SDP ei tehnyt hallituksessa mitään työajan lyhentämiseksi, vaikka ajaa sitä kuin käärmettä piippuun kuukautta ennen vaaleja

Olin paikalla, kun silloinen liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) esitti SDP:n 120-vuotisjuhlassa elokuussa 2019, että työviikko voisi tulevaisuudessa kestää neljä päivää ja päivittäinen työaika olla kuusi tuntia. ”Tämä voisi olla se seuraava askel meille työelämässä”, hän sanoi.  Silloisena puolueen varapuheenjohtajana Marin piti työajan lyhentämistä yhtenä konkreettisista asioista, joiden hän toivoo olevan todellisuutta mahdollisimman pian ja päätyvän SDP:n agendalle.

Varapuheenjohtaja puolusti avaustaan vähän myöhemmin Aamulehdessä vihjaten, että lyhyempää työaikaa vastustetaan pääasiassa ideologisista syistä: ”Täystuhon ennustajista huolimatta työajan lyhentämiseen kannattaa suhtautua avoimin mielin”.

Pari vuotta aiemmin pidetty SDP:n viimeisin puoluekokous oli päättänyt kahdesta puolueosastojen aloitteesta, joissa esitettiin, että ” SDP:n ollessa hallituksessa tulevaisuudessa  se  ryhtyy  aktiivisesti  valmistelemaan  kokeilua  kuuden  tunnin  työpäivästä  yhdessä  työmarkkinajärjestöjen kanssa”.

Samoin esitettiin, että ”SDP ottaa pitkän linjan tavoitteeksi siirtymisen 6 h työpäivään ansiotasoa laskematta. Lisäksi puoluekokouskaudella käynnistetään selvitystyö siirtymisestä lyhyempään työaikaan sekä selvitetään  6  h  työpäivään  perustuvaa  kokeilun mahdollisuutta”.

Nuo konkreettiset esitykset työajan lyhentämiseksi tyrmättiin Antti Rinteen, Antti Lindtmanin ja Sanna Marinin johtamissa puoluehallituksessa ja puoluekokouksessa vuonna 2017.

Puoluehallitus ei uskonut työajan lyhentämisen vähentävän työttömyyttä, vaan väitti työajan lyhentämisen päinvastoin lisäävän työttömyyttä. Puoluehallituksen perustelut kuulostivat aivan työnantajien ja poliittisen oikeiston argumentaatiolta:

”Ajatus työttömyyden vähentämisestä työaikaa lyhentämällä ei ole uusi. Perustelu on mielenkiintoinen ja herättää monia kysymyksiä. Kun työaikaa lyhennetään ja ansiot pysyvät ennallaan, työvoimakustannukset nousevat, ja työvoiman kysyntä vähenee. Työtunteja ei vapaudu muiden tehtäväksi. Työttömyys saattaisi jopa nousta.”

Puoluehallitus pelotteli Ranskan laajan työajan lyhentämislain kustannuksilla:

”Ranskan valtiontaloudelle uudistus on tullut kalliiksi.  Yleisimpien arvioiden mukaan uudistus  maksaa 15 -20  miljardia  euroa  vuosittain.  Suomen kokoon suhteutettuna tämä vastaa noin kahden miljardin euron kustannusta”.

SDP:n puoluehallitus ei uskonut, että päivittäistä työaikaa voidaan lyhentää 6 tuntiin lainsäädännöllä: ”Työaikaan puuttuminen ylhäältä synnyttää vain omituisia tapoja kiertää säädöksiä, mikä yleensä tapahtuu työntekijöiden haitaksi”.

Lopulta SDP:n puoluekokous päätti seuraavasti: ”Puoluekokous muistuttaa, että työajan lyhentäminen  on  jo  nykylain  puitteissa mahdollista. Lisäksi puoluekokous katsoo, että työn muutos edellyttää työaikalainsäädännön uudistamista, mutta ei kannata kaikille suunnattua lakisääteistä työajan lyhentämistä.”

SDP:n puoluekokouksen 5 vuoden takainen kannanotto työajan yleiseen lyhentämiseen on täysin identtinen sen kanssa, miten EK:n johtaja Ilkka Oksala (kok) tyrmäsi eilen Twitterissä nyt nousseet uudet esitykset työajan lyhentämiseksi: ”Työpaikoilla voidaan hyvin sopia työnantajan ja työntekijän kesken siirtymisestä lyhennettyyn työviikkoon tai osa-päivätyöhön. Lyhennetty työaika pienentää tietenkin palkkaa, jollei siitäkin toisin sovita. Mitään keskusjohtoista hanketta tähän ei tarvita.”

Kolmen vuoden sisällä SDP ehti sekä tyrmätä että kannattaa

Edetään vuoteen 2020, jolloin pidettiin seuraava SDP:n puoluekokous ja Marin oli noussut pääministeriksi ja hänen nousunsa myös puheenjohtajaksi oli selkeää.

Olin tyytymätön siihen, että puolueeni SDP ensin oli tyrmännyt aloitteet työajan lyhentämiseksi vuonna 2017 ja vieläpä Marin itse oli tyrmäämässä, mutta hän oli sitten kuitenkin lausunut kauniita sinisiä ajatuksia työajan lyhentämisestä vuonna 2019.

Halusin, että SDP ottaa konkreettisen ja sitovan kannan, että se kannattaa työajan lyhentämistä ja ryhtyy hallituksessa ajamaan asiaa.

En halunnut, että puolueeni jatkaisi soutamista ja huopaamista työajan lyhentämisen kanssa.

Tein vuoden 2020 puoluekokoukseen aloitteen, jonka otsikoin ”SDP toteuttaa hallituksessa laajan kokeilun 6 tunnin työpäivästä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa”. Esitin aloitteessani seuraavaa:

”Esitän, että SDP toteuttaa hallituksessa laajan kokeilun 6 tunnin työpäivästä yhdessä  työmarkkinajärjestöjen kanssa vielä vaalikauden 2019 – 2023 aikana. Samalla SDP ilmoittaa ottavansa pitkän linjan tavoitteekseen siirtymisen 6 tunnin työpäivään ansiotasoa laskematta. Puoluekokouskaudella 2020 – 2023 käynnistetään SDP:n oma selvitys siirtymisestä lyhyempään työaikaan Suomessa.”

Vuoden 2020 puoluekokouksessa SDP:n puoluehallitus ensimmäistä kertaa esitti, että aloite työajan lyhentämiseksi hyväksytään. Vaikea varmaan olisi ollut jättää esittämättä, koska tuleva uusi puolueen puheenjohtaja oli esittänyt samaa asiaa edellisvuonna.

Myös puoluekokous yhtyi aloitteeni tavoitteeseen työajan lyhentämisestä.

SDP:n puoluekokousten perinteiseen tapaan tämäkin suuria yhteiskunnallisia muutoksia vaativa aloite kuitenkin vesitettiin siten, että puolue asetti asian tavoitteeksi, mutta kiersi sitoutumisen konkreettisiin aikatauluun ja toimiin. Ei siis sitouduttu laajaan 6 tunnin työpäivän kokeiluun Marinin hallituksen aikana.

Aloitettani puoluekokouksessa käsitelleen puoluekokouksen työllisyysvaliokunnan puheenjohtaja Mikkel Näkkälänjärvi vahvisti Ilta-Sanomille, että aloite vesitettiin, koskei haluttu sitoutua mihinkään konkreettiseen nykyhallituksen kaudella:

”Kokeilusta valiokunnan kannassa ei sanota mitään. Sanotaan, että puoluekokous yhtyy tavoitteeseen työajan lyhentämisestä, Jos kokeilua olisi asetuttu kannattamaan, silloin kannanotossa olisi lukenut, että puoluekokous yhtyy tavoitteeseen työajan lyhentämisestä ja kokeilusta kuuden tunnin työpäivästä. Kun kannanottoa lukee, ei siinä esitetä kuuden tunnin työpäivän kokeilua”.

Onneksi uusi puheenjohtaja Marin halusi kuitenkin korostaa puoluekokouksen päättäneessä linjapuheessaan, että hänen linjansa on konkreettiset toimet työajan lyhentämiseksi:

”Tulevalla puoluekokouskaudella meidän on luotava selkeä visio ja konkreettiset askelmerkit siitä, millä tavoin Suomi voisi edetä kohti lyhyempää työaikaa ja suomalaiset työntekijät kohti parempaa työelämää. Tähän työhön kutsun palkansaajaliikkeen mukaan”.

Hän perusteli:

”Kun Suomessa siirryttiin aikoinaan sosialidemokraattien tavoitteen mukaisesti kahdeksan tunnin työpäivään ja viiden päivän työviikkoon, ei tämän seurauksena palkat romahtaneet vaan ovat vuosikymmenten saatossa parantuneet. On myös eri kokeiluissa kertynyttä näyttöä siitä, että itsessään työajan lyhentäminen voi parantaa tuottavuutta. Kun lyhyempää työaikaa on kokeiltu joissakin yrityksissä, on tuottavuus noussut niin, että esimerkiksi kuuden tunnin työstä on voitu maksaa ongelmitta seitsemän tai kahdeksan tunnin työtä vastaavaa palkkaa.”

Marin on luvannut, että SDP esittää syksyyn mennessä vision ja askelmerkit työajan lyhentämiseksi

SDP:n puoluekokouksesta on kulunut nyt 2,5 vuotta. Seuraava puoluekokous on elokuussa 2023 Jyväskylässä puolen vuoden päästä.

Mitä SDP lupasi elokuussa 2020?

Puoluekokous linjasi, että SDP tavoittelee työajan lyhentämistä. Sen sijaan puoluekokous ei kannattanut aloitteeni konkreettista osaa:

”SDP toteuttaa hallituksessa laajan kokeilun 6 tunnin työpäivästä yhdessä  työmarkkinajärjestöjen kanssa vielä vaalikauden 2019 – 2023 aikana. Samalla SDP ilmoittaa ottavansa pitkän linjan tavoitteekseen siirtymisen 6 tunnin työpäivään ansiotasoa laskematta.”

Aloitteessani oli myös esitys, että ”puoluekokouskaudella 2020 – 2023 käynnistetään SDP:n oma selvitys siirtymisestä lyhyempään työaikaan Suomessa”.

Tämän jälkimmäisen esitykseni puolue on toteuttanut osittain, tosin varsin vaatimattomasti.  Puolueen ajatuspaja Sorsa-säätiö tilasi Pekka Peltolalta katsauksen työajan historialliseen kehitykseen, työajan tutkimuksen haasteisiin ja tulevaisuuden kehitystrendeihin. Peltolan muistio ”Työajan lyhentämisen pitkä perinne- ja tulevaisuus” julkaistiin toissa kesänä.  Samana kesänä säätiö julkaisi Peltolan muistion ”Lyhyemmän työajan kokeilut Suomessa 1996 – 1999”.

Peltola on entinen pitkäaikainen työministeriön virkamies, joka toimi ministeriön työaikakokeilujen johtajana vuosina 1996 – 1999. Peltola esitti muistiossaan, että ”Suomessa tulisi jälleen ottaa aktiivinen ote työajan lyhentämiseen. Esimerkiksi ammattiliittojen tulisi ottaa se tavoitteekseen työmarkkinaneuvotteluita käydessään.”

SDP ei ole toteuttanut puheenjohtaja Marinin puoluekokouksen linjapuheessaan tekemää lupausta, että ”SDP:n on tulevalla puoluekokouskaudella (2020 – 2023) luotava selkeä visio ja konkreettiset askelmerkit siitä, millä tavoin Suomi voisi edetä kohti lyhyempää työaikaa ja suomalaiset työntekijät kohti parempaa työelämää”.

Jos Marin pitää kiinni lupauksestaan, että SDP:llä on elokuuhun mennessä selkeä visio ja konkreettiset askelmerkit lyhempään työaikaan etenemiseksi Suomessa, hänelle ja puolueelle tulee todella kiire.

Mäkynen ja Haatainen heräsivät ruususen unestaan

Käytännössä SDP ei ole tällä puoluekokouskaudella eikä tällä hallituskaudella pannut tikkua ristiin työajan lyhentämiseksi. Konkretia on huutanut poissaoloaan puolueen toimissa. On nukuttu ruususen unta.

Onneksi sentään puolueen varapuheenjohtaja ja talouspoliittinen puhemies Matias Mäkynen heräsi uniltaan tiistaina. Hän innostui Helsingin Sanomien uutisoimasta brittiläisestä nelipäiväisen työviikon kokeilusta ja kirjoitti tiedotteessaan: ”Britanniassa päättyneen laajan kokeilun tulokset ovat sen tasoisia, että Suomessakin tulisi viimein lopettaa aiheesta SDP:lle naljailu ja nähdä nelipäiväinen työviikko realistisena ja toivottavana lähitulevaisuuden kehityssuuntana.”

Mäkynen esitti, että ”ensi vaalikaudella tulisi järjestää vastaava laaja kokeilu myös Suomessa”.

SDP:n varapuheenjohtaja esittää nyt, että ensi vaalikaudella Suomessa toteutettaisiin laaja kokeilu työajan lyhentämisestä kuten minä olin esittänyt puoluekokousaloitteessani toteutettavaksi jo tällä vaalikaudella. Ja minkä esitykseni puoluekokous siis hylkäsi 2,5 vuotta sitten.

Eilen heräsi myös sosialidemokraattinen työministeri Tuula Haatainen ruususen unestaan ja havahtui, että ehkä hänenkin olisi ministerinvaltaa käyttäessään täytynyt tehdä jotain puolueen työaikatavoitteiden eteen. Sosialidemokraattiseen tapaan hän ilmoitti, että asiasta tehdään selvitys. Onhan ministerillä vielä runsas kuukausi aikaa toimia.

Ministeri ilmoitti Twitterissä: ”Olen tänään pyytänyt TEMin virkakunnalta arviointia työajan lyhentämiskokeilujen toteuttamisvaihtoehdoiksi seuraavalla vaalikaudella. ”

Niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.