Kuusitoista arvovaltaista virkarikosten todistajaa

Arvoisa oikeuskansleri T. Pöysti

tiedoksi yleisesti kansalaisille sekä aivan erityisesti  perustuslakivaliokunnan pj, oikeusministeri, pääministeri sekä tasavallan presidentti

 

Viittaan edelliseen kirjoitukseeni. On vähintään kuusitoista arvovaltaista todistajaa, jotka ovat vahvistaneet, että Helsingin hovioikeuden (ja käräjäoikeuden) tuomiosta puuttuu lain edellyttämä näyttö eli käytännössä vaivaiset pari tekstiriviä, mikä merkitsee muun ohella sen vahvistamista, että kaikki edellisessä kirjoituksessa nimeltä mainitut virkahenkilöt ovat syyllistyneet vakavaan virkarikokseen.  

Nämä todistuksensa kirjallisesti antaneet virkamiehet ovat:

Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvokset Eero Nikkarinen ja Arto Perälä sekä asessori Antti Ingnatius ja yksi esittelijä 23.6.2022 hovioikeuden ratkaisun muodossa. Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvokset Juha Hartikainen, Simo Kolehmainen ja Sini Majlander, hovioikeuden ratkaisun muodossa 12.8.2022. Helsingin hallinto-oikeuden hallintotuomarit Petteri Leppikorpi, Anna-Kristiina Karikko ja Nina Tuominen 3.5.2023 hallinto-oikeuden ratkaisun muodossa. Turun hallinto-oikeuden hallintotuomarit Timo Saarinen, Salla Pieniniemi ja Kristiina Pajula 14.3.2024 hallinto-oikeuden ratkaisun muodossa. 

Lisäksi Helsingin käräjäoikeuden hallintojohtaja Johanna Holkeri-Kauppila 30.6.2022 sekä saman tuomioistuimen päällikkötuomari, laamanni Sirpa Pakkala myöhemmin tuon asiakirjan jatkokäsittelyn yhteydessä.  Oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Tuula Majuri 17.3.2023 sekä oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen 7.6.2023.

Kyse siis siitä, että sen jälkeen kun apulaisoikeuskansleri oli jälleen kerran ollut vastaamatta faktantarkistuskysymyksiin, joilla pyrittiin auttamaan oikeuskanslerinvirastoa disinformaatiolla toteutetun virkarikosketjun tunnistamisessa ja myöntämisessä (eli onko tuomiossa paria tekstiriviä, jotka siitä näyttävät selvästi puuttuvan), oli pakko yrittää uusia menetelmiä ja kun Helsingin poliisikin oli päätynyt salaamaan mainittuja virkarikoksia.

Tällainen uusi menetelmä oli julkisuuslain hyödyntäminen. Edellä tässä mainitut henkilöt siis kieltäytyivät erittäin helposta, rehellisestä faktantarkistustiedon antamisesta, jos otetaan oletukseksi, että lain edellyttämä näyttö varoitukselle ja työsuhteen päättämiselle on oikeasti olemassa eli tuomio on puolueeton ja lain mukainen.  Kaikki kieltäytyivät myöntämästä, että kysyttyjä noin kahta riviä tekstiä näytöistä ei ole olemassa.  Suurin osa olkiukko-vilppiä käyttämällä eli väittämällä, että heiltä kysytään muuta kuin näytön eli parin tekstirivin olemassaoloa/sijaintia, mikä oli tietopyynnön tavoite ja tarkoitus.

Jokaisen tässä kirjoituksessa nimeltä mainitun on pitänyt ymmärtää, että edellisen kirjoituksen käräjätuomari ja hovioikeuden jaoston jäsenet (ja asiaa sen jälkeen käsitelleet tuomarit ja virkamiehet) ovat syyllistyneet vakavaan virkarikokseen, koska ovat jättäneet tarkistamatta/myöntämättä, että tuomioista puuttuvat molemmat lain edellyttämät näytöt. 

Faktapohjaisesti ja perustuslain 118 §:n mukaisesti  toimivan virkamiehen velvollisuus on katsoa aina myös kokonaisuutta ja  käsiteltävän jutun ydinasiaa, ei ainoastaan kohdetta, johon rikoksesta epäillyn sormi osoittaa tai vain osoittavaa sormea. Eli tässä tapauksessa on pitänyt ymmärtää tarkistaa perusasia, että nuo puolueettomalle tuomiolle välttämättömät kaksi tekstiriviä joko ovat tai eivät ole olemassa jo julkistetussa tuomiossa. 

Siten myös tässä kirjoituksessa nimeltä mainitut henkilöt ovat olleet epärehellisiä ja samalla epärehellisen apulaisoikeuskansleri Puumalaisen eräänlaisia opetuslapsia. Mieleen tulee vertailuna, että kirkkoisä Augustinuksen mukaan hyvä saarna opettaa, viehättää ja taivuttaa sekä tekee hyvää sielulle, vaikka ei ymmärtäisi kieltä eikä sisältöä.

Tässä on toisin. Vilpillisen apulaisoikeuskanslerin esimerkki on opettanut, vietellyt ja taivuttanut tässä kirjoituksessa nimeltä mainittuja seuraajia vakaviin virkarikoksiin. 

Tämä 16:n epärehellisen de facto -todistajan tapaus kertoo myös siitä, miten tärkeää on rehellinen ja osaava lainvalvonta sekä mitä kaaosta ja sotkua voi syntyä, kun lainvalvoja ei olekaan rehellinen eikä noudata edes hyviä tapoja ja vastaa yksinkertaisiin havaintokysymyksiin. Missä pari vaivaista tekstiriviä on vai eikö niitä ole lainkaan?

Mikä muu kuin virkarikosten peittely (=tekstirivien puuttumisen peittely) voisi olla järkevän päättelyn mukainen peruste kieltäytyä hyvin yksinkertaisesta ja legaalisti jo moneen kertaan tarkistetun ja olemassaolevaksi julkistetun faktatiedon (jonka mukaan tuo noin kaksi tekstiriviä on olemassa) sijainnin osoittamisesta?

Seuraavana on vielä esimerkki, mistä noissa kieltäytymisesta todeta/myöntää faktat on kysymys, mutta havainnollisuuden vuoksi hieman muunneltuna. Kaikkien 16:n vilppi on selkeä ja se olisi myös naurettava, jos kyse olisi jostain muusta kuin vakavasta virkarikosketjusta. Ja lopuksi tässä kirjoituksessa on listaus kahden tekstirivin virkarikosketjua kuvaavista faktoista ja päätelmistä.

 

Eduskuntataloko pinkki pilvenpiirtäjä?

Faktantarkastuspyyntö, missä on lain edellyttämä näyttö Helsingin hovioikeuden tuomiossa, rinnastuu tapaukseen, jossa joku Kehä III:n pohjoispuolella asuva kansalainen oli tullut käymään Helsingissä ja tapasi apulaisoikeuskanslerin sekä pääministerin näköiset miehet senaatintorilla ja kysyi kummaltakin. 

Mikä ja missä on eduskuntatalo, kun sellainen on kuulemma tänne jo vuosia sitten rakennettu?

Kansalaisen molemmille herroille näyttämän Helsingin hovioikeuden vahvistaman virallisen ja julkisen kirjauksen mukaan eduskuntatalo on Empire State Buildingin korkuinen pinkki pilvenpiirtäjä. 

Apulaisoikeuskanslerin näköinen kaveri kieltäytyi ehdottoman jyrkästi ja toistuvasti ja ilman järjellisiä perusteluita vastaamasta kansalaisen kysymyksiin, vaikka häneltä vastausta kysyttiin monta kertaa.

Pääministerin näköinen mies vastasi heti mutkattoman rehellisesti, että tuolla Mannerheimintien varrellahan eduskuntatalo sijaitsee.

Pääministerin näköinen mies lisäsi myös, että hovioikeuden viralliseen todistukseen virkavastuulla kirjaamat kuvailutiedot ovat ehdottoman selvästi totuuden vastaisia, koska eduskuntatalo on paljon matalampi ja se on päällystetty arkkitehti Sirénin ihastelemalla lämpimän harmaalla, noin 1,9 mrd vuotta vanhalla Kalvolan graniitilla.

 

**

Tässä lisäksi muutamia kirjauksia, jotka toivottavasti auttavat  ymmärtämään helpommin mistä tässä kahden tekstirivin virkarikosketjussa on kyse:

 

Perustavin fakta: Näyttö (eli käytännössä pari tekstiriviä) puuttuu perus- ja ihmisoikeuksia hyvin vakavasti loukkaavan tuomion välttämättömistä perusteluista ja huolellisesti loppuun saakka analysoiden selviää myös, että näyttöä ei ole lainkaan. Tuomiota käsitelleiden tuomareiden ja muiden asiaa käsitelleiden viranomaisten käytännössä ainoa tehtävä on ollut tarkistaa juuri tuomion laillisuuden kahden välttämättömän ehdon                         (käytännössä parin tekstirivin) olemassaolo tuossa tuomiossa.

Fakta jatkoa ajatellen eli miksi perustavan faktan peittely on lyhytnäköistä: Faktapohjaisen argumentoinnin ystävät (faktojen ystävät) eli oikeusvaltion ja rehellisen lainvalvonnan ystävät ja tukijat eivät anna periksi ennen kuin joku vastuullinen viranomainen, mieluiten oikeuskansleri itse, on vahvistanut kirjallisesti vähintään tiedon, että mikä/missä on näyttö varoituksen sekä lainmukaisen työsuhteen välittömän päättämisen perusteina olleiden lain tukemien ja velvoittavien ohjeiden antamiselle (käytännössä parin tekstirivin olemassaolo).

Juurisyy rikosketjulle: Disinformaation tuottama puolueellisuus, joka on oheisvahinkona paljastanut että suomalainen laikäyttö- ja valvontaprosessi kärsii erittäin vakavasta osaamattomuudesta disinformaatioon perustuvien rikosten suhteen sekä myös puoleellisesta ja virkarikoksiin johtavasta motivoidusta päättelystä kun kyse on tuomareihin ja lainvalvojiin kohdistuvista virkarikosepäilyistä.

Syy rikosketjun nololle pituudelle, kestolle ja laajentumiselle: Puolueellisuus, vilppi, myös motivoitu päättely sekä ammatillinen perusosaamattomuus analyyttisten/tiedetyyppisten kysymysten käyttämisessä. Alkuvaiheessa erityisesti hovioikeuden jaoston jäsenten raju puolueellisuus ja jatkossa apulaisoikeuskansleri Puumalaisen teko eli tahallinen rikoksen peittelemällä olemalla vastaamatta asiallisesti näytön eli parin tekstirivin olemassaoloa perääviin kysymyksiin.

Miksi perustavimman faktan kiistäminen ja salailu on epälojaalia ja epäviisasta, erityisesti oikeuskanslerin toteuttamana:

-on epälojaalia laillisen hallituksen oikeusministeriä kohtaan, että oikeuskansleri salailee ja peittelee oikeusministerin hallinonalan vakavaa ongelmaa.

-on hyvin epälojaalia pääministeriä ja tasavallan presidenttiä kohtaan, että oikeuskansleri salailee virkarikosketjua, jonka kiistaton primus motor on julkisesti tunnettu näiden oman puolueen eli kokoomuksen kunnallispoliittinen aktiivi, epärehellinen päiväkotiyrityksen toimitusjohtaja Heidi Ruhala (joka on tunnettu vilpillisista tempuista muutenkin), jonka tilaama/tuottama on tuomarit ja lainvalvojan virkarikoksiin taivuttanut disinformaatio. Tämä tuottaa perustellun epäilyn, että kyse voi olla poliittisesti motivoidusta rikosketjun salailusta, vaikka esim. itse en osaa sellaista epäillä eli että esim Orpo tai Stubb hyväksyivät tällaisen salailun. Kyse voi olla kuitenkin pienempien kihojen silkasta tyhmyydestä kokoomuksen maineen suojelemiseksi.

-on epätoivottavaa, että oikeuskanslerin joutuu valtakunnanoikeuteen lyhytnäköisen faktojen salailun vuoksi. Vielä epätoivottavampaa on, että hänet tuomitaan siitä jopa ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

-lainvalvojien vilpillisestä toiminnasta eli että Suomessa ei toimita oikeusvaltion sääntöjen mukaisesti on vain yksi selvä hyötyjä ja se on Putin ja hänen diktatuurinsa.

Miten säännöksiä pitäisi parantaa, että näin noloja virheitä ei pääse syntymään jatkossa:

-tämän tapauksen tuottamia ehdotuksia parannuksiksi on tässä kirjoituksessa.

Mitä jokaisen faktojen ystävän pitäisi tehdä lyhyellä tähtäimellä:

Koska lainvalvojat ja poliisi eivät ole nyt hoitaneet tehtäviään lain ja faktojen mukaisesti on kaikilla faktojen ja oikeusvaltion ystävillä oikeus ja velvollisuus vaatia esim. oikeuskanslerilta lain ja faktojen mukaista toimintaa. Hyvin helppoa tämä on esim. kansanedustajille, joita tarvitaan vain kymmenen, jotta perustuslakivaliokunta alkaa käsitellä oikeuskanslerin todennäköisesti faktojen tai lain vastaista toimintaa. Suosittelen. Perustuslakivaliokunnan jäsenet ja puheenjohtaja saavat asian vireille ymmärtääkseni helmpomminkin.

On hyvä muistaa, että oikeusneuvosten, apulaisoikeuskanslerien jne käytännössä varmat virkarikokset eivät katoa eivätkä vanhene vaikka Helsingin hovioikeden neljän tuomarin virkarikokset pääsisivätkin ensi tiistaina muiden virkarikosten johdosta nolosti vanhentumaan. Helsingin hovioikeudessakin riittää tässä asiassa ilmeisen varmasti rikoksen tehneitä muitakin.

 

timotlampinen
Sitoutumaton Rauma

Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut luonnontieteilijä, VTK, OTK. Kokemusta hankalien ongelmien ratkaisemisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu