Poliittisen virkanimityksen herkkua perussuomalaisetkaan eivät voi vastustaa

"Lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että virassani toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti". Näin ovat vannoneet perussuomalainen sisäministeriön valtiosihteeri (apulaisministeri) Juha Martelius (kuvassa keskellä) sekä häntä supon johtoon poliittisena virkanimityksenä mahdollisesti junaileva perussuomalainen sisäministeri Mari Rantanen (Kuva: Fanni Uusitalo,valtioneuvoston avoin Flickr-kuvapankki).

Yksi asia on ikuinen Suomen politiikassa: poliittiset virkanimitykset. Osallistuessani aikoinaan Turun kunnallispolitiikkaan, kuulin jutun, jonka mukaan Turun taudin vuosina kaupungin siivoojaksikaan ei päässyt ellei ollut SDP:n tai SKDL:n jäsenkirjaa. En tiedä, oliko se totta vai vitsi. Keskustasta taas kuulin erään läsnäolleen kertomana, että Helsingissä huonosti menneiden kuntavaalien jälkeen Johannes Virolainen oli tokaissut puoluehallituksessa, että johan meillä on Helsingissä enemmän poliittisesti nimitettyjä valtion virkamiehiä kuin saamme siellä ääniä kuntavaaleissa.  Joka tapauksessa jopa politiikkaa uudistamaan pyrkineitä uusia poliittisia liikkeitä on maassamme yhdistänyt, että ne lankeavat loveen valtaa saatuaan ja alkavat käyttää poliittisia virkanimityksiä yhtä tottuneesti kuin niin sanotut vanhat puolueet ovat aina käyttäneet. Ensin Vihreät ja viimeistään nyt Perussuomalaiset. Pian jännätään, esittääkö sisäministeri Mari Rantanen (ps) omaa valtiosihteeriään Juha Marteliusta (ps) Suojelupoliisin (supo) päälliköksi.

Kun silloinen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) oli tasan 3 vuotta sitten esittämässä silloista yhdenvertaisuusvaltuutettua Kirsi Pimiää (vihr) sisäministeriön kansliapäälliköksi, Perussuomalaisten eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Ville Tavio (ps) katsoi, että ”vihreät ovat tekemässä täysin poliittista virkanimitystä, jos valitsevat omiensa keskuudesta epäpätevän hakijan sisäministeriön johtoon kansliapäälliköksi”. On täsmennettävä, ettei Pimiä ollut muodollisesti epäpätevä virkaan, mutta hän saattoi olla vähemmän pätevä kuin muut hakijat. Tavio kyseenalaisti lisäksi, voidaanko maahanmuutosta vastaavan ministeriön johtoon nimittää henkilö, joka ”on aiemmin näyttäytynyt usein ideologisesti vihreänä ja maahanmuuttoon erityisen myönteisesti suhtautuvana”.

Jotkut perussuomalaiset ovat tuominneet poliittiset virkanimitykset kokonaan jopa viime aikoina. Perussuomalainen -blogialustalla julkaistiin 2 vuotta sitten puolueen silloisen aktiivin Ion Mittlerin kirjoitus ”Poliittiset virkanimitykset laittomia: miten niitä voi olla?”.  Hän argumentoi: ”Minun käsittääkseni laki sanoo, että virkaan tulee valita siihen ansioitunein henkilö. Eikö tällaisen lain vaatimuksen pitäisi jo sinänsä estää poliittiset virkanimitykset — eli sen että hyväpalkkainen ja tärkeä virka annetaan puolueen suosikille, joka ei ole pätevin hakija. – – –  Yleinen syrjintäkielto määrää lisäksi, että viranhakijoita ei saa asettaa eri asemaan vakaumuksen tai poliittisen toiminnan perusteella. Eikö poliittinen virkanimitys ole juuri sitä, että tietty hakija nostetaan muiden ohi suosikiksi sellaisen poliittisen toiminnan perusteella, joka ei tee hänestä muita ansioituneempaa kyseiseen virkaan?”

Alkuaikoinaan poliittisten virkanimitysten kitkijäksi julistautuneet Vihreät alkoivat tehdä poliittisia virkanimityksiä suurin piirtein heti, kun pääsivät valtaan kunnissa. Edelläkävijä Pekka Sauri (vihr) nousi psykologiyrittäjästä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 2003. Helsingissä, Vantaalla ja Turussa on nimitetty korkeita virkamiehiä vihreiden läänityksinä vuosikymmeniä.

Kun Ohisalo nimitti vihreiden aktiivin Pimiän kansliapäälliköksi, hän ja 2 hänen edeltäjäänsä olivat juuri vastustaneet poliittisia virkanimityksiä. ”Politisoituneista virkanimityksistä on välttämätöntä päästä eroon” (Ville Niinistö). ”Poliittiset virkanimitykset vievät politiikan uskottavuutta, eivätkä ne ole hyväksi viranhaltijalle eikä yhteiskunnan kokonaisedulle” (Touko Aalto). ”Poliittiset virkanimitykset on yksi ongelma” (Maria Ohisalo).

Kansliapäällikön valinnassa ilmeisesti pätevämpi Anssi Pelttari (kok) jäi Pimiän jalkoihin. Hän oli ainakin kokeneempi johtamisessa ja sisäministeriön hallinnonalalla.

Kun pienpuolue Kristillisdemokraatit pääsivät historiansa toista kertaa hallitukseen 10 vuoden tauon jälkeen, hekin tarttuivat poliittisen virkanimityksen herkkuun heti kun pystyivät vuonna 2012. Silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd) runnoi sisäministeriön kansliapäälliköksi oman puolueensa aktiivin Päivi Nergin. Myöhemmin poliittiset virkanimitykset koituivat Nerginkin kohtaloksi, kun 5 vuoden määräaikaisen viran päätyttyä hän ei saanut jatkoa, vaan silloinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok) nimitti virkaan poliittisesti Ilkka Salmen (kok). Salmi oli varsin pätevä, mutta poliittisten virkanimitysten sarjaa kaikki tyynni. Nerg on nykyään maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd) valtiosihteeri.

Juha Martelius haki 2 vuotta sitten valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteerin virkaan. Tehtävään valittiin silloisen pääministeripuolueen SDP:n entinen kansanedustaja Susanna Huovinen (sd).

Marteliuksella on työkokemusta asiantuntijan ja keskijohdon tehtävistä puolustusministeriöstä, eduskunnasta ja suposta. Hän on pätevä supon johtajan virkaan. Mutta nyt odotetaankin, onko hän poliittisen pomonsa Mari Rantasen mielestä pätevämpi tehtävään kuin virkaa niin ikään hakenut sisäministeriön kansallisen turvallisuuden yksikön johtaja Petri Knape, joka on toiminut supon apulaispäällikkönä, mikä lienee ehdoton etu viranhaussa. Ennen pitkää uraa suojelupoliisissa Knape toimi keskusrikospoliisin talousrikostorjunnassa. Knape on myös ollut kansainvälisissä tehtävissä Interpolin pääsihteeristössä Ranskan Lyonissa. Hänen ainoa vikansa saattaa olla, ettei hän ole perussuomalainen.

TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu