Miksi pääministeri jakaa väärää tietoa

Suomen pääministeri on ollut viime ajat vähän kuin Donald Trump. Suustaan tuprahtelee uutisiau jotka eivät pidä paikkaansa. Hallituksen työllisyystoimista, palkkatuen tehokkuudesta, postin asioista, hoitajamitoituksen rahoittamisesta, EU:n brexit-politiikasta ja oikeusvaltioperiaatteesta.

Kun pääministeri puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle.

Brexit

Suomen pääministeri antoi Pariisissa lausunnon Helsingin Sanomille:

”Britannian pääministerin Boris Johnsonin on tuotava kirjallinen ehdotus (brexitsuunnitelmaksi) neuvotteluihin. Päivämääräksi päätettiin 30. syyskuuta. Aion soittaa uudesta aikarajasta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Donald Tuskille  ja Britannian pääministerille Johnsonille EU:n puheenjohtajamaan pääministerin ominaisuudessa. Jos Britannian esitys ei tule silloin, sitten asia on ohi.”

Rinteen tiukka vaatimus levisi ympäri Eurooppaa brittimedian välityksellä. EU:n komissio sanoutui irti Suomen pääministerin asettamasta aikarajasta.

4 päivää myöhemmin Rinne kiisti asettaneensa mitään takarajaa:

”Tämä ei ole mikään takaraja juridisessa mielessä. Tämä syyskuun loppu on viitteellinen takaraja, jotta voidaan suorittaa oikeudellista arviointia. Vaikka Britannialta tulisi viimeisellä minuutilla esityksiä, tietenkin ne arvioidaan.”

Pääministeri jatkoi selittelyään sunnuntaina Ylen haastattelutunnilla:

”En ole käyttänyt sanaa takaraja. Minä olen sanonut vain näin, että olisi äärimmäisenä tärkeää, että syyskuun loppuun mennessä saataisiin kirjallinen esitys Britannialta, jotta voidaan oikeudellisesti arvioida tätä tilannetta”.

Syyskuun 30. päivä oli eilen. Johnson ei tuonut EU:lle mitään suunnitelmaa, Hän esittää sellaisen kuitenkin tänään tiistaina tai huomenna keskiviikkona.

Rinteen uhkavaatimus saattoi olla työmarkkinapöydistä opittua neuvottelutaktiikkaa. Siellä painostetaan vastapuolta takarajoilla.

Joskus painostuksella on vaikutusta, useinmiten ei. Takarajat tulevat ja menevät, mutta niistä ei ole mitään seuraamuksia ja neuvottelut jatkuvat. Rinteen uhkailu saattoi toki kirittää Johnsonia viikon tai pari. Tai sitten ei.

Tämän kirjoituksen näkökulmasta sillä, vaikuttiko uhkailu, ei kuitenkaan ole merkitystä.

Tämän kirjoituksen näkökulma on, puhuuko Suomen pääministeri totta vai ei.

Hän ei puhunut totta 18.9. Pariisissa.

Hän väitti, että EU oli asettanut Britannialle takarajan, jonka jälkeen mitään erosopimusta ei enää tehdä. Rinteen puhe ei pitänyt paikkaansa.

Oikeusvaltioperiaate

Samalla sunnuntaisella Ylen haastattelutunnilla Rinne väitti, että  kaikki EU-maat ovat näillä näkymin valmiita kytkemään oikeusvaltiokehityksen EU:n rahoituskehykseen.

”Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikki EU-maat ovat valmiita hyväksymään sen”, Rinne vastasi kysyttäessä, ovatko myös Puola ja Unkari hyväksymässä aloitetta.

Uutispommin pudottanut pääministeri vetosi Eurooppa-ministeri Tytti Tuppuraiseen, joka on Rinteen mukaan tehnyt viimeisen puolentoista kuukauden aikana ison työn neuvotellessaan monirahoituskehyksestä ja sen sitomisesta oikeusvaltioperiaatteeseen.

Tuppurainen kieltäytyi kommentoimasta Rinteen väitettä sunnuntaina.

Hän korjasi pääministerin ”yksikään maa ei vastusta” -lausuntoa eilen.

”Oleellisinta on se, että neuvottelut ovat vielä kesken. Tähän saakka jäsenvaltioiden kanssa käydyissä kahdenkeskisissä keskusteluissa ja niiltä pyydetyissä kirjallisissa vastauksissa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että jäsenvaltiot vastustaisivat kehitystä.  Näiden neuvotteluiden perusteella on syytä olla optimistinen, että tuloksia myös aikaansaadaan. Maiden välillä on kuitenkin myös erimielisyyksiä. Kaikki jäsenet pyrkivät saamaan omia päämääriään lävitse.”

Tuppuraisen kommentti suomeksi käännettynä: neuvottelut ovat kesken, kukaan ei ole vielä tyrmännyt, mutta voi vielä tyrmätä.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán otti EU:ta edustaneen Suomen pääministerin vastaan eilen iltayöstä Budapestissa ja heitti kylmän suihkun tämän päälle:

”Suomen tavoite sitoa EU-rahat oikeusvaltioperiaatteeseen on turha. En vastusta pyörän keksimistä uudelleen. On jo olemassa yhteys maan toiminnan ja budjetin välillä. Vieraamme herra pääministeri haluaa nyt luoda rinnalle uuden.”

Rinne vierellään Urban luonnehti oikeusvaltioperiaatetta pelkäksi ”poliittiseksi sloganiksi”.

Antti Rinne sanoi eilen Viktor Orbanille suorat sanat EU:n oikeusvaltioperiaatteesta. (Kuva: Valtioneuvosto)

Orban teki jo sunnuntaina Fidesz -puolueensa vuosikokouksessa selväksi, että hän jatkaa sitä mitä tekee eikä kuuntele muun Euroopan moralisointia.

”Unkari ei ole enää yksin taistelukentällä. Se on nyt jäsen voimakkaassa liittoumassa, johon kuuluvat puolalaiset, tsekit, slovakit ja – toivon mukaan – sunnuntai-illasta lähtien myös itävaltalaiset. On vain ajan kysymys, milloin myös Italian vapauden lippu liehuu jälleen”.

Hän tarjosi Italialle tukea rajojen puolustamiseen:

”Jollette te kykene, me olemme valmiit kuljettamaan suuret joukot maahanmuuttajianne takaisin sinne, mistä he tulivat. Teidän täytyy sanoa vain sana, niin toimimme”.

Orban julisti maansa ”kristillisen vapauden” periaatteet: ”isänmaallisuus maailmankansalaisuuden sijaan; rakkaus kotimaahan kansainvälisyyden sijaan; avioliitto ja perhe homoavioliittojen sallimisen sijaan; unkarilaiset lapset maahanmuuttajalasten sijaan; kristillinen kulttuuri monikulttuurisuuden sijaan.”

Toisin kuin Suomen pääministeri sunnuntaina väitti, on  päivän selvää, ettei Unkarilla ole mitään aikomusta hyväksyä vapaaehtoisesti, että EU sanelisi sen sisäpolitiikkaa sulkemalla rahahanat.

Rinne myönsi tämän itsekin eilen illalla Budapestissa.

Samoin kuin brexit-asiassa, Rinne liioitteli, mitä EU:n budjettineuvotteluissa on sovittu oikeusvaltioperiaatteesta.

Posti

Tasan kuukausi sitten pääministeri visioi:

”22 000 postilaista kulkee maakunnissa viemässä postia. Kyse ei ole hoitotyöstä vaan siitä voidaanko julkista palvelua laajentaa niin että kurkataan ikkunasta, onko kaikki hyvin. Ja jos ei, niin he kysyvät miten voi auttaa”.

2, 5 viikkoa sitten hän jatkoi samaa:

”Jos mietin tällä hetkellä erityisesti ikäihmisten yksinäisyyttä varsinkin maaseudulla, jossa ei ole naapuria lähellä ja jossa on entistä iäkkäämpiä ja huonokuntoisempia ihmisiä yksin asumassa. Näiden ihmisten näkökulmasta voisi luoda lisää turvallisuutta ja vähentää yksinäisyyttä, että siellä kävisi henkilö, joka joka tapauksessa kiertää siellä jakamassa postia, jos siihen voisi liittää tällaisen huolenpitopalvelun. En puhu nyt hoivapalvelusta, vaan ihminen ihmiselle käytäisiin kysymässä, voitko hyvin ja tarvitsetko jotain, voinko huomenna tuoda sinulle jotain, puuttuuko sokeria tai maitoa,”

Rinteestä tällainen Postin hyvinvointipalvelu voisi olla osa sote-ratkaisua.

Yle kertoi, mitä muuta pääministerin avustajat olivat kertoneet pääministerin ideoista:

”Ylen tietojen mukaan Rinteen hallituksessa ajatellaan, että jos osaa Postin toiminnasta pitää jotenkin tukea, samalla siitä voisi saada nykyistä enemmän irti. Hallituksessa on mietitty, voisiko postinjaon yhteydessä viedä perille esimerkiksi vanhusten aterioita tai lääkkeitä.”

Pääministeri esitti, että postinjakajat otettaisiin osaksi sotepalveluja ja muun muassa vanhusten lääkkeiden jakelua.

Kyllä pääministerin esikunnan tasolla toimivien avustajien pitäisi tietää ja ymmärtää, ettei lääkkeiden jakelu ole työtä, jonka kuka vaan voi hoitaa oman työnsa ohella. Se on säädelty tarkkaan sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Vanhusten kotihoidossa lähihoitajat hakevat vanhuksen lääkkeet apteekista, vievät ne hänen kotiinsa, annostelevat ja tarvittaessa puolittavat lääkkeet dosettiin ja seuraavat vanhuksen lääkkeenottoa.

”Toimintaympäristön luonteesta riippumatta lääkehoidon toteuttaminen luokitellaan terveydenhuollon toiminnaksi, ja ammatillisen koulutuksen saaneiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee ensisijaisesti vastata sen toteuttamisesta. Ilman lääkehoidon koulutusta ei voi osallistua lääkehoidon tehtäviin ja toteuttamiseen.” (Lääkehoidon toteuttaminen, Valvira)

Kotona asuvien vanhusten lääkkeisiin liittyy muun muassa tietosuoja-asioita:

”Työyksiköstä riippumatta tulee kaikissa lääkkeiden hankkimiseen, tilaamiseen ja kuljettamiseen liittyvissä vaiheissa varmistua siitä, että lääkkeet eivät joudu asiattomien käsiin, potilaiden tietosuoja toteutuu ja lääkkeet kuljetetaan asianmukaisesti eivätkä esimerkiksi kylmäsäilytystä edellyttävät tuotteet altistu lämmölle” (Turvallinen lääkehoito, THL)

Tuoreen väitöskirjan mukaan jopa lähihoitajilla on vaikeuksia valmistella vanhusten lääkkeet käyttökuntoon potilasturvallisuuden takaavasti. Miten sitten postinjakajilla?

Siinä taas ei ole mitään järkeä, että kunta maksaa postinkantajalle lääkkeiden hakemisesta apteekista ja lähettää sitten lähihoitajansa jakamaan ne.

Outo viestintää oli myös postikiistassa. Kun pääministeri ilmoittaa maan suurimmassa sanomalehdessä, että valtion yksin omistaman Posti Groupin työehtosopimuskiista voidaan ratkaista kertakorvauksella työntekijöille, yhteiskunnan näkökulmasta se tarkoittaa, että tällainen vaihtoehto on oikeasti pöydässä.

”Yksi vaihtoehto voisi olla sen selvittäminen, voiko asian ratkaista jollain rahallisella kertakorvauksella. Kertakorvauksia on käytetty ennenkin vastaavia riitoja ratkaistaessa, kun siirtymiä vanhasta järjestelmästä uuteen on rakenneltu. Jos haetaan aidosti ratkaisua kertakorvauksella, sen täytyy tuntua ihmisten arjessa.”

Koska pääministerin puheet otetaan yleensä vakavasti, Rinteen esittelemä ratkaisumalli hämmensi demareiden sisälläkin. Kansanedustajatoveri Erkki Tuomioja kyseli julkisessa facebookprofiilissaan:

”En ihan ymmärrä postin työehtokiistaan tarjottua kertakorvaus ratkaisua. Tarkoittaisiko se sitä että nykyiset postilaiset saisivat palkanalennuskorvauksen valtion rahoista, mutta uudet tulevat postilaiset saavat sitten tyytyä alennettuihin palkkoihin ilman kipurahaa?”

Hoitajamitoitus

Kolme viikkoa sitten pääministeri kertoi 12.9. eduskunnalle, että hallitus on varannut 130 miljoonaa euroa 0, 7 -hoitajamitoituksen rahoittamiseen. Hän valehteli ilmeisesti tahallaan. Todellinen varattu raha on puolet siitä eli vain 70 miljoonaa euroa.

Eduskunnan julkaiseman täysistuntopöytäkirjan mukaan pääministeri sanoi puheenvuoroissaan ainakin 2 kertaa, että hallitus käyttää 0,7 -mitoituksen toteuttamiseen 70 miljoonaa suoraan, sen lisäksi 45 miljoonaa ”kotihoidosta” ja 15 miljoonaa kertainvestointina.

Rinteen mainitsemat 45 miljoonaa ja 15 miljoonaa eivät ole varatut ympärivuorokautisen laitoshoidon 0,7 hoitajan mitoituksen toteuttamiseen kunnissa, vaikka hän niin valheellisesti väitti.

Kyseinen 45 miljoonaa euroa on hallitusohjelman mukaan varattu kotona asuvien vanhusten hoitoon ja omaishoitajien tukemiseen eikä sen rahoittamiseen, miten kunnat tulevat palkkaamaan lisää hoitajia, jotta tulevan lain velvoite 0,7 hoitajan mitoituksesta toteutuu.

Kyseinen 15 miljoonaa euroa taas on hallitusohjelman mukaan varattu ”poikkihallinnollisen ikäohjelman” toteuttamiseen eli valtakunnalliseen koko vanhustenhoidon kehittämiseen eikä sen rahoittamiseen, miten kunnat tulevat palkkaamaan lisää hoitajia, jotta tulevan lain velvoite 0,7 hoitajan mitoituksesta toteutuu.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) ei puhunut kyselytunnilla mitään pääministerin mainitsemasta 45 miljoonasta ”hoitajamitoitukseen kotihoidon rahojen kautta”. Hän varmaan tiesi, ettei sitä ole tarkoitettu 0,7 hoitajamitoituksen toteuttamiseen.

Omaishoitajat ovat yhteiskunnassamme tärkeää työtä tekevä, mutta puolustuskyvytön joukko, joka ei tähänkaan asti ole saanut rahoja, jotka politiikot ovat heille luvanneet.
TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu