Puoliväliriihessä perustetaan valtion vuokratyöfirma Välittäjä Oy myymään työttömiä aputöihin – Mitä se tarkoittaa?

Hallitus on puoliväliriihessään neuvotellut työttömyysturvan muutoksista, mutta työministeri Tuula Haataisen valmisteleman uuden valtionyhtiön Välittäjä Oy:n perustaminen riihessä on ollut varma asia jo pitkään. Kuvassa ministeri Säätytalolla tänään. (Kuva: Jussi Toivanen / VNK:n julkinen Flickr -kuvapankki)

Sanna Marinin (sd) hallitus on jatkanut puolivälibudjettiriihtään tänään. Se on hallituksen puolivälitarkastelu ja neuvottelu vuosien 2022–2025 julkisen talouden suunnitelmasta. Riihessä päätetään linjauksista hallituksen loppukaudelle. Riihestä odotetaan päätöstä valtion vuokratyöfirma Välittäjä Oy:n perustamisesta. Se on ollut varma asia jo viikkoja.

Siirtymätyö, välityömarkkinat ja osatyökykyiset – mitä ne ovat?

Etenkin sosialidemokraatit, mutta myös vasemmistoliittolaiset ovat vuosikymmeniä puhuneet välityömarkkinoista täsmäiskuna työttömyyden kovaan ytimeen; niiden työttömien auttamista, joiden työllistyminen kerta kaikkiaan ei näytä onnistuvan millään tukitoimenpiteellä eikä koskaan.

Työttömyyden kova ydin rinnastetaan usein niin sanottuun rakennetyöttömyyteen, joka ei kuitenkaan ole sama asia, vaan liittyy esimerkiksi työmarkkinoiden muutokseen: aloja kuolee ja syntyy. Esimerkki on metsäteollisuuden työpaikkojen raju häviäminen 2000 -luvun alussa. Vielä 1960-luvulla metsäteollisuuden tuotteet kattoivat 3/4 viennistämme, nykyään metsäteollisuus tuottaa vain 1/5:n vientimme arvosta.

Rakennetyöttömyyttä parempi näkökulma työttömyyden kovan ytimen tarkasteluun on niin sanottu sitkeän työttömyyden käsite. Sitkeän työttömyyden kierteeseen joutumisen syitä ovat koulutuksen ja työhistorian puuttuminen, työttömyyden pitkittyminen sekä terveydelliset ongelmat. 

Sitkeän työttömyyden poistaminen on yleistä työllisyyspolitiikkaa. Välityömarkkinoiden luominen on eri asia.

Perimmältään välityömarkkinat tarkoittavat osatyökykyisten työllistämistä eli politiikkaa, jonka Suomessakin pitäisi kuulua sosiaali- ja terveysministeriölle (STM). Meillä se kuitenkin kytketään vahvasti työllisyyspolitiikkaan ja sitä käsitellään työ- ja elinkeinoministeriön (TEM)  politiikkalohkolla.

Suppeasti ottaen Suomen välityömarkkinat ovat tarkoittaneet kolmannen sektorin toimijoiden kuten järjestöjen järjestämiä työpaikkoja tai työn kaltaista toimintaa osatyökykyisille, joita ennen nimitettiin vajaakuntoisiksi.

Laajemmin Suomen välityömarkkinat ovat tarkoittaneet varsinaisten  osatyökykyisten auttamisen lisäksi kaikkien erittäin vaikeasti työllistyvien auttamista muun muassa kuntien velvoitetyöllistämisellä ja työttömien yleisellä palkkatuella.

Kun poliitikko puhuu välityömarkkinoista, hän haluaa mieluusti liittää sen tähän jälkimmäiseen eli työttömyyden kovan ytimen pehmittämiseen, koska sillä asia saadaan näyttämään kokoaan suuremmalta politiikkatoimelta työllisyyden parantamiseksi  ja nykyisin muodikkaaksi työllisyysasteen nostamiseksi.

Välityömarkkinat ovat periaatteessa työmarkkinoita, joilla tehdään niin sanottua siirtymätyötä.

Siirtymätyömarkkinoilla katsotaan olevan kriittisiä siirtymiä, joissa ihminen tarvitsee tukea: siirrytään koulutuksesta työhön, siirrytään erilaisten työsuhdemuotojen välillä, siirrytään hoitovapailta työhön tai siirrytään työn ja eläkkeen välillä.

Suomessa siirtymätyöstä ja välityömarkkinoista käyty keskustelu on painottunut työttömyydestä työhön pääsyn edistämiseen.  Tällaista siirtymätyötä on luotu valtion ja kuntien toimin etenkin nuorille kansalaisille: työharjoittelu, oppisopimuskoulutus ja työkokeilut.

Työvoimahallinnossamme välityömarkkinoiden ajatus on tarjota työskentelymahdollisuuksia ihmisille, joiden on syystä tai toisesta vaikea päästä suoraan avoimille työmarkkinoille. Käytännössä näiden työskentelymahdollisuuksien tarjoaminen jakautuu STM:n ja TEM:n hallinnonalojen kesken.

Ensimmäinen on esimerkiksi palkatonta kuntouttavaa työtoimintaa, jossa pyritään pitämään yllä ihmisen toimintakykyä ja parantamaan elämänhallintaa

Jälkimmäinen on esimerkiksi palkatonta työharjoittelua tai työkokeilua tai palkallista tukityötä. Niillä tarjotaan työttömälle hänen osaamistaan ja työmarkkina-asemaansa parantavia toimia sekä pyritään edistämään pääsyä avoimille työmarkkinoille.

Erilaisten järjestöjen ylläpitämien erillisten välityömarkkinoiden historia Suomessa alkoi 1990 -luvun lamasta. Näissä töissä järjestö saa työvoimaa toimintaansa ja työtön tauon pitkäaikaistyöttömyydestä. Aidot  välityömarkkinat (kuten Ruotsissa) olisivat kuitenkin sellaiset, että osalle ihmisistä ne olisivat pysyvä vaihtoehto. Suomessa ei ole ollut pysyvästi tuettuja työpaikkoja toistaiseksi.

STM:n mukaan osatyökykyinen on henkilö, jolla on käytössään vain osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen. Osatyökykyisiä voivat olla  vammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat, elämänkriisin kokeneet. Osatyökykyisiä voivat olla myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden takia.

Osatyökykyisyys voi olla myös tilapäistä. Ihminen voi myöhemmin olla jälleen täysin työkykyinen.

Historiallisesti osatyökykyisellä tai vajaakuntoisella tarkoitettiin lähinnä vammaisia. Vammainen on ihminen, jolla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka takia hän ei ei pysty toimimaan täysipainoisesti fyysisessä tai sosiaalisessa ympäristössä. Vammaisille järjestettyjä töitä sanottiin suojatyöpaikoiksi.

Osatyökykyisyyden asetelma Suomessa on muuttunut dramaattisesti viime vuosikymmeninä. Enää ei puhuta vain vammaisista.

Nykyään yleisimmät  työkyvyn heikkenemistä aiheuttavat syyt ovat masennus ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Jopa nuorta perustervettä ihmistä, joka ei ole kyennyt siirtymään ammatilliseen koulutukseen tai työelämään ja jolla on elämänhallinnan ongelmia, voidaan sanoa osatyökykyiseksi nyky-Suomessa.

Välityömarkkinoihin ja siirtymätyöhön liittyy pyöröovi-ilmiö: kun työtä avoimilta työmarkkinoilta ei löydy ja harjoittelu, työkokeilu tai palkkatuki loppuu, seuraa paluu työttömyyteen, jota taas seuraa muutaman vuoden päästä paluu työkokeiluun tai palkkatukityöhön.

Välityömarkkinat ovat vanha sosialidemokraattinen projekti

Suomessa politiikan piirissä välityömarkkinoista ovat puhuneet eniten sosialidemokraattiset poliitikot. Sitkeimpiin välityömarkkinakeskustelijoihin kuuluu työelämäkysymyksiin erikoistunut pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen työministeri Tarja Filavov (sd).

Sosialidemokraattinen työministeri Lauri Ihalainen (sd) nimittikin maaliskuussa 2012 Filatovin selvittämään välityömarkkinoiden mahdollisuuksia tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Filatovin selvitys valmistui tammikuussa 2013.

Filatovin selvityksen havainnot löytyvät tiivistettyinä täältä. Hän puhuu muun muassa ”hyvän tyypin taakasta” (työnantajat hakevat vain valmiiksi ”täydellisiä” rekrytoitavia ja täyden työkyvyn vaade on työmarkkinoiden normi), siitä että yhdistysten välityömarkkinoilla pahimmillaan  ”palkanmaksukyvytön työtön työllistää työtöntä” ja että yhdistysten välityömarkkinoiden yhteys elinkeinoelämään ja yrityksiin on ohut.

SDP:n tärkeimpiä välityömarkkinoiden ”lobbaajia” ovat Filatovin ohella puoluetoimiston entisen työntekijän Vertti Kiukaan johtamaansa Suomen sosiaali- ja terveys ry:hyn (SOSTE) rekrytoimat sosialidemokraatit. He ovat SDP:n vahvoja taustavaikuttajia.

Välityömarkkinat ovat tärkeä SOSTE:n ja sen jäsenjärjestöjen agenda. Välityömarkkinoilla on myös suuri taloudellinen merkitys SOSTE:n jäsenjärjestöille.

SOSTE:n pääekonomisti Jussi Ahokas (sd) onkin visioinut, että pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ja toistuvasti työttömien määrä oli ennen koronakriisiä noin 300 000 henkilöä ja ”jos sen koko potentiaalin saisi töihin ja työmarkkinoille, niin kaikki työllisyysastetavoitteet toteutuisivat”.

”Mutta jos ajatellaan realistisesti, että heistä kolmasosakin työllistyisi pysyvästi seuraavan kolmen vuoden aikana, niin se tekisi työllisyysasteeseen kolme prosenttiyksikköä”, Ahokas laskee.

Kiukas on paitsi SOSTE:n pääsihteeri myös SDP:n puoluehallituksen jäsen, SDP:n kolmannen sektorin työryhmän puheenjohtaja sekä demarien mandaatilla Kelan hallituksen puheenjohtaja.

Ei siis liene sattumaa, että välityömarkkinat ovat nousseet ensin Antti Rinteen ja sittemmin Sanna Marinin hallituksen agendalle, kun ne lisäksi kuuluvat sosialidemokraattisen työministeri Tuula Haataisen rooteliin.

Antti Rinteen hallituksen ohjelmaan kirjattiin maininta:

”Kehitetään välityömarkkinoita. Erityisen tuen tarpeessa olevien (muun muassa osatyökykyiset, maahanmuuttajat, vammaiset, nuoret, ikääntyneet) pääsyä työllistymistä edistävienja yksilöllisten palveluiden piiriin tehostetaan”.

Suomen sosialidemokraateille on tyypillistä, että otetaan toimintamalleja Ruotsin sosialidemokraateilta. SDP on soveltanut Ruotsin demaripuolue SAP:lta muun muassa terveydenhuollon hoitotakuun ja tämän vuoden alusta voimaan astuneen työllisyyspalvelujen muutoksen, joka on jopa nimetty ”Ruotsin malliksi”.

Niinpä demarit keksivät syksyn bujdettiriihessä kopioida Ruotsista myös osatyökykyisten työllistämisen välityömarkkinoilla eli Ruotsin mallin, jossa valtionyhtiö Samhall Ab työllistää osatyökykyisiä ja vuokraa heidän työvoimaansa yrityksiin.

Asian päällä istunut työministeri Haatainen kertoi jo aiemmin syksyllä:

“Haluan viedä nyt eteenpäin asiaa, joka on näissä valmisteluissa noussut pinnalle. Kysymys on välityömarkkinoiden kehittämisestä, josta sovittiin jo hallitusohjelmassa. Vein TEM:n työryhmään esityksen siitä, että Suomessa lähdettäisiin valmistelemaan Ruotsin Samhall-mallin mukaista valtakunnallista toimijaa, joka edesauttaisi osatyökykyisiä ja kehitysvammaisia työllistymään yrityksiin vapaille työmarkkinoille.”

Niinpä hallituksen budjettiriihessä päätettiin syyskuussa 2020:

”Luodaan Suomeen systemaattinen, tavoitteellinen ja liiketoimintaperusteinen välityömarkkinatoimija käyttäen esimerkkeinä Ruotsin Samhall ‐yhtiöstä saatuja kokemuksia sekä työpankkikokeilun tuloksia. Tarkoituksena on vahvistaa osatyökykyisten ja muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia siirtyä avoimille työmarkkinoille tarjoamalla tuettu työpaikka sekä avoimille työmarkkinoille siirtymiseen tarvittava koulutus ja muu tuki. Tavoitteena on myös edistää vammaisten oikeutta palkkatyöhön ja tarjota riittävän pitkäkestoinen työpaikka niille, joille työskentely avoimilla työmarkkinoilta ei toteudu.”

Haatainen antoi Tullin pääjohtajalle Hannu Mäkiselle tehtäväksi koota esitys, miten Suomen Samhall perustetaan. ”Selvitystyössä määritellään osatyökykyisten työllistämisen Suomen mallin sisältö, toiminnan organisointi ja rahoitus”, ministeri ohjeisti selvitysmiestä. Hän määritteli Suomen mallin reunaehdot:

  • annetaan työmahdollisuuksia, joissa henkilö on työsuhteessa välityömarkkinatoimijaan,
  • näiden henkilöiden työllistymisedellytysten parantuessa tietty osuus heistä siirtyy muiden työnantajien palvelukseen ja
  • malliin sisältyy avoimille työmarkkinoille siirtymisessä tarvittava koulutus ja muu tuki.

Mäkinen luovutti esityksensä ministerille 9. helmikuuta 2021. Luovutustilaisuudessa Haatainen  erityisesti korosti, että tarkoitus on kopioida Ruotsin malli: ”Ruotsissa henkilöstömäärältään suurin osakeyhtiö on julkinen Samhall ja se työllistää yli 25 000 osatyökykyistä. Suunnan tulee meillä olla samanlainen.”

Mitä hallitus päättää Välittäjä Oy:stä?

SDP julkaisi viime viikon tiistaina ohjelmansa, jonka nimi on ”Vahvempi Suomi uuteen kasvuun – Jälleenrakennuksen suuntaviivat koronan jälkeen”. Ohjelmassa on tiivistetty, millainen valtion vuokratyöfirma perustetaan parhaillaan käynnissä olevassa hallituksen väliriihessä. Onhan koko ajatus demareiden keksimä ja valmistelema.

SDP sanoo, että  työvoimapulan estämiseksi on hyödynnettävä entistä paremmin myös osatyökykyiset työntekijät, joita ”Suomessa on arviolta 50 – 60 000”. Tätä varten väliriihessä perustetaan ”uusi erityistehtäväyhtiö tarkoituksena palkata merkittävä määrä osatyökykyisiä työmarkkinoille työehtosopimusten ehtoja noudattaen”.

SDP:n ohjelman mukaan uuden valtionyhtiön nimeksi tulee Välittäjä Oy ja sille myönnetään riittävä rahoitus väliriihessä.

Yhtiön tehtävänä on tukea osatyökykyisten työkyvyn kehittymistä ja osoittaa heille ”työpaikkoja erityisesti palvelualoilta siten, että alentunut työkyky korvataan työnantajalle valtion varoista”.

SDP on laskenut uuden yhtiön toiminnan työllisyysvaikutuksen, joka on ”merkittävä” eli ”pidemmällä aikavälillä 10 – 20 000 työllistä vuodessa”.

Mitä uusi valtionyhtiö tekee?

Mitä ensi vuoden alussa toimintansa aloittava uusi valtionyhtiö Välittäjä Oy tekee?

Seuraava kuvaus perustuu selvitysmies Mäkisen esityksessä ilmoitettuihin tietoihin.

Välittäjä Oy on valtionyhtiö valtionyhtiöiden joukossa, mutta sen omistajaohjaus ei kuulu valtioneuvoston omistajaohjausyksikölle, vaan työ- ja elinkeinoministeriölle. Yhtiö perustetaan lailla, jonka valtioneuvosto valmistelee ja esittelee eduskunnalle ja jonka eduskunta hyväksyy.

Välittäjä Oy työllistää osatyökykyisiä ”liiketoimintaperiaatteella”. Yhtiön toiminnan tarkoitus on tukea osatyökykyisiä toimilla, jotka kompensoivat sitä haittaa työelämään pääsylle, jonka työkyvyn osittainen puute aiheuttaa. Näin he pääsevät lähelle tilannetta, jossa muut ihmiset ovat pyrkiessään työmarkkinoille.

Omana toimintanaan yhtiö valmentaa ja kouluttaa osatyökykyisiä avoimille työmarkkinoille, teettää näillä työtä yhtiön omassa piirissä ja vuokraa näiden työvoimaa avoimilla markkinoilla toimiville yrityksille. Yhtiö saa omaa tuloa vuokraamalla työntekijöitä ulkopuolelle, mutta se saa myös hyvin merkittävää valtion tukea.

Valtion tuki käytetään A) osatyökykyisille yhtiön sisällä annettavien palvelujen rahoittamiseen ja B)  yhtiön yksityisille myymän vuokratyövoiman hinnan subventoimiseen siten, että se on kilpailukykyistä, kun yhtiö osallistuu tarjouskilpailuihin, joita yritykset ja julkishallinnon yksiköt järjestävät esimerkiksi siivouksestaan. Yhtiö voi tehdä muita halvemman tarjouksen, koska ”valtio korvaa työkyvyn aleneman aiheuttaman tuottavuushaitan”.

Välittäjä Oy:n kohderyhmänä ovat vaikeimmassa asemassa olevat osatyökykyiset. Heidän suhteensa  tavoitteena on ”korkeiden työllistymiskynnysten madaltaminen ja pitkäaikaisesti uloslyötyjen ihmisten vetäminen työllisen työvoiman piiriin”.

Käytännössä Välittäjä Oy:n toiminnan piiriin voidaan ottaa ihminen, joka

  • on ilmeisen pitkäaikaisesti vain varsin rajoitetusti ykenevä tekemään tavallista työtään tai siihen verrattavaa työtä saadakseen toimeentulon ja
  • tämä aiheutuu sairaudesta, viasta tai vammasta tai hän on ollut työtön vähintään 24 kuukautta välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana

TAI

  • hän on toistaiseksi myönnetyllä osatyökyvyttömyyseläkkeellä tai työkyvyttömyyseläkkeellä ja hänellä on käytettävissä olevaa työkykyä

Jos osatyökykyisellä on todennettavissa oleva sairaus, vika tai vamma, hänen ei sen lisäksi tarvitse olla pitkäaikaistyötön päästäkseen mallin piiriin.

Selkeä osa kohderyhmästä ovat noin 30 000 työttömänä olevaa osatyökykyistä. Selvitysmies Mäkisen mukaan kyseessä ovat ”kymmenet tuhannet ihmiset”. Välittäjä Oy:n alkuvaiheessa tarvitsemasta rahoituksesta hän arvioi, että ”esimerkiksi 100 miljoonan euron budjetilla uusi toimija työllistäisi noin 4 000 osatyökykyistä vuodessa”.

Tästä saattaa päätellä, että pääministeri Marinin keskiviikkona esittämän, työllisyyden lisäämistä koskevan kompromissiesityksen ”41 000–52 500:sta” lisätyöpaikasta esimerkiksi 5000 voisi tulla Välittäjä Oy:n kautta. Ehkä enemmänkin, mutta todelliset tätä kautta tulevat lisätyöpaikat ovat toistaiseksi aivan ilmassa  – kuten suurin osa hallituksen tähän mennessä ja todennäköisesti vielä tänään lupaamista lisätyöpaikoista. Kuten Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtaja sanoo tänään Iltalehdessä ”tavoitteita on hyvä asettaa, mutta on aivan mahdotonta taata toimenpiteiden tosiasiallinen vaikuttavuus”.

Erittäin mielenkiintoista on, jos Välittäjä Oy:n toiminnan piiriin pääsemiseksi riittää pelkkä työttömyyden pitkittyminen. Mäkisen esityksessä (sivu 60) nimittäin lukee:

”Henkilöltä ei edellytetä kykenemättömyyttä työntekoon, vaan pitkäaikaiseksi arvioitavaa työkyvyn selkeää rajoittuneisuutta. Tämä voisi johtua sairaudesta, viasta tai vammasta mutta myös muista
syistä, jolloin edellytettäisiin lisäksi, että henkilö on ollut työttömänä vähintään 24 kuukautta välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana. Tältä osin tukeuduttaisiin siis työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvun 8 §:n 3-kohdan mukaiseen palkkatukisääntelyyn liittyvään pitkäaikaistyöttömyyden määrittelyyn. Osatyökykyisyyden ei tarvitsisi johtua todettavasta sairaudesta, viasta tai vammasta, mutta silloin sen tueksi tulisi voida osoittaa jotain muuta kouriintuntuvaa ja tällaiseksi mittariksi ehdotetaan siis pitkäaikaistyöttömyyttä. Osatyökykyisyyden vaikeuden kanssa voisi nimittäin keskimäärin korreloida se, että osatyökykyinen on ollut pitkään työtön työnhakija.”

Mäkinen viittaa työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvun 8 §:n kohtaan 3. Siinä määritellään, millainen työtön voi saada palkkatukea ja se kuuluu: ”on ollut työtön vähintään 24 kuukautta välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana”.

Huomio kannattaa kiinnittää kohtiin ”- – – tueksi tulisi voida osoittaa jotain muuta kouriintuntuvaa ja tällaiseksi mittariksi ehdotetaan siis pitkäaikaistyöttömyyttä. Osatyökykyisyyden vaikeuden kanssa voisi nimittäin keskimäärin korreloida se, että osatyökykyinen on ollut pitkään työtön työnhakija.”

Mäkisen esityksessä todetaan edelleen:

”Toisena pääkriteerinä olisi Ruotsin mallin mukaisesti vaatimus, että osatyökykyisen työllistyminen ei ole onnistunut muilla tavoilla. Tämä on ns. viimesijaisuusvaatimus, joka on omiaan vahvistamaan pyrkimystä keskittyä heikoimmassa asemassa olevien osatyökykyisten työllistämiseen. Ruotsin mallista poiketen sallittaisiin tässä oikaiseminen niin, että järjestelmän piiriin pääsisi myös silloin, kun näyttää perustellusti ilmeiseltä, että työllistyminen ei onnistuisi muilla keinoilla. Jos viranomainen tekee tällaisen ilmeisen arvion kokemuksensa pohjalta, tuntuisi tarpeettomalta vaatia, että henkilön olisi siitä huolimatta käytävä erilaiset muut toimenpidevaihtoehdot tuloksettomasti läpi, ennen kuin hän voisi päästä viimesijaiseksi tarkoitetun mallin piiriin.”

TE-keskuksen virkailija voi siis ”kokemuksensa pohjalta” arvioida, että esimerkiksi 2 vuotta työttömänä ollut työnhakija on sellainen, että ”näyttää perustellusti ilmeiseltä, ettei hän työllisty muilla keinoilla” ja virkailija voisi siirtää hänet suoraan Välittäjä Oy:hyn vuokratyösuhteeseen vuokrattavaksi edelleen tekemään avustavia töitä avointen työmarkkinoiden yrityksissä, kunnissa tai valtion laitoksissa.

Minun mielestäni  siis nämä kaksi kohtaa viittaavat siihen, että Välittäjä Oy:n toiminnan piiriin ja esimerkiksi vuokratyövoimana avointen työmarkkinoiden avustaviin töihin voidaan sijoittaa ihminen käytännössä pelkästään sillä perusteella, että hän a) on ollut työtön pitkään eikä b) hänen työllistämistään hoitava virkailija katso hänellä olevan edellytyksiä sijoittua avoimille työmarkkinoille muutoin.

Pitkäaikaistyöttömyys itsessään rinnastetaan osatyökykyisyyteen ja pitkäaikaistyöttömiä ihmisiä aletaan pitää osatyökykyisinä. Tämä on todella merkittävä ratkaisu, koska minusta se tarkoittaa käytännössä pitkäaikaistyöttömyyden medikalisointia.

Lääketieteessä ja terveyspolitiikassa käytetty termi medikalisaatio tarkoittaa elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Esimerkiksi lihomisesta, nautintoaineiden käytöstä tai seksuaalisesta käytöksestä sekä nukahtamisvaikeuksista on tehty sairauksia.

Mikäli Välittäjä Oy:n ”henkilöpiirin rajaus” eli kohderyhmän nimeäminen tapahtuu selvitysmiehen raportista ilmenevällä ja edellä kuvaamallani tavalla, siinä mielestäni pitkäaikaistyöttömyydestä (esimerkiksi osaamisen puutteisiin tai ikää liittyvästä) tehdään osatyökykyisyyttä. Koska osatyökykyisyyden syynä on usein vamma tai sairaus, niin pitkäaikaistyöttömyydestä tehtäisiin periaatteessa samalla ihmisen työllistymistä estävä ”sairaus”.

Kerroin edellä, millä perusteella valitaan ihmiset Välittäjä Oy:n toimintaan.

Kuka valitsee osallistujat?

Mäkisen esityksen mukaan TE-toimistot saavat yksinoikeuden valita nämä ihmiset. Kunnalliset sosiaaliviranomaiset ja Kela voivat tehdä TE-toimistoille ehdotuksia henkilöistä, joiden valintaperusteena on sairaus, vika tai vamma. Samoin työllisyyden kokeilukuntien työvoimaviranomaiset voivat tehdä TE-toimistolle ehdotuksia Välittäjä Oy:lle  osoitettavista osatyökykyisistä.

Missä osissa maata toiminta alkaa?

Mäkisen esityksen mukaan ”yrityskonsernin toiminta olisi järkevää aloittaa parilla-kolmella väestörikkaalla seudulla”. Alueellista laajentamista harkitaan, kun konsepti on saatu toimimaan vakaasti.

Miten Välittäjä Oy:n toimintaan siirrettävä ihminen etenee toiminnan sisällä? 

Ensi vaiheessa hän saa yhtiön tarjoamia ”palvelutoimintoja”. Niitä ovat muun muassa työkyvyn arviointi, uravalmennus, yksityisasioissa neuvominen sekä työhön valmentaminen. ”Yrityskonsernin palvelutoiminto toimisi eräänlaisena osatyökykyisen yksilöllisenä managerina ja valmentajana”.

Jos ja kun osatyökykyiset eivät heti pääse ”oikeaan työhön” eli palkkatyösuhteeseen avoimille työmarkkinoille, Välittäjä Oy antaa heille työharjoittelupaikkoja omassa toiminnassaan. Yhtiö myös etsii heille oppisopimuskoulutusta, työkokeiluja ja tuntityösopimuksia avoimilta työmarkkinoilta.

Kun osatyökykyinen on edellä mainituin tavoin harjoitellut riittävästi ”oikeisiin töihin” siirtymistä, Välittäjä Oy voi siirtää hänet ”liiketoiminta” -osionsa piiriin. Välittäjä Oy:n Liiketoiminta on käytännössä sitä, että se toimii valtion omistamana henkilöstöpalveluyrityksenä, joka myy vuokratyövoimaa suurehkoille yrityksille, isoille kunnille, valtion virastoille sekä valtion liikelaitoksille.

Kun osatyökykyisellä ei vielä ”palvelutoimintovaiheessa” ole työsuhdetta, ”liiketoimintovaiheessa” hänellä on työsuhde Välittäjä Oy:n Liiketoimintaan kuuden kuukauden koeajalla. Työsuhde voi olla toistaiseksi voimassa oleva eli jatkua periaatteessa vuosia. Se voi olla myös määräaikainen.

Välittäjä Oy:n Liiketoiminta on käytännössä samanlainen henkilöstövuokrausyritys kuin yksityisellä puolella muun muassa Barona, Eezy, Staffpoint ja Varamiespalvelu.

Kun Välittäjä Oy vuokraa siihen työsuhteessa olevaa vuokratyövoimaa, nämä ihmiset työskentelevät Välittäjä Oy:n  johdon ja valvonnan alaisina, vaikkakin työn tilaajan eli yrityksen tai viraston tms. alueella tai tiloissa. Vain tarkoin harkituissa poikkeustapauksissa ihminen voisi omalla suostumuksellaan siirtyä tekemään työtään tilaajan johdon ja valvonnan alaisena. Silloin tilaajalle siirtyisivät myös työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät työn tekemiseen ja sen järjestelyihin.

Osatyökykyisen palkan maksaa Välittäjä Oy samaan tapaan kuin vuokratyöfirma maksaa listoillaan olevien palkan. Osatyökykyiselle kuuluvat työsuhteessa työehtosopimusten mukaiset edut. Välittäjä Oy:n vuokratyöntekijään sovelletaan ensi sijassa yhtiötä itseään sitovaa normaalisitovaa työehtosopimusta.

Kirsikkana Välittäjä Oy:n kakun päällä on osatyökykyisen ”ulos työllistyminen”. Se on uuden valtionyhtiön toiminnan piiriin sijoitettavan ihmisen tien huipentuma.

Ajatus on saada osatyökykyisiä työllistymään pysyvästi toisen työnantajan palvelukseen. Välittäjä Oy:n välittämää vuokratyövoimaa ostanut ”tilaajana toimiva työnantaja voi turvallisesti tarkkailla työntekijöitä ja pyrkiä saamiensa kokemusten pohjalta rekrytoimaan joitakin työntekijöitä itselleen”.

Jos osatyökykyinen onnistuu työllistymään ulkopuolisen työnantajan palvelukseen, hänelle voidaan antaa yhä  palveluita 6 ensimmäisen työssäolokuukauden ajan. Jos ulos työllistyvä osatyökykyinen ei jatka kyseisen työnantajan palveluksessa pitkään eli työsuhde loppuu hänen tai työnantajan tahdosta,  hänellä on oikeus palata Välittäjä Oy:hyn.

Millä Välittäjä Oy kilpailee yksityisillä työmarkkinoilla? 

Valtion subventoima valtion osakeyhtiö kykenee kilpailemaan tilaajayritysten oman tuotannon ja muiden henkilöstövuokrausyritysten kanssa sillä, että se voi tarvittaessa lähettää työkohteeseen osatyökykyisten alentunutta työkykyä vastaavasti enemmän työntekijöitä. Valtionyhtiö voi antaa tilaajayritykseen töihin esimerksi 2 tai 3 osatyökykyistä sillä hinnalla, jolla tavallinen henkilöstövuokrausyritys yhden normaalityökykyisen henkilön. Henkilöstön määrällä saattaa olla kilpailullinen erityisarvo esimerkiksi vanhusten hoidossa.

Koska Välittäjä Oy on valtion vahvasti subventoima, se kykenee ylipäätään hinnoittelemaan tarjoamansa työvoiman halvemmaksi kuin yksityinen henkilöstövuokrausyritys riippumatta siitä, mitä se itse maksaa osatyökykyisille valtion tuen avulla.

Mäkisen selvityksessä esitetään, että Välittäjä Oy ”pitää huolen liiketoiminnan markkinaosuuden pysymisestä alle 10 prosentissa kaikilla toimialoilla, joilla yritys toimii”.

Mihin töihin Välittäjä Oy tarjoaa vuokratyöntekijöitään? 

Mäkisen esityksen mukaan kaikki tehtävät, joihin Välittäjä Oy tarjoaa työllistämiään osatyökykyisiä, ovat avustavia tehtäviä. Toimialoja ovat keittiöala, rakennusala, puhdistuspalvelut, hoivatehtävät, kotipalvelut, kiertotalouden tehtävät ja toimistotyöt.

Kuinka suurta palkkaa Välittäjä Oy maksaa itse työllistämilleen ja vuokratyövoimana muualle myymilleen osatyökykyisille?

Mäkinen arvioi esityksessään, että palkka voisi olla ”1 700 euron kuukausipalkka, joka vastaa suunnilleen kiinteistöalan palkkataulukon alinta palkkaryhmää”.

Hän laskeskelee, että työnantajakulujen ja hallinnollisten kustannusten kanssa kukin työllistettävä maksaisi valtiolle 1 600 euroa (tämä olisi siis valtion antama tuki per ihminen). Kun otetaan  huomioon työllistymisestä seuraava osatyökykyisen saamien etuuksien väheneminen sekä hänen maksamansa palkkatulovero, julkiselle taloudelle syntyisi kokonaisuutena työllistämisestä rasitusta noin 430 euroa kuukaudessa jokaista osatyökykyistä kohden.

Miten iso yritys Välittäjä Oy on?

Kyse on  satojen miljoonien eurojen bisneksestä. Ruotsin Samhall toimii noin 900 miljoonan euron budjetilla – josta valtion subventio on noin 650 miljoonaa euroa –  ja työllistää noin 25 000 osatyökykyistä vuodessa.

Jos Välittäjä Oy nousisi tulevaisuudessa parhaimmillaan puoleen Samhallin laajuudesta (mikä vastaa Suomen bruttokansantuotteen suhdetta Ruotsin bruttokansantuotteeseen), sen liikevaihto olisi noin 450 miljoonaa euroa vuodessa. Valtio subventoisi sen toimintaa 300 miljoonalla eurolla vuodessa ja yhtiö työllistäisi noin 10 000 osatyökykyistä vuodessa.

Kyse on suuren yhtiön käynnistämisestä, sillä omaa hallinto- ja ohjaajahenkilökuntaakin tarvittaisiin noin 700 henkeä, jos määrä olisi edellä mainitsemallani tavalla 1/2 Samhallin laajuudesta.

Liikevaihdolla mitattuna Välittäjä Oy voisi nousta yhtä suureksi kuin esimerkiksi ISS Palvelut on tällä hetkellä Suomessa. Henkilöstön määrääkin voisi olla samaa tasoa (ISS palveluiden työntekijämäärä on 8000).

Ruotsin Samhallilla on toimipisteitä 600 kunnassa. Selvitysmies Mäkisen raportissa arvioidaan, että Välittäjä Oy aloittaisi suurissa kaupungeissa, joissa osatyökykyisten työllistämiselle on tarvetta ja joissa on työllistämispotentiaalia.

Ruotsin Samhallin liikevaihto on 900 miljoonaa ja se auttaa vuodessa 700 työtöntä avoimille työmarkkinoille, mutta on ollut myös kovan arvostelun kohteena

Ruotsin Samhall on valtion kokonaan omistama ja sen hallinto kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen ja sen ohjeistus sekä rahoitus  työministeriölle.

Samhall tarjoaa piirissään oleville osatyökykyisille valmennusta, ohjausta ja neuvontaa. He voivat suorittaa harjoittelua Samhalliin sisällä. Samhall myös vuokraa työvoimaansa yksityisille markkinoille samaan tapaan kuin Välittäjä Oy:lla on tarkoitus.

Yhtiön piirissä työskentelee yhteensä noin 25 000 henkilöä vuosittain. Heistä 1 500 on yhtiön vakinaista henkilökuntaa: hallintoihmisiä, ohjaajia ym. Yhtiön liikevaihto on tällä hetkellä noin 900 miljoonaa euroa vuodessa. Valtio tukee sitä 650 miljoonalla eurolla vuodessa.

Kuten Suomen Välittäjä Oy:ssä, kirsikkana kakun päällä ja tuloksellisuuden tärkeimpänä mittarina Samhallissakin on ”ulos työllistyneiden” määrä eli osatyökykyisen työllistyminen ulkopuolisen työnantajan palvelukseen normaaliin työsuhteeseen. Viime vuonna Samhallissa tällaisia ulos työllistyneitä oli 1 137 ihmistä, mutta 389 heistä palasi Samhalliin vuoden sisällä esimerkiksi ulos työllistymisen määräaikaisuuden vuoksi. Todellinen, oikean työpaikan avoimilta työmarkkinoilta Samhallin kautta saaneiden määrä oli 748 ihmistä.

Kun henkilö saa työpaikan Samhallissa, on kyseessä pääsääntöisesti pysyvä työ. Samhall ei sano  irti työntekijöitään, joten jokaista rekrytointia käsitellään käytännössä pysyvänä, pisimmillään jopa kymmeniä vuosia kestävänä ratkaisuna. Suomen Välittäjä Oy tulee olemaan tässä toisenlainen, koska sinne ei suunnitella palkattavan ihmisiä pysyviin työsuhteisiin, vaan enemmän määräaikaisiin työsuhteisiin.

Työ Samhallissa on pääasiassa asiakasyrityksissä tapahtuvaa käsin tehtävää työtä  kuten siivoamista ja pakkaamista. Arvioiden mukaan yhden täysin työkykyisen henkilön työpanosta vastaamaan tarvitaan  3  Samhallin työntekijää.

Ulkopuolisiin yrityksiin tarjottavat työntekijät sijoittuvat siivoukseen, pesulapalveluihin, kiinteistönhoitoon, toimistotyöhön, myyntityöhön, hoivatyöhön, varastotyöntekijöiksi teollisuuteen ja kierrätyskeskuksiin sekä pakkaajiksi. Suuria tilaajia ovat muun maussa IKEA, ICA (päivittäistavarakauppaketju), Max Burgers (pikaruokaketju) ja Willys (halpahalliketju). 

Samhallin nykyiseen toimintaan on kohdistettu kovaa arvostelua. Sen on väitetty kuorivan kermat päältä eli valitsevan sellaisia työllistettäviä, joilla on valmiiksi mahdollisimman hyvä työkyky esimerkiksi fyysisesti rankkaan siivoustyöhön.

Väitteiden mukaan yhtiö on tämän vuoksi työllistänyt paljon esimerkiksi oikeasti työkykyisiä maahanmuuttajanaisia, joiden muodollinen ”osatyökykyisyys” on kielitaidottomuus. Samalla on jätetty työllistämättä nuoria osatyökykyisiä, joilla on oikea vamma tai sairaus, koska heitä on vaikeampi sijoittaa vähänkin vaativampiin vuokratöihin.

Samhallia syytetään siis siitä, että se on omin päin muuttanut kohderyhmänsä toiseksi mitä laki edellyttää. Pystyäkseen myymään vuokratyövoimaansa paremmin entistä vaativampiin vuokratöihin, yhtiö on vähentänyt oikeiden osatyökykyisten työllistämistä ja lisännyt muiden ryhmien työllistämistä.

Ruotsin Liberaalit -puolueen kansanedustajat teettivät vuonna 2018 valtiopäivien tutkimuspalvelulla selvityksen, joka osoitti, että yli 1/2 Samhallin työllistämistä ihmisistä oli syntynyt muualla kuin Ruotsissa. Suurin osa heistä oli maahanmuuttajanaisia, jotka eivät olleet osatyökykyisiä vaan työkykyisiä, mutta joiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille haittasi kielitaidon tai koulutuksen puute.

Liberaalit -puolueen kansanedustajien mielestä Samhallia oli käytetty välineenä integroida maahanmuuttajia yhteiskuntaan ja auttaa heitä työhön, vaikka tämä kuuluu tehdä muilla välineillä ja rahoilla kuin osatyökykyisille tarkoitetuilla. Liberaalikansanedustajien aloittaman keskustelun seurauksena Ruotsin hallitus selkeyttää Samhallin ja työvoimaviranomaisten ohjeistusta siten, että Samhallin piiriin ohjataan vain osatyökykyisiä.

Ruotsin Samhalliin kohdistuvien ”kermankuorinta” -väitteiden vuoksi Suomessa on syytä keskustella, mitä merkitsee, jos Välittäjä Oy alkaa ottaa toimintaansa ja myy aputyövoimana muita kuin selkeästi osatyökykyisiä – esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä ”medikaloisoimalla” heidät osatyökykyisiksi työttömyyden pituuden perusteella.

Riskinä on mielestäni myös, että hallitus alkaa käyttää Välittäjä Oy:tä työttömyystilastojen siivoamiseen: kun pitkäaikaistyöttömiä siirretään vuokratöihin Samhalliin, työttömyysluvut laskevat ja työllisyyslukuihin voidaan saada nousua.

Työhallinnon mielestä 57 %:lla pitkäaikaistyöttömistä ei ole asiaa avoimille työmarkkinoille – kadotettuja sieluja on kymmeniä tuhansia vuosittain

Suomessa on arvoitu olevan 600 000 työikäistä, joilla on pitkäaikaissairaus tai vamma tai työntekoa vaikeuttava haitta. Tällä ei ole kuitenkaan juuri tekemistä osatyökykyisten työllistämisen ja välityömarkkinoiden kanssa. Pitkäaikaissairaus voi olla työikäisellä ja työkykyisellä kansanedustajalla ja ministerilläkin –  vaikkapa elämäntapoihin liittyvä aikuisiän diabetes.

TE-palveluiden asiakkaina työtä hakevina tai erilaisissa toimenpiteissä on 60 000 osatyökykyistä. Heistä 30 000 on tällä hetkellä kokonaan työttöminä.

Osa osatyökykyisistä työnhakijoista on myös pitkäaikaistyöttömiä.

Helmikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 96 100 eli kaikkien pitkäaikaistyöttömien määrä on tätä nykyä 100 000 ihmisen suuruusluokkaa. Todellinen pitkäaikaistyöttömyys on paljon suurempi.

Myös työvoimapalveluissa olevat ovat usein oikeasti pitkäaikaistyöttömiä. Kun. lasketaan yhteen pitkäaikaistyöttömät,  palveluista työttömäksi jääneet, palvelusta palveluun siirtyneet sekä niin sanotut rinnasteiset pitkäaikaistyöttömät (henkilöt, jotka ovat olleet viimeisen 16 kuukauden aikana yhteensä vähintään 12 kuukautta työttöminä), pitkäaikaistyöttömyyden suuruusluokka on 160 000 ihmistä. Tätä suurta joukkoa kutsutaan vaikeasti työllistyviksi ja rakennetyöttömyydeksi.

 

57 %:a yli 2 vuotta työttömänä olleista ei pääse palkkatyöhön

avoimilla markkinoilla koskaan eikä

1/5  edes välityömarkkinoilla.

 

Työ- ja elinkeinoministeriö teki silloisille TE-toimistoille ja TYP:ille kyselyn tammikuussa 2011. Kyselyyn vastasivat vaikeasti työllistyvien työttömien kanssa tekemisissä olevat asiantuntijat. TYP eli työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu on TE-toimiston, kunnan ja Kelan yhteinen toimintamalli, joka palvelee pidempään työttömänä olleita työnhakijoita. Kysely tehtiin 10 vuotta sitten, mutta sen luonne on sikäli perustavan laatuinen, että tiedot ja asiantuntijoiden arviot pitävät varmasti paikkansa yhä.

Tulokset ovat vavahduttavia.

TE-toimistojen ja TYP:ien asiantuntijoita pyydettiin arviomaan prosentteina, mikä on heidän palvelemiensa 500 päivää työttömyysturvaa saaneiden asiakkaiden mahdollisuus työllistyä. Työttömyysturvan lisäpäivillä eli niin sanotussa eläkeputkessa olleet iäkkäimmät työttömät jätettiin arvioinnin ulkopuolelle. Kun ihminen on saanut työttömyysturvaa 500 päivää, se tarkoittaa hänen olleen työttömänä yli 2 vuotta.

Asiantuntijat arvioivat, että heidän auttamistaan pitkäaikaistyöttömistä (yli 500 päivää korvauksella)

  • 38 %:lla on edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille
  • 29 %:lla ei ole edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille
  • 18 %:lla ei ole edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille eikä edes edellytyksiä työskennellä työsuhteessa välityömarkkinoilla
  • 10 %:a on asiakasryhmä, jonka osalta on vaikea arvioida

Työllisyyspalvelujen asiantuntijoiden arvion ja kokemuksen mukaan siis yli 2 vuotta työttömänä olleista vain 38 %:lla on mahdollisuus työllistyä avoimille työmarkkinoille. 57 %:a yli 2 vuotta työttömänä olleista ei kykene palkkatyöhön avoimilla markkinoilla koskaan. Heistä 1/5 ei kykene palkkatyöhön edes välityömarkkinoilla.

Yli 2 vuotta työttöminä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli helmikuussa 38 600. Mikäli näiden ihmisten kanssa läheisessä tekemisessä olevien työvoima- ja sosiaalipalvelujen ammattilaisten edellä kuvattu arvio pitää yhä kutinsa, tästä joukosta noin 24 000 työttömällä ei tule koskaan olemaan asiaa tavallisiin töihin avoimille työmarkkinoille.

Koska työttömyyden kesto on työhallinnon keskeinen kriteeri valita aktivointipalveluihin otettavat, helmikuussa 2021 aktivointitoimenpiteissä olleista noin 40 000 työttömästä on yli 2 vuotta työttömänä olleita vähintään yhtä suuri osuus kuin on laskentahetkellä puhtaasti työttömäksi tilastoiduista. Jos aktivoinnissa olevia yli 2 vuotta työttömänä olleita olisi tämän mukaan esimerkiksi 15 000, heistä liki 2/3 eli 10 000 voi kuulua joukkoon, jolla ei toimenpiteistä huolimatta ole edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille.

On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että meillä on työttömyyden kovan ytimen eli pitkäaikaistyöttömyyden (yli 2 vuotta työttömänä olleet) sisälläkin vielä superkova ydin eli 25 000:n tai useamman työttömän joukko, jolla ei edes omien auttajiensa mielestä tule koskaan olemaan mahdollisuutta työllistyä avoimille työmarkkinoille, vaikka työhallinto tukisi heidän työllistymistään miten paljon tahansa.

Mitkä tekijät voivat selittää, että 57 %:a yli 2 vuotta työttömänä olleista ei tule koskaan työllistymään avoimille työmarkkinoille?

TE-toimistojen ja TYP:ien asiantuntijoille vuonna 2011 tehdyssä kyselyssä heitä pyydettiin arvioimaan lisäksi, mikä aiheuttaa sen, että heidän auttamiensa yli 500 päivää työttömyysetuutta saaneiden pitkäaikaistyöttömien on vaikea työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Liki 100 %:a auttajista oli sitä mieltä, että asiakkaiden haluttomuus muuttaa työn perässä on yksi syy. Tämä on osa työn ja työvoiman kohtaanto-ongelmaa ja on tietysti huolestuttavaa, jos muuttohaluttomuus on pitkäaikaistyöttömillä muitakin suurempaa.

Seuraavaksi eniten auttajat nimesivät syyksi, että ”asiakkailla on muita kuin yleisiin työelämävalmiuksiin, osaamiseen ja ammattitaitoon liittyviä työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä”. Liki kaikki nimesivät tämän vaikuttavaksi tekijäksi. Tämä liittynee siihen, että avoimille työmarkkinoille koskaan pääsemättömissä on paljon niin sanottuja moniongelmaisia (usein mielenterveys- tai päihdeongelmaisia).  Tällä on suora yhteys osatyökykyisten työllisyyteen.

Liki kaikki auttajat nimesivät yhdeksi syyksi, että terveydentilaan vaikuttavat tekijät vaikeuttavat työllistämistä. Tälläkin on suora yhteys osatyökykyisten työllistämiseen. Tosin se voi ilmaista myös, että iso osa koskaan työllistymättömistä ovat oikeasti niin sairaita, että heidät pitäisi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle, mutteivät pääse.

Tähän ryhmään kohdistui Tarja Filatovin osatyökyky-selvityksessään vuonna 2013 antama suositus, että ”valmistellaan yli 5 vuotta työttömän olleille yli 58 -vuotiaille kertaluonteinen eläkeratkaisu”. Sellainen tehtiin: Lex Lindström vuosina 2017 ja 2019. Ratkaisun piirissä oli noin 7 000 ikääntynyttä pitkäaikaistyötöntä.

Mielestäni huolestuttavimpia ovat TE-toimistojen ja TYP:ien auttamisasiantuntijoiden mainitsemat syyt, jotka eivät välttämättä liity osatyökykyisyyteen eivätkä työttömän ominaisuuksiin, joita hän itse voi muuttaa.

2/3 pitkäaikaistyöttömiä ammatikseen auttavista näkee, että heidän asiakkaidensa työllistymistä avoimille markkinoille estää, että näiden työttömyys on kestänyt liian pitkään.

1/2 ammatikseen auttavista näkee, että heidän asiakkaidensa työllistymistä avoimille markkinoille estää, että näitä pidetään liian vanhoina työmarkkinoilla.

Karmea ajatus: myös työhaluisia ja -kykyisiä, jopa koulutettuja ja kokeneita pitkäaikaistyöttömiä hyljeksitään avoimilla työmarkkinoilla vain siksi, että he ovat ”liian vanhoja työmarkkinoille” ja heidän työttömyytensä on pitkä.

Osatyökykyisten ongelmaa ratkotaan nyt.

Milloin Sanna Marinin hallitus alkaa ratkoa yli 50 -vuotiaiden pitkään työttömänä olleiden ongelmia toden teolla?

 

+2
TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu