oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen 5 -vuotiaasta 18 -vuotiaaksi. Hyväksikäyttö loppui vasta, kun poika yritti itsemurhaa. Kirkon sisällä oli tiedetty 28 vuotta, että kyseinen pappi käytti poikia hyväkseen, mutta hän sai jatkaa virassaan.

Kirkko oli vihdoin pakotettu selvittämään väitettyjä hyväksikäyttöjä ja samana vuonna valmistuneen raportin mukaan pappeja vastaan oli tehty 382 hyväksikäyttösyytöstä vuosina 1990 – 2018. Paljastumattomia hyväksikäyttöjä arvioidaan olleen tuhansia enemmän. Kirkko itse myönsi, että ”tämä on vain jäävuoren huippu”.

Uhreja oli ollut yli 600. joista 200 oli ollut alle 15 -vuotiaita. Kirkon oman raportin mukaan 24 arkkipiispaa ja piispaa olivat peitelleet tapauksia.

Suurin uhka tulikin heidän 

liittolaisensa kirkon sisältä. 

Pian dokumentin julkaisun jälkeen Puolan katolisen kirkon piispainkokous antoi julkilausuman, jossa kirkko sanoi, ettei se ”löydä sanoja ilmaisemaan häpeäänsä pappien seksiskandaaleista” ja ettei kirkko ollut tehnyt tarpeeksi tällaisten skandaalien estämiseksi. ”Nämä skandaalit vaativat täydellistä tuomitsemista sekä ankaria rangaistuksia rikollisille ja heille, jotka salaavat tällaiset teot”, piispat jatkoivat.

Laki ja oikeus -puoluetta edustava Andrzej Duda valittiin viime heinäkuussa toiselle kaudelle Puolan presidentiksi. Hän kukisti toisella vaalikierroksella vastassaan olleen Varsovan pormestari Trzaskowskin niukasti vain parin prosenttiyksikön erolla. Trzaskow oli puolitoista vuotta aiemmin antanut edellä mainitun Varsovan julistuksen seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.

Duda hyödynsi kampanjassaan HLBT-vastaisia asenteita. Hän allekirjoitti kampanjansa aikana perhearvojulistuksen, jossa lupasi ”suojella lapsia HLBT -ideologialta” ja kieltää tällaisen ideologian levittämisen julkisissa laitoksissa (kouluissa).

”Tämä on ulkomainen ideologia, jota emme salli maassamme”, presidentti julisti. Hän rinnasti ”HLBT -opetuksen” Itä-Euroopan entisten kommunistihallitusten manipuloivaan opetukseen ja väitti tätä haitallisemmaksi kuin kommunismi.

Duda vaati maan perustuslakiin muutosta, jolla erityisesti kiellettäisiin samaa sukupuolta olevia pareja adoptoimasta lapsia.

Puolassa jopa syyttäjälaitos on asettunut homofobiseen rintamaan puolustamaan vihatekoja  tavalla, jota Suomessa on vaikea uskoa todeksi.

Viime vuoden toukokuussa paikallinen syyttäjä nosti syytteen Krakovan Ikeaa vastaan, koska yritys oli ”loukannut uskonnollisia tunteita” sanoessaan irti työntekijän, joka oli yrityksen intranetissä kutsunut homoseksuaalisuutta ”iljettäväksi” ja lainannut raamatunkohtia, joissa sanotaan homoseksuaalien kohtalona olevan kuolema. Irtisanomisen suorittanutta henkilöstöjohtajaa uhkaa 2 vuoden ehdoton vankeusrangaistus.

Institutionaalinen homofobia on mennyt Puolassa niin pitkälle, että jopa ministerit käyttäytyvät avoimen homofobisesti.

Puolan oikeusministeri Zbigniew Ziobro  syytti Ikean tapausta  ”juristiseksi ja taloudelliseksi väkivallaksi heitä kohtaan, jotka eivät ole samaa mieltä homoseksuaalisten aktivistien kanssa”.

Nykyinen opetusministeri Przemysław Czarnek, joka on koulutukseltaan perustuslakioikeudesta väitellyt oikeustieteen tohtori, on tunnettu homofobisesta retoriikastaan. Toimiessaan Lublinin maakunnan kuvernööninä hän haukkui maakunnan pääkaupungin Lublinin vuoden 2018 Pride -kulkuetta ”pedofilian mainostamiseksi” ja sanoi, että se pitäisi kieltää.

Czanrek nousi parlamenttiin Laki ja oikeus -puolueen listoilta vuoden 2019 vaaleissa. Viime vuoden kesäkuussa suorassa televisiolähetyksessä hän sanoi HLBT -aktivisteista:

”Lopetetaan kuuntelemasta näitä älyttömyyksiä ihmisoikeuksista. Nämä ihmiset eivät ole samanlaisia kuin normaalit ihmiset”.

Viime elokuussa – 2 kuukautta ennen nimitystään opetusministeriksi – Czarnerk totesi olevansa varma, että ”HLBT -ideologia on peräisin uusmarxismista ja sillä on samat juuret kuin Hitlerin Saksan kansallissosialismilla”.

Puolan varaoikeusministeri Marcin Romanowski vakuutti 2 kuukautta sitten, ettei hallitus tule hyväksymään homoseksuaalien parisuhteita eikä heidän adoptio-oikeuttaan. ”Puolustamme puolalaista identiteettiä ja kulttuuria HLBT -ideologiaa vastaan, joka on meille  vierasta”, hän perusteli.

Laki ja oikeus -puolue kosiskelee homofobisella politiikalla katoliseen kirkkoon kuuluvia äänestäjiä, koska paperilla Puola on EU:n uskonnollisin maa. 93 %:a kansasta kuuluu katoliseen kirkkoon. Heistä kuitenkin vain runsas 1/3 osallistuu kirkon toimintaan ja kaikista puolalaisista vain 60 %:a sanoo, että uskonnolla on suuri merkitys heidän elämässään. Tärkeä tekijä kirkko kuitenkin on.

Ihmisten luottamus kirkon toimintaan on kuitenkin murentunut. Tuoreen maaliskuisen  mielipidemittauksen mukaan 46 %:a puolaisista näkee katolisen kirkon instituutiona negatiivisessa valossa. Muun muassa pedofiliaskandaalit ovat tehneet tehtävänsä.

Fideszin homofobia on vielä laskelmoidumpaa

Vaikka Fidesz ja Unkarin hallitus ovat kansallismielisyydessä, autoritaarisuudessa sekä demokratian ja oikeusvaltion murentamisessa esimerkkejä ja suunnannäyttäjiä Laki ja oikeus -puolueelle sekä Puolan hallitukselle, niin homofobian lietsomisessa Fidesz ja Unkarin hallitus ovat selkeästi lievempiä.

Yksi syy lienee, ettei uskonto homovastaisine asenteineen ole Unkarissa samanlainen käyttövoima ja ponnahduslauta politiikalle kuin Puolassa. Vain vajaat 40 %:a unkarilaisista kuuluu katoliseen kirkkoon ja muihin kristillisiin uskonkuntiin vain noin 17 %:a.  Pääministeri Orban on protestantti, ei katolinen.

Kun 84 %:a puolalaisista vastustaa homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta, unkarilaisista sitä vastustaa vain 54 %:a.

Jos Laki ja oikeus -puolueen politiikkaan sekoittuu aitoa uskonnollisuutta (katolisuutta), Fidesz -puolueessa kyse lienee vain yleisen konservatismin ja perinteisten arvojen (perhe-arvot, kansallismielisyys) kosiskelusta. Tämä puolueen vahva opportunismi selittänee, miten niin sanottujen perinteisten arvojen suhteen niin räikeän kaksinaismoralistinen poliitikko kuin Jozsef Szajer saattoi luoda pitkän ja näyttävän uran Fideszissä.

Fideszin suuresta opportunimista kertonee, että se on luonut nahkansa useita kertoja olemassaolonsa aikana ja sen nykyinen johtaja rakentaa avoimesti korruptoitunutta ja diktatuurista järjestelmää henkilökultteineen. Puolueen politiikassa on paljon sellaista, joka ei juuri noudata perinteisiä moraalisia arvoja.

Europarlamentaarikko Szajer ei tiettävästi ollut poliitikkona mikään varsinainen äärikonservatiivi. Hänen homoutensa tai biseksuaalisuutensa sanotaan olleen julkinen salaisuus Unkarin politiikassa. Fideszissä väitetään olevan muitakin homoseksuaalisia vaikutusvaltaisia poliitikkoja, jotka ovat olleet mukana perhearvojen ja heteroseksuaalisen normin ylivertaisuuden puolustamisessa ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien polkemisessa.

Eräiden arvioiden mukaan Fideszin ja Orbanin homovastaisuus on tällä hetkellä samanlaista vaalitaktiikkaa kuin Puolan Laki ja oikeudella vuosien 2019 ja 2020 vaaleissa.

Unkarissa on parlamenttivaalit ensi vuonna. Kun sielläkin pakolaisvastaisuuden aallolla ratsastaminen on käynyt aiempaa hyödyttömämmäksi kuten Puolassa ja Sorosin vastainen kampanja ei enää kanna, niin Fideszin arvioidaan ottaneen puolalaista sisarpuoluettaan matkien homovastaisuuden uudeksi keppihevosekseen, jotta ihmisten pelkoja ja ennakkoluuloja voidaan hyödyntää seuraavissakin vaaleissa.

17.5. vietetään kansainvälistä homofobian, bifobian, transfobian ja intersukupuolisuusfobian vastaista päivää.