UPM: Kun mikään siis todellakaan ei riitä

Viime viikolla UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen ilmoitti yhtiön sulkevan Kaipolan paperitehtaansa. Se oli viikon suurin ja kuohuttavin kotimaan uutinen, kun työttömiä poksahtaa kerralla sadoittain.

Syitä kerrottiin useita, ja yksi niistä kilpailijamaita suuremmat lattiatason palkat. Myös sähkövero, joka teollisuuden osalta on piakkoin laskemassa EU:n minimitasolle, paheksutti Pesosta. Kiire sitä olikin paheksua, kun kohta on myöhäistä.

Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas) muistutti Pesosen itsensä tienaavan vuodessa seitsemän miljoonaa euroa. Perintölaskutikkuni kertoo, että se on saman verran kuin 120 parhaiten palkattua paperimiestä vuodessa tilittää.

Tiedän, että joidenkin mielestä näitä ei saisi verrata, koska johtajan palkkiot ovat hänen ja yhtiön osakkeenomistajien välinen asia.

Se, mitä toimitusjohtaja suustaan tai näppäimistöstään medialle päästää, on taas mitä julkisin asia.

Vertaanpa siis kuitenkin. Jokainenhan saa eurolla saman verran hyvää, paitsi että Pesonen ja kaverinsa saavat aina enemmän, kun suurilla rahoilla pelaaville on kaikkialla tarjolla monenlaisia etuja ja halpuutuksia, joista köyhä – tai edes keskituloinen paperityöntekijä – voi vain unta nähdä.

Viime vuosina on alettu puhua ekonomistien suilla ja muutenkin vakavalla naamalla, että yritysten ainoa tehtävä ei enää ole voiton maksimointi ja vastuuta tunnetaan jo koko yhteiskunnasta.

Moni firma onkin näyttänyt ilahduttavaa esimerkkiä siitä, että muutosta on todella tapahtunut. Meiltäkin löytyy yritysjohtajia, jotka kustannusten kalleuden valittamisen sijasta osaavat kiittää maata, joka on vakaudellaan ja turvallisuudellaan heidänkin vaurautensa mahdollistanut.

Siitä heille lämmin, kirurgisesti maskeerattu halaus, säädyllisyyden rajoissa tietenkin.

Nyt kun koronakriisi kurittaa kansoja ja Suomessakin tuetaan yrityksiä julkisella velalla varsin avokätisesti, olisi tietysti juuri oikea hetki osoittaa yhteiskuntavastuuta, jos sitä ylipäätään tunnetaan.

Vaan mitäpä vielä. UPM paalutti vastuunsa menneisyyden peränurkkaan ja vieläpä tilanteessa, jossa Kaipolan tehtaan tilanne oli ihan hyvä ja osingot korkealla.

Syytä voineekin taas kerran hakea siitä, että Suomessa irtisanominen ja tehtaan lopettaminen on olennaisesti halvempaa kuin vaikkapa Saksassa. Tämä on asia, jota Pesonen ei ymmärrettävästi tule ottamaan painokkaasti esille.

Jotenkin nenääni tuoksahtaa myös halu kampittaa toimaria selvästi ärsyttävää hallituspohjaa. Siinä isojen poikien leikissä ei satojen jämsänkoskelaisten ahdinko ehkä ole empatiaa aiheuttava momentti.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo nimesi pikavauhtia hallituksen ykkössyylliseksi tapahtuneeseen. Kommentti tuli kuin apteekin hyllyltä ja aivan kuin olisivat Pesosen kanssa asiasta palaveeranneet.

Kykypuolueen hermostuminen on gallup-lukujen valossa ymmärrettävää. Perussuomalaiset ovat taas karkaamassa opposition ykköspuolueeksi, ja kuntavaalit lähestyvät. Orpon omakaan asema ei ole kalliolle rakennettu.

Tänään kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen hiillosti keskustaa asettumisesta vasemmistopolitiikan takaajaksi. Kepun puoluekokous saa näin mukavasti ylimääräistä painetta kannatuskriisin lisäksi.

Jos Jussi Pesosen oli tarkoitus antaa itsestään kova, kylmä ja ihmisistä piittaamaton julkikuva, siinä hän kyllä onnistui täydellisesti. Asialla ei kuitenkaan ole hänelle mitään kielteistä merkitystä, kun se maailma on noissa kerroksissa niin täysin toinen.

Tuskinpa on Jussi hetkeen rentoutunut vessojaan pesemällä, vaikka mistäpä minä varmaksi tiedän.

Ja hyvähän se on, jos edes vessanpesijän vielä työllistää.

******

Jonkinlaista Pride-tapahtumaa on näköjään tällekin vuodelle tulossa. Pääsinpä tuikkaamaan karvaisen mikrofonini kulissien taakse, joten nyt kuuntelemaan!

TimoPeltonen

Seteliselkärankainen evoluution lopputuote. Altis ilmaiselle nesteytykselle. Tolkun ihmisen mallikappale.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu