Miksei virkasalaisuus koske Marinin avustajia?

Rikolain 5 §, Virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen

Kun valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri sekoilee Kesärannan aamiastarjoiluissa, se voi olla naurun asia. Mutta kun valtioneuvoston kansliassa virkavastuulla työskentelevä virkamies tai pääministerin poliittinen avustaja sumeilematta antaa toimittajalle salassa pidettäväksi leimatun asiakirjan, kyseessä ei ole vitsin aihe, vaan vakava rikos. Kyseessä on virkasalaisuuden rikkominen, virkarikos ja virkavastuuseen joutuminen

Suomen valtiolla ja poliisilla oli kova tohina päällä runsaat 3 vuotta sitten. Helsingin Sanomat julkaisi 16.12. 2017 jutun,  jossa kerrottiin Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta ja sen salaisena pidetystä toiminnasta. Artikkelissa julkaistiin tietoja ja kuvia puolustusvoimien salassa pidettäviksi leimatuista asiakirjoista.

Kyse oli kymmenen vuotta vanhoista tiedoista. Roihahtanut kohu tietovuodosta toimittajille oli valtava suhteessa siihen, että Viestikoekeskuksen arvoitusta 1980 -luvun lopusta lähtien tutkinut toimittaja Jukka Rislakki arvioi lehden julkistamien asiakirjojen sisällön olevan muualtakin selvitettävissä olevia perusasioita, jotka ovat lisäksi vanhentuneet aikoja sitten.

Jo samana päivänä Tasavallan presidentti Sauli Niinistö julkaisi lausunnon, jonka mukaan salaisia asiakirjoja oli luovutettu lehdelle laittomasti ja rikostutkinta aloitettu.

Puolustusministeri Jussi Niinistö kertoi,  että pääesikunta oli tehnyt Keskusrikospoliisille tutkintapyynnön ja vuoto oli ollut selvillä ”jo aiemmin”: nyt tutkintapyyntöä oli laajennettu koskemaan toimittajan mahdollista syyllistymistä turvallisuussalaisuuden paljastumiseen, joka on maanpetosrikos.  Mahdollisen tietovuotajan tapausta alettiin tutkia virkasalaisuuden rikkomisena.

18.12. poliisi teki kotietsinnän toimittaja Laura Halmisen asunnossa. Halminen oli toinen Viestikoekeskusta käsitelleen jutun kirjoittajista. Hän oli  vasaroinut kannettavan tietokoneensa kovalevyä tuhotakseen sen sisältämät tiedot. Poliisi teki kotietsinnän toimittajan soitettua hätäkeskukseen. Hän soitti apua, koska tietokone oli alkanut savuta.

Tapauksen käsittely jatkuu yhä. Jutun kirjoittaneiden toimittajien ohella epäiltynä on Puolustusvoimien pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoff. Häntä epäillään artikkelissa julkaistujen salassa pidettävien tietojen vuotamisesta ja virkalaisuuden rikkomisesta.

3,5 vuotta myöhemmin 26.4. 2021 Yle julkaisi uutisen, joka perustui valtioneuvoston kanslian (VNK) luottamukselliseen muistioon, jossa arvioitiin  seurauksia, jos Suomi hylkäisi niin sanotun EU:n elpymispaketin. Valtioneuvoston kanslia oli kysynyt luottamuksellisesti näkemystä Euroopan Unionin neuvoston oikeuspalvelusta.

Ylen jutussa siteerattiin pitkät pätkät muistiota sekä valtioneuvoston kanslian virkamiehen ja korkean EU-virkamiehen välistä keskustelua. Siinä myös kerrottiin yksityiskohtaisesti, millaisilla seurauksilla komission virkamies oli uhannut Suomea ellei eduskuntamme hyväksy elpymispakettia.

Muistion sisällön vuotaminen oli aivan varmasti tarkoituksellista, koska se tehtiin juuri perustuslakivaliokunnan kokouksen aattona. Tiedossa oli, että kyseisessä kokouksessa Keskustan edustajien kannat ratkaisivat, vaatiiko valiokunta elpymispaketin hyväksymiseen 2/3:n määräenemmistön vai ei.

Tiedot vuotanut henkilö halusi painostaa Keskustan jäseniä perustuslakivaliokunnassa ja vuoti siksi Ylen toimittajalle komission luottamuksellisen vastauksen Suomen pääministerin kanslian luottamukselliseen kysymykseen

Salassa pidettävä muistio vuodettiin tahallaan

Tämän kaltainen luottamuksellisen muistion vuotaminen toimittajalle tai toimittajille korkealta taholta on maailmalla erittäin tyypillinen poliittinen manipulointistrategia. Tarkoituksena on vaikuttaa poliittisesti ja spindoctoroida (spin doctor = someone whose job is to make ideas, events etc. seem better than they really are, especially in politics) julkisuutta.  Spin (suomeksi kaunistella) on poliittisessa kielessä propagandan laji, jolla pyritään saavuttamaan jokin tavoite tarjoamalla tietoisesti puolueellinen tulkinta tapahtumasta tai yrittämällä taivuttaa julkinen mielipide näkemään asiat tietyllä tavalla.

Spin doctorit ovat ministereiden ja muiden poliitikkojen poliittisia avustajia tai ulkopuolisia mediakonsultteja, jotka luovat ja välittävät laskelmoituja viestejä, joiden tarkoitus on saattaa poliitikko ja hänen toimensa myönteiseen valoon ja poliitikkoon  kohdistettu kritiikki kielteiseen valoon. Suomessa on tuoretta kokemusta, kuinka mediakonsultit toimivat ministerin spin doctoreina. Samaan tapaan voivat poliittiset avustajat toimia ministerinsä spin doctorina. Tässä tapauksessa mahdollisesti pääministerin poliittiset avustajat. Tällä kertaa he tulivat vuotaneeksi lain perusteella salassa pidettävää tietoa.

Koska vuodon motiivi oli selkeästi poliittinen ja vuoto tapahtui valtioneuvoston kansliassa, maalaisjärjellä pääteltynä vuotaja on todennäköisemmin pääministerin poliittinen avustaja kuin valtioneuvoston kanslian uravirkamies.

Suomen valtion korkean edustajan ja EU:n komission korkean virkamiehen luottamuksellisen keskustelun päätyminen suuren suomalaisen median verkkouutiseen oli jo sinänsä kyseenalaista. Eettistä se ei ainakaan ollut.

Oliko luottamuksellinen myös salaista? Oliko kyseessä Suomen ulkosuhteiden hoito ja niihin liittyvä luottamuksellinen keskustelu ja luottamuksellinen tieto? Oli jo alun alkaen syytä arvella, että oli.

Kyseessä oli valtavan julkisuuden saanut tietovuoto kuten Helsingin Sanomien Viestikoekeskus -tietovuoto. Julkaisiko pääministeri samana tai edes seuraavana päivänä lausunnon, jonka mukaan salainen asiakirja oli luovutettu Ylelle laittomasti ja rikostutkinta aloitettu?

Selvittivätkö valtioneuvoston kanslia ja poliisi parissa päivässä, ketkä kaikki olivat saaneet tiedon luottamuksellisen keskustelun sisällöstä? Aloitettiinko heidän kuulemisensa?  Kävikö poliisi takavarikoimassa Ylen toimittajan kannettavan tietokoneen selvittääkseen, kuka oli vuodon lähde?

Ei. Mitään ei tapahtunut. Kukaan ei kommentoinut. Kukaan ei välittänyt. Ketään ei kiinnostanut.

Pääministeri Sanna Marin (sd) itse vielä pari päivää myöhemmin eduskunnan kyselytunnilla ilmoitti, ettei tiennyt vuodosta mitään (välittikö edes tietää?).

On hyvin erikoista, että 1) salassa pidettävät vuodetut tiedot nousevat näkyvään julkisuuteen, 2) maan yksi ykkösmedia tarjoilee kaikki nämä tiedot näyttävästi verkkosivuillaan, 3) iltapäivälehti kyselee asiasta valtioneuvoston kansliasta, mutta 4) kukaan virkamies tai poliittinen avustaja ei usean päivän aikana millään tavalla informoi pääministeriä siitä, että valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri on pyytänyt ja saanut tällaisen vastauksen EU-komission päällikkövirkamieheltä eikä 5) informoi pääministeriä siitä, miten tällaiset luottamukselliset ja salassa pidettävät tiedot ovat päätyneet suurelle tiedotusvälineelle.

Kun Iltalehti yritti turhaan saada valtioneuvoston kansliasta muistiota, jonka sisällön Yle siis oli jo tuonut julkisuuteen, seurasi outo näytelmä, jossa virkamiehet viivyttelivät ja pallottelivat asiaa ja kieltäytyivät lopulta kertomasta mitään.

Valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristön päällikkö Kare Halonen kieltäytyi kertomasta Iltalehdelle, ketkä puhelinkeskustelun kävivät. Iltalehden eri virkamieslähteistä saamien  vahvistamattomien tietojen mukaan keskustelun kävi Halonen itse EU:n neuvoston oikeuspalvelun rahaliittoasioista vastaavan johtajan Alberto de Gregorion kanssa.

Valtioneuvoston kanslian hallitussihteeri Heidi Alajoki ilmoitti Iltalehdelle, ettei puhelinkeskustelun muistiinpanoja luovuteta. Muistion laatijaa erikseen kysyttäessä Alajoki sanoi muistiinpanojen olevan vain sisäiseen käyttöön ja niiden sisältämien tietojen olevan salassa pidettäviä.

”Epävirallista mielipiteenvaihtoa sisältävät muistiinpanot laadittiin valtioneuvoston kanslian sisäistä työskentelyä varten. Lisäksi muistiinpanot ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Myös henkilöiden nimet ovat salassa pidettäviä edellä sanotuin perustein”, Alajoki kirjoitti Iltalehdelle.

Seuraavassa lainkohdat, joihin hallitussihteeri vetosi sanoessaan muistion ja sen tietojen olevan salassa pidettäviä:

Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä: 1) – – –  ulkoasioita hoitavan ministeriön ja Suomen edustustojen poliittiset tilannearvioinnit, poliittisista tai taloudellisista suhteista toisen valtion kanssa käytyjä neuvotteluja koskevat asiakirjat – – – , jollei asianomainen ministeriö toisin päätä; 2) muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, jotka koskevat Suomen suhteita toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön, asiakirjat, jotka – – –  koskevat Suomen valtion, – – – suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä”.

Tämän lainkohdan perusteella muistio ja sen sisältö tulkittiin valtioneuvoston kansliassa siis järeäksi materiaaliksi Suomen ulkosuhteiden kannalta.

VNK leikkii eduskunnassa salassa pitäjää, mutta vuotaa kuin seula

Samaa kaksinaamaista järeän salassapitoluokittelun linjaa valtioneuvoston kanslia jatkoi eduskunnassa, kun EU-päällikkö Halonen kutsuttiin selvittämään asiaa eduskunnan valtiovarainvaliokuntaan tiistaina 4.5.  Valiokunnan jäsenet halusivat lisätietoja Ylelle vuodetusta keskustelusta, jossa EU:n neuvoston oikeuspalvelun virkamiehen kerrottiin varoittaneen Suomea ”ennennäkemättömistä” poliittisista seurauksista,

Valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd) kertoi medialle, ettei Halonen voinut vastata valiokunnan jäsenten kysymyksiin Ylelle vuodetusta keskustelusta. Syynä oli, ettei etäkokouksessa voi käsitellä salassa pidettäviä asioita.

Seuraavana päivänä 5.5. valiokunta kokoontui kasvotusten ja Halonen kuultiin paikan päällä. Halonen antoi valiokunnan jäsenten nähtäväksi muistiinpanot, jotka hänen käsityksensä mukaan oli vuodettu Ylelle. Asiakirjat eivät kuitenkaan tulleet tuolloin 5.5. julkiseksi  valiokunnan saamien muiden asiakirjojen mukana, sillä valtioneuvoston kanslia vaati valiokuntaa salaamaan ne. Näin ollen asiakirjat tulevat julkiseksi vasta 25 vuoden kuluttua, ellei toisin päätetä.

Halonen kertoi valiokunnalle, että vaikka asiakirjat ovat salassa pidettäviä, niiden vuotamisesta ei oltu tehty poliisille tutkintapyyntöä. Halonen ei kertonut valiokunnallekaan, ketkä puhelinkeskustelun olivat käyneet. Halonen ei kertonut valiokunnalle myöskään, oliko muistiinpanot toimitettu pääministerille.

Valiokunnan puheenjohtaja Koskinen kertoi Iltalehdelle Halosen perusteluna vastaamattomuudelle olleen, että tietovuoto voi päätyä rikostutkintaan. 

Jos virkamies luovuttaa tai kertoo salassa pidettäviä tietoja toimittajalle tai kenelle tahansa muulle sivulliselle, se on Suomen rikoslain mukaan rikos. Valtioneuvoston kanslian virkamiehet ovat virkamiehiä ja ovat selkeästi syyllistyneet virkarikokseen, mikäli ovat luovuttaneet tiedot Ylen toimittajalle.

Ovatko pääministerin poliittiset erityisavustajat virkamiehiä ja koskeeko valtion virkamieslaki heitä? Ovatko he syyllistyneet virkarikokseen, mikäli ovat luovuttaneet tai kertoneet kyseiset tiedot Ylen toimittajalle – vaikkakin vain suullisesti puhelimessa, lounaalla, kahvilla tai virka-ajan jälkeen agenttimaisesti autossa Valtioneuvoston linnan nurkan takana?

Ovat virkamiehiä. Kyllä. Ovat syyllistyneet virkarikokseen.

Asia on selkeä.

Ministerin valtiosihteeri ja erityisavustaja ovat poliittisen roolinsa lisäksi samalla virkamiehiä ja toimivat virkavastuulla. He ovat määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettyjä virkamiehiä.  Valtiosihteerit ovat ministeriönsä virkamiehiä ja erityisavustajat valtioneuvoston kanslian virkamiehiä.

Valtiosihteerit ja erityisavustajat ovat virkasuhteessa ja heihin sovelletaan valtion virkamiehiä koskevaa lainsäädäntöä. Valtiosihteeriä ja erityisavustajaa koskevat normaalit virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet. Heillä ei ole mitään erivapauksia virkamiehen säännöistä eikä velvollisuuksista.

Erityisavustajalla on salassapitovelvollisuus kuten poliisilla, tuomarilla tai sosiaalityöntekijällä

Mitä laki sanoo siitä, voiko virkamies luovuttaa salassa pidettäviä tietoja toimittajalle?

Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta sanoo:

”Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto: Viranomaisen palveluksessa oleva samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun toiminta viranomaisessa tai tehtävän hoitaminen viranomaisen lukuun on päättynyt.”

Valtioneuvoston kanslian virkamiehiä koskee heidän käsittelemiensä salassa pidettävien asiakirjojen suhteen aivan sama ja yhtä tiukka salassapitovelvollisuus kuin poliisia, oikeusviranomaisia, puolustusvoimien henkilökuntaa, sosiaalityöntekijöitä, työvoimatoimiston henkilökuntaa tai koulukuraattoreita.

Mitä laki sanoo siitä, jos virkamies luovuttaa salassa pidettävää tietoa toimittajalle?

Rikoslain 40 luvun 5 § sanoo:

”Jos virkamies tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti

1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tai muun lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, taikka

2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai tietoa,

hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.”

Rikoslaissa virkamiehellä tarkoitetaan ”henkilöä, joka on virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa valtioon”.

Pääministeri Marin on toistuvasti kiistänyt väitteet, että valtioneuvoston kansliassa päätettäisiin asioiden julkisuudesta poliittisen tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Viimeksi tämän vuoden tammikuussa hän vakuutti, että kanslian virkamiehet tekevät arviot asiakirjojen julkisuudesta puhtaasti julkisuuslain mukaan. Median pyynnöistä saada kanslian asiakirjoja pääministeri totesi, että ”tietopyyntöihin vastataan virkatyönä ja virkavastuulla”. Hän vakuutti  myös, että ”valtioneuvoston kanslia vastaa tietopyyntöihin julkisuuslain nojalla, eikä tietopyyntöihin vastata poliittisin perustein”.

Marinin korostama ”virkavastuu” on mainittu muun muassa perustuslaissa. Se tarkoittaa virkamiehelle kuuluvaa rikosoikeudellista vastuuta työssä tapahtuvista virheistä. Virkavastuuseen joutuminen eli virkavastuun toteuttaminen on seuraus virkavastuussa olevan väärästä menettelystä  –  hän on esimerkiksi rikkonut lakia virkatehtävissä.

Poliisi on selvittänyt vastaavia vuotoja VNK:ssa ja VM:ssä

Suomalaiset virkamiehet noudattavat tunnetusti virkasalaisuutta tunnollisesti. Kun tavallinen virkamies rikkoo virkasalaisuuden, rikokseen tartutaan usein tiukasti ja nopeasti. Sen sijaan, kun ylimmällä tasolla toimiva virkamies  –  poliittinen tai epäpoliittinen – rikkoo virkasalaisuuden vuotamalla salassa pidettäviä tietoja, asia painetaan usein villaisella eikä tutkintapyyntöjä poliisille tehdä. Laki ei ole sama kaikille virkamiehille.

Suomen kaikkien poliittisten tietovuotojen äiti on niin sanottu Zavidovo -vuoto  40 vuotta sitten. Presidentti Urho Kekkonen oli tehnyt salassa pidettävän muistion keskusteluistaan neuvostojohdon kanssa, jonka jakelu oli tarkoin rajattu. Jakeluun kuuluivat vain  4 ministeriä ja 3 korkeaa virkamiestä.  Pari kuukautta myöhemmin ruotsalainen Dagens Nyheter julkaisi toimittaja Tor Högnäsin laajan artikkelin näistä Zavidovossa Venäjällä käydyistä keskusteluista, Sama artikkeli ilmestyi Norjassa Dagbladetissa ja Suomessa Vasabladetissa. Artikkeliin sisältyi sanatarkkoja lainauksia Kekkosen muistiosta.

Oikeuskansleri määräsi poliisitutkinnan siitä, miten Zavidovo -muistio oli vuotanut julkisuuteen. Oikeuskanslerinvirasto ja Keskusrikospoliisi kuulustelivat kaikkiaan 85 henkilöä ja kuulusteluista laadittiin 385-sivuinen tutkintapöytäkirja. Prosessin lopputulemia olivat muun muassa, että kauppa- ja teollisuusministerinä toiminut Seppo Lindblom ja presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki saivat sakkotuomiot vuonna 1974. 

Jyrängin rangaistuksen perusteena oli, että hän oli näyttänyt muistion Yleisradion radiojohtajalle Eino S. Revolle, mistä hänet tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa sakkoihin virkamiehen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta.

Vaikka jaettiin tuomiot virkasalaisuuden rikkomisesta, varsinainen muistion Högnäsille luovuttanut henkilö ei selvinnyt. Vasta vuonna 1993 Erkki Tuomioja (sd) tunnusti luovuttaneensa tiedot toimittajalle. Hänelle ne oli antanut ilmeisesti Jyränki.

Jyrängin ja Tuomiojan tarkoitus salassa pidettävän Zavidovo -muistion vuotamisessa oli Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen estäminen. Eräänlaista sen ajan spindoctorointia siis.

Valtioneuvoston kanslian ja EU:n oikeuspalvelun päällikön EU:n elpymisvälinettä koskeneen keskustelun muistio ei ole mikään Zavidovo -muistio. Periaatteessa kyse on kuitenkin aivan samasta asiasta. Korkealla tasolla on laadittu salassa pidettävä muistio, jonka joku on vuotanut toimittajalla poliittisilla tarkoitusperillä.

Aivan viime vuosilta on esimerkkejä, miten nyt käsillä olevan valtioneuvoston kanslian tietovuodon kaltaisesta tietovuodosta on tehty tutkintapyyntö poliisille liki heti.

Helsingin Sanomat julkaisi 9.4. 2015 jutun, jonka mukaan valtiovarainministeriö (VM) varoitti salaisessa muistiossa Kreikan velkatilanteen mahdollisesta pahenemisesta. Jutun mukaan ministeriö arvioi, että Kreikka voi ajautua kassakriisiin ennen kesäkuun loppua. Tällöin muistion mukaan Suomenkin olisi pitänyt päättää, annetaanko Kreikalle lisää rahoitusta, vaikka lainaohjelman ehdot eivät täyty.

Lehden mukaan artikkeli perustui valtiovarainministeriön salaiseen muistioon. Jo seuraavana päivänä valtiovarainministeriö pyysi poliisia tutkimaan asiaa. Ministeriö perusteli tutkintapyyntöä seuraavasti:

”Valtiovarainministeriö ei tee asiasta sisäistä selvitystä vaan pyytää poliisia tutkimaan asiaa. Tapauksessa on syytä epäillä sellaisen asiakirjan paljastamista, joka oli luokiteltu julkisuuslain nojalla salassa pidettäväksi. – – – Ministeriö suhtautuu tietovuotoihin vakavasti. Salassapitomerkintöjen tarkoituksena on varmistaa luottamuksellinen virkamiesvalmistelu.”

Heti perään 14.4. tuli julki, että viranhoitoon liittyviä salaisia sähköpostiviestejä oli joutunut valtioneuvoston kansliasta ulkopuolisiin käsiin. Kyse oli sähköpostiviesteistä, joissa oli käsitelty Euroopan unionissa valmistelussa olleita Venäjä -pakotteita. Tietovuoto oli paljastunut edellisessä viikonvaihteessa ja jo muutaman päivän sisällä kansliassa oli tutkittu joidenkin työntekijöiden henkilökohtaisia tietokoneita. Tutkintaa johti valtioneuvoston turvallisuuspäällikkö.

Tietovuoto oli tapahtunut jo aiemmin ja kyseiset sähköpostit olivat kulkeneet edellisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok),  hänen erityisavustajansa, valtioneuvoston kanslian valtiosihteerin sekä korkeimman virkamiesjohdon välillä. Kun tietovuoto tuli julki, pääministerinä oli Alexander Stubb (kok), joka korosti, että epäily ”pitää selvittää erittäin tarkkaan”.

”On kyse meidän koko tietoturvallisuudesta ja sen uskottavuudesta”, Stubb painotti. Asia eteni Suojelupoliisin tutkintaan.

Kun ministeriötasolla tapahtuu tietovuoto, sen selvittämisen käynnistää yleensä kyseinen ministeriö omana selvityksenään tai pyytää poliisia tutkimaan asiaa. Myös yksityishenkilöt ovat tehneet kanteluja oikeuskanslerille, kun ovat epäilleet tietovuotoa korkeimmalla taholla.

Eläkkeellä oleva entinen vasemmistoliiton euroedustaja ja kansanedustaja Esko Seppänen pyysi helmikuussa 2015 oikeuskanslerille tekemässään kantelussa selvittämään oliko valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) käsittelyssä olleita salassa pidettäviä tietoja ja asiakirjoja paljastettu Helsingin Sanomien toimittajalle. Kantelussaan Seppänen epäili, että tietovuoto oli tehty valtioneuvoston kansliasta. Hän pyysi tutkimaan oliko asiassa syyllistytty rikokseen ja saattamaan mahdolliset syylliset lailliseen vastuuseen.

Seppänen väitti Hornet -ilmataisteluharjoituksia koskeneen vuodon palvelleen Yhdysvaltain poliittista etua eli että valtioneuvoston kansliasta tiedot vuotaneella henkilöllä oli ollut poliittinen tarkoitusperä. Hän vetosi siihen, että kyseiset tiedot olivat salassa pidettäviä juuri sen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain  24 §:n mukaan, jolla valtioneuvoston kanslia nyt keväällä julisti valtiosihteeri Halosen käymän EU-keskustelun salaiseksi.

Seppänen suomi myöhemmin: ”Helsingin Sanomien uutisessa paljastettiin yksiselitteisesti salassa pidettäviä tietoja. Niin tekivät jotkut valtiovallan huipulla toimivat rikolliset ja/tai heidän avustajansa.” Oikeuskansleri ei katsonut vastauksessaan asiassa olevan laajempaa selvittämisen aihetta.

Kuka vuoti, rikkoi virkasalaisuuden ja teki virkarikoksen?

Kerrataan lopuksi, mitä on tapahtunut.

Ensin joku valtioneuvoston kansliasta eli pääministeri Marinin esikunnasta vuoti luottamuksellisen keskustelun sisällön toimittajalle.

Sitten saman valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Halonen julisti samat asiat salaisiksi 25 vuodeksi.

On hyvin erikoista, että muistion tietoja pidetään niin salaisina, ettei niistä voinut edes suullisesti kertoa kansanedustajille etäkokouksessa, mutta  kuitenkin viikkoa aiemmin joku  pääministerin kanslian virkamies tai pääministerin poliittinen avustaja oli vuotanut koko sisällön Ylelle surutta.

Minkä viestin tämä antaa valtion muille 77 000 virkamiehelle?

Ettei valtion tietosuojaohjeita  tarvitsekaan noudattaa? Ettei virkamiehen ole pakko pitää virkasalaisuutta?

Että alemmillakin tasoilla virkamiehet saavat mielin määrin laulaa toimittajille yksityiskohtaisia siteerauksia valmisteluasiakirjoista, toimittaa hankintakilpailuun osallistuvalle yritykselle pyynnöstä kilpailevan firman tarjouksen ja jutustella after works -oluilla omien kavereidensa kanssa henkilöasiakkaidensa arkaluonteisista asioista?

Tätä kirjoittaessani ei ole tietoa, onko valtioneuvoston kanslia tehnyt Keskusrikospoliisille tutkintapyynnön virkasalaisuuden rikkomisesta valtioneuvoston kansliassa. Kyse on rikoslain mukaan rikoksesta ja sen selvittäminen on poliisiasia. On vuodettu asiakirja, johon on valtioneuvoston kansliassa isketty leima ”salassa pidettävä” ja tehty asiakirja sillä salaiseksi 25 vuodeksi.

Tällaisen asiakirjan vuotaminen on rikos. Virkamies ei saa luvatta ilmaista asiakirjan salassa pidettävää tietoa tai muuta tietämäänsä salassa pidettävää aineistoa.

Vaitiolovelvollisuus koskee myös tallentamattoman tiedon ilmaisemista. Tässä tapauksessa sitäkin, jos vuotaja on kuullut asian suullisena selvityksenä valtioneuvoston kansliassa. Tiedon paljastamisella tarkoitetaan tiedon välittämistä sellaiselle sivulliselle, jolla ei ole oikeutta saada tietoa.

Minun mielestäni moni seikka viittaa valitettavasti siihen, että mahdollinen virkasalaisuuden rikkoja on ennemmin  pääministerin poliittinen avustaja kuin valtioneuvoston kanslian uravirkamies. Olisin asiasta aivan samalla tavalla huolissani ja kysyisin samoja kysymyksiä, jos pääministerin nimi olisi Sanna Marinin sijaan Juha Sipilä, Alexander Stubb tai Jyrki Katainen.

Se, että valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri Timo Lankinen (kok) ryhtyy omin luvin lainsäätäjäksi ja kirjoittelee niitä näitä ministeripalkkiolakia täydentäväksi ”säädökseksi” siitä, millaisia aamiaisia ja kylmiä ruokia pääministerille saadaan kustantaa valtion piikkiin, voi olla vitsailun aihe, vaikka täyttäneekin virkarikoksen tunnusmerkit.

Mutta kun valtioneuvoston kansliassa virkavastuulla työskentelevä virkamies tai pääministerin erityisavustaja sumeilematta antaa toimittajalle salassa pidettäväksi leimatut luottamukselliset muistiinpanot, kyseessä ei ole enää vitsailun aihe, vaan vakava rikos.

Onko valtioneuvoston kansliaa johtava pääministerin valtiosihteeri Henrik Haapajärvi (sd), EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halonen tai valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Ahti Kurvinen tehnyt Keskusrikospoliisille rikosilmoituksen tietovuodosta ja virkasalaisuuden rikkomisesta valtioneuvoston kansliassa?

Halonen vastasi eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle kysyttäessä yli kuukausi sitten, ettei valtioneuvoston kanslia ole vielä tehnyt tietovuodosta tutkintapyyntöä poliisille.

Milloin sellainen tehdään?

Kuka vuoti salassa pidettävän muistion Ylen toimittajalle?

Kuka rikkoi virkasalaisuuden?

Kuka teki virkarikoksen?

 

 

 

 

+2
TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu