Ketä persuministeriä pitää uskoa nykyään?

Persuministerinä oleminen on kovaa työtä. Se on nuorallatanssia, jossa joutuu koko ajan kieli keskellä suuta miettimään, milloin on aika puhua viran edellyttämällä asiallisuudella, milloin puhua populistista puuta heinää ja milloin heittää alatyylistä läppää Hakaniemen ay-ruhtinaista.  Uutinen SSAB:n 4,5 miljardin euron investoinnin suuntaamisesta Luulajaan Raahen sijaan oli tuskin julkaistu, kun valtiovarainministeri ja puoluejohtaja Riikka Purra (ps) kiirehti syyttämään asiasta SAK:ta viestipalvelu X:ssä: ”SAB myös yksi niistä, joihin lakot kovasti kohdistuvat. 40 % yrityksistä kertoo vähentävänsä investointeja Suomeen poliittisten lakkojen vuoksi (Tekno jäsenkysely).” Heti perään satojatuhansia kansalaisia edustavia ammattiliittoja aiemmin pilkannut elinkeinoministeri Wille Rydman (ps) loihti huulilleen näennäisen vakavan ilmeen ja virkansa puolesta kiisti puheenjohtajansa väitteen: ”Yrityksellä on ollut omat liiketaloudelliset intressinsä juuri siihen, että Luulajan laitoksen modernisointi on ollut heille kiireellisempi asia, koska Raahen laitos on Luulajan laitosta kannattavampi.”

Mihin populistiseen pilkkaan kansanedustaja Rydman olisi yltänytkään, jos sivu suun menneen jätti-investoinnin aikana elinkeinoministerinä olisi ollut esimerkiksi sosialidemokraattinen ministeri.

Pisteen pulinalle pisti SSAB Europe -divisioonan johtaja ja johtoryhmään kuuluva Olavi Huhtala kertoen, ettei Suomen poliittisilla lakoilla ollut vaikutusta päätökseen. ”Kyllä tämä (päätös)on tehty liiketoimintasyrjä edellä ja katsottu, mikä on parasta yhtiölle”, Huhtala vakuutti STT:lle. Hänen mukaansa poliittiset lakot ovat ikäviä, mutta niillä ei ole mitään vaikutusta päätökseen.

Kun persuministeri puhuu niin vastuu siirtyy kuulijalle.