Marinin hallituksen Työkanava Oy:sta tuli kaikkien aikojen hukkaputki: kulut 660 000 euroa per työllistetty työtön

Työkanava Oy oli pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen viimeisiä hankkeita. Sen valmistelu aloitettiin jo vuoden 2020 syksyllä, mutta hallitus sai punnerrettua sen valmiiksi vasta 2,5 vuotta myöhemmin.  Yhtiötä koskevan lain valmistelu kesti yli vuoden valmistuen heinäkuussa 2022 ja yhtiö aloitti toimintansa vuoden 2023 helmikuussa ”valtion erityistehtäväyhtiönä”.  Yhtiön idea kopioitiin Ruotsin demareiden luomasta valtionyhtiö  Samhallasta, jonka vuosibudjetti on liki 600 miljoonaa euroa ja joka väittää työllistävänsä 25 000 työtöntä vuosittain. Samhallan  omistajaohjaus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Albin Falkmer vieraili marraskuussa Suomessa tapaamassa  työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkästä (sd) ja kertoi seuraavansa Suomen Työkanavan kehitystä ”suurella kiinnostuksella”. Falkmer nostettiin kymmenisen vuotta sitten Samhallan johtajistoon poliittisena virkanimityksensä. Sitä ennen hän oli toiminut politrukkina Ruotsin kokoomuksessa Moderaterna -puolueessa ja viimeksi juuri ennen Samhallaan siirtymistään Moreraternaa edustaneen työministerin ykkösavustajana. Kohtelias ruotsalainen kehui, että ”suomalaisesta lähestymistavasta on paljon opittavaa” mikä lienee korulause. Työkanava Oy:n ajatus on kaunis, mutta tulos karu. Työkanavaan ahdettiin viime vuonna 10 miljoonaa euroa, mutta se työllisti vain 15 työtöntä. Tämän perusteella yhtiön kulut olivat siis järkyttävät 666 666 euroa sen työllistämää työtöntä kohden. Tämä on Suomen historian ennätys työllistämistoimen kustannuksissa varmasti.

Silloinen työministeri Tuula Haatainen (sd) antoi syksyllä 2020 Tullin pääjohtajalle Hannu Mäkiselle tehtäväksi koota esitys, miten Suomen Samhall perustetaan. SDP oli jo laskenut valmiiksi uuden yhtiön toiminnan työllisyysvaikutuksen, jonka piti puolueen mukaan olla ”merkittävä” eli ”pidemmällä aikavälillä 10 – 20 000 työllistä vuodessa” (tähän mennessä todellisuus siis 15 työllistä vuodessa).

Selvitysmies Mäkinen oli raportissaan realistisempi ja arvioi, että alkuvaiheessa  ”esimerkiksi 100 miljoonan euron budjetilla uusi toimija työllistäisi noin 4 000 osatyökykyistä vuodessa”. Mäkisen arvion mukaan uuden yhtiön työllistämiskustannukset olisivat olleet siis 25 000 euroa per työllistetty vuodessa. Nyt, kun yhtiö on olemassa, kustannukset ovat siis olleet 25 -kertaiset työllistettyä kohden.

Kun Työkanava Oy käynnistettiin vuosi sitten, silloinen hallitus arvioi sen työllistävän 400 ihmistä vuoden 2023 loppuun mennessä. Pian tavoitetta laskettiin 170 työllistettyyn. Ja päädyttiin 15 työllistettyyn.

On selkeää, että Työkanava Oy:lle on nyt tehtävä jotain. Työkanava Oy:n toimitusjohtaja Sari Nikkola sanoi Talouselämä -lehdelle joulukuussa uskovansa, että ”yhtiö saadaan vielä kannattavaksi, kun suhdanne kohenee ja vastuullisuusasiat ovat yrityksissä yhä suuremmassa roolissa”. Pelkkä usko ei taida riittää. Nikkola siirtyi Työkanavan toimitusjohtajaksi Suomen Punaisen Ristin Kontti-ketjun johtajan tehtävästä.

Työkanavan listoille on tiettävästi saatu koottua melko hyvin osatyökykyisiä työttömiä eri aloilta ympäri maan. Mikä sakkaa, on ettei Työkanava Oy kykene tarjoamaan heille työtä.

Joko yhtiöstä puuttuu osaamista työpaikkojen löytämiseen tai työnantajia ei yksinkertaisesti kiinnosta Työkanavan idea eikä osatyökykyisten työllistäminen.

Mitä Työkanava Oy on tehnyt tässä surkeassa tilanteessa?

Yhtiö aloitti nyt tammikuussa mainoskampanjan, joka jatkuu huhtikuuhun. Muun muassa Helsingin Sanomien digi- ja printtiversiossa sekä ulkomainonnassa  Helsingissä ja koko maan laajuisesti somessa. Joku on voinut viime päivinä nähdä Työkanavan mainoksia Helsingissä Kampissa BioRexin seinässä ja Musiikkitalon diginäytöllä. Kampanjalla yritetään herättää yritykset tarjoamaan työpaikkoja osatyökykyisille.

Epäilen, ettei tätä mainoskampanjalla hoideta ja huomautan, että työllistäviä yrityksiä tarvitaan muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta, koska käsittääkseni osatyökykyisiä työttömiä lienee koko maassa eikä vain Helsingissä.

Suomessa on yli 400 000 työikäistä osatyökykyistä, joista vain 170 000 on töissä. Tilausta Työkanavan tapaiselle toiminnalle on.

Kun Työkanavan toiminta käynnistyi viime helmikuussa, silloinen työministeri Haatainen propagoi, että ”vauhtiin päästyään yhtiön on tarkoitus työllistää tuhat osatyökykyistä vuosittain”. Haataisen mukaan työnantajille tarjottiin täyden palvelun paketti: ”Työkanava toimittaa yritykselle sen tarvetta vastaavat tekijät, joille Työkanava myös antaa kaiken tarvittavan tuen ja perehdytyksen. Yhtiö myös vastaa siitä, että työt tulevat tehdyiksi.” Hän uskoi, että ”Työkanava on yksi ratkaisu (työmarkkinoiden)  kohtaanto-ongelmaan ja Suomen työvoimapulaan.”

Haatainen tiesi:

”Ilokseni olen pannut merkille, että työnantajat ovat viime aikoina antaneet myönteisiä signaaleja. Kiinnostus yhteiskuntavastuuta ja työyhteisön monimuotoisuutta kohtaan on kasvanut hiljalleen. Tämä koskee niin rekrytointeja kuin työyhteisön kehittämistä. Työnantajat näkevät osatyökykyisyyden yhä useammin mahdollisuutena, ja riskien korostaminen on toivoakseni pysyvästi jäämässä vähemmälle.”

Suurien lupausten ja kauniiden toiveiden aika on ohi.

Ehkä on aika arvioida Työkanava Oy:n tarve ja tulevaisuus uudelleen jo alkuunsa. Niin ei saa käydä, että taas uppoaa toiset 10 miljoonaa hukkaputkeen, joka työllistää vain muutamia kymmeniä onnekkaimpia osatyökykyisiä työttömiä.

Ministeri Haatainen itsekin tavallaan kyseenalaisti Työkanavan tarpeellisuuden viime helmikuussa todetessaan:  ”Minulta on kysytty, miksi perustettiin uusi valtionyhtiö. Eivätkö vanhat keinot ja yhtiöt jo riitä?”

Kysyjien mielipiteet kuitenkin kaikuivat kuuroille korville. Päätetty mikä päätetty.

Onko Työkanavassa valuvika?

Suomessa todellakin on jo suuria toimijoita, jotka ovat pitkään työllistäneet osatyökykyisiä työttömien työllistämiseen tarkoitetulla 70 %:n tai 100 %:n palkkatuella. Kuten SPR:n Kontti -ketju, josta Työkanavan toimitusjohtaja rekrytoitiin.

Miksi piti lähteä liikkeelle kopioimalla Ruotsin malli tässäkin ja alkaa tavoitella Samhallanin kaltaista megalomaanista valtionyhtiötä Suomeenkin?

Miksei lähdetty kehittämään samaa järjestelmää Suomen omalla mallilla, tukien jo olemassa olevia suomalaisia toimijoita hajautetusti?

Kuinka monta työtöntä osatyökykyistä nämä jo olemassa olleet suomalaiset toimijat olisivatkaan työllistäneet viime vuonna, jos olisivat saaneet 10 miljoonan euron erillisen rahoituksen siihen?

Osatyökykyisten lisäksi tietyt maahanmuuttajaryhmät kohtaavat suuria ennakkoluuloja työnantajissa. Heidän työttömyytensä on laajaa, pitkittyy ja kasvattaa työttömyysmenoja.

Mikäli Työkanava Oy:n toimintaa päätetään jatkaa ehdotan, että sen tehtävänkuvaan lisätään maahanmuuttajien keskitetty työllistäminen samaan tapaan kuin osatyökykyisten. Tai luodaan maahanmuuttajien työllistämiseen saman tyyppinen järjestelmä.

Ruotsissa osatyökykyisten ja maahanmuuttajien työllistämisen sekoittuminen Samhallanissa herätti taannoin suuren porun mediassa ja poliittisessa keskustelussa, mutta uskon niiden olevan yhdistettävissä, jos se tehdään alun alkaen avoimesti ja suunnitelmallisesti.