Vantaan homohakkaaja on Helsingin Sanomien päivän timantti

Helsingin Sanomat julkaisi 27.8. alun perin kesällä 2019 julkaistun ”timanttijuttunsa” väkivaltarikollinen Tom Kokosta. Lehti luonnehti häntä ”Vantaan Shakespeareksi” ja mainosti juttua verkkopalvelunsa etusivun bannerissa. (Kuvakaapaus: Timo Kärkkäinen)

Helsingin Sanomat (HS) julkaisi tänään verkkopalvelussaan uusintana viime kesäisen ”timanttijuttunsa” väkivaltarikollinen Tom Kokosta. Juttua mainostetaan lehden verkkoversion etusivulla yhtenä lehden ”parhaista timanttijutuista”. Samaisessa etusivun mainosbannerissa lehti markkinoi tilaajatarjoustaan tunnuslauseella ”faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan”. Maan ykköslehti kehuu tätä rikollista ”Vantaan Shakespeareksi”, koska tämä odottaa lopullista tuomiotaan Vantaan vankilassa.

Miksi lehti julkaisi jo toistamiseen  ”timanttijuttunaan” tämän ”tarinallisen” artikkelin, jossa kylmäverinen homohakkaaja pyhitetään herkäksi kaunosieluksi, suureksi taiteilijaksi ja häkkiin suljetuksi ressukaksi?

HS:n ”timanttijutun” leima ei takaa jutun laadusta tai yhteiskunnallisesta merkittävyydestä mitään.

Julkisuudessa olleiden rikos- ja oikeudenkäyntikuvausten perusteella Tom Kokko on paatunut ammarikollinen ja hakkaaja, jolle ja jonka rikoskumppaneille homoseksuaaliset miehet ovat ihmisroskia, joille saa tehdä mitä haluaa, koska he ovat homoseksuaaleja.

Tällä hetkellä syyttäjä vaatii Kokon julistamista erittäin vaaralliseksi henkilöksi ja tuomitsemista yhdistelmärangaistukseen, joka on tarkoitettu vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Yhdistelmärangaistuksesta ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen tai valvottuun koevapauteen.

HS:n jutussa toistellaan Kokon maailmankuvaa, jossa hän on yhteiskunnan uhri:

”Kaikista helpoin tie on syyttää lasta. Ja paskat. Kaikista helpointa on väittää toisen puolest. Ja siitä piti valtiomme huolen. – – – Virheet nuoren paperille laitetaan.  Mitä valtio tekee, siitä vaan vaietaan. Ei oo väliä, mitä nuori sanoo. Ainoastaan pahat teot jätetään valoon” (Tom Kokon rap-riimityksiä).

HS kuvaa, kuinka alaikäinen Kokko eri lastensuojelulaitoksissa pahoinpiteli ohjaajia, räjäytti venevajan, hajoitti laitoksen autoja, piti ohjaajia panttivankeinaan, poltti kokonaisen kerroksen laitoksesta.

Päätteeksi toimittaja selittää Kokon käytöksen: ”Kokko oli kiukkupäinen koti-ikävää poteva lapsi aivan liian isossa kropassa”.

Kokko itse perustelee käyttäytymismalliaan yleisesti: ”Tiesin mitä tein, mutten osannu välittää. – – – En haluu satuttaa, mut mieli miestä vahvempi” (Tom Kokon rap-riimityksiä). Anteeksiannon paikka?

Hän syyttää myös ”elokuvamaailman” luomaa harhaa elämästä. Anteeksiannon paikka?

HS:n jutusta huokuu, että Kokko on olosuhteiden uhri. Kokon omista selityksistä käy ilmi, että hän kokee ”valtion” ymmärtäneen hänet väärin ja kohdelleen häntä väärin. ”Valtio” on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän on. ”Valtio” on pilannut hänet.

Valitettavasti jutussa ei avata, miksi Kokko ajautui jo lapsuudessaan väkivallan ja rikoksen tielle. Yllättäen hän itse antaa kuvan, että perhe on ollut enemmän tuki kuin turmioon suistaja:

”Äidille Kokko on aina ollut pullaposkipoika, ja hän haluaisi tehdä äitinsä, muun perheensä sekä läheisensä välillä ylpeiksi. Olisi Kokon vuoro tukea heitä, sillä perhe on aina ollut Kokon tukena.”

HS ei kerro tarkemmin, miksi Kokko on rakastavasta perheestään huolimatta olosuhteiden uhri.

HS kertoo, että Kokko oli jo aiemmin vankilassa. Sitten hän oli vuoden vapaana. Nyt hän on uudelleen vankina.

Ollessaan edellisen kerran vankilassa Kokko pahoinpiteli vankitoverinsa vankilan virkistyshuoneessa:

”Pahoinpitelystä on aiheutunut [uhrille] aivoruhje painottuen oikealle otsalohkon alapinnalle sekä molempien ohimolohkojen pinnalle, lisäksi niukka traumaattinen lukinkalvonalainen verenvuoto, oikealla kallonmurtuma ulottuen kallonpohjaan korvalokeroston seutuun, jonka seurauksena [uhrille] on aiheutunut keskivaikea aivovamma ja oikean korvan kuulon menetys.”

Kun Kokko pääsi vuodeksi vapaalle jalalle, hän ja hänen kaverinsa menivät,  ryöstivät ja pahoinpitelivät kolme homoseksuaalia Helsingissä.

”Uhriksi joutui ravintolaillan jälkeisillä jatkoilla tekijöille entuudestaan tuntematon mies. Uhria pahoinpideltiin ja sidottiin aloilleen lakanalla hänen omassa kodissaan Vantaalla. Ryöstön päätteeksi uhrin tililtä nostettiin 3000 euroa.”

”Kahdessa muussa ryöstössä tekijät loivat yhteydet uhreihin seuranhakuilmoitusten avulla. Sidotuksi ja ryöstetyksi joutui mies, joka vastasi  chat-palveluun jätettyyn viestiin. Mies tavattiin ensin sovituissa merkeissä. Hieman myöhemmin paikalle haettiin Kokko. Seurue nautti yhdessä drinkit. Uhrin seuraava muistikuva oli sängystä, jolloin ainakin hänen kädet oli sidottu kiinni, ja tuolloin oli kysytty hänen Nordean tietoja. Kokko ja muut poistuivat asunnosta seuraavana aamuna. Sähköjohdoilla käsistä ja jaloista sidottu uhri onnistui irrottautumaan vasta sitä seuraavana päivänä”.

”Vielä samalla viikolla Kokko ja kumppanit syyllistyivät tismalleen samalla kaavalla toteutettuun törkeään ryöstöön ja törkeään vapaudenriistoon. Uhri oli vastannut chat-palveluun jätettyyn seuranhakuviestiin, jossa ’haettiin herrasmiestä’. Seksiin liittyneen viestittelyn jälkeen hänen kotiinsa Helsingissä saapuivat vierailemaan Kokko ja kaveri. He olivat siirtyneet makuuhuoneen puolelle, ja hänelle oli ensimmäisenä sanottu, että ’leikitään, että tämä on ryöstö’. Uhrin kädet ja jalat sidottiin myös tällä kertaa. Ryöstäjät saivat väkivaltaa käyttämällä ja puukolla uhkaamalla hankittua kortit ja tiedot, joiden avulla uhrin pankkitileiltä anastettiin 8 000 euroa. Mieheltä ryöstettiin myös erilaista omaisuutta, muun muassa kultaketjuja ja hopeasormuksia.”

HS:n jutusta jää ihmettelemään, miksi se on tehty. Ja miksi se on kirjoitettu sävyyn, johon on kirjoitettu.

Onko sen tarkoitus ehkäistä nuorten ajautuminen rikoksiin?

Kertomalla kaunis tarina Kokosta, joka ”ajautui” rikoksen polulle, joutui vankilaan, katui ja kasvaa nyt suureksi rap-artistiksi ja sitä myötä rehelliseen elämään?

Ongelma on, ettei tämä ole totta.

Hän vaikuttaa yhä olevan taparikollinen, joka ei koe olevansa syypää rikoskierteeseensä, vaan ”valtio” on. Päinvastoin, vuosi HS:n toimittajan jutunteon jälkeen syyttäjä yhä hakee hänen julistamistaan ”erittäin vaaralliseksi henkilöksi” ja hovioikeus on nähnyt perusteita tälle.

Ehkä juttu on kirjoitettu, koska siitä sai näyttävän ja kiehtovan journalistisen tarinan – ”timanttijutun”. Kun lukee jutun tarinan journalismikriittisesti havaitsee, että siinä on suuria aukkoja ja että se päättyy kesken.

Uskon, että jutussa haastatellut Kriminaalihuollon tukisäätiötä edustavat Aleksis Salusjärvi ja Kimmo Gustafsson tekevät vilpitöntä ja hyvää työtä kiertäessään Vantaan ja Helsingin vankiloissa tarjoamassa nuorille vangeille apua ja innostusta musiikin ja kaunokirjallisuuden tekemiseen.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi nimenomaan Kokosta on haluttu juuri nyt juttu näissä merkeissä. Juttu, jossa hänet kuvataan rikoksen polun jalostamana, oikean suunnan löytäneenä, ryysyistä kunniaan nousevana Suomen jeangenetina.

Jean Genet ei hakannut homoja. Hän rakasti homoja.

Jos Kokko tuomitaan erityisen vaaralliseksi henkilöksi, hänellä on edessään kuuden vuoden kakku ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. HS:n juttu vaikuttaa aika lailla  Kokon musiikin – jota on julkaistu netissä – mainokselta. Mainos voi mennä hukkaan, koska hän kovan rikostaustansa vuoksi tuskin pääsee liki vuosikymmeneen vapaalle jalalle rakentamaan rap-artistin uraa.

Arvostan nuorten vankien parissa tehtävää työtä. Ymmärrän sen merkityksen.

Toimin maamme historian viimeisen niin sanotun parlamentaarisen nuorisokomitean sihteerinä 1990 -luvun alussa. Silloisen ensimmäisen kauden kansanedustajan Jouni Backmanin johtaman komitean jäseninä oli nuoria kansanedustajia, nuorisojärjestöjen edustajia ja nuorisotutkijoita.

Osana mietintöämme teimme esityksiä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aseman parantamiseksi.

Yhdeksi tällaiseksi ryhmäksi nimesimme vapautuvat nuorisovangit, joiden kohdalla esimerkiksi turvallisen asumisen järjestäminen oli ja ollee yhä ongelma. Kävimme Keravan nuorisovankilassa. Vierailimme koulukodeissa.

Työstäni minulle jäi mielikuva, että nuoren vangin saama apu vapautumiseen valmistautumisessa on tärkeää, mutta kaikken tärkeintä on kannatteleva tuki vapautumisen jälkeen, palatessa arkeen.

Tom Kokko on netissä olevan materiaalin perusteella tehnyt ja julkaissut räppiä jo edellisen vankeutensa aikana ja välissä olleen lyhyen vuoden vapautensa aikana.

Silti hän kavereineen meni, ryösti ja pahoinpiteli kolme homoa. Missä olivat auttajat ja ymmärtäjät, kun hän viimeksi vapautui? Silloin olisi varmasti tarvittu sen ”valtion” apua. Ehkä hän sai, muttei siitä ollut hyötyä.

Toivottavasti Helsingin Sanomien ylenpalttisen empaattinen toimittaja Emilia Kangasluoma kuuden vuoden kuluttua etsii vankilasta vapautuneen Tom Kokon uudelleen, selvittää mitä rap-artistin uralle tapahtuu ja kertoo meille todellisen ”timanttijutun”.

Sellaisen, joka on kiehtova ja aito tositarina paatuneen taparikollisen todellisesta kääntymisestä kaidalle tielle lahjakkuutensa ja rap-artistin kykyjensä avulla.

Tosi tarina. Todellinen menestystarina, jonka ansiosta äiti voi olla oikeasti ylpeä ”pullaposkipojastaan”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TimoKrkkinen

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu