Kansakunnan setämies Soini: Tuli, nähtiin – ja hävisi

Media sai pienoisen hepulin, kun entinen ulkoministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini heräsi julkisuuskoomastaan kaksivuotiaan ketun massan verran keventyneenä.

Hiljaiselonsa aikana Soini oli kirjoittanut tietopuoliselta kuulostavan kirjan, jolle hän hankki taitavasti mahtavan mainoskampanjan sijoittamatta siihen senttiäkään. 

Yhä kaukaisemmalta tuntuvassa historiassa Timo Soini oli poliittinen nero, joka ahkeruudellaan ja pelisilmällään rakensi suurehkon puolueen lähes tyhjästä. Tätä saavutusta ei kukaan voi Timpalta viedä, paitsi että populan silmissä Jussi Halla-Aho vei.

Politiikassa vanhojen muistajaa tökätään muistitikulla silmään. Persujen antaumuksellisessa somearmeijassa ei kukaan ole koskaan kuullutkaan esimerkiksi siitä, että sen kerrassaan kammottavan epäisänmaalliseksi maalaama demarivasemmisto torppasi kommunistien SAK:ssa masinoiman yleislakon ja samalla neuvostoavusteisen vallankumouksen vaaran 1940-luvun lopulla. 

Soinikin on Mestarin joukoille jo puoliksi koiranputkea kasvava epähenkilö, vaikka ilman hänen elämäntyötään Halla-Ahosta ei missään tapauksessa olisi koskaan tullut gallupien suosituimman puolueen johtajaa.

Kukaan Soinin lähimpään piiriin kuulumaton ei voi varmaksi tietää, millainen pommi puolueen menettäminen 2017 ”maisterisjätkälle” todella oli ja missä vaiheessa hän ymmärsi Mestaria tukevien uusien jäsenten tsunamin iskevän niin lujaa, ettei vanhan liiton edustajille jätetä edes pöydältä tippuvia olutvaahdon kuplia.

Kenties väistyvä puheenjohtaja uskoi tai ainakin toivoi viimeiseen saakka, että soinilainen yhteistyöhalu ja perintöprinssi Sampo Terho sittenkin voittaisivat ja pitäisivät puolueen populistisesti katsoen varsin hillityssä muotissa.

Nettiaika oli kuitenkin ajanut vanhan SMP:n seuraajan ohi, eikä Terholla ollut pölähtäviäkään mahdollisuuksia. Sosiaalinen media oli nostanut Mestarin tukijoukkojen hengen jonnekin Kuun kiertoradan tuntumaan, ja kun sinänsä kiitettävän kansanvaltaiset säännöt mahdollistivat puolueen kaappaamisen vain jäsenmaksun maksamalla ja puoluekokoukseen ravintolavaunun kautta matkustamalla, näin tietysti tapahtui.

Soinia vedettiin kölin alta aivan kuin olisi haluttu rangaista häntä siitä, että hän oli kehdannut perustaa Mestarille komean puolueorganisaation. 

Raporttien mukaan tuntuvasti ”mehua” nauttineen kokousväen tylyin temppu oli nostaa alkoholisminsa kanssa kamppaileva Teuvo Hakkarainen toiseksi varapuheenjohtajaksi. Etukäteenhän arveltiin, että Halla-Ahon voitto ei sinänsä olisi soinilaisille täyskatastrofi, kunhan varapuheenjohtajistoon valittaisiin yhä heikäläisiä reilun pelin mukaan.

Kaverille ei sitten jätetty, ja seuraukset tunnetaan.

Timo Soini on poliitikoksi yhä lähes juniori, vain 57-vuotias. Siinä iässä ei yleensä ole vaikeaa nähdä horisontissa mahdollisuuksia. Soini on myös todistanut poliitikkona pitkäjänteisen osaamisensa, joka ei tietenkään välttämättä ole minnekään kadonnut.

Vajaan kolmen vuoden takainen suuronnettomuus teki kuitenkin sankarista hetkessä luuserin. Sinisten prosenttiluokan kannatus vei lopulta jopa uskalluksen kansanedustajaehdokkaaksi, mikä oli virkansakin puolesta erittäin näkyvän ulkoministerin tapauksessa aivan ennenkuulumatonta.

Nyt Timo Soini jonglöörasi medialle peräti presidenttiehdokkuuttaan, eikä varmasti pelkällä läpällä. A-Studiossa hän velmusti vihjasi ensimmäisen pyytäjän olevan vahvoilla. Vaan tuleeko sitä ensimmäistäkään koskaan?

Ihmeellisiä juttuja pitää tapahtua, jos näemme vielä Soinin jonkin vakavasti otettavan puolueen tai jopa kansanliikkeen presidenttiehdokkaana. Todennäköisyys on hiukan suurempi kuin Jeesuksen ilmaantumiselle Öljymäelle värikkään laskuvarjon kera, mutta siis vain hiukan.

Vasta muutama päivä sitten Timo Soini myhäili ja viisaili joka toisessa tiedotusvälineessä kuin kauan kaivattu kansakunnan setämies, ja jo nyt kaikki tuo tuntuu vain Alzheimer-potilaan valemuistikuvalta.

Caesar tuli, näki ja voitti. Soini tuli, nähtiin – ja hävisi.

******

Puujalkaa Maikkarin uutisista 17.1.:

”Tammikuun alussa asunnottomia työkseen auttava Eija Rouvali löysi miehen metsästä, joka oli nukkunut taivasalla miltei kolme vuosikymmentä.”

******

Ja nyt tutustutan arvoisat lukijani Sattuma-Villeen, jolle sattuu ja tapahtuu mitä huimimpia juttuja. Kuule ja hämmästy!

Sattuma-Ville: Positiivinen kontakti

 

 

TimoPeltonen

Seteliselkärankainen evoluution lopputuote. Altis ilmaiselle nesteytykselle. Tolkun ihmisen mallikappale.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu