Yli-Viikari -kohu antoi kasvot työelämän syövälle: johto ei ymmärrä alaisten työn sisältöä, vaan elää sfääreissään

Ilta-Sanomien ja Iltalehden tänään julkaisemat tiedot vahvistavat, että Valtiontalouden tarkastusvirastossa (VTV) niin toiminnan tuloksellisuus kuin henkilöstötyytyväisyys ovat todennäköisesti laskeneet alas kuin lehmänhäntä pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin kaudella. Voiko johtaja epäonnistua pahemmin?

Kyse ei ole enää muutaman virkamiehen katkeruudesta tai vastaavasta. Uskon, että julkisen keskustelun myötä VTV:n sisällä irtosi työilmapiiriä myrkyttänyt ja vuosia paisunut tulppa. Pääjohtaja kokee viraston joutuneen ulkopuolisen hyökkäyksen uhriksi, mutta suuri osa henkilöstöstä kokee, että vihdoin ulkopuolelta sanotaan suoraan, ettei keisarilla ole vaatteita.

”Asiantuntijuuksien törmäyttämistä ja näkökulmien ristipölytystä”. Yli-Viikarin johtaminen kuulostaa  sellaiselta kehittämishömpältä, jota niin moni julkisen ja yksityisen sektorin toimihenkilö on joutunut seuraamaan työpaikallaan välillä suuttuen, välillä nauraen. Tutkimusten mukaan suomalaisten työpaikkojen alemmilla tasoilla koetaan hyvin usein, ettei johto tunne eikä ymmärrä henkilöstön arkityön sisältöä, vaan elää omissa sfääreissään. Tämä on tutkitusti suurimpia organisaatioiden tuloksellista toimintaa haittaavia tekijöitä suomalaisilla työpaikoilla.

Ilta-Sanomat: ”Viime vuotta (2019) koskeneessa vuosikertomuksessa Yli-Viikari peräänkuulutti virkamiehiltä määrätietoista verkostotoimintaa – ”henkilöstön liikkuvuutta, asiantuntijuuksien törmäyttämistä ja näkökulmien ristipölytystä”.

VTV:n johtaja Matti Okko Ilta-Sanomissa: ”Okko sanoo ymmärtävänsä huolen tarkastus- ja valvontatoiminnan rämettymisestä. – – – – Alasajo on turhan voimakas ilmaisu, mutta luvut kertovat totuuden. Yksi syy on organisaatio- ja johtamismallin uudistaminen, johon on liittynyt voimakkaasti toiminnan kehittämiseen liittyvää projektitoimintaa, joka on vienyt tilaa tarkastusprojekteilta. Pitäisi pystyä priorisoimaan tarkastusprojekteja, mikä tarkoittaa negatiivista priorisointia muun toiminnan puolella.”

Jos kaikki lehdissä paljastettu on totta, kyse on huonosta johtamisesta, lakisääteisten tehtävien hoitamatta jättämisestä ja itseään kiinnostavien tehtävien keksimisestä tilalle. Kansainvälisesti suuntautunuttta Yli-Viikaria ei ole kiinnostanut muiden virastojen rahankäytön nuuskiminen, vaan hän on halunnut keksiä seksikkäämpää ja näyttävämpää toimintaa.

Sinänsä muissakin virastoissa uudet pääjohtajat ovat keksineet virastolleen seksikkäämpiä sijaistoimintoja, kun rutiininomaisen vanhan toiminnan harmaus ei ole innostanut. Esimerkkinä vaikkapa entinen Väestörekisterikeskus, nykyinen Digi- ja viestintävirasto.

Suivaantunut VTV:n tarkastaja parahtaa Ilta-Sanomille, että Valtiontalouden tarkastusvirastosta on tullut Yli-Viikarin kaudella ”hallinnon kehittämisen ja kansainvälisten asioiden virasto”. Iltalehden haastattelemat työntekijät kuvaavat VTV:n pyrkineen muuttumaan  ”ajatuspajaksi” tai ”pienois-Sitraksi”.

Yli-Viikarin johtaman VTV:n kuvaaminen pikku-Sitraksi on osuvaa. Yksityisen konsulttiyhtiö Demos Helsingin tilauskirjojen täyttäminen ja kannattavuuden ylläpito konsultoinnin ja raporttien tilaamisella on kuin Sitralta kopioitua. Sitran toiminnalle on ominaista, ettei se tee lukemattomia raporttejaan omana virkatyönään, vaan ostaa ne konsulteilta kuten ajatuspaja Demokselta.

Nyt VTV on mennyt samaan jonoon setelit ojossa. Demos Helsingiltä on ostettu palveluja yli 50 000 eurolla parin viime vuoden aikana. Konsultointi on liittynyt etenkin siihen, miten valtiontaloutta voisi tarkastaa kestävän kehityksen näkökulmasta.

Pikku-Sitra ja pääjohtajan suuri ego, ne kait tilannetta luonnehtivat.

Luulin ensimmäisiä uutisia lukiessani, että pääjohtaja Yli-Viikarin ja VTV:n Bhutan -projekti on osa kansainvälistä kehitysyhteistyötä. Ei näköjään ole. Se olisi mielestäni hyväksyttävä hanke, mutta sellaisille on omat rahoituskanavansa: ulkoministeriön ja EU:n kehitysyhteistyömäärärahat.

Jos joku muu virasto olisi omista toimintamenoistaan rahoittanut toisen maan vastaavan viraston toimintaa, olisiko vanhan ajan VTV antanut huomautuksen?

Arvelen, että olisi.

Kysykää Heinäluomalta ja Alanko-Kahiluodolta

Mikä on ollut eduskunnan rooli valtion tarkastustoiminnan rämettämisessä?

VTV on suoraan eduskunnan alainen elin. Sen toiminnan valvonta ja arviointi kuuluu eduskunnan tarkastusvaliokunnalle.  Tarkastusvaliokunta käsittelee valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomuksen.

Tarkastusvaliokunta ei ole millään tavalla puuttunut VTV:n toiminnan muuttumiseen, vaikka tämä on dokumentoitu sille vuosikertomuksissa. Eivätkö he ole lukeneet, että vuosikertomuksissa raportoitiin merkittävä viraston toiminnan suunnanmuutos? Vai hyväksyivätkö he suunnanmuutoksen tarkoituksellisesti?

Yli-Viikarin pääjohtajakaudella hänen ja VTV:n toimintaa valvovan ja arvioivan eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajina ovat toimineet kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd) ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) sekä varapuheenjohtajina Olavi Ala-Nissilä (kesk) ja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd).

Vaikka tarkastusvaliokunnan jäsenet olisivatkin lukeneet VTV:n toimintakertomukset vain rutiininomaisesti ja kursorisesti, valiokunnan puheenjohtajiston olisi kuulunut lukea ne ajatuksella ja pohtien. Tekivätkö he niin? Välittivätkö he edes asiasta?

Kysykää Eero Heinäluomalta ja Outi Alanko-Kahiluodolta, miksi he sallivat ja hyväksyivät tämän kaiken.

+4
TimoKrkkinen
Sosialidemokraatit Helsinki

Viestintäammattilainen, ammattiyhdistysaktiivi ja valtiotieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu