Li Anderssonilta katteetonta vanhustenhoitopopulismia juuri, kun Kiuru palautti hallituksen uskottavuuden rimaa hipoen

Rinteen hallituksen lakiluonnoksessa jätetään 0,7-hoitajamitoituksen valvominen täysin retuperälle. Se on vain laitosten omasta moraalista riippuvaa "omavalvontaa". Lakia aletaan valvoa vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Valvira lyttää hallituksen esittämän laitosten "omavalvonnan" tuoreessa lausunnossaan.

Tuskin oli muste kuivunut hallituksen hoitajamitoituslakiluonnoksesta, kun Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson (vas)  palasi perjantaina ratsastamaan katteettomalla vanhustenhoitopopulismilla puolueensa puoluekokouksessa. Vaikka peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) on yhä vanhustenhoitopopulismin Suomen mestari, hän sentään kursi lokakuussa kasaan luonnoksen hoitajamitoituslaiksi ja vanhuspalvelulain uudistamiseksi.

Koska Kiurun viime helmikuussa oppositiosta huutama populistinen ”0,7 hoitajamitoitus on parin tunnin työ” – valhe on jäänyt ikuisesti paitsi nykyisen opposition myös kansan mieleen, hänellä on ollut suuri haaste peruspalveluministerinä olla uskottava vanhustenhoidon uudistaja.

Arvelen peruspalveluministeri Kiurun huonon imagon olevan osasyy SDP:n kannatuksen hupenemiseen.

Koko SDP oli helmikuussa niin yltiöpopulistinen, että sen eduskuntapuheet kääntyivät epäuskottavaksi naiivismiksi. ”Mikään yksittäinen puolue tai monikansallinen yritys ei voi, eikä saa pitää panttivankina Suomen eduskuntaa” (kansanedustaja Sanna Marin 6.2.). ”Henkilöstömitoituksen sitominen lakiin ei aiheuta muutoksia niille toimijoille, jotka ovat tehneet tähänkin asti laadukasta hoivaa. Mutta moraalittomilta, rahanahneilta ja mustasydämisiltä se vie mahdollisuuden jatkaa pahan tekemistä.”(ex-peruspalveluministeri Maria Gutzenina 6.2.)

Li Andersson palasi sylttytehtaalle eilisessä Vasemmistoliiton puoluekokouksen avauspuheessaan.

Aluksi Andersson moralisoi aiheellisesti sitä, että vuoden alun vanhustenhoitoskandaalien ytimessä olleen Esperi Caren emoyhtiö ei ole maksanut lainkaan yhteisöveroa Suomeen 3 viime vuoden aikan.

Sitten hän siirtyi heikoille jäille:

”Me (Vasemmistoliitto) emme lepää ennen kuin hoivayritysten laiminlyönneille on saatu loppu. Jotta voimme taata suomalaisille laadukkaan hoivan ja oikeuden inhimilliseen vanhuuteen, on selvää, että laiminlyöntien estämiseksi tarvitaan päättäväisempiä otteita. Nykyiset seuraukset yrityksille ovat selvästi liian lievät, kun näin on voitu toimia.”

Andersson jatkoi:

”Laiminlyöntien estämiseksi tarvitaan paitsi riittäviä uhkasakkoja, myös muita keinoja, sillä valvontaviranomaisten määräämät uhkasakot eivät lopulta hyödytä todellisia kärsijöitä. On mielestäni välttämätöntä, että kaikissa sopimuksissa, joita hoivakonsernien kanssa tehdään sovitaan selkeät ja tuntuvat sopimuskorvaukset paitsi kunnille, myös hoivakodeissa asuville vanhuksille, silloin kun palvelua ei toteuteta sovitulla mitoituksella.”

Mielestäni Andersson on oikeassa vaatiessaan, että kunnat asettavat aiempaa tiukempia ehtoja sopimuksiin, kun ne ulkoistavat ikäihmisten ympärivuorokautista hoitoa yksityisille yrityksille.

Hän myös aivan oikein käänsi syyttävän sormensa puolueiden kuntapoliikkoihin, joiden toimet vanhustenhoidossa ovat monesti ollaat muuta kuin puolueiden valtakunnalliset tavoitteet, kuten kirjoitin tässä blogissani tammikuussa, kun Esperi -skandaali oli tuore. Andersson toivoi puheessaan puolueensa kuntavaltuutetuilta, että he olisivat tarkkoina kuntapolitiikassa eivätkä ulkoistaisi hoivaa ilman, että sopimussakot on tarkkaan määritelty.

Andersson on itse ollut hyväksymässä hallituksen löperöä ja sekavaa 0,7 -lakiluonnosta

Peruspalveluministeri Kiuru julkisti ja lähetti lausunnoille lain 0,7 -hoitajamitoituksesta lokakuun alussa. Lakihanke on hallituksen yhteinen ja sitä on varmasti käsitelty myös koko hallituksen kesken. Vasemmistoliiton ministeriryhmää johtavan Li Anderssonin pitäisi tuntea lakiluonnoksen yksityiskohdat ainakin sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas) kautta.

Hallituksen lakiluonnosta varten on tehty paljon hyvää työtä muun muassa hoitajamitoituksen perusteiden määrittelemiseksi ja hoitotyön ja muun työn erottamiseksi riittävän henkilöstömitoituksen arvioimisessa. Tätä ovat kiittäneet esimerkiksi alan työntekijöitä edustavat Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ja Tehy.

Sitä vastoin oppositio on perustellusti arvostellut hallitusta siitä, että tämä käytännössä siirtää 0.7 hoitajamitoituksen toteutumisen ja valvonnan sekä samalla hallituspuolueiden vaalilupauksen toteuttamisen  seuraavalle hallitukselle. Sitova hoitajamitoitus tulee lakiluonnoksen mukaan voimaan vasta pari viikkoa ennen seuraavia eduskuntavaaleja keväällä 2023.

Hallituksen väite, että 0.7 -hoitajamitoitus tulee voimaan jo vuoden 2020 elokuussa on harhaanjohtava ja valheellinen. Käytännössä se on puutaheinää.

Silloin tulee voimaan vain määräys, jonka mukaan mitoituksen pitäisi olla 0,7 niin yksityisellä kuin julkisella puolella.

Tämä määräys kuitenkin vesitetään täysin, koska lakiluonnoksen mukaan tulee peräti 3,5 vuoden siirtymäaika, jonka aikana hoitolaitosten  ei tarvise noudattaa  0,7 mitoitusta, jos ne hoitavat asiat muutoin hyvin. Mitä tämä tarkoittaa, jää täysin ilmaan lakiluonnoksessa ja on hyvin epäselkeä asia.

Lakiluonnoksessa todetaan:

”Toteutunut henkilöstömitoitus pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksikössä voisi voimaantulosäännöksessä säädettävänä siirtymäaikana  alittaa 0,7 mitoituksen asiakasta kohti sillä edellytyksellä, että toimintayksikössä annettava hoito ja huolenpito vastaa siellä palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelutarvetta sekä turvaa heille laadukkaat palvelut.”

Hallituksen luonnoksessa laiksi 0,7 -hoitajamitoituksesta annetaan erittäin pitkä siirtymäaika, jolloin hoitolaitosten ei tarvitse noudattaa lain edellyttämää mitoitusta.

Mitä hallituksen luonnos sanoo siitä, miten siirtymäaikana annettaa lupaa alittaa 0,7 -mitoitusta valvotaan?

Säädetäänkö lain valvonta vanhustenhoidon ylimmän valvojan Valviran, aluehallintovirastojen ja kuntien tehtäväksi?

Vastaako hallitus lakiluonnoksessa ministeri Anderssonin eiliseen vaatimukseen, että ”laiminlyöntien estämiseksi tarvitaan paitsi riittäviä uhkasakkoja, myös muita keinoja, sillä valvontaviranomaisten määräämät uhkasakot eivät lopulta hyödytä todellisia kärsijöitä”?

Katin kontit.

Lakiluonnoksessa 0,7 mitoituksen toteutuminen jätetään seuraavan 3,5 vuoden ajaksi yritysten hoivalaitosten ja kuntien hoivalaitosten oman moraalin ja välittämisen varaan.

Tätä tarkoittaa, kun laissa sanotaan, että sitä valvotaan laitosten ”omavalvonnalla”. Käytännössä siis kukaan viranomainen ei valvo lain toteutumista ennen kuin seuraavat eduskuntavaalit on käyty. Valvonta alkaa vasta seuraavan hallituksen kaudella kesästä 2023 lähtien.

Lakiluonnoksen kirjaus valvonnan toteuttamisesta on seuraava:

”Toimintayksikön tulisi ensisijaisesti omavalvonnan keinoin varmistaa henkilöstön määrä, osaaminen ja rakenne sellaisena kuin pykälän 1 momentti edellyttää. Omavalvonnan avulla olisi mahdollista kehittää ja seurata palvelujen laatua toimintayksiköiden päivittäisessä asiakastyössä. Tämä tapahtuisi muun muassa siten, että henkilökunta arvioi jatkuvasti omaa toimintaansa, kuulee asiakkaita ja omaisia laatuun ja asiakasturvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä ottaa asiakaspalautteen huomioon toiminnan kehittämisessä. Tällöin asiakkaan palveluissa esiintyvät epäkohdat ja palvelun onnistumisen kannalta epävarmat ja riskiä aiheuttavat tilanteet voitaisiin osana toteutettavaa riskinhallintaa tunnistaa, ehkäistä ja korjata nopeasti.”

Valvira ja oikeuskansleri lyttäävät hallituksen 0,7 -lain pitkän siirtymäajan ja löperön valvonnan

Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon laitosten ylin valvoja Valvira lyttää hallituksen suunnitteleman 3,5 vuoden siirtymäajan ja 0,7 mitoituksen ”omavalvonnan” lausunnossaan, jonka se on juuri antanut lakiluonnoksesta. Lausunto löytyy oikeusministeriön lausuntopalvelu.fi – verkkosivuilta.

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=d9621fd9-821e-42e1-a9d2-b8863d0a1b38

Valviran mukaan hallituksen löperö ja epäselvä lain voimaantulon siirtymäaika ja lain valvonta siirtymäaikana aiheuttavat ainakin seuraavat ongelmat:

  • mitä enemmän palvelun tuottajille jätetään liikkumavaraa, sitä enemmän mahdollistetaan epäselvät tilanteet
  • viranomaisvalvonnassa tulee olemaan erityisen haasteellista arvioida, ovatko hoitoyksiköt voineet alittaa 0,7 tason em. sekavin perustein
  • sekava ja löperö ”omavalvonta” -säännös tulee vaikeuttamaan myös kuntien tehtävää valvoa yksityisiä tuottajia, joille ne ovat ulkoistaneet hoitoa

”Valvira pitää siirtymäaikaa pitkänä palvelujen tuottajien yhdenvertaisen kohtelun ja kattavan valvonnan aikaansaamiseksi. Mitä pidempi siirtymäaika on (erityisin perustein 0,7 voidaan alittaa), sitä haasteellisempaa valvontaa on toteuttaa; valvovan viranomaisen pitäisi pystyä seuraamaan hyvinkin montaa eri toimijaa ja tahoa samaan aikaan. – – –  Tämänhetkisen esityksen vaarana on, että mitä enemmän liikkumavaraa palvelun tuottajille ja yksiköille annetaan, sitä enemmän mahdollistetaan epäselvät tilanteet. Tämä koskisi luultavasti erityisesti pienempiä yksiköitä, joissa joudutaan pohtimaan ratkaisuja vähimäismitoituksen täyttämiseksi. – – – Mikäli henkilöstömitoitus säädetään lain tasolle, tulee esityksessä tarkemmin säännellä tällä hetkellä
lupahallinnossa tehtävästä arvioinnista suhteessa henkilöstömitoituksen riittävyyteen (miten lupaja valvontaviranomainen arvioi siirtymäaikana riittävää mitoitusta ennakollisessa ja toiminnan aikaisessa valvonnassa ja miten lain voimaan tulo 0,7 henkilöstömitoituksesta vaikuttaa toiminnassa
olevien yksiköiden ja palvelujen tuottajien toiminnan arviointiin). Reaktiivisessa valvonnassa erityisenä haasteena tulee olemaan sellaiset tilanteet, joissa arvioitavaksi tulee, voiko henkilöstömitoitus alittaa 0,7 tason edellä mainituin perustein.”

Valvira jatkaa:

”Tämänhetkinen esitys jättääkin liikaa tulkinnanvaraisuutta ja lupa- ja valvontaviranomaisen sekä palvelujen tuottajien oman arvioinnin varaan, missä tilanteissa vähimmäismitoitusvaade voidaan alittaa. Ilman täsmällisempää sääntelyä siirtymäsäännökset (0,7, mutta vähintään 0,5) mitoituksen nostamisessa aiheuttavat ennakollisessa valvonnassa haasteita ja lupaviranomaisissa lisätyötä yhdenmukaisen lupahallinnon ja toiminnan aikaisen valvonnan toteutta-miseksi. Lisäksi on huomioitava, että myös kunnat valvovat yksityisiä palvelujen tuottajia. Epäselvä sääntely voi lisätä oikeusturvakeinojen (muutoksenhaku) käyttämistä. Mikäli siirtymäsäännöksiä ei täsmennetä, aiheuttaa se myös resurssoinnin näkökulmasta paineita Valviran ohjatessa aluehallintovirastoja ja kuntia mitoituksen asianmukaisessa ja yhdenvertaisessa palvelujen arvioinnissa, jossa tulee huomioida palvelujen järjestämisen ja tuottamisen kokonaisuudessaan. Palvelujen yhdenvertaisen ja lain tarkoituksen toteutumisen vuoksi siirtymäsäännöstä tulee täsmentää (milloin 0,7 voidaan alittaa) senkin vuoksi, että henkilöstömitoituksen riittävyyttä seurataan ensisijaisesti omavalvonnan keinoin (yksityiset ja julkiset).”

Myös oikeuskansleri Tuomas Pöysti arvostelee omassa lausunnossaan kovin sanoin 0,7 -mitoituksen omavalvontaa ja pelkää vanhusten oikeusturvan vaarantuvan:

”Myös oikeuskanslerinviraston laillisuusvalvontatoiminnassa saatujen tietojen perusteella omavalvonnan toteuttaminen lainmukaisesti edellyttää riittävää ulkoista valvontaa ja ohjausta. Käytettävissä olevien tietojen perusteella on siten nähdäkseni tällä hetkellä epäselvää, voidaanko iäkkäiden henkilöiden palvelujen laatu ja oikeudet asianmukaisesti turvata omavalvonnan keinoin. Esitetyt muutokset tulevat todennäköisesti myös lisäämään valvontaviranomaisten palveluntuottajille antaman neuvonnan ja ohjauksen tarvetta esimerkiksi siltä osin, kuinka henkilöstömitoitus lasketaan lain tarkoittamalla tavalla. Lisääntyvää ohjauksen tarvetta ei kuitenkaan ole huomioitu esityksen vaikutusten arvioinnissa. Vaikka valvonnan toimivuutta ja kehittämistarpeita on tarkoitus arvioida osana työryhmän jatkotyötä, tulisi valvonnan riittävyys ja toimivuus varmistaa jo esitettyjen muutosten voimaan tullessa niin, että muutosten toteutumisen ja pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja laitoshoidon toimintayksiköissä olevien iäkkäiden henkilöiden oikeuksien toteutuminen voidaan varmistaa jo esitettyjen muutosten voimaan tullessa niin, että muutosten toteutumisen ja pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja laitoshoidon toimintayksiköissä olevien iäkkäiden henkilöiden oikeuksien toteutuminen voidaan varmistaa.”

Oikeuskansleri viittaa tapauksiin, joissa omavalvonta ei ole toiminut tehokkaasti sosiaalihuollossa.

Oikeuskanslerinviraston lausunto löytyy lausuntopalvelu.fi – sivustolta:

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=d9621fd9-821e-42e1-a9d2-b8863d0a1b38

Mikä on Anderssonin oma vastuu? 

Li Andersson esitti eilen Vasemmistoliiton puoluekokouksessa ”vakavan huolensa” vanhustenhoidon hoiva-yritysten toiminnassa ja niiden valvonnassa ilmenneistä ”laiminlyönneistä”. Nyt hän itse muun hallituksen mukana syyllistyy vanhusten ympärivuorokautisen hoivan laitosten valvonnan laiminyömiseen, kun on esittämässä lakia, jonka valheellisesti väitetään tulevan voimaan jo ensi vuonna, mutta jonka toteutumisen valvonta on jätetty täysin ilmaan.

Jos Andersson todella on vakavasti huolissaan, hän ottaa Valviran ja oikeuskanslerin lausunnot tosissaan ja ajaa hallituksen 0.7 -hoitajamitoituksen siirtymäajan poistamista ja toimii niin, että siitä päivästä, kun laki halutaan voimaan, se on sitova oikeasti ja sen toteutumista valvotaan kunnolla viranomaisten toimesta.

Eikä esimerkiksi Esperi Caren oman moraalin ja välittämisen varassa.

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu