Korona notkahdutti vihreiden kannatuksen Suomessa, Saksassa ja Itävallassa

Vironkin kansalaisena ollut Itävallan liittopresidentti Alexander Van der Bellen (75) on Euroopan korkea-arvoisin vihreä poliitikko. Hänen jälkeensä tulevat Itävallan varaliittokansleri Werner Kogler (59) ja Suomen sisäministeri Maria Ohisalo (35). Kuvassa presidentti tapaa kansalaisia presidentinlinnan avoimien ovien päivänä lokakuussa 2019. (Kuva: Carina Karlovits ja Peter Lechner / Itävallan liittopresidentin kanslian mediakuvapankki)

Viime viikolla julkaistusta Helsingin Sanomien teettämästä puolueiden kannatusmittauksesta syntyi uutinen, että Vihreiden kannatus on laskenut alle 10 %:n ja on nyt tasolla, jolla se on ollut viimeksi 5 vuotta sitten. Ylen kannatusmittauksissa puolueen kannatus huiteli vielä viime vuodenvaihteessa 14 %:n tasolla ja oli korkeimmillaan 17 %:a syyskuussa vuonna 2017. Helsingin Sanomien mittauksen mukaan Vihreiden kannatus on tällä hetkellä 9,9 %:a.

Kannatuksen laskua alimmalle tasolle 5 vuoteen selitettiin pääasiassa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) al-Holi -sotkuilla, sillä hän on yhä Vihreiden kasvot suurelle osalle kansaa. Samaten vihreiden poliitikkojen tökeröjen vaikuttamis- ja selittämisyritysten sanotaan vaikuttaneen joulukuussa.

Vihreiden kannatus on kuitenkin ollut lievässä laskussa käytännössä koko nykyisen hallituskauden. Heidän puoluesihteerinsä Veli Liikanen harmitteli kesällä, että  kannatus mataa juuri, kun maassa on ”historian vihrein hallitusohjelma”. Hän selitti asiaa sillä, että koronakriisi on peittänyt kaiken muun alleen ja hallituksen tärkeiden ilmastopäätösten toteutus viivästyy.

Kesäisessä mielipidemittauksessa vihreiden peruskannattajia oli siirtynyt SDP:n, vasemmistoliiton ja kokoomuksen taakse. Kannatuksen lasku tuli alle 35-vuotiaista miehistä ja naisista, opiskelijoista ja ruuhka-Suomessa asuvista ihmisistä.

Koska päähallituspuolue SDP:n kannatus lähti maaliskuussa nousuun pitkin harppauksin koronapandemian puhjettua voi päätellä, että Vihreidenkin peruskannattajia on kriisin jatkuessa ryhmittynyt sosialidemokraattisen, vakuuttavasti johtavan pääministerin ympärille.

Samaan aikaan keskustelu teemoista (kuten ilmastonmuutos ja pakolaiskysymys), joissa Vihreät ovat päässeet poliittisen kentän toisen navan asemaan, on jäänyt taka-alalle. Vihreiden luisu on siis ollut totta jo koko hallituskauden eikä vasta Haavisto -sopan aikana.

Saksan Vihreät muuntautuivat maltilliseksi keskustapuolueeksi ja tuplasivat kannatuksensa

Myös Euroopan vihreiden kanta-isä, Saksan vihreät (Die Grüne) on ratsastanut kannatusnousun aallolla siitä lähtien, kun ilmastonmuutoskeskustelu alkoi. Puolue juhli tammikuussa 40 -vuoden taivaltaan paistatellen yli 20 %:n kannatuksessa ja kantaen ministerinsalkkuja 11:ssa Saksan 16 osavaltiohallituksesta.

Suomen vihreiden tavoin Saksan vihreät jylläävät suurissa kaupungeissa kuten kirjoitin blogissani 1,5 vuotta sitten. Niin Suomessa kuin Saksassa vihreät ovat hyötyneet vasemmiston mahtipuolueiden sosialidemokraattien kannatuksen murenemisesta, mistä kirjoitin blogissani runsas vuosi sitten.

Vihreät hallitsivat maata jo kerran myös liittovaltion hallituksessa 7 vuotta vuosina 1998 – 2005 sosialidemokraattien kanssa. Viime parlamenttivaalien jälkeen keväällä 2017 he neuvottelivat ensimmäistä kertaa hallituksesta konservatiivipuolue CDU:n kanssa.

Saksan vihreiden viimeisin suuri koetinkivi oli vuoden 2013 vaalien alla vellonut keskustelu pedofiilien toiminnasta puolueen piirissä.

Vihreät ovat nyt jo pitkään olleet Saksan toiseksi suurin puolue ja sosialidemokraattien edellä mielipidemittauksissa.

Koronakriisin alettua maaliskuussa heidän kannatuksensa sukelsi kuitenkin syvälle laskien maaliskuun alun mittauksien liki 25 %:sta toukokuun lopun mittausten 15 %:iin. Kesäkuussa puolueen suosio lähti uuteen nousuun ja rikkoi jälleen 20 %:n rajan syyskuun lopussa ja on pysytellyt siinä.

Vihreiden kannatuskäyrä koronakriisin alettua oli käänteinen konservatiivisen päähallituspuolue CDU:n kannatuskäyrän kanssa. Kun vihreiden kannatus laski maalis-toukokuussa, CDU:n kannatus nousi 25 %:sta 40 %:iin. Kun vihreiden kannatus alkoi palata kesäkuusta lähtien, CDU:n kannatus lähti lievään laskuun.

Koronakriisi on saanut kansan kerääntymään hallituksensa ympärille Saksassa vielä tiiviimmin kuin Suomessa.

Kuvaavaa on, että pari päivää sitten julkaistussa mielipidemittauksessa koronan vastaista taistelua voimalla johtava terveysministeri Jens Spahn (CDU) nousi Saksan suosituimmaksi poliitikoksi ohi itsensä liittokansleri Angela Merkelin (CDU). Spahnin suosio nostaa hänet varteenotettavaksi ehdokkaaksi Merkelin seuraajaksi Euroopan suurimman talouden johtajana.

Spahn on muuten avoimesti homoseksuaali ja ollut naimisissa puolisonsa Daniel Funken kanssa vuodesta 2017.

Vuoden loppua kohden Saksan vihreät ovat palanneet tielle kohti voittoa ensi vuoden parlamenttivaaleissa. Puolueen kannatus huitelee taas 17 – 20 %:ssa, mikä on yli 2 kertaa enemmän kuin puolueen 8,9 %:n kannatus viime parlamenttivaaleissa vuonna 2017.

 

Saksan CDU:n ja Vihreiden kannatuskehitys koronapandemian aikana helmikuusta joulukuuhun vuonna 2020 (Kuva: Kuvaajan koonnut Timo Kärkkäinen Forsa -galluptutkimuslaitoksen ja Der Spiegel -lehden julkaisemien mielipidemittausten tietojen perusteella)

 

Saksan vihreiden tämän hetkinen johtohahmo ja maan suosituimpiin poliitikkoihin lukeutuva Robert Habeck on sanonut, että vanha oikeisto-vasemmisto -jako joutuu antamaan tietä uudelle jaottelulle suljettuihin ja avoimiin järjestelmiin (ja puolueisiin) ja että vihreät kykenevät vastaamaan parhaiten (uusiin) haasteisiin, jotka jäävät perinteisten poliittisten uskomusten ulkopuolelle.

Habeck on 51 -vuotias filosofian tohtori, kirjallisuustieteilijä ja kirjailija, joka puhuu sujuvaa Tanskaa. Hän on Tanskan rajalla sijaitsevasta Schleswig-Holstainista, missä hän on toiminut osavaltion varapääministerinä.

Saksan Vihreät suuria äänestäjäjoukkoja kokoavaksi poliittisen keskustan puolueeksi johtanut Habeck on koko uransa ajan lukeutunut ”realoihin” eli vihreiden reaalipolitiikkoihin.

Puolue pyrkii varjelemaan kannatustaan kaikin keinoin ja on järjestelmällisesti karsinut politiikastaan fundamendalismin ja lieventänyt vaatimuksiaan jopa leipälajissaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Eräiden arvioiden mukaan puolueessa on noussut esiin uusi sukupolvi, joka ei enää aio hirttäytyä kynnyskysymyksiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Tämä sukupolvi ei enää hyväksy puolueen jäsenten jakamista fundamentalisteihin ja realisteihin eikä uneksijoihin ja pragmaatikkoihin.

Saksassa nähdään, että vihreillä on nyt historiansa suurin mahdollisuus nousta vankasti vallan kahvaan seuraavissa liittovaltiotason vaaleissa. Kun korona-pandemian mentyä kaikki joudutaan laittamaan uusiksi Saksassakin,  yhteiskunnan uudistajaksi profiloituvalla puolueella on kysyntää.

Vihreiden valttina pidetään, että pandemiasta huolimatta saksalaiset pitävät ilmastonmuutosta yhä pandemiaakin tärkeämpänä poliittisena asiana. Vihreiden heikkoutena pidetään, että koronan aiheuttamat rajoitustoimet toivat esiin kansan jakautumisen hyvä- ja huono-osaisiin, missä jaossa vihreät näyttäytyvät tyypillisiltä hyväosaisilta, joilla on mahdollisuus vetäytyä etätöihin ja tilata ruokansa kotiin.

Saksan vihreät hinkuvat porvarihallitukseen

Baijerin pääministeri ja CDU:n baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n johtaja  Markus Söder on tällä hetkellä kansalaisten suosikki Merkelin seuraajaksi Saksan johtajana. Hän kosiskelee jo vihreitä hallitukseen ensi vuoden vaalien jälkeen.

Söder suorastaan ylistää vihermustaa hallituskoalitiota todeten, että se on ”ekologian ja talouden yhteen sovittamista” ja että ”äänestäjät haluavat nähdä molemmat puolueet ratkomassa tulevaisuuden ongelmia”.

CDU:n ja vihreiden soidinmenojen taustalla on, ettei toinen vaihtoehto – punavihreä vihreiden, sosialidemokraattien ja äärivasemmiston Linken koalitio – ole mahdollinen numeroiden valossa. Näiden puolueiden yhteinen kannatus yltää tällä hetkellä vain 40 %:iin.

Vaikka enemmistö kansasta kannattaa nyt joko CDU:ta tai vihreitä, kansa ei kuitenkaan halua niiden yhteistä hallitusta. Vain 1/3 kannattaa vihermustaa hallitusta. Yli 1/2 vastustaa sitä ja 1/3 vastustaa ehdottomasti.

Vihreiden omien kannattajien hinku vihermustaan hallitukseen on kuitenkin suuri. 56 %:a heistä haluaa hallitukseen CDU:n kanssa. Muista puolueista vihermustaa hallitusta vastustavat tiukimmin oikeistopopulistisen AfD:n kannattajat. Heistä 90 %:a on vastaan.

Juuri Markus Söder on vihreiden äänestäjien suosikki mahdollisen vihermustan hallituksen johtoon. Hänet haluaa tehtävään 56 %.a vihreistä. Myös CDU:n kannattajien keskuudessa Söder on 30 %:n kannatuksella suosikki vihermustan koalition kärkeen.

Saksan vaikutusvaltaisin vihreä on vaari-ikäinen konkari

Saksan tämän hetken vaikutusvaltaisin vihreä ei ole puoluejohtaja Habeck, vaan maan kolmanneksi suurimman osavaltion Baden-Württembergin pääministeri Winfried Kretschmann. Tämä 72 -vuotias on myös Saksan suosituimpia poliitikkoja.

Vihreät nousivat 30 %:n ääniosuudella suurimmaksi puolueeksi Baden- Württembergin osavaltiovaaleissa vuonna 2016. Kretschmann oli noussut pääministeriksi jo vuoden 2011 vaaleissa, jolloin vihreät ottivat apupuolueekseen sosialidemokraatit. Osavaltion pääministerin virka oli ollut CDU:n hallussa peräti vuodesta 1953.

Vuoden 2016 vaalien jälkeen Kretschmannin hallituskumppanina on ollut CDU.

Kretschammin karisma on vain kasvanut pääministerinä. Viimeksi kuluneen 1,5 vuoden aikana vihreiden kannatus osavaltiossa on noussut jopa 38 %:iin ollen 2 – kertainen valtakunnalliseen kannatukseen verrattuna. Mielipidemittauksissa 2/3 osavaltion kansalaisista on ilmoittanut olevansa tyytyväisiä siihen, miten Kretschmann on hoitanut pääministeriyttä.

Kretschmann on kaikkien aikojen ensimmäinen vihreä osavaltiopääministeri. Hän oli nuorena kommunistisen opiskelijaliikkeen aktiivi ja maolainen. Hän on selittänyt tämän myöhemmin ”totaaliseksi erehdykseksi”.

Kretschmann oli perustamassa Saksan vihreitä 1970 – ja 1980 -lukujen vaihteessa ja asettui varhain puolueen ekoliberaaliin siipeen ekovasemmistolaista siipeä vastaan.

Osavaltion pääministerinä hän on puolustanut aktiivista teollisuuspolitiikkaa ja kannattanut pakolaisten tulon rajoittamista.

Kretschmann pyrkii kolmannelle pääministerikaudelle ensi vuoden osavaltiovaaleissa.

 

Baden-Württembergin vihreä pääministeri Winfried Kretschmann (72) vieraili kesäkuussa osavaltionsa terveysvirastossa. (Kuva: Baden-Württembergin pääministerin kanslian mediakuvapankki)

 

Itävallan vihreät ovat säilyttäneet gallupkannatuksensa, mutta 1/2 kansasta pitää heidän politiikkaansa huonona

Itävallan vihreät putosivat maan parlamentista vuoden 2017 liittopäivävaaleissa. He saivat vain 3,8 %:n kannatuksen ja jäivät siten  parlamentin 4 %:n äänikynnyksen alle. Puolue menetti 2/3 kannatuksestaan.

Syynä oli muun muassa puoluehajaannus, kun emopuolue oli erottanut nuorisojärjestönsä ja kohteluunsa puolueessa pettynyt vihreiden pitkäaikainen kansanedustaja Peter Pilz oli eronnut puolueesta ja mennyt vaaleihin omalla listallaan. Hänen listansa nousi parlamenttiin ja hänen entinen puolueensa putosi parlamentista.

Werner Kogler nousi vihreiden johtoon vuonna 2017 pilalle menneiden vaalien jälkeen. Vuoden 2019 ylimääräisissä parlamenttivaaleissa vihreät palasivat takaisin liittopäiville saaden 14 %:a äänistä. Kogler on 59 -vuotias taloustieteilijä, joka on istunut parlamentissa vuodesta 1999 lähtien.

Itävallan konservatiivipuolue ÖVP:n uusi johtaja Sebastian Kurz voitti parlamenttivaalit vuonna 2017 ja muodosti hallituksen oikeistopopulistisen FPÖ:n kanssa. Hallitus kaatui vuonna 2019 FPÖ:n aiheuttaman Ibiza -skandaalin seurauksena ja maassa järjestettiin ylimääräiset vaalit.

Poliittisessa kriisissä rypeneet sosialidemokraatit eivät edes halunneet hallitukseen ja Kurz nosti parlamenttiin palanneet vihreät  hallitukseen vaalien jälkeen. Vihreiden uusi johtaja Kogler ilmoitti jo vaalikampanjassaan olevansa valmis hallitukseen ÖVP:n kanssa.

Myös Itävallassa kansa kerääntyi hallituksensa ympärille koronakriisin puhjettua. Hallituspuolueiden kannatus nousi korkeimmilleen huhtikuun  mielipidemittauksissa, joissa ÖVP saavutti 48 %:n kannatuksen ja vihreät 19 %:n kannatuksen. ÖVP:n kannatus oli 10 %:a suurempaa kuin vuoden 2019 vaaleissa ja vihreiden 5 %:a suurempaa. Tuolloin vihreät myös nousivat ensimmäisen kerran historiassa sosialidemokraattien SPÖ:tä suuremmaksi mielipidemittauksessa.

Toukokuusta lähtien hallituspuolueiden kannatus on laskenut ja oppositiopuolueiden noussut. ÖVP:n kannatus oli joulukuun mielipidemittauksissa enää ”vain” 40 %:n tasolla ja vihreiden 13 – 14 %:n tasolla.

Niin sanotussa kanslerivaalissa Kurz on yhä omaa luokkaansa. Kun itävaltalaisilta kysyttiin joulun alla, kenet he valitsisivat liittokansleriksi, jos tämä voitaisiin valita suoralla vaalilla, yli puolet (53 %:a) äänestäisi häntä tuoreimman mittauksen mukaan. Esimerkiksi vihreiden Kogler sai tässä mittauksessa vain 9 %:n kannatuksen. Tosin joulun jälkeen on julkaistu mittauksia, joissa Kurzin suora kannatus kansleriksi on ollut vain 30 %:n luokkaa.

Samalla, kun Itävallan hallituspuolueiden ÖVP:n ja vihreiden kannatus on normalisoitunut koronan puhkeamista seuranneen kannatuspiikin jälkeen, tyytymättömyys niiden politiikkaan on kasvanut.

ÖVP:n kannatus on nyt suurinpiirtein sama kuin viime vuoden vaaleissa, mutta 53 %:a kansalaisista katsoo puolueen poliittisen toiminnan huonontuneen vuoden aikana ja vain 31 %.a parantuneen.

Vihreiden kohdalla luvut ovat vielä karummat. Puolueen kannatus on nyt samalla tasolla kuin vaaleissa, mutta joka toinen (56 %:a) itävaltalainen katsoo puolueen politiikan huonontuneen ja vain 27 %:a parantuneen. Tosin tämä ilmiö koskee liki kaikkia puolueita: esimerkiksi sosialidemokraattien kannatus on noussut vaaleista, mutta vain 35 %:a äänestäjistä on sitä mieltä, että puolueen toiminta on parantunut ja 45 %:a sitä mieltä, että heikentynyt.

Vihreiden saaman suosion ristiriitaisuutta lisää, että samaan aikaan kun puolueen kannatus on pysynyt vaalien tasolla mutta usko puolueen kykyyn hoitaa asioita on heikentynyt, vihreitä edustava terveysministeri Rudolf Anschober on noussut maan 3:ksi suosituimmaksi poliitikoksi. Terveysministerin nousu poliitikkopörssissä on ollut tuttua EU-maissa pandemian aikana.

Kansalaisten kasvava epäluottamus vihreiden kykyyn hoitaa valtiota saattaa liittyä siihen, että varakansleri Kogler jää valovoimaisen Kurzin varjoon ja vihreiden vahvat politiikan alueet ympäristö- ja energiapolitiikka ovat tauolla pandemian vuoksi. Myös vakaassa nousussa oleva uudehko liberaali NEOS -puolue rokottaa vihreiden kannatusta.

 

Werner Kogler Itävallan hallituksen koronatiedotustilaisuudessa toukokuussa 2020.  Hän nosti vihreät takaisin Itävallan parlamenttiin vuonna 2019 ja nousi varaliittokansleriksi. (Kuva: Andy Wenzel / Itävallan liittokanslerinviraston julkinen kuvapankki)

 

Euroopan ensimmäinen vihreä valtionpäämies on maansa luotetuin poliitikko

Alexander van der Bellen valittiin mutkikkaiden vaiheiden jälkeen Itävallan presidentiksi vuonna 2017. Hän on virallisesti sitoutumaton, mutta erittäin vahvan vihreän puolueen taustansa vuoksi häntä voi pitää vihreänä poliitikkona.

Hän on 75 -vuotias entinen Wienin yliopiston taloustieteen professori ja pitkäaikainen parlamentaarikko. Hän on myös vihreiden pitkäaikaisin puheenjohtaja ja johti puoluetta vv. 1997 – 2008.

Lempinimen ”Sascha” omaavan Van der Bellenin vanhemmat olivat baltiansaksalaisia, joiden sakslaisperäinen suku muutti 1700 -luvulta Alankomaista Venäjälle. Venäjän vallankumouksen myötä perhe siirtyi itsenäistyneeseen Viroon ja muutti sukunimensä von der Bellenistä van der Belleniksi korostaakseen hollantilaisia juuriaan. Toisen maailmansodan aikana van der Bellenin vanhemmat muuttivat Saksan kautta Wieniin, jossa Alexander syntyi vuonna 1944. Hänellä oli Viron kansalaisuus 14 -vuotiaaksi saakka, josta lähtien hän on ollut Itävallan kansalainen.

Samaan tapaan kuin vihreät Suomessa Pekka Haaviston suhteen, Itävallan vihreät alkoivat jo vuonna 2014 rakentaa van der Bellenin ympärille kansanliikettä vuoden 2016 presidentinvaaleja varten. Ilmoittauduttuaan riippumattomaksi kansanliikkeen presidenttiehdokkaaksi heti vuoden 2016 alussa hän erosi vihreästä puolueesta.

Vaalien ensimmäisellä kierroksella FPÖ:n Norbert Hofer sai 35 %:a äänistä ja van der Bellen 21 %:a. He pääsivät toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella van der Bellen sai näyttävää tukea ÖVP:stä ja SPÖ:stä, koska haluttiin estää oikeistopopulistin nousu presidentiksi. Toisen kierroksen äänet jakaantuivat erittäin tiukasti: van der Bellen 50.35 %:a ja Norbert Hofer 49.64 %:a.

FPÖ valitti maan korkeimpaan oikeuteen postiäänien laskemisesta ja oikeus määräsi uuden toisen kierroksen. Van der Bellen voitti tämän  53.8 %:n ääniosuudella. 

Tuoreiden mielipidemittausten mukaan presidentin kansalaisilta saama luottamus on omaa luokkaansa. Van de Belleniin luottaa 46 %:a kansalaisista, kun liittokansleri Kurz saa vain 27 %:n luottamuksen ja muut poliitikot tulevat hänen perässään.

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu