Sateentekijä Saarikko: Kohti parempaa romahdusta

Annika Saarikon raaka tehtävä keskustan uutena puheenjohtajana on nostaa 11 prosentin tienoille valunut kannatus jonkin aiemman romahduksen tasolle.

Vuoden 2011 painajainen, 15,8 %, olisi erinomainen tavoite, josta etätupailloissa läpsytettäisiin virtuaalisia yläfemmoja onnesta kyyneltynein silmin.

Huonompi maali on viimevuotisten vaalien pettymys, 13,8 %. Juha Sipilähän oli ryvettymättömänä puheenjohtajakasvona vuonna 2015 iskenyt pöytään huimat 21,1 %, josta hän pääministerinä onnistui hukkaamaan kolmanneksen.

Lauantaina päivällä käydyssä puheenjohtajatentissä muistettiinkin taas ihmetellä, miksi kansa palkitsi kepun suurtappiolla, vaikka puolue oli peräti pelastanut maan talouden.

Jos hyväksymme väitteen että noin tapahtui, ja onhan se ainakin osaksi totta, meidän on myös hyväksyttävä, että pelastus tehtiin oikeistolaisella kokoomuspolitiikalla, ei keskustalaisella. Tämä siitä huolimatta, että juhlien taiteellinen johto oli keskustalla.

Suomi-potilasta auttaneet lääkkeet olivat kuitenkin niin pahanmakuisia ja aiheuttivat monille kansalaisille sen verran kenkkuja sivuvaikutuksia, että äänestäjien kiitollisuus vastaavaa ylilääkäriä kohtaan haihtui kuin suolipäästö Gobin aavikolle.

Kokoomuksen kannattajat kyllä jakoivat hallitukselle aplodeja, mutta eivät tietenkään keskustan kautta. Tokihan aito asia pitkässä juoksussa antaa aina enemmän kokoomusta kuin sen todennäköisesti väliaikainen peilikuva tai kopio.

Pitkälle on siis tultu niistä ajoista, jolloin kepun puheenjohtajavalinta viitoitti koko maan suuntaa tuleviksi vuosiksi.

Paitsi että ei ole tultu, sillä alennustilastaan huolimatta keskusta on maan politiikassa juuri nyt mitä merkittävin tekijä. Se kun on puolue, jota ilman ei nykyparlamentin pohjalta minkäänlaista enemmistöhallitusta muodosteta.

Uusi eduskunta taas – no ei hitossa. Vaalit nykykannatuksin olisivat viimeinen asia, joka käy kepun pirtaan. Siispä hallitusvenettä ei keikuteta liikaa ja asiat lopulta sovitaan.

Vaikka yhteistyö vihervasemmiston kanssa on välillä karvasta, perussuomalaisten kanssa se olisi kuin novitšok ovenkahvassa. Ainakin Saarikolle.

Viime hetkellä kilpaan hypännyt uskonsoturi Jari Tasanen taas esitti välillä äänenpainoja, joiden perusteella hänen olisi luullut kisaavan perussuomalaisten tai kristillisdemokraattien puheenjohtajuudesta.

Jarppa olikin puheenjohtajaväittelyn yllätysväriläiskä, jonka aavistuksen vainoharhaisilta kuulostaneet puheenvuorot olisivat jatkuneet ehkä sunnuntaille, jos showta vetänyt Katri Makkonen olisi niin sallinut.

Tasanen saattoi silti olla viesti tulevaisuudesta, jossa olemassaolostaan taisteleva kepu lähtee tosissaan kilpailemaan persujen kanssa samoista äänestäjistä.

Riippuen tietysti siitäkin, montako oikeistopopulistipuoluetta meillä silloin on. Perussuomalaisten kannatus-, sääntö- ja jäsenrakenne kun pitävät aina sisällään hajoamisen siemenen, joka pääosan ajasta ikään kuin horrostaa täsmälannoitetta odottaen.

Tätä kisailua ei tule tapahtumaan Saarikon valtakaudella. En myöskään pysty kuvittelemaan Tasasen lahkosaarnajanolemusta kepun puheenjohtajan nuijan varteen. Semmoiset nyt vain ovat perinteet.

Mutta jos mikään muu ei auta, sitten joskus viimeinen perho saatetaan viskata kansallismielisen populismin kuohuvaan koskeen.

Saarikko on karismaattinen esiintyjä ja ulkoisestikin alkutuotantopuolueen johtoon sopiva. Myös Katri Kulmuni oli tänään hämmästyttävän hyvä, eivätkä Petri Honkonen ja Ilkka Tiainenkaan huonosti vetäneet.

Kepu ei tosiaankaan ole mikään turha hölmöläisjoukko. Mutta riittääkö se? Vuonna 2020 ei ole piisannut ollenkaan.

Ellei Saarikko ala palauttaa riittävyyttä niin että katastrofia ei tule myös puolueelle äärettömän tärkeissä kuntavaaleissa, keskusta ei seuraavassa eduskunnassa ehkä enää tanssi tähtien kanssa.

Ja jos tanssii, varpaille tallotaan paljon kipeämmin kuin nyt.

******

Tänäpä on puujalat vähissä ja hiilikuitu enemmän tapetilla. Silti on aina mukavaa bongata maailmalta suomalaisia, eikä vähiten niin että sekä etu- että sukunimikin natsaavat. Kuten astrobiologi Ravi Kopparapu, joka heinäkuussa kirjoitti Scientific American -lehteen ufotutkimuksesta. Lieköhän alkujaan noita Mouhijärven Kopparapuja? Ehtaa hevosmiesten sukua kuitenkin.

TimoPeltonen

Seteliselkärankainen evoluution lopputuote. Altis ilmaiselle nesteytykselle. Tolkun ihmisen mallikappale.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu