Tehokkaat toipumistoimet edellyttävät palkattoman lähiyhteistyön lisäämistä

Kirjoituksen loppuun on lisätty 8.4.2020 lyhyt esittely toiseksi parhaasta vaihtoehdosta yhteiskunnan yleisessä kehittämisessä. Lisäksi loppuun on lisätty tieto, miksi hyväosaiset naiset ovat avainasemassa, jos halutaan edetä tässä kirjoituksessa esitellyn parhaimman vaihtoehdon suuntaan.

**

Monet ovat jo ansiokkaasti kiinnittäneet huomiota ympäristöongelman ottamiseen huomioon suunniteltaessa yhteiskuntamme toipumistoimia koronavirusepidemian tuhoista.

Tässä kirjoituksessa esitellään analyysia ja siitä johdettuja toimenpide-ehdotuksia, joihin pitäisi tukeutua, jos halutaan yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan toipua tehokkaimmalla mahdollisella tavalla koronaepidemiasta mutta ennen kaikkia luoda muutenkin kestävää perustaa hyvinkin monella tavalla nykyista paremmalle yhteiskunnalle/kansalaisyhteiskunnalle.

On varmasti viisasta edistää isosti ja suoraan hiilineutraalisuutta ja kiertotaloutta sekä jättää minkä tahansa tähän astisen toiminnan elvyttäminen vähemmälle. 

Ei  pidä kuitenkaan unohtaa pitemmällä tähtäimellä hyvin todennäköisesti paljon tehokkaammin ja laajemmin vaikuttavaa lähiyhteistyön suuntaamista toiseen suuntaan, kuin mihin pitkään vaikuttanut megatrendi on hyvinvointiyhteiskuntia vienyt. Siis myös pyrittäessä kestävään ja vahvaan kasvuun.

Nyt pidetään hitaan muutoksen seurauksena itsestään selvänä arkielämän järjestämistä ja pyörittämistä lähtökohtaisesti yhden tai kahden ihmisen tai enintään pienehkön ydinperheen voimin. Tästä ajattelutavasta on  ollut paljon hyötyä, se on lisännyt esimerkiksi työvoiman liikkuvuutta ja kulutuskysyntää. 

Tämä pitkää historiaa katsoen hyvin moderni ja outo ajattelutapa on omaksuttu itsestäänselvyytenä ja se on sisäänrakennettuna ongelmia perimmiltään vain lisäävissä yhteiskunnan tukijärjestelmissä. Yhteiskunta tukee julkisten menojen lähtökohtaisesti päättymätöntä lisäämistä korvaamalla palkattoman lähiyhteistyön heikentymisen aiheuttamia haittoja. Tuet ja niitä täydentävät palvelut jopa lisäävät näitä haittoja. 

Tämän suuntaisia, lähtökohtaisesti tarkoitustaan vastaan toimivia tukia ja tukijärjestelmiä ovat esim. yksinhuoltajakorotukset, kotihoidon tuki ja ainakin osa kunnallisista kodinhoitajapalveluista. Tällaisten sijasta pitäisi tavoitella niukempia ja tilapäisempiä tukimalleja, joissa tuetaan palkattoman yhteistyön tekemistä ja kehittymistä.

Myös verosäännökset ovat nyt rakentuneet perinteellisen,  laajemman ja myös kasvatuksellisesti hyödyllisen palkattoman yhteistyömallin vastaisiksi. Vastavuoroisuuteen perustuva yhteistyö, ydinperhettä olennaisesti suuremman, pysyvänkin lähiyhteisön piirissä katsotaan veronalaiseksi ansiotyöksi. Olisi ilmeinen tarve määritellä pysyvän lähiyhteisön sisäinen, lähtökohtaisesti palkaton vastavuoroinen apu selkeästi ei-ansiotyöksi, siis verosta vapaaksi. Ideoiden hersyttelymielessä hyvä todeta, että tällaiset pysyvät lähiyhteisöt voisivat lisäksi ja edellisen kanssa ristiriidattomasti olla samalla verotettavaa palkkaa maksavia työnantajia yhteisön ulkopuolisille.

Ihmiskunnan leviäminen kaikille ilmastovyöhykkeille jo esihistorian aikana ei mitä todennäköisemmin olisi ollut mahdollista, jos voimassa olisi ollut esim. nykyinen suomalainen verolainsäädäntö ja lastensuojelulainsäädäntö. Nuoret, lapset ja muut työkyvyltään rajoittuneemmat eivät olisi voineet auttaa ja pitää seuraa toisilleen aktiivi-ikäisten tehdessä enemmän voimia tai taitoja vaativia tehtäviä. 

Lähiyhteistyön renessanssilla näyttäisi myös empiirisen kehittämiskokemuksen valossa olevan erittäin laaja-alaisia ja vahvoja myönteisiä vaikutuksia, siis myös esim. sotekuluissa.

Lähiyhteistyön kehittymistä pitkien kehityskulkujen mittaan on syytä arvioida nyt hyvin tarkasti ja miettiä mitä voimme oppia ja tehdä vaikuttavasti toisin tavoiteltaessa olennaisesti tähän astista hyvinvointiyhteiskuntaa paremmin toimivaa mallia. Kaivataan järkiperäistä keskustelua, jossa esim. antropologeilla taitaa olla monia muita enemmän viisaita ideoita kehittämisen ja kokeilujen avuksi.

Aika selvältä näyttää, että nykyaikaan sopivalla tavalla muotoiltu laajempi, mutta pysyvä yhteistyömalli ei edellyttäisi esim. monen tympeäksi kokemaa kollektiiviasumista. Toisaalta se näyttäisi paljon joustavammalta jopa epidemiatilanteiden ja muiden kriisien hallinnassa, koska tuollainen isompi lähiyhteistyöyhteisö voisi tarvittaessa jakautua paljon monipuolisemmin ja joustavammin esim. karanteeniryhmiin kuin nykymallinen elossapitoryhmä.

Onko kenelläkään esittää lupaavampi tarkastelun ja keskustelun suunta tehokkaampien ja kestävämpien toipumiskeinojen löytämiseksi nykyisen kriisin aiheuttamaan tilanteeseen ja yhteiskunnan/kansalaisyhteiskunnan yleiseksi kehittämiseksi?

**

Toiseksi paras vaihtoehto lähiyhteistyöromahduksen ongelmien lieventämiseksi esitellään 8.4.2020 Helsingin Sanomissa Juho Saaren ja Ilkka Oksalan kirjoituksessa, jossa neuvotaan hyvin viisaasti uudistamaan sosiaaliturvan ohella myös julkisen sektorin ensisijassa marginaaliin jo pudonneille tarjoamia palveluita.

Neuvo on viisas, jopa paras mahdollinen, jos lähtökohtana on että itse  isolle ongelmalle eli lähiyhteistyöromahdukselle ei voida tehdä tehokkaasti mitään. Eli voidaan vain lieventää tehokkaammin tai tehottomammin sekä vain kapeavaikutteisesti yhtä  lähiyhteistyöromahduksen aiheuttamaa ongelma-aluetta ja lykätä järjestelmän romahdusta pitemmälle tulevaisuuteen.

Jos lähtökohdaksi otetaan, että ongelma voidaan ratkaista kestävästi ja laajavaikutteisesti, niin pitää tarttua itse ongelmaan, olennaisesti edellä esittämäni suuntaisesti, siis koko väestön tai väestön suuren enemmistön käytännön toimintaa/työnjakoa muuttaen.

Tällaisessa sosiaalisten tapojen muuttamisessa avainasemassa ovat tutkimustiedonkin valossa hyväosaiset naiset. Heidät pitäisi saada kiinnostumaan myös heidän elämäänsä ja tasa-arvoaankin olennaisesti parantavasta, nykyaikaan sopivasta, pysyväisluontoisesta lähiyhteistyön renessanssista.

 

**

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

 

Suomen talous tarvitsee kestäviä toipumistoimia. Mari Pantsarin ja Oras Tynkkysen kirjoitus, HS 6.4.2020.

Professori Arto O. Salonen ei iloitse koronakriisistä, mutta näkee sen jälkeisessä ajassa paljon positiivista. Yle 5.4.2020.

Mikä ihmeen hyvinvoinnin oheisvahinko tai lähiyhteistyöromahdus. Joitakin omia kirjoituksiani, jotka taustoittavat lähiyhteistyöromahdus-analyysiä ja sen pohjalta tekemiäni toimenpide-ehdotuksia, 21.11.2018.

Sosiaaliturvan ohella on uudistettava palvelut. Ilkka Oksalan ja Juho Saaren kirjoitus, HS 8.4.2020.

Maailmantalous joutuu hakemaan suuntaansa. Sakari Heikkisen kirjoitus. HS 11.4.2020. Kirjoittaja, taloushistorian emeritusprofessori, korostaa globaalin yhteistyön tärkeyttä.

Haloo, onko siellä Yuval.  Yuval Noel Hararin haastattelu. HS 11.4.2020. Haastateltu historian professori korostaa globaalin yhteistyön tärkeyttä.

”Tämä on myös yksilönvapauden ja markkinatalouden kriisi”, sanoo tutkija Timo Miettinen – Miltä näyttää yhteiskunta koronakriisin jälkeen?  HS 13.4.2020. Kirjoitus johtaa ajatukseen, että palkattoman lähiyhteistyön renessanssi saattaisi olla paras vastaus Miettisen kysymykseen: ”Samalla syntyy tarve käydä syvällinen keskustelu siitä, minkälaista voisi olla uusi, suomalainen yhteisöllisyys.”

Parempi tulevaisuus täytyy ensin kuvitella. Matti Kalliokosken kirjoitus HS 15.4.2020.

-Niin ansiokas kirjoitus kriiseihin varautumisesta ja lisäksi muutenkin tämän kirjoituksen lähestymistapaa tukeva, että pitää sisällyttää tausta-aineistoon. Tässä sitaatti:

”Tulevaisuus ei kuitenkaan putoa jostain ulkoavaruudesta, vaan moni asia täytyy kuvitella ennen kuin haluttuun suuntaan voi kulkea. Luonto määrää paljon asioita, mutta yhteiskunta on ihmisten tekojen tulosta.

Suomalaisten kanssa yhteistyötä tekevä brittitutkija Geoff Mulgan huomauttaa tuoreessa raportissaan, että jostain ­syystä katastrofeja on helppo kuvitella, ­mutta mielikuvan kehittäminen tiestä kohti parempaa yhteiskuntaa on jo paljon vaikeampaa.”

Luottamus kantaa kriisissä. Jukka Ruukin pääkirjoitus Tiede-lehdessä 5/2020. Ruukki viittaa  esim. Matt Ridley´n kirjaan ”Jalouden alkuperä – epäitsekkyyden ja yhteistyön biologiaa”, joka epäilemättä pitää ottaa lukulistalle. Ennakko-oletus kuitenkin että Ridleykään ei ole välttämättä havainnut yhteistyön megatrendinomaista hapertumista aineellisen hyvinvoinnin oheisvahinkona ja yhteistyn suunnitelmallisemman organisoinnin mahdollistamia huomattavia lisätehoja.

timotlampinen

Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut luonnontieteilijä, VTK, OTK. Kokemusta hankalien ongelmien ratkaisemisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu