Sammio
Kirjaudu blogeihin

Tiedote

Blogisti! Oletko ehdolla aluevaaleissa? Voit nyt lisätä ehdokkuuden blogiprofiiliisi.

Ohisalo junttasi oman naisen kansliapäälliköksi humaanin maahanmuuton varjolla – Nyt he ajavat rajat kiinni -linjaa Puolan rajakriisissä

Sisäministeriön kansliapäällikkö Kirsi Pimiä (oikealla) maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Jaana Husu-Kallion (vasemmalla) ja ympäristöministeriön kansliapäällikön Juhani Damskin (keskellä) seurassa kansliapäälliköiden ja valtiosihteerien tapaamisessa 25.10. Säätytalolla. (Kuva: Janina Orjasniemi | valtioneuvoston kanslian Flickr mediakuvapankki)

Suomalaiset ovat tällä viikolla nähneet vihreän sisäministerin, joka puhuu rajanylityspaikkojen sulkemisesta ”vaikka nyt” ja ”laittomien” maahan tulijoiden käännyttämisestä rajalla sekä turvapaikkaa hakevien nopeasta ”seulonnasta”, jolla ”karsitaan” väärät turvapaikan hakijat ja kielletään heiltä kokonaan turvapaikan hakeminen Suomesta ja käännytetään heidät pikavauhdilla rajaltamme.

Tämä sisäministeri kuulostaa ihan eri ihmiseltä kuin se sisäministeri, joka vain pari vuotta sitten nosti puoluetoverinsa rajavalvonnasta ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavan sisäministeriön johtoon ohi Suojelupoliisin pitkäaikaisen päällikön.

Se toinen sisäministeri puhui hallitusohjelmaan kirjatusta tavoitteesta saada perus- ja ihmisoikeudet näkymään paremmin maahanmuuttopolitiikassa ja että juuri siksi hänen yhdenvertaisuusvaltuutettuna kannuksensa hankkinut puoluetoverinsa oli sopivampi sisäministeriön kansliapäälliköksi kuin Suojelupoliisin johtaja.

”Tällä hallituskaudella sisäasiainhallinnossa korostuvat erityisesti perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset sekä niiden kehittäminen sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton osalta. Hakijoilta tiedusteltiin haastatteluissa heidän näkemyksiään siitä, miten perus- ja ihmisoikeudet näkyisivät heidän toiminnassaan sisäministeriön kansliapäällikkönä. Kokonaisuutena arvioiden vertailtaessa haastateltujen ansioita erityisesti viran kelpoisuusvaatimuksissa olevan tehtävän edellyttämän monipuolisen kokemuksen sekä käytännössä osoitetun johtamistaidon ja johtamiskokemuksen näkökulmasta kolmesta kärkihakijasta esille nousee Pimiä. Vaikka Pimiän kokemus johtamistehtävistä on muita kärkihakijoita ajallisesti lyhyempää, on hänen erityisenä vahvuutenaan laaja-alainen kokemus perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvistä vaativista johtamistehtävistä ja tätä kautta tuleva kyky johtaa näiden asioiden kehittämistä sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton osalta.”

Näillä sanoilla sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) tyrmäsi Suojelupoliisin pitkäaikaisen päällikön Antti Pelttarin (kok) valinnan sisäministeriön kansliapäälliköksi viime vuoden tammikuussa.

Vihreiden puheenjohtaja Ohisalo runnoi ministeriönsä kansliapäälliköksi puoluetoverinsa, silloisen yhdenvertaisuusvaltuutetun Kirsi Pimiän (vihr), vaikka tällä oli  paljon heikompi johtamiskokemus ja sisäisen turvallisuuden kokemus kuin Pelttarilla. Kyseessä oli tyylipuhdas poliittinen virkanimitys. Poliittisia virkanimityksiä kiivaasti aiemmin vastustaneet Vihreät halusivat nyt ensimmäisen oman kansliapäällikkönsä valtioneuvostoon.

Pimiä ohitti Pelttarin puoluejäsenkirjan perusteella, ei millään muulla. Objektiivisesti arvioiden kokoomuslainen Pelttari oli selkeästi vihreiden Pimiää pätevämpi sisäistä turvallisuutta johtavan ministeriön korkeimmaksi virkamieheksi.

Puolueen pelipaidan jo pois heittänyt ja Ohisaloa Vihreiden puheenjohtajana edeltänyt Touko Aalto sanoi tuolloin Helsingin Sanomien haastattelussa suoraan, että ”ulkopuolelle tämä näyttää poliittiselta virkanimitykseltä”.

”Vihreillä on pitkä perinne moraalisesta puheesta ja muiden arvostelusta, mutta nyt kun kasvetaan ison puolueen mittaan, niin joudutaan itsekin pohtimaan näitä ja olemaan myös muiden arvostelun kohteena”, ex-puheenjohtaja kovisteli puoluettaan.

Ohisalon julkaisemassa nimitysmuistiossa jatkettiin meriselityksiä kokeneemman Pelttarin sivuuttamiselle lurittelemalla laveasti, miten Pimiä oli paras henkilö ajamaan hallitusohjelman linjausta humaanimman sekä perus- ja ihmisoikeuksia korostavamman maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi eduskuntavaalikaudella 2019 – 2023:

”Tällöin tulee tarkasteltavaksi myös kansliapäällikön viran yleisten tehtävien lisäksi ne erityiset tehtävän sisällöt ja painotukset, jotka voivat liittyä esimerkiksi hallitusohjelman linjauksiin, ministeriön ja sen johtaman hallinnonalan ajankohtaiseen tilanteeseen ja tulevaisuuden haasteisiin kansliapäällikön tulevan toimikauden aikana. – – – Pimiän voidaan katsoa omaavan nimitysperusteiden kokonaisharkinnan perusteella parhaat edellytykset sisäministeriön kansliapäällikön viran menestykselliseen hoitamiseen.”

Pimiä on saattanut rekrytointihaastattelussa runoilla kauniita kielikuvia siitä, miten hän johtaisi ministeriön kohti perus- ja ihmisoikeuksia entistä ihanammin toteuttavaa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta nyt on jo nähty, mitä hänen ja Ohisalon todellinen politiikka on ollut ”hallinnonalan ajankohtaisessa tilanteessa ja tulevaisuuden haasteissa”.

Vihreiden humaanista ja ”erilaisesta” maahanmuuttopolitiikasta ei ole rippeitäkään jäljellä. Ohisalon puheet Puolan ja Valko-Venäjän välisestä siirtolaiskriisistä ovat jälleen osoitus, että Vihreistä on vallan kahvassa tullut Suomen pragmaattisin puolue.

Totuus Vihreiden maahanmuuttopolitiikasta paljastui heti Pimiän nimityksen jälkeen Kreikan pakolaiskriisissä helmikuussa 2020.

Totuus näkyi ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) ja sisäministeri Ohisalon johdolla tapahtuneessa Kabulin turvamiessekoilussa.

Vihreiden muuttuminen Suomen pragmaattisimmaksi puolueeksi ja totuus heidän maahanmuuttopolitiikastaan näkyy nyt heidän suhtautumisessaan Valko-Venäjän, Puolan ja EU:n väliseen siirtolaiskriisiin.

Turkin ja Kreikan rajakriisi

EU ja Turkki solmivat pakolaissopimuksen vuonna 2016. Turkki sitoutui estämään turvaa hakevien pääsyn Eurooppaan ja vastineeksi EU lupasi maksaa Turkille miljardeja euroja.

Sopimus johti kriisiin Kreikan saarilla sekä Turkin ja Kreikan rajalla vuoden 2020 alussa eli pikapuoliin Pimiän poliittisen virkanimityksen jälkeen.

Turkki ilmoitti, että sen kapasiteetti pakolaisten vastaanottamiseen oli täynnä ja päätti antaa alueellaan oleskelevien turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten liikkua kohti Eurooppaa. Kreikka ilmoitti, ettei se ota uusia turvapaikkahakemuksia vastaan. Samalla viranomaiset estivät ihmisiä ylittämästä rajaa käyttämällä muun muassa kyynelkaasua pakolaisia vastaan. EU ja sen jäsenvaltiot tukivat Kreikkaa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty arvosteli, että turvaa hakevien ihmisten hätä Kreikan ja Turkin rajalla oli seurausta epäinhimillisestä EU-politiikasta, jossa turvapaikanhakijoihin suhtaudutaan lähinnä politiikan pelinappuloina. Järjestön mielestä Kreikan päätös olla vastaamatta turvapaikanhakijoiden hätään rajoillaan oli ihmisoikeussopimusten vastainen samoin kuin EU:n päätös tukea Kreikan päätöstä.

Suomessa Vihreiden rautarouva ja sisäministeri  Ohisalo veti muita ministereitä tiukempaa linjaa sen suhteen, miten hyväksyttävää oli turvapaikan hakijoiden käännyttäminen Kreikan ja EU:n rajalta. Hän oli käytännössä napit vastakkain paitsi presidentti Sauli Niinistön myös omaa puoluettaan edustavan ulkoministeri Haaviston kanssa.

Kabulin turvamiessekoilu

Viime elokuussa vihreän ulkoministeri Haaviston ja vihreän sisäministeri Ohisalon valmistelemassa valtioneuvoston päätöksessä rajattiin pois Kabulin lähetystön palveluksessa olleet, mutta palkkansa Tahiri Protection Risk Management Consulting –yritykseltä saaneet afganistanilaiset turvamiehet. Julkisuuteen syntyi heti kuva, että byrokraattinen tulkinta työsuhteesta ohitti  ”humanitaariset perusteet”.

Humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan suurimpana puhetorvena esiintyviä Vihreitä edustavan ulkoministerin mielestä lähetystölle työskennelleiden kohtaaman vaaran aste riippui heidän työsuhteensa juridisesta muodosta.

Onneksi median ja muiden tahojen painostuksen ansiosta Suomen hallitus perui myöhään illalla 24.8. aiemman päätöksensä sulkea turvamiehet pois Kabulista pelastettavien listalta. Jollei valtioneuvosto olisi perunut päätöstään ja tämä 34 aikuisen ja 49 lapsen joukko olisi jäänyt Talebanin armoille Kabulin lentokentän portille, siitä olisi kantanut vastuun Vihreiden värisuora hallituksessa: Haaviston johtama ulkoministeriö sekä Ohisalon ja Pimiän johtama sisäministeriö.

Valko-Venäjän ja Puolan rajakriisi

Kuluneella viikolla on puhuttanut Valko-Venäjän niin sanottu hybridioperaatio, jossa maa kuljettaa EU:n alueelle pyrkiviä ihmisiä Puolan rajalle ja pakottaa EU:n reagoimaan.

Toimittaja kysyi torstaina Ylen A-Talkissa sisäministeri Ohisalolta, miten Suomi vastaisi samanlaiseen hybridioperaatioon meidän rajallamme.

”Jos tällainen tilanne meillä tulisi vastaan, niin on ihan selvää, että me toimittaisiin varmasti myös niin, että osa niistä ihmisistä käännytetään, koska ei heillä ole laillista, he eivät ole niin kuin tulossa laillisesti maahan. Osa ehkä hakee turvapaikkaa, mutta tällaista tilannetta ei Suomessa kuitenkaan tulisi tapahtumaan”, sisäministeri jyrähti A-studion keskustelussa.

Hän ei täsmentänyt, mihin lakiin perustuisi laillinen maahantulon oikeus, joka mahdollisilla siirtolaisilla kuuluisi olla. Vieressä istunut kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo saattoi tyytyväisenä nyökytellä vihreän sisäministerimme  maahanmuuttolinjalle.

Toimittaja kysyi  tarkennusta, miten Suomi toimisisi tilanteessa, että tulisi uhkaa ja vaikka Valko-Venäjältä tulisi enemmän maahan pyrkijöitä.

Ministeri vastasi:

”Totta kait Suomessa toimittaisiin kuten olemme moneen kertaan sanoneet, että jokaisella maalla on oikeus ja velvollisuus puolustaa ja turvata, valvoa omia rajojaan. Ja totta kait paitsi omia rajojaan niin Suomella on myös pitkä EU:n yhteinen ulkoraja, jota valvomme.”

Hän jatkoi:

”Ei Suomi päästäisi näitä ihmisiä, koska osa heistä hakee turvapaikkaa ja osa tulee laittomasti rajan yli. Eli meillä on mahdollisuuksia sulkea rajanylityspaikkoja jo vaikka nyt. ”

Ohisalo puhui välillä sydämeen käyvästi Puolan rajalla nähdyistä vanhuksista ja lapsista, mutta kyllä hänen puheenvuoroistaan kävi selkeästi ilmi, että niin Suomen kuin EU:n täytyy tiukentaa menettelyjään maahan pyrkijöiden tulvia vastaan.

Vihreä sisäministerimme toisteli termiä ”seulonta”, jolla hän tarkoitti, että pikamenettelyllä rajalla katsottaisiin, ketkä näyttävät ”laittomilta” maahan pyrkijöiltä ja ketkä oikeilta turvapaikan hakijoilta. Ministerin mukaan väärät turvapaikanhakijat täytyisi voida käännyttää rajalta saman tien.

Toimittaja puuttui Ohisalon puheeseen kysymällä, minkälaisia riskejä nopeutettuun menettelyyn sisältyy ja ”pystytäänkö kaikki (maahan pyrkijät) identifioimaan”.

Ministeri pyöritteli kysymystä:

”Osa esittää sitä kritiikkiä, että saako jokainen sitten sen oikeuden todella hakea sitä turvapaikkaa kuten nykyisellään, mutta itse ajattelen, että siinä on myös hyviä puolia siinä mielessä, että ne jotka todella tarvitsevat sitä turvapaikkaa saisivat sitten nopeamman väylän ja enemmän tilaa sille hakemukselleen, kun sieltä pystyttäisiin karsimaan pois”.

Joku voisi sanoa, että Ohisalo on tullut viherhaihattelusta realistisen ja vastuullisen maahanmuuton linjalle.

Kiinnostavinta on kuitenkin, että Ohisalo ja Vihreät hänen mukanaan näyttävät hallitusvallassa huojuvan kuin heiluri ääriasennosta toiseen sen mukaan, millainen tilanne milloinkin painaa päälle. Pyhät periaatteet lentävät politiikan romukoppaan, kun puolue käyttää valtaa pragmaattisemmin kuin mikään muu puolue Suomessa.

Vielä viime vuonna Vihreät vaativat tomerasti, että Suomessa täytyy ryhtyä johtamaan sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton politiikkaa entistä enemmän ”perus- ja ihmisoikeuksien” pohjalta. Tällä ministeri Ohisalo perusteli puoluetoverinsa nostamista kilpailevien ehdokkaiden ohi sisäministeriön kansliapäälliköksi 1 vuosi ja 10 kuukautta sitten. Hänen puoluetoverinsa Kirsi Pimiän oli määrä kansliapäällikkönä reivata Suomi tälle kurssille.

Tosiasiassa Ohisalo ja Pimiä sisäministeriön johtajina ovat vieneet Suomen sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton politiikkaa aivan päinvastaiseen suuntaan. Turkin ja Kreikan kriisi, Uudenmaan sulkeminen poliisin ja armeijan voimin, Valko-Venäjän ja Puolan kriisi.

Ohisalo ja hänen vihreä kansliapäällikkönsä ovat heiluneet siihen suuntaan, minne media ja muut tahot ovat heitä milloinkin heilauttaneet.

Ohisalo on haukkunut Valko-Venäjän hybridivaikuttamisen häikäilemättömäksi. Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Ville Similän mukaan Ohisalo on kuitenkin antautunut nikottelematta Puolan aivan samanlaisen hybridivaikuttamisen kohteeksi. Tajuamatta sitä itsekään. Similän mukaan Puola ottaa kriisistä kaiken irti ja kiillottaa sen avulla oikeusvaltiokiistassa himmennyttä kilpeään esiintymällä EU:n etuvartiona pakolaistulvaa vastaan.

Sanojen ja tekojen ristiriita

En ole mikään Antti Pelttarin ihailija.

4 vuotta sitten arvostelin somekeskusteluissa hänen tapaansa hyödyntää Turun puukkoiskua kiistanalaisten tiedustelulakien runnomisessa läpi. Supon johtaja jankkasi mediassa, että suojelupoliisin mahdollisuudet tutkia olivat huonommat kuin Euroopan muilla turvallisuusviranomaisilla. Ihmettelin tuolloin somessa, miksei Supo ollut minkäänlaisessa yhteydessä Pansion vastaanottokeskuksen johtoon yhteistyön tekemiseksi, vaikka oli saanut selkeän ja vakavan vihjeen. Arvelin, että vihje olisi varmaankin pitänyt saada supersalaisen verkkovakoilun avulla tai Britannian ”James Bond”- M15:ta kautta, jotta Supo toimisi.

Vajaat 2 vuotta sitten oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa valtiovarainministeriö oli valitsemassa kansliapäällikköä ministeriöön, jonka tärkeimmät tehtävät ovat a) maan sisäinen turvallisuus, b) maan kansallinen turvallisuus, c) rajavalvonta ja d) maahanmuutto. Ehdolla olivat mies ja nainen.

Mies oli työskennellyt 7 vuotta eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien valiokuntaneuvoksena, 4 vuotta sisäministeriön kansainvälisen yksikön johtajana, 3 vuotta sisäministerin poliittisena valtiosihteerinä ja 9 vuotta sisäministeriön alaisen Suojelupoliisin johtajana.

Nainen oli työskennellyt 7 vuotta eduskunnan valiokuntaneuvoksena, 2 vuotta EU-asioiden yksikön päällikkönä valtioneuvoston kansliassa, 2 vuotta demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtajana oikeusministeriössä, 2 vuotta oikeusministerin erityisavustajana ja  5 vuotta yhdenvertaisuusvaltuutettuna oikeusministeriössä.

Miehellä oli 16 vuotta johtamiskokemusta ministeriössä, jonka korkeinta virkamiestä oltiin valitsemassa.

Nainen ei ollut työskennellyt päivääkään ministeriössä, jonka korkeinta virkamiestä oltiin valitsemassa.

Nainen voitti. Koska hän oli valinnan valtioneuvostolle esitelleen ministerin puoluetoveri.

Muodollinen ja väitetty peruste naisen paremmuudesta oli, että hän osaa paremmin perus- ja ihmisoikeudet, joiden oli määrä korostua kansliapäällikön tehtävissä lähivuosina.

Kävi juuri päinvastoin. Sisäministeriön kansliapäällikön tehtävissä ovat sen jälkeen korostuneet sisäisen turvallisuuden ja rajavalvonnan asiat eli juuri ne, joissa Pelttari oli monin verroin vahvempi kuin hänet syrjäyttänyt Pimiä.

Mitä Touko Aalto sanoikaan?

”Vihreillä on pitkä perinne moraalisesta puheesta ja muiden arvostelusta, mutta nyt kun kasvetaan ison puolueen mittaan, niin joudutaan itsekin pohtimaan näitä ja olemaan myös muiden arvostelun kohteena”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

0
TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu

Kommentit (2)

Kommentoi

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kommentoida.
  1. Pasi Ranta
    Pasi Ranta #3536385

    Hymyilyttääpä tässä sellainenkin, Halla-ahohan sanoi, ei kovin pitkää aikaa takaisin, tavoilleen rauhalliseen tyylin, muut puolueet kyllä tulevat samoille linjoille maahanmuuton suhteen. Eipä siinä pitkään mennyt.

    +1

    Ilmoita asiaton viesti