Naton suurin skandaali: tasan 40 vuotta sitten sotilasliiton hetero varakomentaja ajettiin eroon, koskei hänellä ollut heteroparisuhdetta

Naton amerikkalainen komentaja Bernard W. Rogers avasi kirjeen työhuoneessaan Brysselin Casteaussa. Kirje oli kirjoitettu käsin. Sen oli lähettänyt hänen läheinen alaisensa, puolustusliiton Pohjois-Euroopan joukkojen komentaja ja brittikenraali Sir Anthony Farrar-Hockley. ”Buttfucker – perseeseenpanija”, Rogers luki ja punastui.

On 40 vuotta siitä, kun Naton historian suurin skandaali räjähti julkisuuteen tammikuussa vuonna 1984  Länsi-Saksan mediassa. Skandaalin kehkeytyminen oli kuin nykyisen valeuutisten aikakauden etiäinen. Skandaalin ratkeaminen oli ensimmäisiä kertoja, kun media näytti asemansa neljäntenä valtiomahtina.

Juoni on kuin historiallisesta rikosdraamasarja Babylon Berlinistä. Vehkeileviä kenraaleja 1980 – luvun Nato-päämajassa Belgiassa ja Bundeswehrissä Saksassa. Virheitään peitteleviä ministereitä ja valtiosihteereitä Bonnin hallintokortteleissa.

Seksiskandaali.

Kölnin homobaareihin soluttautuva nuori rikoskomisario, joka raportoi suoraan puolustusministerille ja kuljettaa kaupungin homoseksuaalisesta alakulttuurista mitä kummallisempia hahmoja ministerin kuultavaksi. Toimittajia etsimässä totuutta tapahtumista.

59 -vuotias sotaveteraani ja taloustieteen tohtori Günter Kießling oli ylennyt Länsi-Saksan Bundeswehrin nuorimmaksi kenraaliksi 45 -vuotiaana. Nyt hän oli Bundeswehrin kolmanneksi korkein kenraali ja Naton varakomentaja.  Jouluaaton aattona 23.12. 1983 hän sai Bonnissa puolustusministeriön valtiosihteeriltä kirjallisen määräyksen eläkkeelle, vaikkei ollut vielä saavuttanut virkaeläkkeeseen oikeuttavaa ikää. Määräyksen oli allekirjoittanut Saksan liittopresidentti.

Kenraali jätti vastalauseensa toimitettavaksi puolustusministerille.

Poikamies Kießling istui vuodenvaihteen päivät Brysselin virkahuvilassaan, hautoi itsemurhaa ja neuvotteli lakimiehensä kanssa. Nuhteettoman ja kunniakkaan upseerin  eläkkeelle siirtymisen – käytännössä erottamisen – ympärillä vallitsi hiljaisuus.

Bundeswehr, puolustusministeriö eivätkä Nato julkaisseet asiasta  tiedotetta. Lehdistö ei tiennyt asiasta. Vain kenraali itse tiesi. Ja liittopresidentti, liittokansleri, puolustusministeri sekä kolmisenkymmentä virkamiestä ja upseeria Bonnissa ja Brysselissä.

Pitäisikö kenraalin tyytyä kohtaloonsa? Saamaansa kiristettävissä olevan homon sekä turvallisuusriskin leimaan, vaikkei edes ollut homoseksuaali? Olla tyytyväinen, ettei skandaalista oltu tehty julkista ja sopeutua hiljaiseen häpeäänsä?

Vai pitäisikö hänen tehdä asiasta julkinen ja taistella maineensa palauttamiseksi?

”Varamiehesi panee hinttejä hanuriin”

Kießlingin tapaus on Naton historian suurin skandaali ja Saksan historian suurimpia skandaaleja.

Kießling tunnettiin kunnianhimoisena, epäsosiaalisena ja jopa muita herkästi loukkaavana. Hän ei ollut erityisen suosittu kollegojensa keskuudessa.

Kohtalokasta oli, ettei hän ollut koskaan ollut naimisissa, vaikka oli liki 60 – vuotias. Hänellä ei ollut vaimoa vierellään edustamassa. Toista naimatonta kenraalia ei ollut. Avioliitto ja perhe olivat tuolloin liki ehdoton normi Bundeswehrissä.

Naimattomuus ei ollut kuitenkaan minkäänlainen este Kießlingin uralla 27 vuoden ajan, kunnes koko ura kaatui siihen vuonna 1983.  Nykyään Saksan armeijassa on useita homoseksuaalisia komentajia ja jopa transsukupuolisia upseereja.

Kießlingin ura huipentui keväällä 1982, jolloin hän aloitti Naton Euroopan joukkojen varakomentajana Naton päämajassa Brysselin Casteaussa.  Saksan Bundeswehrissä liikkuneet huhut Kießlingin homoseksuaalisuudesta olivat levinneet myös Natoon jo kauan ennen kuin tämä aloitti varakomentajana.

Jo kesällä 1981 oli tiedossa julkisesti, että Bundeswehr tulee esittämään Kießlingiä saksalaisten mandaattipaikalle Naton varakomentajaksi. Hän oli tuolloin kenraaliluutnantti ja Naton Schleswig-Holsteinin ja Juutin maajoukkojen komentaja.

Kießlingin esimies oli Naton Pohjois-Euroopan joukkojen komentaja, brittikenraali Farrar-Hockley. Tämä katsoi asiakseen informoida Naton komentajaa Rogersia Kießlingistä levitetyistä juoruista, kun kävi ilmi, että tästä oli tulossa Rogersin varamies. Farrar-Hockley kirjoitti Rogersille kahdesti.

Pohjois-Euroopan komentaja kertoi, että hänen päämajassaan Kießlingiä  pidettiin yleisesti homona. Saatuaan kirjeet Rogers kutsui Naton silloisen saksalaisen varakomentajan ja Kiesslingin edeltäjän, amiraali Günter Lutherin toimistopäällikön, kapteeni Klaus Jancken työhuoneeseensa ja luki kirjettä ääneen kasvot punaisina. Hän ojensi käsinkirjoitetun kirjeen kapteenille, joka saattoi nähdä kirjeessä brittikenraalin käyttämät ilmaisut kuten ”buttfucker” eli ”perseeseenpanija”.

Ankaran siveellisenä tunnettu Rogers oli loukkaantunut. Päämajaan oli tulossa homokenraali ja vielä hänen varamiehekseen. Jancke sai tehtäväkseen etsiä keinot, joilla Kießlingin nimitys voitaisiin estää.  Vaatimuksia Kießlingin nimityksen estämisestä pyöriteltiin Bonnissa syksyllä 1981. Myös Kießling itse kuuli, että hänen homoudestaan huhuttiin Nato-päämajassa. Hän soitti tulevalle toimistopäällikölleen Janckelle ilmoittaen, ettei ole homoseksuaali.

”Käsi kädessä everstin kanssa”

Kieslingiä koskeneista juoruista tuli Bundeswehrissä virallinen asia kesällä 1983. Puolustusministeriössä laadittiin muistio, jonka mukaan:

”Kenraali, tohtori K. (Kießling) ei ole enää toivottu henkilö Nato -komentaja kenraali Rogersille homoseksuaalisten taipumustensa vuoksi. Hänet on nähty ’käsi kädessä’ erään everstin kanssa. Yritys todeta hänet kykenemättömäksi viranhoitoon homoseksuaalisen luonteensa vuoksi ei onnistunut, koska asianomainen lääkäri oli kieltäytynyt toimimasta”.

Tähän päivään mennessä ei ole tullut ilmi, kenen Bundeswehrin everstin kanssa kenraali  olisi esiintynyt käsi kädessä.

Homoseksuaalisuus oli tuolloin  turvallisuusriski Bundeswehrin säännöissä. Asia eteni Bundeswehrin tiedustelupalvelu MAD:lle (Militärische Abschirmdienst), jossa aloitettin  selvitys Kießlingistä.

MAD:n Düssedorfin osasto alkoi tehdä kenttätyötä.  Koska kenraali oli asunut aiemmin 8 vuotta Kölnissä ja kaupunki tunnettiin homoelämästään, päätettiin etsiä johtolankoja sieltä. Kölnin poliisia pyydettiin selvittämään, onko sille toimitetussa valokuvassa oleva Kießling  tunnettu Kölnin homopiireissä. Tehtävän sai nuori rikoskomisario, joka lähti kierrokselle homoravintoloihin.

Ensimmäisessä baarissa alkoi polttaa.  ”Henkilö, josta kyselin, tunnettiin yhdessä paikassa ja toisessa häntä ei oltu nähty 10 tai 12 vuoteen. Tämän raportoin”, komisario kertoi myöhemmin. Hän kirjoitti raporttiinsa: ”Baarimikko osoitti kuvista heti Röschin antaman (Kießlingin kuvan) ja kertoi henkilön olevan kanta-asiakas. Sitten hän jatkoi, että henkilön pitäisi olla Bundeswehrillä töissä ja että hänet tunnetaan nimellä Günter. Sitten hän selitti, että henkilö käy joskus kerran kuukaudessa, sitten ei ollenkaan moneen kuukauteen ja sitten taas tulee useina peräkkäisinä päivinä, yleensä viikonloppuina”.

”Kaksi paikkaa, kaksi osumaa, nyt olemme selvittäneet sen teille ja hoitakaa itse asianne loppuun”, hän ilmoitti MAD:ille.  Siellä laadittiin raportti, johon tekaistiin höysteeksi väite, että Kießling hankki homobaareista maksullisia poikia. Raportti esiteltiin puolustusministeri Manfred Wörnerille. Siinä luki: ”Ko. henkilö tunnistettiin selkeästi usean kuvan sarjasta Bundeswerhin ’Günteriksi’. ’Günter’ oli hyvä asiakas 12 vuotta sitten.  Hän ei ole käynyt viime vuosina.”

Asia oli vaikea Mörnerille. Hän oli jopa harkinnut Kießlingiä koko Bundeswehrin johtoon.

Tähän asti kaikki oli tapahtunut Kießlingin selän takana ja hänen tietämättään. Juorut, paljastuskirjeet, kollegojen ja ministerin kokoukset, hänen menneisyytensä tonkiminen Kölnissä ja Bundeswehrissä.

Kießling vastasi Bundesewehrin komentajalle Wolfgang Altenburgille, että kyseessä on ajojahti ja antoi kunniasanansa, ettei väitteissä ole perää. Kenraali antoi ministerillekin kunniasanansa siitä, että väitteet olivat vääriä.  Hän sanoi:

”En ole koskaan ollut kiristettävissä ja ennen kaikkea en ole koskaan ollut kiristettävissä tällaisista syistä, koska minulla ei ole koskaan ollut homoseksuaalisia taipumuksia eikä homoseksuaalisia suhteita”.

Wörner  ehdotti, että hankaluuksien lisääntymisen estämiseksi Kießling vetäytyisi vuoden loppuun mennessä. Kenraali oli eri mieltä ja varoitti, että ennenaikainen eläköityminen aiheuttaisi sensaation.

Lopulta Kießling suostui jäämään sairaslomalle kunnes saavuttaisi eläkeiän huhtikuussa 1984. Saatuaan tiedon ministerin ja kenraalin sopimuksesta, MAD:n päällikkö määräsi tutkimukset lopetettavaksi.

Mutta pahin oli vasta edessä.

Myös Ylen tv-uutisissa esiteltiin kölniläisiä homobaareja Kießling-skandaalin aikaan vuonna 1984 (Kuva: Werner Wittersheim / Flickrin avoin kuvapankki)

Asiat saivat uuden vauhdin, kun puolustusministeriön valtiosihteeri Joachim Hiehle palasi pitkältä sairauslomalta 2.10. Hän kauhistui kuultuaan ministerin ja kenraalin sopimuksesta. Valtiosihteeri varoitti, ettei asiaa voida lakaista maton alle seuraavan vuoden huhtikuuhun saakka ja painosti ministeriä jatkamaan Kießlingiä koskevia tutkimuksia.

Tutkimukset jo kerran lopettanut MAD sai määräyksen, että ”turvallisuusselvitys on vietävä loppuun kuten kenen tahansa muun sotilaan”.  MAD toimitti 6.12. ministerille 2 -sivuisen loppuraportin tutkimuksista. Se sisälsi lisää huhupuheita Kölnin homopiireistä. ”Kölnin homopiirien ravintoloissa on tunnistettu selkeästi kenraali Kießling vakituiseksi asiakkaaksi, hän on myös ostanut niissä maksullisia homopoikia. Ainakin yhdessä paikassa hän käy kuukausittain; poliisi on valmis todistamaan tämän.”

Raportissa oli liite, jossa eräs merivoimien lääkäri kuvaili, kuinka Kießling oli 6 vuotta aiemmin ollut hänen vastaanotollaan Bundeswehrin Koblenzin sotilassairaalassa kylpytakissa. Kenraali oli avannut kylpytakkinsa ja kosketellut sukuelimiään. Sotilaslääkäri arvioi kirjeessään, että kyseessä oli ollut ”mahdollisesti yritys testata reaktiotani tai kannustaa minua mukaan homoseksuaalisiin tekoihin”.

MAD myös pyysi ministeriä poistamaan Naton varakomentajalta korkeimman turvallisuusluokituksen. Perusteluna oli, ettei ollut ”harkinnanvaraa” sallia kenraalille pääsyä salaisiin asiakirjoihin.

Myös Naton päämajasta Belgiasta tihkui uusia juoruja. Ne tulivat saksalaisupseereilta, eivät amerikkalaisilta. Juorun mukaan Kießling oli tehnyt poikkeuksellisen järjestelyn, jossa hänen kuljettajansa asui hänen asunnossaan. Vihjailujen mukaan kenraali käytti kuljettajaa seksikumppaninaan.

8. joulukuuta puolustusministeri allekirjoitti päätöksen, jolla kenraali siirrettiin ennenaikaiselle eläkkeelle.  Seuraavana päivänä ministeri perusteli päätöstään muutamille parlamentin jäsenille ”Kießlingin homoseksuaalisuudella”.

Kießling kuuli 13.12., ettei hänen kanssa tehty sopimus eläköitymisestä maaliskuussa 1984 pidäkään. Hän tyrmistyi.  Kaikki tavanomaiset menettelytavat ohittanut, terveen järjen sivuuttanut, poliittisen harkinnan poistanut ja Kießlingin tunteneiden kollegojen henkilökohtaisten kokemusten arvon nollannut juoruilu oli saanut uhrinsa.

 ”Taistelen yksin kokonaista koneistoa vastaan”

Süddeutsche Zeitung sai vihiä Kießlingin eläkkeelle siirtämisestä ja julkaisi siitä jutun tammikuun 1984 alussa. Muut lehdet seurasivat perässä. Kenraali päätti taistella. Hän kiersi tiedotusvälineestä toiseen kertoen saman sanoman:

”En ole koskaan ollut kiristettävissä ja ennen kaikkea en ole koskaan ollut kiristettävissä tällaisista syistä, koska minulla ei ole koskaan ollut homoseksuaalisia taipumuksia eikä homoseksuaalisia suhteita. Taistelen yksin kokonaista koneistoa vastaan”.

Puolustusministeri Wörner tarvitsi todisteita. Hänelle kelpasivat jo kaikki tiedonlähteet.

Tammikuussa 1984, vähän ennen kuin koko tutkinta lopetettiin liittokansleri Helmut Kohlin aloitteesta, puolustusministeri kutsui sveitsiläisen ”Du und ich” -homolehden entisen päätoimittajan Alexander Zieglerin Bonniin.  Bundeswehrin tiedustelupalvelu MAD oli saanut vihjeen, että Kießlingillä oli ollut suhde düsserdorfilaiseen homoprostituoituun Achim Mülleriin

Wörner kertoi Zieglerille pitävänsä tätä luotettavimpana todistajanaan. Ziegler tuotti pettymyksen, sillä hän kertoi Müllerin kadonneen. Hänellä oli kuitenkin mukanaan kuitti, jossa oli tämän allekirjoitus. Wörner määräsi, että Bundeswehrin asevelvollisrekisteristä oli etsittävä kaikki vuosien 1955 ja 1959 välillä syntyneet Achim Müllerit. Sen nimisiä oli 304. Heistä tavoitettiin 22 ja heidän käsialanäytteitään verrattiin kuitin allekirjoitukseen. Kenenkään näyte ei täsmännyt.

Valtava mediajulkisuus käynnisti suuren poliittisen myllyn. Kießlingin tapausta käsiteltiin liittohallituksessa, liittopäivillä ja liittopäivien puolustusvaliokunnassa.

Puolustusministeri määräsi täydellisen tutkinnan Kießlingin elämästä: kaikki huhut, matkalaskut, juoma- ja syömätavat, kaikki elintavat. Kenraali oli toiminut Bundeswehrin henkilöstöpäällikkönä vuosina 1977 – 1979. Kaikki hänen virkahuoneessaan vierailleet selvitettiin. Heistä 22 virkamiehen, joista suurin osa oli jo yli 60 -vuotiaita, osalta tutkittiin oliko heillä ollut koskaan homoseksuaalisia suhteita.

Kenraalin molempia autonkuljettajia kuulusteltiin Brysselissä tuntikausia heidän sukupuolielämästään.

Kun Kießling -skandaali kääntyi mediassa Wörner -skandaaliksi, ministeri haali lisää epämääräisiä homotodistajia Bonniin. Kun nämä tapaamiset puolustusministerin virkahuoneessa tulivat julki, toimittajat pohtivat kuka tässä jutussa oikein on se homo.

Länsi-Saksassa vitsailtiin, ettei poliisi ollut ratsannut Kölnin homorattopoikia yhtä innolla sitten Hitlerin aikojen.

Liittokansleri Kohl puuttui peliin ja lopetti tutkimukset. Hänen kehotuksestaan puolustusministeri peruutti Kießlingin ennenaikaisen eläköitymisen ja pyysi tältä anteeksi julkisesti. Kenraali palautettiin virkaansa 1.2. 1984. Natoon hän ei enää palannut.

Lopulta kävi ilmi, että Kölnin homobaareissa tunnistettu ”Bundeswehrin Günter” oli eri henkilö kuin Günter Kießling.  Hän oli kölniläinen armeijan palveluksessa oleva värvätty vartija.

Kießlingin läksiäisparaatista 26.3. 1984 Hessenin osavaltion Neustadissa muodostui  mediatapahtuma. Kenraali halusi, että paraati järjestettiin hänen aikoinaan komentamassaan panssarintorjuntapataljoonassa, joka sijaitsi Neustadissa.

Puolustuministeri Wörner tarjoutui eroamaan, mutta Kohl ei suostunut. Myöhemmin Wörner nousi Naton pääsihteeriksi.

Kießlingiä jahdanneet puolustusministeriön valtiosihteeri ja turvallisuuspalvelu MAD:n päällikkö jäivät sairauslomalle sekä sen jälkeen ennenaikaiselle eläkkeelle.  Naton komentaja Bernad W. Rogers  joutui siirtymään syrjään, kun oli haukkunut Ronald Reaganín ja Mihail Gorbatshovin ydinsulkusopimusta ”hulluksi” vuonna 1987.

Kiesslingin viettely-yrityksen kohteeksi väitetysti joutunut laivaston lääkäri väitti skandaalia selvittämään perustetussa parlamentaarisessa komiteassa, ettei muistanut mitään kenraalin masturbointia. Hän kielsi koskaan kirjoittaneensa aiheesta mitään kirjettä MAD:lle.

Neljän tähden kenraali Günter Kießling kuoli 84-vuotiaana vuonna 2009.

”Bundeswehrin Günterin” eli kölniläisen homovartijan myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

 

 

TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu