Persut myivät persettään taas

”Persut eivät myy persettään”. Niin Timo Soini lupasi 10 vuotta sitten puolueen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa. Perussuomalaisten kantaisä jatkoi, että ”persu ei petä”.  Soini häipyi ajat sitten, mutta Perussuomalaiset ovat yhä olemassa ja vieläpä vallan kahvassa. Viime eduskuntavaalien jälkeen puolue on sekä pettänyt vaalilupauksensa että harjoittanut poliittista prostituutiota myymällä ministerin valan mukaisen oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden periaatteen saadakseen oman miehensä suojelupoliisin (supo) johtoon.

Vihreiden tavoin Perussuomalaiset ovat pudonneet nopeasti poliittisen järjestelmän haastajan pallilta politiikan ikiaikaisten käytäntöjen kuuliaiseksi oppilaaksi.  Kuin symbolina tästä ensimmäinen perussuomalainen valtiovarainministeri kautta aikojen on vajaassa vuodessa muokkaantunut poliitikosta poliittiseksi kyborgiksi, jota ei ohjaa aate, vaan häneen syötetty ministeriön kamreerimainen säästöteknologia näennäisine vaikuttuvuuslaskelmineen.

Perussuomalaisten puheenjohtajana Soini lanseerasi niinikään 10 vuotta sitten termin ”hillotolppa” myönteisenä käsitteenä, jonkin poliittisen tavoitteen saavuttamisena.  3 vuotta myöhemmin Jussi Halla-aho (ps) käänsi käsitteen päälaelleen pyrkiessään Soinin seuraajaksi: ”Puolue ei voi olla harvojen hillotolppa, jossa yksilöiden mieliteot, mukavuus tai mielenkiinnon kohteet ratkaisevat sen, miten toimitaan.”

Eilen 14.3. 2024 kello 13 Senaatintorin laidalla valtioneuvoston istunnossa yhden ihmisen ura saavutti hillotolppansa. Palkkion 10 vuoden sinnikkäästä etenemisestä herrahississä Perussuomalaisten jäsenkirjan voimalla.

”Persut eivät myy persettään.”

Valtioneuvosto nimitti eilen valtiotieteiden tohtori Juha Marteliuksen (ps) supon päälliköksi viiden vuoden määräajaksi. Hänen suurin ansionsa oli todennäköisesti tämänhetkinen pesti nimityksen valtioneuvostolle esitelleen sisäministerin Mari Rantasen (ps) valtiosihteerinä.  Istuvan sisäministerin lähimmän avustajan nousu sisäministerin itsensä alaisuudessa olevan suojelupoliisin pomoksi näyttää poliittiselta virkanimitykseltä. Ei ole syytä epäillä, ettei se olisi sellainen.

Sisäministeri Rantanen kiistää poliittisen virkanimityksen ”sinänsä”. ”En minä pidä tätä poliittisena virkanimityksenä sinänsä”, hän kommentoi Ylelle eilen. Miten se entinen ministeri Mika Lintilä (kesk) sanoikaan: ”Tietoisesti en tiedosta, että olisin itse viestiä lähettänyt.”

Kun katsoo Rantasen lyhyen haastattelun eiliseltä, joutuu jälleen kerran nöyränä tunnustamaan persupoliitikkojen käsittämättömän kyvyn haukkua vallan ulkopuolella milloin mitäkin ja valtaan päästyään tehdä itse samaa, mutta kiistää periaatteidensa myyminen silmää räpäyttämättä. Se vaatii tietynlaista kovaa luonteenlaatua.

Vanhan 1980 -luvun vitsin mukaan demarit ovat krokotiilien lempiruokaa, koska heidät on helppo pureskella, sillä heillä ei ole selkärankaa. Olisivatko krokotiilit löytäneet uuden suosikin poliittisen kentän piiristä?

Persu ei petä

Rantasen mukaan Marteliukselle hävinneellä ja Supon kakkosmiehenä liki 20 vuotta työskenneellä Petri Knapella (sit) on enemmän johtamiskokemusta ja tuoreempaa kokemusta suposta, mutta Marteliuksella taas on ”laaja-alainen ja kansainvälinen ote.”

Ratkaisevaa kuulemma oli soveltuvuustesti, jossa arvioitiin henkilöiden toimintatyyliä ja vuorovaikutusta ja jossa ministeri keskusteli hakijoiden kanssa.

Testissä ja ministerin käymässä keskustelussa havaittiin, että ministerin oma poliittinen valtiosihteeri oli tuonut haastattelussa osaamisensa ja motivaationsa paremmin esiin ministerille kuin kilpailija Knape.

Valtiosihteerinsä eilen supon johtoon nostanut Rantanen haukkui vain 3 vuotta sitten silloisen sisäministerin Maria Ohisalon (vihr) poliittisista virkanimityksistä kärkevästi. Hän oli huolissaan, että poliittisista virkanimityksistä oli tullut tapa ja laukoi täyslaidallisen Suomen Uutisten haastattelussa 10.9. 2020:

”Ministeri Maria Ohisalo nimitti jo Migrin ylijohtajan ja sisäministeriön kansliapäällikön ohi kokeneempien hakijoiden. – – –  Ohisalo on itse kritisoinut poliittisia virkanimityksiä Uudessa Suomessa ennen ministeriksi nousemistaan. Ohisalo on oikeassa siinä, että poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota. Hän ei vain näytä itsekään olevan immuuni niille. Onko Ohisalolla lähtenyt vallan myötä mopo käsistä? – – – Vetoan vihreiden hallituskumppaneihin, ettei sisäisen turvallisuuden paikkoja miehitettäisi poliittisesti.  Odotan, että sdp tai edes keskusta vetää hätäjarrusta nimitysasiassa, jos tarpeen.”

Voiko poliitikko tyrmätä poliittiset virkanimitykset selkeämmin kuin Rantanen tyrmäsi vuonna 2020?

”Persu ei petä”. Perussuomalaisten rikottujen vaalilupausten pino kasvaa sitä mukaa, mitä pidempään Petteri Orpon (kok) hallitus istuu. ”Laskemme autoilun kustannuksia”. ”Pienituloisilta ei leikata”. ”Työmarkkinoiden joustavuutta tulee vastaisuudessakin kehittää yleissitovien työehtosopimusten puitteissa”. ”Vastustamme lakko-oikeuden rajoittamista”. ”Kokoomuksen ajama pienituloisilta leikkaaminen ei käy perussuomalaisille”. Persut ei petä.

Supon johtajan virka on kautta aikojen ollut tiukasti kulloistenkin valtapuolueiden läänitys. Ensin pitkään keskustapuolueen, sitten SDP:n ja tähän päivään asti kokoomuksen. Nyt tämän poliittisen namupaikan onnistui kahmimaan populistinen oikeistopuolueemme. Vielä viime kerralla supon johtajuudesta taistelivat sosialidemokraatit ja kokoomuslaiset.

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan perussuomalainen sisäministeri esitti virkaan perussuomalaista valtiosihteeriään, koska tämän vahvuutena on ”suojelupoliisin toimintaan liittyvä laaja-alainen yhteiskunnallinen ja kansainvälinen tarkastelunäkökulma.”

Kuulostaa samalta kuin aikoinaan poliittisia virkanimityksiä kiivaasti vastustaneiden vihreiden sisäministerin Ohisalon perustelu, kun hän nosti puoluetoverinsa Kirsi Pimiän sisäministeriön kansliapäälliköksi ohi kokeneempien hakijoiden: ”- – – edellyttää ministeriön ylimpänä virkamiesjohtajana toimivalta kansliapäälliköltä kykyä määrätietoisesti johtaa hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita tuloshakuisesti huomioiden hallitusohjelman painotukset.”

Martelius ohitti virantäytössä oikeustieteen kandidaatti Petri Knapen. Martelius on aiemmin ollut supossa 10 vuotta asiantuntijatehtävässä. Knape taas on aiemmin toiminut 18 vuotta supon apulaispäällikkönä. Lisäksi hän johti supon viimeisintä organisaatiouudistusta projektitehtävässä sisäministeriössä.

Mikäli supon johtoon olisi nyt valittu sen entinen apulaispäällikkö ja puolueisiin sitoutumaton Knape, puolueiden virkaläänitys siellä olisi päättynyt. Sitä vanhat puolueet eivät suin surminkaan halua. Eivätkä perussuomalaiset. Eivät silloin, kun he saavat virkaan ”meidän miehemme”.

Knapella on joitakin tahroja urallaan kuten, että hän sisäministeriön ylijohtajana hetken valvoi ja tarkasti supon toimintaa, vaikka oli virkavapaalla ko. laitoksesta.

10 vuoden poliittinen uraohjus

Martelius puolestaan oli rivitutkija yliopistolla, rivivirkamies supossa ja tutkimusjohtaja puolustusministeriössä, kunnes pääsi perussuomalaisten jäsenkirjalla poliittisin perustein eduskunnan puolustusvaliokunnan valiokuntaneuvokseksi sekä persuministereiden erityisavustajaksi.  Oikean värinen jäsenkirja siivitti hänen uransa hurjaan nousuun, kuten on iät ja ajat siivittänyt monen sosialidemokraattisen, keskustalaisen tai kokoomuslaisen politrukin uran.

Kun nuorta supon virkailijaa Marteliusta haastateltiin Ylioppilaslehteen 25 vuotta sitten, hän ylisti työpaikkaansa ja piti epätodennäköisenä, että vaihtaisi työnantajaa. ”On paljon seikkoja, miksi voisi vaihtaa työpaikkaa, mutta työ itsessään on niin mielenkiintoista, että pitäisi olla kova tarjous, että täältä lähtisi pois”.

Nuorelle idealistille kävi kuten nuorelle idealistille käy. Liityttyään uuteen nousevaan puolueeseen hän tajusi nopeasti, kuinka loistavasti ja helposti herrahississä voi edetä pelkästään vilauttamalla jäsenkirjaa. Supo  –  ”paras työpaikka, jossa olen ollut”  –   sai jäädä. Toistaiseksi.

Vihreiden antautuminen poliittisten virkanimitysten himolle on vanha juttu.

Siinä missä vielä jokin aika sitten muun muassa Vihreiden puheenjohtajat moralisoivat poliittisia virkanimityksiä ja vaativat niiden lopettamista, Sanna Marinin (sd) hallituksen vihreät ministerit elostelivat niillä ilman mitään häpyä.

Helsingin, Turun ja Vantaan kaltaisissa vihreiden vaikutusvallassa olevissa kaupungeissa he ovat olleet poliittisten virkanimitysten mestareita eikä mikään virka ole heille niin mitätön, etteikö sen täyttämistä kannattaisi politisoida. Jo 14 vuotta sitten Turun vihreät junttasivat oman valtuustoryhmän puheenjohtajansa suoraa päätä kaupungin opetustoimen palvelujohtajaksi poliittisella virkanimityksellä ja paikallisen kokoomuksen kanssa tekemällään lehmänkaupalla.

Martelius vitsaili Ylioppilaslehden toimittajalle 25 vuotta sitten, että ”jännittävintä työssäni on se, että onko aamulla töihin tullessa vielä kahvia jäljellä.”

Aika näyttää, miten Martelius virassaan kestää puolueestaan mahdollisesti tulevia paineita. Tampereen yliopiston journalistiikan emeritusprofessori Janne Seppänen arvioi tammikuussa varovasti vaateita, joita uusi johtaja saattaa kohdata yhtäällä virkansa asettamina ja toisaalta puolueensa asettamina:

”Silloin suojelupoliisia johtaa edustaja puolueesta, jossa ääriajattelu elää ja jonka laidoilta käy ovi jopa terrorismiin. – – – Mitä tässä asetelmassa merkitsee se, jos kansalaisista tiedustelutietoa uuttavan organisaation johto tulee puolueesta, joka ei ole täysin sitoutunut oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen? Millaisia paineita kytkös tuo vahvallakin integriteetillä varustetulle suojelupoliisin päällikölle? Kuunteleeko puolue päällikköä, kuten HS toivoo, vai kuunteleeko päällikkö hänet virkaan nostanutta puoluetta?”

Seppänen viittaa näkyvien perussuomalaisten poliitikkojen puheisiin, joissa on kyseenalaistettu (Sheikki Laakso) apulaisoikeuskanslerin oikeudet ja asema sekä vihjailtu (Sebastian Tynkkynen) poliitikkojen pistävän kansallisen radio- ja televisioyhtiön ohjelmat uuteen kuosiin.  Ja nyt viimeksi uhkailtu (Jani Mäkelä ja Wille Rydman) kostaa lakot ammattiliitoille säätämällä poliittisten lakkojen täyskielto ja perumalla ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus.