Vaikka Posti -sählinki ratkeaa, ikäviä kysymyksiä jää ilmaan

Tämä koko Posti -sähläys toivottavasti loppuu tänään tai viimeistään huomenna, jos median syväkurkkuihin on uskominen. Uskon, että viimeistään, kun pääministeri on takaisin Moskovasta, jotain tapahtuu. Tämä Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Timo Haapalan kolumni antaa silti paljon, paljon ajattelemisen aihetta. Mitä ihmettä omistajaohjausministeri Sirpa Paatero ja hänen esikuntansa ovat ajatelleet, kun ovat saaneet tarkat tiedot valtionyhtiön työehtoshoppailusta, mutta eivät ole käytännössä tehneet ilmeisesti mitään sen pysäyttämiseksi. Eivät mitään. ”Tuolloin (21.8.) Postin hallituksen Pohjola tapasi ministerin. Ministerille kerrottiin liikkeenluovutuksesta ja sen aikataulusta paketti- ja verkkokaupan osalta.”

Paitsi työnantajalta (Postin hallituksen puheenjohtaja ja muu johto) he ovat taatusti saaneet kesästä lähtien informaatiota myös PAU:lta, mitä on meneillään. Ja vain tyhmä demariomistajaohjausministeri tai tyhmä demariomistajaohjausministerin avustaja jättää soittamatta suoraan Teollisuusliiton puheenjohtajalle Riku Aallolle (sd) selvittääkseen, mitä oikein on meneillään, kun saa tällaista informaatiota.

Liki kaiken tiedon on kaiken järjen mukaan täytynyt olla Paateron ja avustajien käsillä.

Sitten, miksi Paatero syyskuun alussa tiedotustilaisuudessa antoi julkisuuteen ja postin työntekijöille väärän kuvan siitä, mitä oli tapahtunut ja mitä asiassa voidaan vielä tehdä. Suoraan sanottuna valehteli asioista. Voiko tämän hyväksyä jotenkin? Itse ihmettelin Paateron outoa tiedotustilaisuutta jo tuoreeltaan Uusi Suomi –blogissani.

Pääministeri Antti Rinne on myös sählännyt Posti -asiassa ihmeellisellä tavalla. Monessa vaiheessa. Sen voi kuitenkin antaa anteeksi, koska hän ay-ihmisenä vastustaa työehtoshoppailua aivan varmasti sydämestään. Hän taisteli itse sitä vastaan Toimihenkilöunionissa ja Prossa.

Jos Rinne olisi yhä ay-johtaja, hän syyttäisi Postia sikailusta ja vaatisi omistajaohjausministeriä vaihtamaan Postin hallituksen. Hän saattaisi vaatia jopa omistajaohjausministerin välitöntä eroa.

Mutta sitä ei voi antaa anteeksi, että hänkin on antanut aivan väärää tietoa todellisesta tilanteesta. Siis suoraan sanottuna ilmeisesti valehdellut siitä, miten asiat ovat menneet. Toistuvasti. Kuten Haapala kirjoittaa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun pääministeri jää kiinni ilmeisen tahallisesta vääristelystä.

Miksi aina pitää valehdella?

Kun siitä kuitenkin aina jää kiinni?

Kannattaisiko kokeilla rehellisyyttä?

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu