Perussuomalaiset ja kansan oikeustaju: Osa 2

”Kuri maassa olla pitää olla kuri, muuten menee yhteiskunta nurin”, Rauli Badding Somerjoki laulaa kappaleessaan Laulu vankiloista. Oikeusoppineet pohtivat tänään (24.5.) Ylen aamu-tv:ssä, vaikuttaako rangaistusten koventaminen rikollisuuteen. Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen muistutti mielenkiintoisesta selvityksestä, joka ainakin itseltäni meni aikoinaan ohi. Selvitys on ajankohtainen, koska Perussuomalaiset (PS) istuvat jälleen hallitusneuvottelupöydässä ja odotamme jännityksellä, minkälainen ohjelma putkahtaa ulos – muun muassa lain ja oikeuden hallitusohjelmatavoitteiden osalta.
Kun PS edellisen kerran istui linjaamassa maan asioita hallitusneuvotteluissa, ilmeisesti heidän tahdostaan Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattiin, että ”Suomessa oikeusturva toteutuu tehokkaasti ja rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua”. Samaa kuri ja järjestys -linjaa on ilmassa näissäkin hallitusneuvotteluissa. Tällä kertaa PS:n kumppanina häärää kokoomus ja uudet selvityksetkin on jo tilattu. Nytkin halutaan ankaroittaa raiskausrangaistuksia ja sen lisäksi törkeän pahoinpitelyn rangaistuksia.
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (PS) tarttui tomerasti toimeen ja käynnisti asiasta selvityksen vuonna 2015. Hallitusohjelman mukaisesti perussuomalaisen oikeusministerin tarkoitus oli varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen.
Perussuomalaiset odottivat saavansa kättä pidempää siitä, että kansa huusi kovempia rangaistuksia muun muassa (maahanmuuttajien) raiskaustuomioihin.
”Kansalaiset antavat minulle palautetta, että oikeusministeriössä on nyt kerrankin ihminen, joka ei ole lakimies. Se tuo sinne kansan tajua”, Lindström julisti.
Perussuomalaisten ristiretki päättyi nolosti.
Selvitystyön lopputulos oli, että kansa kannatti osin jopa lievempiä rangaistuksia kuin oikeusoppineet. PS:n luulo verta pakkiin huutavista kansalaisista olikin täysin väärä.
Työ annettiin Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutille, joka haastatteli 1 251 täysikäistä kansalaista ja 192 käräjätuomaria seitsemästä rikostapauksesta. Ihmisiä pyydettiin valitsemaan sopiva rangaistus seitsemään rikokseen.
Oikeusministeri Lindströmin mukaan kyse oli ”rangaistusten mahdollisesta ankaroittamisesta hallitusohjelman mukaisesti”.
”Sinulla ja minulla on oma oikeustajumme. Mutta yleisesti puhutaan kansalaisten oikeustajusta. Aina kun tulee herkkä rikos, esimerkiksi raiskaus, sosiaalinen media täyttyy liian lievien tuomioiden arvostelusta”, Lindström raotti PS:n oikeuspoliittisia mutu-linjauksia.
Kuinkas sitten kävikään?
Rangaistuksen mittaamisessa tuomarit olisivat tuominneet viidessä tapauksessa seitsemästä pidempiä tuomioita kuin väestö keskimäärin. Kaiken kaikkiaan erot jäivät vähäisiksi. Tutkimuksen mukaan mitään yleistä ja yhtenäistä kansan oikeustajua ei myöskään ollut löydettävissä, vaan maallikoiden näkemyksissä oli tapauksesta riippuen eriasteista hajontaa.
Soitellen sotaan lähteneet oikeusministeri Lindström ja Perussuomalaiset vaikenivat tilaamansa selvityksen tuloksista. Ei ihme, etten minäkään sen julkistamista silloin huomannut. Huomasitko sinä?
Miten kävi kokoomuksen ja Perussuomalaisten nyt tilaamalle uudelle rangaistusten ankaroittamis -selvitykselle?
Se tuli takaisin ”Lindströmin bumerangina” eli puolueet eivät taaskaan saaneet, mitä tilasivat.
Oikeusministeriö viittaa juuri kiristettyyn raiskauslainsäädäntöön: ”Lainvalmistelun uskottavuuden ja sääntelyn legitimiteetin kannalta ei olisi ongelmatonta, jos vastikään perusteellisesti uudistettua rikoslainsäädäntöä olisi jälleen ankaroitettava”. Lisäksi ministeriö heittää Säätytalolle saman selvityksen, johon Lindström kompastui vuonna 2017: ”Myöskään tutkittu tieto kansan oikeustajusta ei tue sitä, että raiskauksen tai törkeän raiskauksen vähimmäisrangaistusta olisi perusteltua korottaa nykyistä enempää”.
On se hankalaa tehdä politiikkaa, kun asiantuntija kertovat kuten asiat ovat eivätkä kuten poliitikot haluaisivat niiden olevan!
”tarkoitus oli varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen.”
Sinä kun olet perehtynyt näihin juttuihin, niin minua on aina kiinnostanut oikeudenmukaisen rangaistuksen määre.
Suomessa noudatetaan tietenkin Suomen lakia, mutta kun maailman eri valtioissa samasta teosta voi saada hyvin erilaisia rangaistuksia tai teko, mikä on Suomessa rikos ei ole sitä välttämättä jossain muualla.
Onko meidän oikeuslaitoksemme siis se taho, joka kykenee antamaan oikeudenmukaisen rangaistuksen ja onko se sitä, jos kantaja ja vastaaja ovat ratkaisusta erimieltä?
Tätä olen miettinyt siitä lähtien, kun Bazarambaa ei suostuttu luovuttamaan Ruandaan, jossa rikokset ovat tapahtuneet, koska oikeusoppineidemme mielestä Bazarambaa ei olisi tuomittu oikeudenmukaisesti.
Toinen juttu mitä olen miettinyt, että onko ojkeudenmukaista päästää sarjakuristaja Penttilä niin lyhyillä tuomioilla, että hän on kyennyt jatkamaan ihmishenkiä vaativia harrastustaan.
Tämä siihen, että onko tuomiot sopivan mittaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityistapauksista riittää keskusteltavaa.
Kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, että Euroopan unionin sisällä niin rikosten määrittely kuin tuomitut rangaistuksetkin ovat yhdentyneet viime vuosikymmeninä varsin pitkälle.
Esimerkki: aika kauas länteen tai etelään saa Suomesta matkustaa, jotta tuomio taposta olisi jotakin muuta kuin kahdeksasta kahteentoista vuotta vankeutta.
Ilmoita asiaton viesti
Joo näin on, mutta maailma ei tosiaan lopu Eurooppaan.
Bazarambaan kohdistettiin eurooppalaisten käsitystä oikeasta tuomiosta ja ruandalaiset joutuivat taas tyytymään valkoisen eurooppalaisen oikeuteen, joka on varsinkin historiassa ollut hyvin kyseenalainen.
Tuskin missään muussa yhteydessä sitä pidettäisi enää sopivana asioihin puuttumisena.
Ilmoita asiaton viesti
Luovutuskysymykseen on vähän myöhäistä puuttua vuosikymmenten takaisessa asiassa, mutta aika harvassa paikassa elinkautista vankeusrangaistusta pidettäisiin jotenkin lievänä.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitako Suomen teoreettista elinkautista, jota ei saa esimerkiksi kolmen ihmisen tappamisesta? Voihan toki olla, että Bazaramba kuolee vankilassa, jos vaikka saa sydärin ja silloinhan se on elinkautinen. Nyt on kakkua istuttu 14 vuotta joka on kyllä pitkä aika ja esimerkiksi Amerikassa tuo olisi vasta aika, jolloin voi alkaa kyselemään armahdusta turhaan.
En kannata järjettömän pitkiä rangaistuksia, mutta mikäli yksilö on jatkuvasti vaarallinen ihmisten hengelle tulee hänet eristää, koska pidän ihmisten oikeutta elämään suurempana oikeutena, kuin vapautta jonka menettää omien toimiensa vuoksi.
Toinen juttu on myös, että syyllisyyden ollessa kiistaton tulee vanki luovuttaa maahan, jossa rikos on tehty. Ruandan tapauksessa pidin suomalaisten toimintaa äärimmäisen loukkaavana ja rasistisena.
Ilmoita asiaton viesti
Jos yhdestä tapauksesta nyt pitää jankuttaa, niin tämä pastori vangittiin vähän yli 16 vuotta sitten, vaikka käräjäoikeuden tuomiosta on vasta 13 vuotta. Hänhän oli asunut Suomessa neljä vuotta ennen vangitsemistaan.
Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa armahdusta voi ruveta kyselemään 12 vuoden jälkeen. Bazarambakin on kysellyt: turhaan, koska on katsottu toteen näytetyksi, että hän sekä johti joukkotuhontaa että tappoi henkilökohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Vinkkinä sanoisin, ettei tarvitse jankuttaa, kun lopettaa vastaamisen.
Edit:Niin taisinkin erehtyä vähän sivuun aiheesta, jonka tarkoitus oli jälleen keskittyä persuihin.
Ilmoita asiaton viesti
Maanantaina eräs väkivaltarikollinen, jolla on runsaasti taustaa väkivaltarikoksista syyllistyi ryöstöön ja kahteen pahoinpitelyyn, ja jäi lopulta yöllä kiinni. Osaatko arvata, miten kyseinen tapaus kiinnioton jälkeen on edennyt?
Vinkkinä sen verran, että samoin kuin suurin piirtein kaikki vastaavat Suomessa yleensäkin, mutta tiedätkö sinä?
Ilmoita asiaton viesti
Laskitte aamulla vapaaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Tutkijat päästivät puolen päivän aikaan, kun kuulustelut oli hoidettu. Nyt sitten tapaväkivaltarikollinen taas vapaalla, ja voin lyödä kuukausipalkkani vetoa, että lähipäivinä taas jonkun omaisuutta päätyy sankarimme haltuun ja muutama muu ottaa osumaa. Mutta tätähän tämä on ja tähän on niin tottunut.
Ei näitä jatkamisvaarallakaan vangita, kun pääsääntöisesti tuomiot tulee ehdollisina. Oikeudenkäynti on joskus hamassa tulevaisuudessa 6-12 kk päässä, jolloin samalla kertaa käydään läpi +-50 rikosta, ja lopputulemana tulee muutama kuukausi ehdollista, joskus harvoin jopa kiinteätä.
Noh, mahdollisen kiinteän tuomion jälkeenkään ei vielä vangita, koska istumaan lähdetään suoraan vain jos tuomioksi tulee yli 2 vuotta istuttavaa. Ja sama ralli jatkuu..
Mutta tätähän nämä Vuorelat ja Kärkkäiset ja muut demarit ja muutkin puolueet haluavat, joten sitä saa mitä tilaa. Ei tässä kyllä mitään järkeä ole…
Ilmoita asiaton viesti
No sen verran lähelle arvasin, että ostan itselleni pullaa palkinnoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tapauksellahan ei ole tekemistä tuomioiden ja rangaistusten kanssa.
Oikeuden hitaus on tietenkin ongelma Suomessakin, mutta missään sivistysmaassa poliisi ei päätä tuomioista heti yhden epäillyn kiinni otettuaan.
https://finsta.fi/kasitteita-oikeudenkaynti/vangitseminen-pakkokeinona/
Ilmoita asiaton viesti
Ainahan olisi käräjäoikeudella POV:n esityksestä mahdollisuus vangita pahassa rikoskierteessä oleva, normi väkivaltajuttuja tekevä henkilö jatkamisvaaran nojalla, mutta harvemmin näin kuitenkaan tapahtuu.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/44a6d92b-6da7-4b39-bc58-b360cfe30838
Olikos se tuo tyyppi?
Ilmoita asiaton viesti
Minä väitän, että syy normi väkivaltarikosten lieviin tuomioihin Suomessa johtuu siitä, että siinä vaiheessa kun asiaa käsitellään oikeudessa, niin asianomistajat ovat lähestulkoon aina ulkoisesti täysin toipuneet vammoistaan. Tilanne oikeussalissa on täysin erilainen, kuin tapahtumahetkellä rikospaikalla.
Vaikka oikeudessa käydään valokuvaliittein läpi uhrien vakaviakin vammoja, niin silti siellä oikeussalissa tuomareiden edessä istuu lähes aina ulkoisesti täysin toipunut asianomistaja, joten tuomarienkin on helppo ajatella, että eipä tuossa nyt kummoista ollut tapahtunut, ja otetaan asteikon alapää käyttöön tuomiota määrittäessä.
Ilmoita asiaton viesti
En epäile, koska teon ja oikeuskäsittelyn väli voi olla järkyttävän pitkä.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaako kansan oikeustajua se, että tuomittavat korvaukset ovat aivan naurettavan pieniä. ”Olisi väärin jos pienintäkään vaaraa olisi siitä että vahingonkärsinyt yhtään hyötyisi”. Käden menetys maksaa kai tonnin, jalka samaten, silmä menee kai tukkualennuksena.
Ilmoita asiaton viesti
Miten sattuikaan demarin silmään juuri nyt 8 vuotta vanha asia silloisen oikeusministerin toiminnasta. Eikö yhtään tuoreempaa politiikon haluamaa asiaa löytynyt?
Ilmoita asiaton viesti
Kuului korviin siksi, että siitä tänä aamuna kuulin, kuten tuossa heti alkajaisiksi kerron. Googlettaessa huomasin, että HS oli viime elokuussa käsitellyt selvitystä laajasti Kuukausiliitteessä ja että selvitys on pompahtanut pintaan myös hallitusneuvotteluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko sinulla jotain sanottavaa tuohon minun kommenttin, vai oliko blogin tarkoitus vain lyödä persuja?
Itse aina pyrin osallistumaan blogin dialogiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa katsoa Yle Areenasta se koko Yle aamun keskustelu ellei ole jo katsonut. Minulla ei ole kompetenssia yksittäisiin oikeustapauksiin. Tuolla aiemmin sanotusta olen yhtä mieltä, että venyvät käsittelyt vesittävät oikeusjärjestelmää. Esimerkiksi irtisanomiskiistoissa se on iso ongelma. Työntekijä saattaa vuosikausia roikkua taloudellisessa löysässä hirressä ja sitten lopulta oikeus päättääkin, että hän olisi jo heti ollut oikeutettu suuriin korvauksiin. Blogikirjoituksen pääpointti oli kuitenkin kyseenalaista epämäärinen poliittinen puhe ”kansan oikeustajusta”, jota joku yksittäinen puolue saattaa kuvitella edustavansa. Samaten se, että poliittisesti ajatellaan, että jotain skandaalitapauksia koskeva somekuohunta olisi muka validi todiste siitä, mitä on kansan oikeustaju tai yleinen oikeustaju missäkin asiassa.
Ilmoita asiaton viesti
No sittenhän en saanut blogista mitään apua mieltäni askarruttavaan asiaan.
No onhan ”päivän persu” taas puheenvuorossa käsitelty.
Ilmoita asiaton viesti
Aina ei voi onnistua.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se mitään, ei tämä puheenvuoro ole mikään ”viisasten kerho” ja lähinnä keskitymme naljailemaan toisillemme. Sellainen harmiton ajanviete.
Ilmoita asiaton viesti
On hienoa, että blogisti on laittanut bloginsa kunniapaikalle työ- ja oikeusministerinä toimineen Jari Lindströmin kuvan. Hän oli ministeritoimessaan esimerkkinä miehestä, joka noudatti viimeisen päälle antamaansa tuomarinvakuutusta ja vannomansa virkavalan henkeä ja kirjainta. Toivottavasti saamme tulevaan hallitukseen myös Lindströmin kaltaisia vastuunsa tuntevia ministereitä. He ovat arvokkaita ihmisiä toimiessaan tärkeissä tehtävissä Isänmaamme hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
https://yle.fi/a/3-8469063
Joo, ainakin kannattaa kovia rangaistuksia, mutta en ikinä luottaisi häneen loikkauksen vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Raiskaustuomioissa olisi ehkä koventamisen varaa. En väitä, että ”kansan oikeustajun” mukaan, mutta ainakin omani ja joidenkin ystävieni, joiden kanssa olen aiheesta jutellut. Tässä pitää kuitenkin huomioida, että raiskaukset ovat erityisen hankala aihe oikeuskäytännössä, koska niissä on usein (varmaankin useimmin kaikista rikoksista) pelkästään sana sanaa vastaan, joten vääriä tuomioitakin tulee luultavasti useammin kuin muissa rikoksissa keskimäärin. Kuuluisin lienee Rafan tapaus, jossa mies tuomittiin vankilaan ja tuomio saatiin purettua vain, koska väärän syytöksen esittänyt nainen vapaaehtoisesti tunnusti tekonsa.
Mitä kovempia tuomioita jaetaan, sitä varmempi pitäisi olla, että tuomio on oikea.
Ilmoita asiaton viesti