SDP:n kuolemankierre oikeni Helsingissä ja Turussa

Kuvio: Timo Kärkkäinen Lähde: Tilastokeskus

Ajatuspaja Magman tutkija Mikko Majander nosti eilen Ilta-Sanomien haastattelussa esiin ilmiön, joka on jäänyt varjoon vaalianalyyseissa. SDP:n ajatushautomon Kalevi Sorsa -säätiön entisenä johtajana hän on perehtynyt hyvin puolueen lähihistoriaan ja huomautti, että sunnuntain kuntavaaleissa SDP sai pysäytettyä pitkän alamäkensä keskuskaupungeissa, vaikka valtakunnallisesti tulos oli puolueen historian huonoin kuntavaaleissa. Majanderia täytyy korjata siinä, että Tampereella puolueella on ollut nousutrendi viimeiset 13 vuotta – tosin varsin lievä. Sen sijaan muista 5 suurimmasta kaupungista SDP:n kannatus on laskenut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Turussa vuoden 2004 jälkeen varsin rivakasti kuten alla olevasta kuvasta ilmenee.

Vuoden 2004 vaalit olivat sosialidemokraateille viimeisin voiton päivä valtakunnallisesti. Puolue sai silloin 24,1 %:a äänistä. Toki esimerkiksi vuonna 1992 SDP:n kuntavaalikannatus oli peräti 27 %:a. SDP:n suuri notkahdus suurkaupungeissa tapahtui vuoden 2008 kuntavaaleissa. Sen jälkeen kannatuksen lasku on ollut loivempaa.

Huonoista gallup-luvuista syytetty ja selkään puukotettu Eero Heinäluoma heitti demaripuheenjohtajan hanskat tiskiin kesällä 2008. Hänen seuraajakseen valittiin suuressa hurmoksessa SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja Jutta Urpilainen, mutta jo syksyn 2008 kuntavaaleissa hänen johdollaan puolueen kannatus laski alimmalle tasolle vuosikymmeniin.

Tampereen sosialidemokraatit siis ovat kulkeneet jossain määrin vastavirtaan Etelä-Suomen muiden suurkaupunkien sosialidemokraatteihin nähden. Lisäksi Tampereella puolueen kannatus on sinnikkäästi pysytellyt 25 %:n paikkeilla. Siellä ei olla nähty minkäänlaista romahdusta.

Sosialidemokraattien valta etelän suurissa kaupungeissa on ollut vahvimmillaan Vantaalla. Demareiden kannatus kaupungissa on kuitenkin laskenut vääjäämättömästi vuodesta 2004 lähtien. Puolue saa siellä nyt 7,5 %:a pienemmän ääniosuuden kuin 17 vuotta sitten. Historian siipien havinaa on siinä, että vantaalaiset demarit menettivät näissä vaaleissa etelän suurkaupunkien demareiden valtikan tamperelaisille demareille.

Espoon demareiden kannatus on laskenut pikkuhiljaa sen jälkeen, kun se ensin oli notkahtanut kunnolla vuoden 2008 vaaleissa. Espoo on perinteisesti ollut vähiten sosialidemokraattinen etelän suurkaupungeista, mutta viimeisimmissä kuntavaaleissa helsinkiläisdemarit ovat pudonneet pahnan pohjimmaisiksi espoolaisdemareiden seuraksi. SDP:n kannatus Espoossa on nyt 5,5 % -yksikköä alhaisempi kuin vuonna 2004.

 

Kuva: Timo Kärkkäinen  Lähde: Tilastokeskus

Helsingin sosialidemokraattien eli ”Stadin Demareiden” tilanne on ollut suorastaan surkea viimeiset 17 vuotta. Puolueen kannatus on ollut vankassa laskussa vaaleista toiseen. Helsingin sosialidemokraattisen piirin järjestöllinen tila on ollut sekava jo toista vuosikymmentä eikä piiri ole kyennyt uudistumaan siten, että uudistuminen näkyisi toiminnan vireytymisenä ja kannatuksen kasvuna.

Helsingissä on suuria ja perinteikkäitä puolueosastoja, joiden toiminta on joko hiipunutta tai kuollutta. Yksi hiipuneista muinaisista mahtiosastoista on Kallion Sosialidemokraatit. Sosialidemokratia on symbolisesti jäänyt hipstereiden ja vihreiden jalkoihin työväenkaupunginosien lippulaivassa Kalliossa.

Sosialidemokraattien kannatus Etelä-Suomen suurkaupungeissa on pudonnut kovimmin juuri Helsingissä. Puolueen ääniosuus näissä kuntavaaleissa oli 9 %:a pienempi kuin vuoden 2004 kuntavaaleissa. Voidaan puhua vuosien myötä kehittyneestä romahduksesta.

Paikallisen gallup-kannatuksen surkuttelu ja järjestöllisen nuutuneisuuden voivottelu on ollut vakioaihe Stadin Demareiden syyskokouksissa, joissa käsitellään toimintasuunnitelma ja tehdään luottamushenkilövalinnat. Useampikin kellokas on lähtenyt haastamaan piirin ”vanhoja” johtajia pyrkimällä puheenjohtajaksi luvaten saattaa sosialidemokratian uuteen nousuun pääkaupungissa.

Kovasti piirin johtoon ja eduskuntaan pyrkinyt Hannu Jouhki julisti demaripiirin puheenjohtajaksi kampanjoidessaan, että ”Stadin Demareille on annettu tsunamivaroitus”. Hänen kampanjastaan on kohta 15 vuotta ja demareiden ääniosuus on vain laskenut Helsingissä  –  monen tsunamin jäljiltä. Jouhkikin siirtyi liike-elämään, kun vallan kammarien ovet eivät heti auenneet ja työskentelee nykyään SAK:n yhteiskunvaikuttamisen johtajana. Hänen jälkeensä muun muassa nuoren polven demari Matti Niemi pyrki piirin johtoon uudistumista ja kannatuksen kasvua lupaillen –  tulematta valituksi. Hän on nykyään Sanna Marinin erityisavustaja.

Helsingin sosialidemokraattisen piirin johto ei toki ole ollut toimettomana. On käynnistetty  kehittämishankkeita, mutta tuloksia ei ole järin saatu. Helsingin sosialidemokraatteja on vaivannut jonkinlainen paha karma ja tämä on ollut yleinen tuntemus puolueen aktiivien keskuudessa. Mitkään yritykset eivät ole tuntuneet onnistuvan.

Kuvio: Timo Kärkkäinen Lähde: Tilastokeskus

Kun vertaa SDP:n kannatusta Helsingissä kilpailijapuolueiden kannatukseen huomaa heti, että demareiden ja vihreiden kannatuskehitykset ovat olleet toistensa tarkkoja peilikuvia viimeiset 20 vuotta. Tästä voisi päätellä, että vihreiden nousu pääkaupungissa on ollut surmanloukku sosialidemokraateille.

Vasemmistoliitto on kasvanut tasaisesti vuodesta 2008 lähtien ja senkin trendistä voi lukea, että ”vassareiden” menestys on ollut yksi kivipaino Hakaniemenrantaan upotettujen Helsingin demareiden nilkassa. Vasemmistoliiton nousu näyttää alkaneen tarkalleen aikoina, kun helsinkiläinen Paavo Arhinmäki nousi eturivin julkisuuteen puolueen puheenjohtajuuden kautta. Vasemmistoliiton onnistunut kasvojen pesu saattaakin selittää heidän menestystään pääkaupungissa. Näissä vaaleissa Vasemmistoliitto kasvatti kannatustaan ensimmäistä kertaa yhtä matkaa SDP:n kanssa Helsingissä.

Lisäksi kannatusgraafista on luettavissa, että perussuomalaisten nousu näyttää rokottaneen demareiden kannatusta Helsingissä vuosina 2004 – 2012.

Näissä vaaleissa Stadin Demareiden tappioputki siis meni poikki. En osaa sanoa, minkä ansiosta. Ensimmäisenä mieleeni tulevat Helsingin sosialidemokratian uudet, nuoret ja valovoimaiset, mutta myös aktiiviset ja työteliään tuntuiset kasvot: Nasima Razmyar ja Eveliina Heinäluoma. Muutoin Helsingin sosialidemokraattien kärjessä oli yhä aimo joukko vanhoja konkareita.

Kuvio: Timo Kärkkäinen Lähde: Tilastokeskus

Etelä-Suomen suurista kaupungeista Turun sosialidemokraatit ovat olleet lähinnä samanlaista kuolemankierrettä kuin Helsingin sosialidemokraatit. Puolueen viimeisin huippu Turussa oli vuoden 1992 kuntavaalit, joissa sosialidemokraatit nousivat Turun suurimmaksi puolueeksi. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä (22 valtuutettua 1992)  oli silloin lähes 2-kertainen nykyiseen ryhmään (13 valtuutettua) verrattuna. SDP:n kannatus Turussa on nyt 7,7 %:a alhaisempi kuin vuonna 2004. Vain Helsingin demareiden pudotus on ollut suurempi kuin Turun.

Puolueen järjestöllinen tila ja julkikuva on Turussa ollut samalla tavalla pysähtynyt kuin Helsingissä. Turun demareita on vainonnut samanlainen paha karma kuin helsinkiläisiä. Kannatus on pudonnut varsin jyrkästi kuntavaaleista toiseen, vaikka sosialidemokraatit yrittäisivät mitä.

Myös Turussa SDP:n ja Vihreiden kannatuskäyrät ovat olleet toistensa peilikuvia samalla tavalla kuin Helsingissä. Ne eivät ole kuitenkaan olleet peilikuvia yhtä tarkasti kuin pääkaupungissa.

Myös Turussa perussuomalaiset näyttävät verottaneen demareiden kannatusta vuosina 2004 – 2012 samalla tavalla kuin Helsingissä.

Vuosien 2012 ja 2017 kuntavaalien välillä Vasemmistoliitto kasvoi yhtä paljon kuin SDP pieneni. Juuri vuoden 2012 vaaleissa Turun politiikan kiintotähdeksi nousi politiikan supersankari Li Anderson (vas).

Turussa SDP:n kannatus kääntyi nousuun jyrkemmin kuin Helsingissä. Selkeiden syiden nimeäminen lienee tässä vaiheessa yhtä epävarmaa kuin Helsingissä. Mieleeni tulee kuitenkin Turun historian ensimmäiset pormestarinvaalit sekä kansanedustaja Aki Lindénin valovoima Suomen vanhimmassa kaupungissa.

Turussa käytiin ensimmäistä kertaa kuntavaalit pormestarinvaalina. Se sinänsä saattoi terävoittää demareidenkin profiilia. Turun sosialidemokraattien julkikuva on kohta jo vuosikymmeniä ollut tasapaksu ja hajanainen. Valovoimaista ja valtakunnan politiikasta tuttua paikallista keulahahmoa ei ole ollut sitten eduskunnassa ja valtioneuvostossa toimineiden Jukka Mikkolan ja Pertti Paasion. 

SDP:n pormestariehdokkaana ollut Lindén saattaa olla pitkästä aikaa sosialidemokraatti, jonka kadulta reväisty turkulainen tunnistaa.

Lindén oli toki Turun valtuustossa jo vuosina 1987 – 1997;  ensin kansandemokraattina ja sitten sosialidemokraattina. Hän työskenteli pitkään Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajana. Mutta vasta HUS:n kärkkäästi kommentoivana toimitusjohtajana ja maan johtavana soteuudistuskriitikkona hän nousi valtakunnan julkisuuteen. Sujuvasti ja vakuuttavasti esiintyvä lääkäri-kansanedustaja teki myös vahvan eduskuntavaalikampanjan. En ihmettelisi, jos Turun SDP:n yllättävässä nousussa olisi Lindén -lisää.

Muutoin Turun sosialidemokraattien valtuustoryhmä ei hirveästi kasvojaan pessyt. Yli puolet nyt valitusta valtuustoryhmästä on jopa vuosikymmeniä Turun politiikassa vaikuttaneita konkareita. Se ei tietenkään tee ryhmää huonommaksi, mutta suuri uusiutuminen odottaa yhä aikaansa. Uusiutuminen on poliittisen menestyksen elinehto.

Turun uuden sosialidemokraattisen valtuustoryhmän nestorit ovat seitsemänkymppisiä: Jarmo Rosenlöf (76), Henry Toivari (71) ja Timo Nurmio (70). Tuttuja naamoja jo 1980 -luvun kunnallispolitiikasta. Luopumistakin harkinnut, komean kuntapoliitikon uran tehnyt sosiaalineuvos Rosenlöf on istunut Turun valtuustossa 40 vuotta pientä katkoa lukuun ottamatta. Hän täyttää 80 vuotta tämän valtuustokauden päätteeksi.

Tosin Turun kaupunginvaltuustossa on tavattu jatkaa liki 90 -vuotiaiksi.

 

+4
TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu