Huoli-ilmoitus oikeuskanslerista

Kerron tässä kirjoituksessa, että oikeuskansleri/oikeuskanslerinvirasto on laiminlyönyt tehtävänsä turvata kansalaisten perusoikeudet ja valvoa, että viranomaiset noudattavat lakeja. Lisäksi apulaisoikeuskansleri on tunnustanut kahdellakin eri tavalla syyllistyneensä vakavaan virkarikokseen. Edelleen oikeuskansleria itseään on vedetty hyvin rajusti nenästä hänen omien alaistensa toimesta ja siten että hyvin pian neljä hovioikeustuomaria voi jäädä määräämättä syytettaviksi käytännön kannalta varmasti tekemiensä vakavien virkarikosten vuoksi, jos oikeuskansleri ei määrää syytettä nostettavaksi pian

 

Julkaisin tämän linkin takana olevan kirjoituksen lähes päivälleen viisi vuotta sitten täällä US-blogeissa. Tuon kirjoituksen linkki lähetettiin myös oikeuskanslerinvirastoon, myös oikeuskanslerille itselleen. Kirjoitus kertoi, että käytännön kannalta varmasti esim. neljä Helsingin hovioikeuden tuomaria oli syyllistynyt vakavaan virkarikokseen antamalla puolueellisen tuomion ja myös että ainakin yksi apulaisoikeuskansleri oli jo mitä todennäköisimmin syyllistynyt rikokseen. 

Kyseisessä työoikeudellisessa riita-asiassa tuomioistuimet olivat päätyneet puolueellisesti ja perusteetta katsomaan, että työntekijä oli rikkonut toistuvasti työlakeja ja velvoittanut työntekijän maksamaan ison korvauksen epärehelliselle työnantajalle. Näyttöä työntekijän moitittavasta toiminnasta ei ollut, oli vain sankkaa disinformaatiota ja työnantajapuolen sekä käräjätuomarin vilppiä.

Oikeuskanslerinvirastossa ainakin apulaisoikeuskanslerin olisi tullut jo viimeistään viisi vuotta sitten selvittää, mikä/missä on lain edellyttämä näyttö varoitukselle sekä työsuhteen välittömälle päättämiselle. Selvitys olisi osoittanut, että näyttöä ei ole huolellisesti katsoen lainkaan. Ja jos näyttö olisi ollut olemassa, niin tieto siitä olisi pitänyt toimittaa vähintään kyseiselle työntekijälle, joka ei vielä tänä päivänä tiedä, mikä hänen lain mukaan on ehdoton perus- ja ihmisoikeus tietää eli esim. minkä sisältöistä työnantajan lain tukemaa, velvoittavaa jne. ohjetta hän on tuomioistuimen mielestä rikkonut, missä on näyttö, että kolme työtoveria sisäisti ja noudatti väitettyä ohjetta, missä on näyttö tuollaisen ohjeen antamisesta sekä missä on näyttö sen ohjeen antamisesta, jonka rikkominen oli perusteena työsuhteen välittömälle päättämiselle.  Apulaisoikeuskanslerin olisi luonnollisesti pitänyt ryhtyä selvityksen johdosta myös muihin tarpeellisiin, lain ja virkavelvollisuuksiensa edellyttämiin toimiin.

Apulaisoikeuskansleri on kuitenkin sitkeästi jättänyt kertomatta, lukuisista pyynnöistä huolimatta, mikä/missä näyttö on vai onko sitä lainkaan. Tätä disinformaatiotyyppiseksi vilppitekniikaksi katsottavaa vaikenemis- ja kiertelymenettelyä voi pitää käytännön kannalta varmana tunnustuksena siitä, että apulaisoikeuskansleri salaa tahallaan tuomarien ja eläköityneen kollegansa virkarikoksia. 

Tämän rinnalla käytännön kannalta varmana tunnustuksena voi pitää myös sitä, että apulaisoikeuskansleri on visusti varonut edes vihjaamasta, että tuomareita ja häntä itseään vakavista virkarikoksista syyttäneet olisivat syyllistyneet moitittavaan tekoon. Laki nimittäin kieltää syyttämästä perättömästi ketään ihmistä, virkahenkilöäkään, lievästäkään rikoksesta. Apulaisoikeuskansleri on tiennyt, että jos hän olisi usuttanut poliisin tutkimaan muka perätöntä ilmiantoa, niin tuloksena olisi ollut vääjäämättä poliisin varmistama faktatieto, että hän on itse toiminut rikollisesti salaamalla tuomarien virkarikokset.

Tapauksessa ovat siis oikeuskanslerin omat alaiset vetäneet oikeuskansleriakin rajusti nenästä ja osoittaneet että oikeuskansleri ei todellisuudessa johda eikä hallitse virastonsa toimintaa. Kansalaisten luottamus oikeuskansleriin ja oikeuskanslerinvirastoon, mutta myös tuomioistuinlaitosta kohtaan on hyvin vakavasti uhattuna. 

Kiireellisintä on nyt, että oikeuskansleri määrää syytteen nostettavaksi neljää Helsingin hovioikeuden tuomaria vastaan, jotka ovat antaneet käräjäoikeuden tuomion sankan disinformaation höynäyttää heidät puolueelliseen tuomitsemiseen. 

Rikokset ovat vanhenemassa jo 14.5.2024. Tuomarit ovat jättäneet puolueellisuutensa vuoksi tarkistamatta molemmat ratkaisevat seikat, joiden tarkistamisen tärkeys heidän on pitänyt tietää, eli mikä/missä on laillinen peruste varoitukselle sekä työsuhteen välittömälle päättämiselle. Jälkimmäisen välttämättömän perusteen puuttumisen havaitseminen on kaiken lisäksi suorastaan lapsellisen helppoa.

Toinen, mutta ei kiireellinen, asia on erityisesti apulaisoikeuskanslerin saattaminen vastaamaan käytännön kannalta varmoista virkarikoksistaan. Jos oikeuskansleri ei uskalla tehdä asiasta ilmoitusta perustuslakivaliokunnalle, niin valta tutkinnan käynnistämiseen on perustuslain mukaan perustuslakivaliokunnalla ja vaihtoehtoisesti riittää 10 kansanedustajaa, jotka saavat halutessaan tutkinnan käyntiin.  

Se, mikä tässä jutussa totta, on faktakysymys, joten uskon että löytyy varmasti noin 200 oikeusvaltion maineesta vakavaa huolta kantavaa kansanedustajaa, jos perustuslakivaliokunta itse epäröi asiassa auktoriteettien väärän kunnioituksen tai jonkin muun epätyydyttävän syyn vuoksi.

Nimenomaista kirjallista vahvistusta siitä, että tuomiossa ei ole lain vaatimaa näyttöä ei erikseen tarvita, koska apulaisoikeuskanslerin ja kanslerinviraston kansliapäällikön toistuvat, dokumentoidut kieltäytymiset kertomasta, mikä/missä tuo näyttö on, todistaa näytön puuttumisen erittäin luotettavasti. Tuollaiselle kieltäytymiselle voi olla vain se syy, että lain edellyttämä näyttö puuttuu. Kaikki muut selitykset ovat järjenvastaisia. Vahvistusta on kuitenkin pyydetty myös oikeuskanslerilta ja kun hän ei ole vastannut, niin perustaksi tulee tästä syystä käsitys, että rikosepäily pitää paikkansa ja myös oikeuskansleri tunnustaa rikospäilyt perustelluiksi.

***

Taustatiedoksi ja asian vakavuuden ja laajuuden vuoksi liitän tähän jatkeeksi myös sitaatteja viestistäni, jonka lähetin 25.4.2024 oikeuskansleri Pöystille. 

Kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti, mitä kirjoitan disinformaatiosta, joka ei ollut muistaakseni näin selvästi analyysissä mukana vielä viisi vuotta sitten sekä sen torjunnassa (täsmällisten ja tarkkojen kysymysten lisäksi) tarpeellisesta yksinkertaisesta rehellisyydestä ja hyvistä tavoista, joita opetetaan jo päiväkodeissa, mutta joita viranomaiset ovat olleet noudattamatta, ainakin kun kyse on heihin tai kollegoihin kohdistuvien perusteltujen rikosepäilyjen näyttämisestä/kumoamisesta. Vertailukohdaksi näiden virkahenkilöiden häikäilemättömän vilpilliselle käyttäytymiselle nousevat mielivaltaan perustuvat diktatuurit, joista on esimerkki naapurivaltioissakin.

 

“Rajusti nenästä vedetylle oikeuskanslerille tukea 

Arvoisa oikeuskansleri Pöysti,

tiedoksi viraston kirjaamo

 

Viittaan myös liitteenä olevaan viestiini  Ilmeisesti eduskunnan pääsihteeri ei ole kokemattomuuttaan vielä ymmärtänyt, miten tärkeästä asiasta on kyse esim. teidän, oikeuskanslerinviraston sekä koko lainkäyttö- ja lainvalvontakoneiston maineen kannalta ja eduskunnan maineen lisäksi, kun ei ole vielä tullut tietoa, että olisitte jo määrännyt syytteen nostettavaksi Helsingin hovioikeuden tuomareita vastaan.

Kyse on siitä, että teitä on kansanomaisesti sanottu vedetty todella pahasti nenästä omien alaistenne pikku kätösin, eikä virastonne johtamis- ja valvontajärjestelmä ole toiminut asianmukaisesti, jotta olisi tuosta katalasta teosta hälyttänyt.

***

Olemme varmaan yhtä mieltä yhdestä ajankohtaisesta kysymyksestä. Tuomareiden riippumattomuutta poliittisista päättäjistä on hyvä vahvistaa. Tässä viestissä käsitelty pitkäkestoisesta lainkäytön ja -valvonnan hyvin vakavasta laatuongelmasta sekä ihmis- ja perusoikeuksien vakavasta rikkomisesta kertova tapaus osoittaa, että on ryhdyttävä myös toimenpiteisiin, jotka vahvistavat tuomareiden ja lainvalvojien ammatillista ja tieteellistä osaamista, jotta heitä ei voida enää jatkossa johdattaa lähes käsittämättömän helposti disinformaation keinolla puolueelliseen toimintaan. Jokin osuus vakaviin rikoksiin toki lienee myös professiohybriksellä. 

Yksi lisäkehittämiskohde on asettaa viranomaisille hyvin selkeä ja nimenomainen velvoite vastata normaalien hyvien tapojen mukaisesti esitettyihin kysymyksiin. Siinä on kyse äärimmäisen yksinkertaisesta, myös oikeusturvaa edistävästä, perusmenetelmästä, joka on kaiken järkevän toiminnan, myös tieteen ja oikeusvaltion perustana, siis järkiperäisen keskustelun välttämätön osa. Jos edes apulaisoikeuskansleri olisi jo alunperin vastannut rehellisesti siihen mistä kyse eli missä/mikä on näyttö ja vastannut sen mukaisesti, niin tilanne ei olisi päässyt lainkaan näin pahaksi. Toisaalta ei olisi paljastunut, miten helposti tuomareita, lainvalvojia ja myös poliiseja on voinut johtaa disinformaation avulla rikoksen poluille, ainakin tähän saakka.

***

Liitteenä on Helsingin hovioikeuden tuomio nro 1009/14.5.2014/dnro S 13/2324, joka sisältää jutun perustana olevan Helsingin käräjäoikeuden tuomion eräässä työsuhderiidassa.

Tuomiossa on kyse lähtökohtaisesti melko tavanomaisesta työsuhderiidasta, jossa päiväkotiyrityksen toimitusjohtaja Heidi Ruhala ilmoitti lakiakin rikkoneesta laajasta muutoksesta lasten vanhemmille, josta vanhemmat suuttuivat. Toimitusjohtaja puolestaan suuttui vanhempien palautteesta ja väitti, että yksi päiväkodin työntekijä oli tuon muutosilmoituksen julkistamisen jälkeen (ja ennen varoituksen antamista) keskustellut vastoin hänen antamaansa velvoittavaa ja lain tukemaa viestintäohjetta lasten vanhempien kanssa. Hän antoi työntekijälle varoituksen ja väitti antaneensa myös uuden ohjeen, jonka mukaan työntekijä ei saa olla missään yhteydessä enää lasten vanhempiin. Käräjäoikeudessa toimitusjohtaja esitti lisäksi yli 50 muuta syytöstä, joista käräjätuomari kirjasi vain osan tuomioon.

Tällaisessa tapauksessa työntekijän kannalta langettavalle tuomiolle on oltava näyttö sekä varoituksen että työsuhteen välittömälle päättämisen perusteeksi esitetyille väitteille, siis molemmille. Tai vaihtoehtoisesti pitää olla näyttö sellaisesta moitittavasta teosta, joka yksin, ilman varotustakin riittää työsuhteen päättämiseksi. 

Näyttövelvollisuus on työnantajalla ja tuomareiden käytännössä ainoa tehtävä ja velvollisuus on tarkistaa vähintään ratkaisevat näytöt (tässä siis varoituksen että työsuhteen välittömän päättämisen perusteet) jos päätyvät tuomitsemaan työsuhteen päättämisen olleen oikeutettu.

Huolellinen arviointi osoittaa, että kumpikaan tuomion ratkaisevista perusteluista ei ole tosi. Näyttöä lain tukemien, velvoittavien ohjeiden antamisesta ei ole olemassa ja jo toisenkin ratkaisevan perustelun puuttuminen riittää yksin osoittamaan tuomion vääräksi. Lisäksi tuomion puolueeton ja huolellinen arviointi loppuun saakka osoittaa, että näyttöä ei ole mistään muustakaan  työntekijän moitittavasta teosta. Eli myös täyteperustelut ovat epätosia tai niiden tueksi esitetty todistaa aivan muusta kuin työntekijän moitittavasta toiminnasta.

Helsingin hovioikeudessa jaoston kaikki jäsenet jättivät kuitenkin tarkistamatta tuomion ratkaisevat perustelut, väärä tuomio vahvistettiin yksimielisesti. Tarkistamatta jättäminen tapahtui myös korkeimmassa oikeudessa valituslupahakemusta käsiteltäessä. Ratkaisevien perusteluiden tarkistaminen laiminlyötiin puolueellisesti myös oikeuskanslerinvirastossa kantelua käsiteltäiessä. 

 

Disinformaatio on yksinkertaisin pääselitys ensimmäiselle typeryydelle

Juristeja ja kansalaisia kiinnostava kysymys on, miten on mahdollista, että tuomarit ovat hairahtuneet sellaiseen ilmeisen varmaan mutta ilmeisen typerään virkarikokseen, josta ei selviä selittelyllä vaan josta seuraa pääsäännön mukaan viraltapano ja ainakin ehdollinen vankeusrangaistus.

Yksinkertaisin pääselitys tälle perin harvinaiselle typeryydelle on disinformaatio eli menettely, jossa sekoitetaan suunnitelmallisesti vilppiä, totuutta, vaikenemista, harhaanjohtavuutta ja muuta kieroilua niin että saadaan luotua illuusio jostain aivan muusta kuin mitä on oikeasti tapahtunut. Nyt epärehellinen työnantaja epärehellisen mutta kokeneen asianajaja-avustajansa tukemana onnistui luomaan käräjätuomarin kanssa yhdessä vahvan  illuusion siitä, että viaton työntekijä on syyllinen työlakien toistuvaan rikkomiseen. Tämä illuusio oli nyt niin hyvin rakennettu, että se sai käräjätuomarikollegan puolesta jo lähtökohtaisesti puolueellisesti asennoituneet hovioikeustuomarit toimimaan varomattoman puolueellisesti ja jättämään ratkaisevat tarkistukset tekemättä. Ihmisten taipumus motivoituun päättelyyn tukee tätä arvioita. 

 

Disinformaatio ja lainsäädäntövallan anastus ovat keinoja toiselle typeryydelle

Toinen kiinnostava kysymys on, miten on mahdollista, että tämä tuomareiden puolueellisuus ei ole tullut julkisuuteen ja  ilmeisen varma rikollinen teko on päästetty jo jopa vanhentumaan käräjätuomarin osalta? 

Yksinkertaisin selitys tälle inhimillisesti jossain mielessä ymmärrettävälle ilmiölle on halu peitellä oman viraston, oman ammattikunnan ja kollegoiden käytännössä varmoja virkarikoksia. Seuraukset kun ovat hirmuisia, niin yksilötasolla kuin oikeushallinnon monen virastoyksikön maineen osalta. 

Oikeuskanslerinvirastolta on perätty tuomion laillista perustaa viraston omankin kirjanpidon mukaan ainakin kuusi kertaa, vastausta vain ei ole saatu. Vain kirjallinen lupaus, että jatkossa asiasta esitetyt kysymykset mapitetaan eikä niille tehdä mitään. Kyse on siis disinformaatiotekniikan hyödyntämisestä vaikenemalla ja väistelemällä. 

Helsingin poliisi on kaksi kertaa tyssännyt rikosilmoituksen väittämällä, että käsitys näytön puuttumisesta on “mielipidekysymys” ja siis ilman että ovat suostuneet osoittaman mikä/missä on tuo kysytty ja julkistettu näyttö.  Useimmat muut viranomaiset ovat käyttäneet vilpillisenä keinonaan ns. olkiukkotekniikkaa eli on väitetty, että kysytään muuta kuin kysytään ja vastataan sitten tuohon muuhun. 

Nykyisen apulaisoikeuskanslerin menettelyä voi pitää hyvin perustellusti myös lainsäädäntövallan anastamisena. Hän on katsonut, että tuomarit ja lainvalvojat ovat koskemattomia samalla tavalla kuin nykyisellä Venäjällä Putin ja hänen liittolaisensa, kun heihin kohdistuu väärinkäytösepäilyjä. Ja näin ollen oikeuskanslerinvirastolla eikä muillakaan samassa hengessä toimivilla viranomaisilla ole velvollisuutta vastata edes yksinkertaiseen havaintokysymykseen: “onko sinulla oikea käsi, jos on, niin näytä se?” Tai siihen rinnastuva “onko julkistetussa tuomiossa näyttö työsuhteen välittömän päättämisen perusteena olevan ohjeen antamisesta, jos on, niin näytä millä sivulla/rivillä se on?”

timotlampinen
Sitoutumaton Rauma

Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut luonnontieteilijä, VTK, OTK. Kokemusta hankalien ongelmien ratkaisemisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu