SDP:n Kukkonen avasi Rinteen hallituksen avustajien urakarusellin

Paavali Kukkonen (ylhäällä vasemmalla) juonii Antti Rinteen kanssa Jutta Urpilaisen syrjäyttämistä illalla 2.12. 2013 salaisessa kokouksessa ammattiliiton huvilalla Vierumäellä. (Kuva: Aslak Haarahiltunen / Antti Rinne - koko tarina, 2019)

SDP:n ministeriryhmän erityisavustaja Paavali Kukkonen (38) avasi viime viikolla Antti Rinteen hallituksen erityisavustajien urakarusellin eli irrottautumisen uusiin töihin, joihin avustajat pääsevät ministerin avustajana saamansa kokemuksen ja statuksen avulla. Hän ilmoitti siirtyvänsä Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikan johtavaksi asiantuntijaksi.

Asiasta uutisoivat Helsingin Sanomat keskiviikkona ja Ilta-Sanomat sunnuntaina.

Kukkosesta tulee samalla tiettävästi kaikkien aikojen ensimmäinen ministerin erityisavustaja, jonka kohdalla testataan erityisavustajan saamaa enimmillään 1/2 vuoden ”karenssia” ennen siirtymistä muuhun työhön.

Virkamiesten ja erityisavustajien karenssi toiseen työhön siirtymisessä tuli lainsäädäntöön vasta Sipilän hallituksen aikana. Koska karenssisopimus tehdään erityisavustajan tehtävän alkaessa, sitä ei ehditty soveltaa vielä edellisen hallituksen avustajiin. Kukkonen ja muut Rinteen hallituksen avustajat sen sijaan ovat allekirjoittaneet tällaisen sopimuksen.

Karenssi tarkoittaa, että karenssisopimus tehdään sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on ”virassaan, tehtävässään tai asemassaan pääsy sellaiseen salassa pidettävään tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamaan tietoon, jota voidaan olennaisella tavalla käyttää uudessa palvelussuhteessa tai toiminnassa omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi. Karenssisopimus on edellä mainituissa tilanteissa nimittämisen tai uuteen tehtävään siirtymisen edellytys”.

Kukkosen kohdalla lienee tulkittu nyt, että elinkeinoelämän ja työnantajien ykkösjärjestön EK:n politrukiksi siirtyminen on siirtymistä tehtävään, jossa hän voi olennaisella tavalla käyttää toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi erityisavustajana saamaansa tietoa.

Erityisavustajalle maksetaan täysi palkka karenssiajalta, mutta hän on vapaa käyttämään ajan miten haluaa.

Käytännössä esimerkiksi Kukkosen kohdalla tämä tarkoittaa, että hän huilailee 4 kuukautta ja valtio maksaa hänelle huilimisesta 24 000 euroa. Mitään uutta työtähän hän ei karenssin aikana saa tehdä.

Kukkosen ennakkotapaus osoittanee, ettei tällaisella muutaman kuukauden karenssilla ole juuri merkitystä.

Hänellä ja muillakin avustajilla on varmasti ollut ja tulee olemaan kosolti aikaa tallentaa haluamiaan ”salaisia” tietoja tms., jos sellaisia nyt jollakin heistä sattuu olemaan. Onhan täysin avustajasta itsestään kiinni, milloin hän ilmoittaa valtioneuvostolle siirtymisestään uusiin tehtäviin.

2,5 miljoonan kustannukset karenssihuileista tulossa

Rinteen hallitus paisutti valtiosihteerien ja avustajien määrän liki 80 valtiosihteeriin ja erityisavustajaan. Heidän palkkamenosta ovat yli 500 000 euroa kuukaudessa.

Jos kaikki joutuvat ennen pitkää olemaan vaikkapa keskimäärin 5 kuukautta karenssissa ennen toisiin töihin siirtymistä jossain vaiheessa, valtio tulee maksamaan näitä huilimisrahoja noin 2,5 miljoonaa euroa. Kallista ja osin varmaan turhaa lystiä, mutta ehkä oikeusvaltioperiaate ja korruption estäminen vaativat sen.

Yleensä erityisavustajat siirtyvät toisiin töihin hallituksen toimikauden loppupuolella, mutta paljon on tapahtunut siirtymisiä myös kauden mittaan, kun avustajille on tullut herkullisia työtarjouksia.

Kukkosen loikkaaminen työnantajapomoksi lienee kuitenkin yksi nopeimmista siirtymisistä. Hän ehti toimia omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd) erityisavustajana vain 1/2 vuotta.

Janika Takatalo laati vuonna 2018 Turun yliopistossa pro gradu -tutkielman, jossa hän selvitti Kataisen, Stubbin ja Sipilän hallitusten valtiosihteereiden ja erityisavustajien ”profiileja”. Hän tutki, mitä he olivat tehneet ennen avustajaksi nousuaan, mitä he tekivät sen aikana ja mihin he menivät sen jälkeen.

Myös Paavali Kukkonen sattui olemaan yksi tutkittavista, sillä hän oli erityisavustajana jo Stubbin hallituksessa.

Kun Kukkosen avustajapesti kesti tällä kertaa 1/2 vuotta, Takalon tutkimuksen mukaan erityisavustajat olleet hommassaan keskimäärin 2 vuotta viime hallituksissa.

Kukkosen nopeaa tarttumista houkuttelevaan pomopestiin työnantajajärjestössä voi selittää osittain hänen koulutustaustansa.

Takatalon mukaan 89 %:a viime hallitusten erityisavustajista oli suorittanut korkeakoulututkinnon. Vain 12 %:a oli ponnistanut valtioneuvoston leipiin pelkän toisen asteen tutkinnon turvin. Kukkonen kuuluu heihin, sillä hänen perustutkintonsa on ylioppilas lukiosta eli toisen asteen oppilaitoksesta.

Suomessa valtion ja kuntien virkoihin vaaditaan yhä korkeakoulututkinto, joten edes jäsenkirjalla ja poliittilla ansioilla ei ole niihin asiaa, jollei ole suorittanut tutkintoa. Erityisavustajien enemmistöllä on yleensä mahdollisuus edetä niin yritysten tai järjestöjen töihin kuin virkamieheksi.

Pelkän toisen asteen tutkinnon suorittaneella erityisavustajalla avustajapestin jälkeinen työpaikkatarjotin on niukempi ja liike-elämän tai järjestöjen työtarjouksiin tartutaan herkästi, koska niissä ei välttämättä kaivata tutkintoja.

Lobbareiden pyöröovi vai ei

Takatalon tutkimuksen tuloksissa 38 %:a tuli erityisavustajaksi puolue-organisaatioista, järjestöistä 20 %:a, julkishallinnosta 18 %:a ja yrityksistä 9,5 %:a.

EK:hón siirtyvän Kukkosenkin tausta on noissa 2:ssa suurimmassa ryhmässä. Hän on pyörinyt 20 vuotta lähinnä SDP:n, sen puoluelehden ja työmarkkinajärjestöjen kehää.

Minne avustajat yleensä menevät valtioneuvostohommansa jälkeen?

Takatalon tutkimuksen mukaan yleisin sektori erityisavustajatehtävän jälkeen oli puolueorganisaatio, sitten julkinen sektori, yritykset, järjestöt ja pienimpänä ryhmänä lobbaus/vaikuttajaviestintä.

Takalo viittaa tutkimuksessaan Anders Blomin väitöskirjassaan lanseeraamaan pyöröovi-ilmiöön.

Blom kuvaa etujärjestöjen, eduskunnan ja valtioneuvoston yhteistyötä politiikan pyöröoveksi. Siinä ministerit, erityisavustajat, kansanedustajat ja  virkamiehet vaihtavat sujuvasti roolia ja hyppäävät liike-elämän palvelukseen. Johtopäätöksenä väitöstutkimuksessa esitetään, että taloudellinen eliitti on ottanut sisäpiiritiedon avulla vallan poliittisessa päätöksenteossa itselleen.

Media on kuvannut pyöröovi-ilmiötä siten, että poliitikot ja lobbarit tuntevat toisensa, koska lobbarit ovat usein entisiä politiikan sisäpiiriläisiä. Viestintätoimistoissa työskentelee paljon entisiä ministerien erityisavustajia.

Takatalon tutkimuksessa ei löytynyt vielä merkittävää pyöräovi-ilmiötä, mutta syynä oli osin, että tutkimusta tehtäessä 1/3 kohderyhmästä oli yhä erityisvustajan tehtävässä.

Toista kertoivat muun muassa viime kevään ja kesän hallitusneuvottelut, joissa hääräsi ennätysmäinen joukko ihmisiä, joiden palkka tuli lobbarifirmalta tai etujärjestöltä.

 

Ministeri Sirpa Paateron erityisavustajasta EK:n johtavaksi asiantuntijaksi loikkaava Paavali Kukkonen sanoo olevansa ”ihminen, joka vaan hymyilee, vaikka asiat olisivat kaatumassa päälle”. (Kuva: Sitra)

Kuka Kukkonen?

Kuka sitten on nyt esiin noussut Paavali Kukkonen?

Hän on kohta nelikymppinen papin poika Savosta, joka muutti töihin Helsinkiin ja on sen jälkeen ollut hommissa SDP:n puoluetoimistossa, eduskunta-avustajana, Demokraatti -lehdessä, Ammattiliitto Prossa, ministerin erityisavustajana, Sitran asiantuntijana sekä nyt taas ministerin erityisavustajana ja kohta EK:n johtavana asiantuntijana.

Vuonna 1981 syntynyt Kukkonen on koulutukseltaan valtiotieteiden ja filosofian ylioppilas.

Kukkonen on kuvannut itseään ”poliittiseksi häärääjäksi”, joka ei ole ”hirveästi kokenut epävarmuuksia tai vastoinkäymisiä”. ”Minulle sanotaan usein, että vaikka hommat olisivat kaatumassa päälle, niin Paavali vaan hymyilee. Ja niin taidan tehdäkin, hymyilen paljon”.

Poliittiselta linjaltaan hän on muun muassa Savon Sanomiin kirjoittamissaan kolumneissa hieman ironisesti sanonut olevansa ”tyypillinen punavihreä suvakki Helsingin Puu-Käpylästä”.

Rinteen tupakkapaikkarinkiläinen

Kukkonen on erittäin vahvasti nykyisen pääministerin ja SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen lähimpiä miehiä ja suosikkeja.

Hän kuului Rinteen ehdottomaan sisäpiiriin ja tupakkapaikkarinkiin jo, kun tämä oli Ammattiliitto Pron puheenjohtaja ja Kukkonen Pron politrukki.

Antti Rinteen kampanjassa SDP:n puheenjohtajaksi Kukkonen oli salakokousten vakiojäsen ja teki keväällä 2014 Rinteen kampanjaa käytännössä päätyönään Prossa liiton toisen toimitsijan Juha Kähärän kanssa.  Kukkosen tiivis suhde Rinteeseen tulee selkeästi ilmi äskettäin ilmestyneessä elämäkerrassa ”Antti Rinne – koko tarina”.

Kun Rinne nousi valtiovarainministeriksi, hän vei Kukkosen mukanaan ministeriöön mediasuhteista vastaavaksi erityisavustajakseen.

Kukkosta voi kuvata puolueen soturiksi, sillä hänen palkkansa on liki koko työuran tullut joko SDP:ltä tai sosialidemokraattien johtamalta ammattiliitolta.

Poikkeus oli muutaman vuoden pesti Sitrassa, jossa sielläkin hän tosin hoiti yhteiskuntasuhteita SDP:hen ja muihin puolueisiin sekä ay-liikkeeseen. Nyt hän siis palaa takaisin vanhoihin kuvioihin siirtymällä hoitamaan työmarkkinoiden suhteita politiikkaan – tällä kertaa työnantajien leirissä.

Yhteiskuntasuhdehai ja lobbari

Kukkosen tähän astiset työtehtävät ovat liittyneet pääsääntöisesti yhteiskuntasuhteisiin ja lobbaamiseen. Suomen Kuvalehti ja Ylen MOT -ohjelma nostivat toissa vuonna hänet hieman yllättäen etujärjestöjen kärkilobbariksi eduskunnassa. ”Koko lobbarilistan ykkönen” Kukkonen oli vieraillut eduskunnassa 31 kertaa vuoden aikana. ”Suurelle yleisölle tuntematon mies” oli kuitenkin käynyt eduskunnassa oman kertomuksensa mukaan usein SDP:n talouspoliittisen työryhmän jäsenenä.

Kukkonen on profiloitunut sosialidemokraateissa paitsi ammattiliittojen puhetorvena ja työmarkkinoiden asiantuntijana myös valtion omistajapolitiikan asiantuntijana. Niinpä hän toimi omistajaohjausministeri Paateron valtion omistajapolitiikasta vastaavana erityisavustajana jo Stubbin hallituksessa ja nyt uudelleen Rinteen hallituksessa.

Tämän tausta oli, että Kukkonen oli SDP:n omistajapoliittisen työryhmän sihteeri ja pitkälti kirjoitti 3 vuotta sitten julkistetun SDP:n ”Sinivalkoisen omistamisen ohjelma – Kaikki ei ole kaupan”.  Ohjelmassa muun muassa tuomittiin valtion osakeomistusten myynti niin sanotuksi syömävelaksi: ”Valtion pörssiyhtiöomistusten pääoma, ja niiden kyky tuottaa valtiolle osinkotuloja, on turvattava. Tuottavista omistuksista luopuminen budjettivarojen saamiseksi tai erityisesti valtion velanoton välttämiseksi on huonoa valtiontalouden hoitamista.”

Kukkosen alkuperäinen maine valtionyhtiöiden ja omistajapolitiikan asiantuntijana SDP:n sisällä tullee  siitä, että noin 10 vuotta sitten hän otti pro gradunsa aiheeksi Suomen valtionyhtiöiden historian. Mitään gradua siitä ei tosin syntynyt koskaan.

Voi hyvinkin olla, että Kukkosen siirtymisen pontimena on nyt paitsi liike-elämän vetovoima myös avustajan tehtävien työntövoima.

Omistajaohjausministerin erityisavustajana hän on joutunut alinomaa selvittelemään ikäviä sotkuja. Lisäksi ammattiliittourallaan hän Rinteen tavoin profiloitui aktiivisen omistajapolitiikan eli valtion ahkeran yhtiöiden asioihin puuttumisen vaatijana ja kuten edellä mainittiin, valtion omistusten myyntiin kriittisesti suhtautuvana.

Näitä linjauksia on ilmeisen vaikea noudattaa käytännön työssä omistajapolitiikan vaikuttajana.

Rinteen hallituksessa Kukkonen on vastannut myös Paateron erityisavustajana julkisen hallinnon ICT:stä eli valtion tietoteknisten järjestelmien uudistamisesta. Hänen luotsaamaansa jättihankkeeseen käytetään 43 miljoonaa euroa vuosina 2020 – 2022. Urakka on vasta alkutekijöissään nyt, kun Kukkonen jättää sen.

ICT -asiantuntijana Kukkonen lienee profiloitunut SDP:ssä siksi, että hän on luennoinut vasemmistopuolueiden ja ammattiliittojen tilaisuuksissa Sitran taannoisesta tekoälypamfletista ja lennätti ay- johtajat Facebookin pääkonttoriin Kaliforniaan Sitran seminaariin pari vuotta sitten.

Kukkonen on ollut ahkera SDP:n politiikan kommentoija. Kun puolueen eduskuntavaalitulos oli sen historian huonoin vuonna 2015, hän arvioi: ”Kun tarjottu linja ei saa tuekseen ihmisten kannatusta, syyt ovat aina jossain muualla kuin oman politiikan sisällössä: väärissä kärkiteemoissa, epäonnistuneessa viestinnässä, rapautuvassa järjestötoiminnassa, kampittavassa kaverissa tai mediassa. Entä jos syy onkin se kaikkein ilmeisin: tuotteessa on parantamisen varaa.”

Varsinaiseksi poliitikoksi Kukkonen ei ole pyrkinyt kuin vuonna 2007, jolloin hän yritti eduskuntaan isänsä, pappi ja SDP:n ex-kansanedustaja Jorma Kukkosen työn jatkajaksi. Vajaat 600 ääntä eivät riittäneet läpimenoon.

 

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu