Kunnanbyrokratiaa ei tarvita mihinkään, kun meillä on hyvinvointialueet  

Kunnanbyrokratiaa ei tarvita mihinkään, kun meillä on hyvinvointialueet  

Valtiovarainministeri Annika Saarikolta (Kesk.) kysyttiin Ylen aluevaalikeskustelussa, miten hän aikoo ehtiä olla samalla kertaa ministerinä, kansanedustajana, kunnanvaltuutettuna ja aluevaltuuston jäsenenä maalla Turun puolessa. Eikä Saarikko ole ainoa, joka pyrkii istumaan mahdollisimman monella tuolilla samalla kertaa.

Mitä, jos poistaisimme kunnat kummittelemasta virallisen byrokratian rattaissa, kun meillä nyt ovat nuo hyvinvointialueet. Nehän ne kohta tuottavat meille tärkeät palvelut. Annika Saarikon ei kannata hermostua tästä ehdotuksesta, sillä kyllä Oripää säilyttää kaiken kunniansa, vaikka ei olisikaan mikään byrokraattinen kunta.

Minä esimerkiksi kunnioitan ja rakastan täällä Helsingissä syntymäpaikkaani Puistolaa sekä Punavuorta, Munkkiniemeä, Vallilaa, Lauttasaarta ja Tapanilaa, joissa olen sen jälkeen asunut. Jokaisessa niissä on omat seuransa ja historiansa vaalijat, vaikka ne eivät olekaan mitään kuntia, korkeintaan postinumeroita.

Televisiossa oli aluevaalien ensimmäinen puoluejohtajien keskustelu. Tällä kertaa asialla olivat Keskustan Annika Saarikko, Vihreiden Iiris Suomela ja Vasemmistoliiton Li Andersson. Tämä ns. hyvinvointialueiden rakentaminen kansanvallan varaan on aivan uudenlainen suunnitelma, sosiaali- ja terveysalan uudistus eli SOTE, josta on käyty monta sotaa.

SOTE tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveysalan palvelut otetaan kunnilta laajemmille hartioille eli 21 hyvinvointialueelle. Vain Helsinki jää tämän reformin ulkopuolelle. Siksikö, että se on jo ”hyvinvointialue”? Niinpä voin katsella asioita hieman puolueettomasti ulkopuolelta. Vai vonko sentään, kun näiden hyvinvointialueiden rahat eivät juurikaan riitä näihin palveluihin vaan runsasta tukea on saatava pääkaupunkiseudulta?

Sari Sairaanhoitajan palkka saatava ajan tasalle

Tällaisessa keskustelussa ei tietenkään voitu sivuuttaa koronapandemiaa ja sen tuottamaa tuskallista työpainetta hoitohenkilökunnalle. Lisää väkeä ei ole helppo saada alalle, jonka katsotaan ilman muuta olevan alipalkattua. Päinvastoin suomalaiset hoitajat muuttavat mieluusti Ruotsiin tai Norjaan, joissa palkat ovat huomattavasti paremmat.

Sekä Vasemmistoliiton että Vihreiden puheenjohtaja olisivat olleet valmiita varaamaan valtion kassasta rahaa sairaanhoitajien palkkojen kohentamiseksi. Mutta valtiovarainministeri Saarikko pani tietysti vastaan. Hän sanoi, ettei ministerin sovi puuttua työmarkkinoiden palkkaneuvotteluihin.

Muutenkin hoitoalan palkkavaatimuksiin on suhtauduttu merkillisellä tavalla. Nyt on liikkeellä sellaista tietoa, että jos sairaanhoitajien palkkoja nostettaisiin 300 eurolla kuussa, se tarkoittaisi kunnallisveroihin prosentin nousua. Milloin johtajien runsaiden bonusten yhteydessä on kerrottu, millaisen loven ne aiheuttavat budjettiin? En ainakaan minä muista sellaista keskustelua käydyn. Toivottavasti edes SAK:n miesduunarit sallivat hoitajille suuremman prosenttikorouksen kuin itselleen.

 

ASIASANAT: Aluevaalit, Kunnat, Sairaanhoitajat

+1
TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu