Muuri murtui, mutta mihin menivät DDR:n valtiaat?

Erich Mielke oli 30 vuotta DDR:n pelätyin mies. Muurin murruttua hän vietti vanhuutensa pienessä kerrostaloasunnossa ja kuoli köyhänä. (Kuvat: spiegel.de)

Miten DDR:n johtajille kävi yhdistyneessä Saksassa? Berliinin muuri murtui 30 vuotta sitten, kun DDR:n kommunistisen puolueen politbyroon jäsen ja tiedottaja Günter Schabowski marraskuun 9. päivän iltana vuonna 1989 ilmoitti tiedotustilaisuudessa vahingossa, että maan kansalaisille on sallittu vapaa liikkuminen Länsi-Berliiniin.

Päätöksen piti tulla voimaan vasta seuraavana päivänä ja porrastetusti,  mutta länsisaksalaisilla televisiokanavilla näytettiin, kuinka Schabowski vastasi toimittajalle, että liikkumisvapaus tulee voimaan heti.

Kymmenettuhannet itäberliiniläiset ryntäsivät välittömästi Länsi-Berliiniin ja rajavartijat päättivät olla estämättä heitä.

DDR:n järjestelmä romahti muutamassa kuukaudessa. Vajaan vuoden  kuluttua Itä-Saksa oli yhdistynyt osaksi Länsi-Saksaa.

Valtio oli viettänyt 40 –vuotisjuhlaansa vain kuukausi aiemmin mahtipontisesti.

Ylimpiä juhlijoita olivat muun muassa Erich ja Margot Honecker, Erich Mielke, Willi Stoph, Günter Schabowski, Markus Wolf, Alexander Schalck-Golodkowski ja Egon Krenz.

Hieman kauempana Itä-Berliinistä oli juhlinut Dresdenin puoluejohtaja Hans Modrow, jonka käsiin konkurssikypsä kommunistinen tasavalta putosi muutamaksi kuukaudeksi.

DDR:n romahtaessa putosivat myös sen korkeimmat johtajat tyhjän päälle. Heiltä meni maa, valta ja omaisuus.

Miten heille kävi yhdistyneessä Saksassa?

Hallitsijapari Honeckerit pakenivat maasta

DDR:n alkaessa murentua syksyllä 1989, sen kiistaton ykkösvaltias oli 77 –vuotias Erich Honecker, joka oli hallinnut maata 18 vuotta. Hän oli kommunistisen puolueen SED:n pääsihteeri ja DDR:n valtioneuvoston puheenjohtaja.

Koska maassa velloi tyytymättömyys ja levottomuus, Honecker syrjäytettiin Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin siunauksella ja palatsivallankumouksella 18. lokakuuta 1989, vajaat 3 viikkoa ennen muurin murtumista.

Honecker sai häädön virka-asunnostaan ja joutui varsin nopeasti syytteisiin vallan väärinkäytöstä.

Hänellä todettiin munuaisyöpä, joka leikattiin. Tämän jälkeen Honecker vaimoineen eli pari kuukautta itä-berliiniläisen papin suojissa.

Hänellä todettiin toinen kasvain ja hänet lennätettiin venäläisestä sotilassairaalasta Moskovaan Gorbatshovin suojeluksessa.

Gorbatshovin kaaduttua Boris Jeltsin karkotti Honeckerit.

Honeckerit pakenivat Chilen Moskovan suurlähetystöön. Honeckerilla oli maine Chilen pakolaisten vastaanottajana 1970 –luvulla ja hänen vävynsä oli chileläinen.

Länsi-Saksa vaati Honeckerin luovuttamista tuomiolle. Hänet kuljetettiin Moskovasta vankilaan Berliiniin. Vaimo pääsi tyttären hoiviin Chileen.

Oikeudenkäynnit Erich Honeckeria vastaan alkoivat vuonna 1992, jolloin hän oli jo vakavasti syöpäsairas. Koska oli oletettavaa, että hän kuolisi ennen tuomiota ja rangaistusta, oikeusprosessit keskeytettiin.

Honecer lensi Chileen, jossa hän kuoli vuonna 1994 81 –vuotiaana.

Vaimo Margot Honecker oli ollut neljännesvuosisadan DDR:n opetusministeri, kun valtio luhistui. Miehensä kuoltua hän eli 1500 euron valtioneläkkeen – josta osa oli Erichin leskeneläkettä – varassa Chilen pääkaupungissa Santiagossa.

Margot Honecker kutsuttiin kunniavieraaksi Namibian 15 –vuotisjuhliin, sandinistihallinnon 29-vuotisvallankumousjuhliin Nicaraguaan ja Sikojenlahden maihinnousun torjunnan 50 –vuotisjuhllin Kuubaan. Hän istui niissä valtiojohtajavieraiden rivissä.

Margot Honecker antoi paljon lausuntoja mm. saksalaisille tv-kanaville ja puolusti loppuun saakka kommunismia ja DDR:n hallintoa ja kuoli vuonna 2016 89 –vuotiaana.

Kun DDR juhli 40 -vuotisuuttaan vain 32 päivää ennen muurin murtumista, eturivissä seisoivat Gorbatshovin rinnalla Erich Honecker ja Willi Stoph.

”Pelon mestari” Mielke kuoli köyhänä vanhuksena

Kun muuri murtui, silloin jo 82 –vuotias Erich Mielke oli politbyroon jäsen ja johtanut DDR:n pelättyä salaista poliisia 32 vuotta. Hän oli DDR:n todellinen kakkosmies Honeckerin jälkeen.

Mielke oli luonut järjestelmän, jossa puolet kansasta vakoili ja ilmiantoi toista puolta ja jossa mielivalta rehotti.

Stasi oli Erich Mielke ja Erich Mielke oli Stasi.

Mies johti 90 000 täysipäiväistä stasilaista ja 180 000 Stasin rekrytoimaa ilmiantajaa.

Mielke piti myös maan muita päättäjiä otteessaan salaisilla tiedoilla, kuten FBI:n päällikkö Edgar Hoover aikoinaan Yhdysvalloissa. Hooverin tavoin Mielke oli pienikokoinen mies, vain 163 cm pituinen.

Stasipomolla oli työpöytänsä takana kassakaappi, jossa hän säilytti punaista matkalaukkua, johon oli pakattu vakoilutietoa niin Honeckerista kuin muista DDR-johtajista.

Kun Honecker politbyroon kokouksessa vastusteli erovaatimusta, Mielke ilmoitti, etta hänellä oli ”raskauttavaa” tietoa Honeckerista, jota käytetään, jollei tämä eroa.

Mielke oli myös vuosikymmeniä DDR:n kansankamarin eli parlamentin jäsen, mutta puhui siellä ensimmäisen kerran vasta muurin murtumisen jälkeisessä kriisikokouksessa. Kun hän ilmoitti olevansa henkilö, joka ”rakastaa kaikkia ihmisiä”, koko parlamentti puhkesi nauruun.

Myös Mielke menetti kaikki virkansa ja joutui syytteisiin.

Ikänsä ja huonon terveytensä vuoksi hän vuorotteli sairaaloiden ja vangitsemispaikkojen välillä vuonna 1990.

Oikeudessa dementikkoa näytellyt Mielke  tuomittiin lopulta kahdesta 1930 –luvulla nuorena kommunistina tehdystä poliittisesta murhasta, joista hän ei ollut saanut rangaistusta maailmansodan, Neuvostoliittoon pakenemisen ja Itä-Saksan kommunistiseksi muuttumisen vuoksi.

Oikeudenkäynnissä käytettiin vanhoja kuulustelu- ja oikeudenkäyntiasiakirjoja, joita Stasijohtaja itse oli jostain syysta säilyttänyt virkahuoneensa kassakaapissa 50 vuotta. Ne toivat hänelle tuomion.

Mielke istui 6 vuoden tuomiostaan 4 vuotta ja hänet vapautettiin 88 –vuoden iän perusteella vuonna 1995.

4 vuotta sitten julkaistu dokementtielokuva Mielkestä sai nimen ”Meister der Angst” – pelon mestari. Lukemattomien kansalaisten mielivaltaisista vangitsemisista, kidutuksista ja elämien tuhoamisista häntä ei rangaistu koskaan.

Viimeiset vuotensa ”Pelon mestari” eli halvassa vuokra-asunnossa, jossa hänen kerrostalonaapureinaan saattoi olla niin Stasin urkkijoina kuin uhreina olleita ihmisiä.

Mielke kuoli berliiniläisessä hoitokodissa vuonna 2000 93  -vuotiaana ja hänet haudattiin toivomuksestaan nimettömään uurnahautaan.

Mielke ja Honecker kohtaavat oikeudenkäynnissä vuonna 1992.  Ennen DDR:n kaatumista he olivat olleet tekemisissä jatkuvasti, mutta oikeudenkäynnissä heillä ei ollut enää sanomista toisilleen.  Honecker kuoli 81-vuotiaana vuonna 1994 ja Mielke 93-vuotiaana vuonna 2000. (Kuva: spiegel.de)

Pääministeri Stoph menetti miljoonansa

75 –vuotias Willi Stoph oli ollut DDR:n pääministeri neljännesvuosisadan, kun muurin murtuminen vei häneltä viran. Stoph oli Honeckerin ohella DDR:n kansainvälisesti kuuluisin johtaja, koska hän neuvotteli Länsi-Saksan Willy Brandtin kanssa maiden suhteiden avaamisesta vuonna 1970.

Erottamisen jälkeen myös Stoph sai häädöt virka-asunnoistaan. Kävi ilmi pian, että hän oli elänyt ylellisempää ja korruptoituneempaa elämää kuin yksikään toinen DDR:n johtajista.

Stoph oli rakennuttanut liki 10 miljoonaa silloista saksanmarkkaa maksaneen metsästysmajan keskelle luonnonsuojelualuetta, paljon suuremman kuin yhdelläkään muulla puolueen johtajalla. Huvilassa oli 9 autotallia ja sitä varten oli kaivettu 2 kilometrin pituinen kanava lähijärveen.

Erääseen toiseen huvilaansa Stoph oli rakennuttanut laajan puutarhan, johon kuului kasvihuoneita appelsiini-, sitruuna- ja mandariinipuita varten.

Stoph joutuikin syytetyksi etenkin taloudellisen korruption vuoksi. Hän vapautui terveyssyistä tutkintavankeudesta vuoden 1990 alussa ja haki pakolaisstatusta Neuvostoliittoon.

Toisin kuin Honeckerille, Gorbatshov sanoi ”ei” Stophille.

Myöhemmin Stoph joutui muiden johtajien rinnalla syytteeseen poliittisista toimistaan ja muurin ylittäjien ampumisista. Hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä.

Vuonna 1994 oikeus kuitenkin päätti, ettei hän saanut takaisin tileiltään vuonna 1990 takavarikoituja 100 000 saksanmarkkaa. Hän kuoli vuonna 1999 85 -vuotiaana.

Länsi-Saksan liittokansleri Willy Brandt ja Itä-Saksan pääministeri Willi Stoph neuvotteluissa Erfurtissa vuonna 1970. Kulissien takana Stoph oli DDR:n Herman Göring, joka Göringin lailla rakasti ylellisyyttä ja rakensi loisteliaan metsästysmajan, jossa oli 9 autotallia ja 2 kilometrin kanava järveen. Stoph kuoli 85-vuotiaana vuonna 1999. (Kuva. Saksan valtiollinen kuva-arkisto)

Muurin vahingossa avanneesta Schabowskista tuli paikallislehden toimittaja

Muurin murtumiseen johtaneen lipsahduksen tiedotustilaisuudessa tehnyt 60 –vuotias Günter Schabowski oli paitsi entinen Hitler-nuori myös SED:n politbyroon jäsen ja Berliinin puoluejohtaja. Syksyllä 1989 hänestä tuli vielä politbyroon tiedotusvastaava.

Myös Schabowski joutui vuosiksi oikeuteen poliittisista rikoksista ja muuriampumisista. Hänet tuomittiin vankilaan vasta vuonna 2000, mistä hänet armahdettiin vain vuoden jälkeen.

Schabowski oli yksi harvoista tuomiolle joutuneista DDR-johtajista, jotka myönsivät hallintonsa virheet.

Vähän ennen muurin murtumista hän DDR-johdon sisällä arvosteli puolueen politiikkaa ja osallistui suureen kansalaisjärjestöjen mielenosoitukseen yhdessä vakoilupomo Markus Wolfin kanssa. Molemmat saivat puheenvuoron, mutta heille buuattiin.

Schabowski sekaantui vielä 2000 –luvun alussa Berliinin puoluepolitiikkaan varoittaen Berliinin sosialidemokraatteja kaupunginhallituskoalitiosta SED:n seuraajan PDS –puolueen kanssa, koska se ei hänen mukaansa ollut todellisesti irrottautunut DDR:n kommunismismin dogmeista.

PDS -puolueesta vastattiin, että Schabowski oli ”muuntautunut 150 % kommunistista 150 % anti-kommunistiksi”.

Schabowskin nousu DDR:n huipulle oli alkanut, kun hänestä tuli kommunistisen puolueen päälehden Neues Deutschlandin päätoimittaja. Hän  palasi journalistiksi ja työskenteli perustamansa paikallislehden päätoimittajana Fuldassa Hessenin osavaltiossa vv. 1990 – 1999.

Sen rinnalla hän oli toimituspäällikkönä valtakunnallisessa diabeetikkojen lehdessä, jonka julkaisija oli istunut Stasin vankina 3 vuotta tuomittuna yrityksestä paeta maasta.

Schabowski oli diabeetikko ja sai useita sydänkohtauksia viime vuosinaan, jotka hän vietti hoitokodissa. Hän kuoli 86 –vuotiaana vuonna 2016.

Länsi-Berliinin pormestarina muurin murtuessa toiminut Walter Momper sanoi Schabowskin kuoleman jälkeen, että tämä oli pyrkinyt jo paljon ennen muurin murtumista saamaan DDR:n johdon ymmärtmään muutostarpeet ja että Schabowski olisi ”ansainnut uuden mahdollisuuden politiikassa yhdistyneessä Saksassa”.

Vakoilupomo Wolf kirjoitti bestsellerin salaisuuksistaan

Berliinin Alexanderplatzilla pidettiin suuri mielenosoitus 4. marraskuuta, muutamaa päivää ennen muurin murtumista. Opposition ja kulttuurin edustajat puhuivat tuntikausia.

Kaksi kommunistisen valtion johdon edustajaa olivat pyytäneet puheenvuoron: Berliinin puoluejohtaja Schabowski ja Stasin ulkomaanvakoilun entinen johtaja Markus Wolf.

66 -vuotias Wolf oli Stasi-kenraali, joka oli ollut Stasin kakkosmies ja ulkomaanvakoilun johtaja 29 vuotta, kunnes erosi yllättäen vuonna 1987. Syyksi hän ilmoitti keskittymisen kirjoittaminen.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että hän siirtyi sivuun DDR:n johdosta valmistellakseen Neuvostoliiton toimeksiannosta Honeckerin korvaamista uudistusmielisellä johtajalla.

Tämä olisi ollut Hans Modrow, kuten myöhempänä tässä blogikirjoituksessani käy ilmi.

Wolf oli kuvitellut, että han olisi saanut poliittisen uran uudistetussa kommunistisessa DDR:ssä.

Kun tunnettu Stasi-pomo nousi lavalle satatuhatpäisen mielenosoittajajoukon edessä Alexanderplatzilla, alkoi valtava buuaus ja vihellys. Wolfin lähellä seisoneen paikallaolijan mukaan kaiken kokeneen vakoilupomon kädet alkoivat vapista.

Stasin ulkomaanvakoilua 30 vuotta johtanut Markus Wolf yrittää puhua 500 000 mielenosoittajalle 4.11., mutta hänet buuataan lavalta. Wolf kuoli 83 -vuotiaana vuonna 2006. (Kuva: Saksan kansallisarkisto)

Wolf on väittänyt, etta CIA tarjosi hänelle miljoonia ja uuden henkilöllisyyden ja elämän Kaliforniassa keväällä 1990.

Syyskuussa 1990 han pakeni perheineen ensin autolla Itävaltaan ja Unkariin, mistä lensi Moskovaan KGB:n avulla.

Wolf asui Moskovassa vuoden ja haki Itävallasta poliittista turvapaikkaa Gorbatshovin kaaduttua. Hakemus hylättiin ja hän matkusti antautumaan Saksan viranomaisille.

Kahden vuoden tutkintovankeuden päätteeksi Wolf tuomittiin 6 vuodeksi vankilaan maanpetoksesta vuonna 1993, mutta vapautettiin korkeammissa oikeusasteissa, jotka katsoivat, ettei ulkomaiden vakoilu ollut rikos DDR:ssä.

Wolf kirjoitti kirjoja vakoojanurastaan, mm. suomeksikin käännetyt muistelmat ”Kasvoton mies”. Niissä hän kuvaa mm. miten itäsaksalainen vakooja oli lähettänyt amerikkalaisen ohjuksen Moskovaan osissa – Länsi-Saksan valtionrautateiden rahtina.

Kun Wolf olisi mennyt Yhdysvaltoihin markkinoimaan kirjaansa, hän ei saanut viisumia ”terroristitaustansa” vuoksi.

Vuonna 1997 Wolf sai 2 vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen muista Stasi-toimistaan.

Hän kuoli kotonaan 83-vuotiaana vuonna 2006.

Taloushämähäkki Schalck joutui huumekäräjille

Kun muuri murtui, 57 -vuotias tsaarin upseerin poika Alexander Schalck-Golodkowski oli johtanut 32 vuotta mystistä KoKo:a, DDR:n ”kaupallisen koordinaation” virastoa, joka oli kytkeytyi virallisesti niin Honeckerin kansliaan kuin Stasiin, mutta oli tosiasiassa valtio valtiossa.

Schalck-Golodkowski oli valtakunnan virallinen kauppamies. Hän kävi kauppaa kaikella ja kaikkialla.

Hänen ja KoKon päätehtavä oli hankkia valtiolle ulkomaanvaluuttaa epävirallisesti, jolla valtio taas saattoi käydä virallista ulkomaankauppaa.

Schalck-Golodkowski hankki länsivaluuttaa kaikilla keinoilla.

KoKolla oli 180 peitefirmaa lännessä. Sen lisäksi Schalck-Golodkowski myi aseita Iranille ja CIA:lle, kuljetutti korvausta vastaan länsisaksalaista ongelmajätettä DDR:ään, myi länsisaksalaisia vankeja Liittotasavallan hallitukselle, myi taidetta ja antiikkia ulkomaille.

Schalck-Golodkowski oli myös DDR:n eliitin hovihankkija.

Länsirajalla takavarikoidut DDR:ssä kielletyt tuotteet toimitettiin hänen varastoihinsa. Pornoa, kalliita viinejä ja huumeita. Schalck-Golodkowski jakoi ne edelleen DDR:n eliitin perheille samoin kuin käteistä länsivaluuttaa.

KoKo hallitsi myös länsituotteita myyneitä Intershoppeja ympäri maan.

Suurin sijaitsi Schalck-Golodkowskin päämajan, ”kansainvälisen kauppakeskuksen”, katolla 90 -metrin korkeudessa Friedrichstrassen raja-aseman vieressä. Itse näin siellä Mercedes Benzejä taivasalla myytävänä vuonna 1987.

Schalck-Golodkowski käytännössä pelasti DDR:n konkurssilta vuonna 1983. Hän neuvotteli salaisesti 3 miljardin D-markan lainan länsisaksalaisilta pankeilta apunaan Baijerin antikommunistinen pääministeri Franz-Josef Strauss, johon hän oli luonut hyvät suhteet.

Muurin murruttua DDR:n kommunistinen johto yritti tehdä Schalck-Golodkowskista syntipukkia. He levittivät lehtiiin tietoa KoKon väitetyistä väärinkäytöksistä ja määräsivät hänet pidätettäväksi.

Schalck-Golodkowski pakeni Länsi-Berliiniin ja haki turvapaikkaa ilmoittaen kokevansa olevansa vaarassa DDR:ssä.

Hän ei saanut turvapaikkaa, mutta muutti vaimoineen baijerilaiseen pikkukaupunkiin.

Hän lupautui toimittamaan tietonsa DDR:n talousväärinkäytöksistä ja sai Länsi-Saksan tiedustelupalvelulta vastineeksi uuden henkilöllisyyden ja syytesuojan.

Schalck-Golodkowskia syytettiin vuosina 1992 – 1998 useita kertoja asemyynti- ja huumerikoksista, mutta hänet joko vapautettiin tai tuomittiin ehdollisiin rangaistuksiin.

Loppuelämänsä Schalck-Golodkowski piti ”kaikenlaista kauppaa” harjoittanutta yritystä asuen samassa baijerilaisessa pikkukaupungissa, johon oli muuttanut vuonna 1990. Hän teki siis samaa,  mitä oli DDR:ssä tehnyt kokonaisen maan mittakaavassa: kaikenlaista kauppaa.

Schalk-Golodkowski vetäytyi julkisuudesta vuonna 2000. Hän kuoli eturauhasyöpään vuonna 2015 83 – vuotiaana.

Franz-Josef Strauss ja Alexander Schalck-Golodkowski Leipzigin messuilla vuonna 1985. Strauss luotti Schalck-Golodkowskiin ja kuvasi tälle liittokansleri Helmut Kohlin olevan ”kuin vanukas, jos haluat naulata hänet ylös, kaikki liukuu alas” ja että Kohlin kanslia on ”huonosti järjestetty sotku”, jossa jokainen tekee mitä haluaa. Schalck-Golodkowski kuoli 83 -vuotiaana vuonna 2015. (Kuva: spiegel.de)

Gorban suosikki Modrow loi uran uudessa Saksassa

Dresdenin puoluejohtaja Hans Modrow oli 61 -vuotias puolueen toisinajattelija, kun muuri murtui. Muurin murruttua hänestä tuli SED:n viimeinen toivo. Tuolloin Egon Krenzin lyhyen kauden jälkeen DDR:n johtajaksi noussut Modrow on sanonut, että halusi ”muutosta, ei muuttumista osaksi Saksan Liittotasavaltaa”. Hän ei lakkauttanut Stasia ja salli maan johtohenkilöiden hävittää arkistoja.

Kun kansankamari valitsi Modrowin pääministeriksi joulukuussa 1989 hän sai vain yhden vastustavan äänen. Sen antoi kansankamarin jäsen Margot Honecker.

Modrow oli ollut poikkeus DDR:n johtajissa. Kun hän nousi Dresdenin puoluejohtajaksi, hän asui  4 hengen perheineen tavallisessa kerrostalokolmiossa eikä käyttänyt asemaansa minkäänlaisiin etuoikeuksiin tai ylellisyyksiin. Hän nautti Dresdenissä väestön aitoa arvostusta vaatimattomuutensa vuoksi ja jo 1987 länsisaksalainen Der Spiegel -lehti kirjoitti tästä ja siitä, että Modrow oli Mihail Gorbatshovin suosikki.

Modrow pyrki uudistuksiin Dresdenissä ja vaati niitä koko puolueelta. Niinpä Mielke määräsi vuonna 1987 Stasin varjostamaan Modrowia ja hankkimaan kaiken mahdollisen tiedon hänestä toiveenaan, että löytyisi jotain raskauttavaa tietoa, jonka perusteella hänet voitaisiin haastaa oikeuteen.

SED lähetti myös erillisen tarkastusryhmän Dresdeniin pelottelemaan hankalaa paikallisjohtajaa.

Gorbatshov oli jo vuonna 1987 käynnistänyt hankkeen Modrowin nostamiseksi Honeckerin tilalle. Juuri tätä hanketta varten Stasin kakkosmies Markus Wolf ”eläköityi” samana vuonna.

Wolf, Modrow ja Gorbatshovin edustaja Vladimir Krjutschkow neuvottelivat Modrowin roolista maaliskuussa 1987 Dresdenissä.

Modrowista oli määrä tulla ”saksalainen gorbatshov”, joka olisi levittänyt glasnostin ja perestroikan DDR:ään. Wolfin oli määrä varmistaa armeijan tuki vallanvaihdokselle. KGB vuoti hankkeesta tietoa länsimaisille lehdille. Hanke kuitenkin hautautui muurin murtumiseen asti.

Pääministerinä Modrow otti oppositioryhmien edustajat hallitukseen ja johti DDR:n sen ensimmäisiin vapaisiin vaaleihin maaliskuussa 1990.

Saksojen yhdistyttyä Modrow valittiin ensin yhdistyneen Saksan liittopäiville ja sitten Euroopan Parlamenttiin. Hän edusti SED:n perillistä PDS:ää ja sittemmin Linke -puoluetta. PDS:ssä hän oli kunniapuheenjohtaja ja Linkessä hän on ”vanhojen neuvoston” puheenjohtaja.

Vuonna 2017 presidentti Vladimir Putin myönsi Modrowille Venäjän valtion Ystävyyden kunniamerkin. Putin oli KGB:n kakkosmies Dresdenissä, kun Modrow oli alueen puoluejohtaja.

Modrow on 91 -vuotias ja yhä aktiivinen Linke -puolueessa. Viime vuonna hän käynnisti oikeusprosessin saadakseen Saksan tiedostelupalvelulta itseään koskevan materiaalin samoin kuin entiset itäsaksalaiset saavat halutessaan oman materiaalinsa Stasin arkistosta. Länsi-Saksan tiedustelupalvelu seurasi Modrowia 1950 -luvun lopusta muurin murtumiseen.

DDR:n viimeinen pääministeri Hans Modrow onnistui ainoana kommunistivaltion johtajista luomaan poliittisen uran yhdistyneessä Saksassa. Hän on 91 -vuotiaana yhä aktiivinen. (Kuva: Die LInke)

Perintöprinssi Krenzistä tuli katkera työtön muistelija

SED:n politbyroon nuorin jäsen ja DDR:n ”virallinen nuori” Egon Krenz oli 52 -vuotias, kun muuri murtui. Mies parhaassa poliittisessa iässä. Häntä pidettiin Honeckerin perintöprissinä ja hänellä oli kaiken järjen mukaan loistava tulevaisuus.

Toisin kävi.

Honeckerin luovuttua Krenz valittiin puolueen ja valtion päämieheksi. Hänen kautensa kesti kuitenkin vain lokakuun lopusta joulukuun alkuun.

Krenzin merkittävänä tekona pidetään, että hän määrätietoisesti esti aseiden käytön ja verenvuodatuksen DDR:n ”vallankumouksessa”.

Krenz taisteli vuodet 1993 – 2000 eri oikeusasteissa erilaisia syytteitä vastaan, joista raskauttavin oli rajakarkureiden ampuminen DDR:n aikana. Hän kiisti järjestelmällisesti, että oli ollut olemassa ns. ampumiskäsky, jonka mukaan laitonta ylitystä yrittävät piti ampua ”vaikka kyseessä olisi naisia ja lapsia”.

Krenz tuomittiin lopulta vuonna 2000, mutta hänet vapautettiin vankilasta ehdonalaiseen vuonna 2003.

Krenzin ainoa ja viimeinen työ DDR:n johtajuuden jälkeen oli venäjänkielen kääntäjänä lentoyhtiö Germanian palveluksessa Berlin-Tegelin lentokentällä. Hän kävi tässä työpaikassa myös vankilasta käsin.

Vankeuden jälkeen Krenz on osittain myöntänyt, että ns. ampumiskäsky oli olemassa. Muutoin hän on sinnikkäästi puolustanut DDR:ää useissa lehtikirjoituksissaan ja kirjoissaan.

Krenz on asunut pitkään pienessä talossa Dierhagenin lomakaupungissa Itämeren rannalla, missä hän jatkaa kirjallista tuotantoaan autotalliin rakennetussa toimistossaan. Runsaasta kirjallisesta tuotannostaan huolimatta hän ei ole vielä julkaissut muistelmiaan, vaikka on lupaillut niitä jo liki 30 vuotta.

DDR:n virallinen muinaisjäännös on nyt 82 -vuotias ja yhä toistuvasti julkisuudessa.

82 -vuotias Egon Krenz puolustaa yhä DDR:ää ja uraansa julkisuudessa. Tässä hän on tv-haastattelussa vuonna 2013. (Kuva: Wikipedia)

 

 

 

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu