Onko Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla OK?
Onko Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla OK?
Torstaina 9. kesäkuuta ainakin puolessa Helsingin lipputangoista liehui Suomen lippu. Aiheena on Ahvenanmaan itsehallinnon 100-vuotisjuhla. Suomen presidentti Sauli Niinistö tapasi Maarianhaminassa Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan. Tämä oli jo toinen tapaaminen hiljattaisen Tukholman-vierailun jälkeen.
Ahvenanmaa on tärkeä koko Itämeren kannalta. Erityisen tärkeä se on Ruotsille, jonka pääkaupunki Tukholma on aivan lähiseudulla. Ruotsilla ei ollut hätää 1600-luvulla, jolloin Ruotsi hallitsi Suomen ja Baltian kautta suurta osaa Itämeren rantaviivasta.
Mutta 1700-luvun alussa tilanne muuttui, kun Venäjä työntyi Inkerinmaalle ja jopa perusti tulevan pääkaupunkinsa Pietarin Suomenlahden itäkärkeen. Itä-Ruotsille eli Suomelle seurasivat hirvittävät isonvihan ajat. Suurin osa nyky-Suomesta jäi sentään Ruotsin valtakuntaan.
Dramaattinen käänne tapahtui v. 1809, jolloin itäinen Ruotsi eli Suomi liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjän yhteyteen. Sinne siirtyi myös Tukholman ulkosaaristo eli Ahvenanmaa.
Venäjälle Ahvenanmaa oli tärkeä sotilaallinen eturintama-asema. Siksi sinne rakennettiin vuodesta 1830 alkaen Bomarsundin linnoitus. Sitten syttyi Krimin sota, joka levittäytyi myös Itämerelle. Länsiliittoutuman joukot hävittivät Bomarsundin. Sodan jälkeen sovittiin kansainvälisesti, että Ahvenanmaata ei saisi linnoittaa. Siitä alkoi Ahvenanmaan pitäminen sotatoimien ulkopuolella.
Neuvostoliiton hajoaminen ja Baltian maiden itsenäistyminen karkotti Venäjän Itämeren rannoilta Pietarin kulmille. Tosin Venäjä sai toisen maailmansodan voittopalkintona Kaliningradin alueen Itämeren kaakkoisrannalta. Itämeri on kuitenkin jatkuvasti tärkeä vesireitti Venäjälle, sillä Suomenlahden itäpäässä on yhä edelleen Itämeren alueen suurin kaupunki Pietari.
Historioitsija Jukka Tarkka on julkaissut merkittävän teoksen Ahvenanmaa – Itämeren voimapolitiikan pelinappula. Tarkan mielestä Itämeri on nyt supervaltaintressien kohteena. Tästä syntyvä merellinen jännite on Suomelle vakavampi turvallisuusongelma kuin yli 1 300 kilometriä pitkä itäraja.
Helsingin Sanomien kolumnissaan Ahvenanmaan entinen kansanedustaja Elisabeth Nauclér kirjoittaa, että Ahvenanmaa ei ole puolueeton vaan neutralisoitu. Vuonna 1856 eli Venäjän vallan aikana sovittiin kansainvälisesti Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja demilitarisoimisesta.
Sata vuotta sitten vuonna 1921 sovittiin Ahvenanmaan itsehallinnosta Suomen yhteydessä ja neutralisoimisesta. Nauclér kirjoittaa, että Suomi lupasi toukokuisessa Nato-selonteossa kunnioittaa Ahvenanmaan demilitarisointia ja kertoi Suomen varautuneen puolustamaan Ahvenanmaan puolueettomuutta tarpeellisin toimenpitein. Hän kysyy, onko Suomi valmis puolustamaan myös Ahvenenmaan neutralisointia.
Tarkoittaako tuo neutralisointi sitä, että Ahvenanmaan väki ei saa asevelvollisuutta eikä osallistu edes taistelutilanteessa sotatoimiin? Jos Ahvenanmaa haluaa poliittisilla päätöksillään harjoittaa näin pasifistista politiikkaa, onko silloin täysin perusteltua, että Venäjällä on konsulaatti Maarianhaminassa varmistamassa Ahvenanmaan puolueettomuutta? Jukka Tarkka arvostelee ankarasti tuon konsulaatin toimintaa.
ASIASANAT: Ahvenanmaa. Suomi, Ruotsi, Venäjä
Ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Ei ole.”
Diplomaatteja voi tosian karkottaa, jos he syyllistyvät johonkin sopimattomaan. Heitä voi karkottaa myös vastalauseena sille, että meikäläisiä diplomaatteja on karkotettu.
Ilmoita asiaton viesti
tapani.lahnakoski #3685583 tuossa yllä nykäisi kommentillaan sormeni pois näppikseltä. Juuri noin oli kirjoittamassa – ja nyt – tauon jälkeen – sen kirjoitan: Ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
> ”sen kirjoitan: Ei ole.”
Tuota mieltä on Jukka Tarkkakin.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Otsikon nähtyäni tuli ensimmäisenä mieleen Jukka Tarkan, johon blogissa viitattiinkin, lausunto jonka mukaan Ahvenanmaan Venäjän konsulaatin kysymys täytyisi ratkaista Nato jäsenyyttä hakiessa.”
Jukka Tarkan kotisivuilla on tällaista tekstiä päivämäärältä 21.1.2021:
”Kun J. K. Paasikivi opetti, että tur¬vallisuusasioissa pitää katsoa karttaa, hän tarkoitti idän ongelm¬aa. Varmaan siksi Suomessa on jumiuduttu korostamaan 1300 kilometriä pitkän maarajan pysyvää uhkaa, mutta todelliset turvallisuusongelmat ovat nyt toisaalla.
Kylmässä sodassa Euroopan turvallisuu¬den polttopiste oli Itä- ja Länsi-Saksojen rajalla, Fuldan aukoksi sanotulla alueella. Supervaltojen kitka on nyt siirtynyt sieltä toistatuhatta kilometriä koilliseen.”
Ilmoita asiaton viesti
”Onko Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla OK?”
– Suora vastaus: on. Annetaan niiden pitää se säälittävä toimipisteensä, jolla ei ole mitään strategista, poliittista tai käytännöllistä merkitystä. Säikky konsuli tiiraa ikkunaverhojen raosta kaupungin rentoa suomenruotsalaista elämänmenoa, ja jos vaikkapa joku toimittaja pysähtyy kiinnostuneen näköisenä kohdalle, soittaa pelästynyt ryssäparka poliisille. Hesarin journalisti koki tämän hiljattain henkilökohtaisesti.
Kysymyksiä aiheesta: Voiko demilitarisointia puolustaa aseellisesti? Onko mahdollista käydä sotaa rauhan puolesta? Onko Kastelholman linna antanut inspiraation kaksikolle Parker&Hart näiden Velho-sarjakuvaan?
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=20059
Ilmoita asiaton viesti
> ”– Suora vastaus: on. Annetaan niiden pitää se säälittävä toimipisteensä, jolla ei ole mitään strategista, poliittista tai käytännöllistä merkitystä.”
Voi hyvin perustella sitä, että Venäjällä on konsulaatti Maarianhaminassa. Onhan meillä Helsingissä peräti suurlähetystö, jonka aitaa on kyllä nyttemmin ympäröity vielä uudella aidalla, jotta mielenosoittajat eivät pääsisi liian lähelle.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin tv-ruudulta Maarianhaminan tilaisuuden, jossa presidentti Sauli Niinistö ja kuningas Kaarle XVI Kustaa puhuivat. Tunnelma oli lämmin. Välillä kuultiin ahvenanmaalaista kuorolaulua. Paikalla oli myös Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen.
Ilmoita asiaton viesti
On mielenkiintoista verrata Ahvenanmaan itsehallinnon 50-vuotisjuhlaa 1972 ja 100-vuotisjuhlaa 2022. Helsingin Sanomissa kerrotaan vuoden 1972 juhlista, että haitarit soivat ja Torigatanilla oli ahdasta, kun ahvenanmaalaiset juhlivat maakuntansa 50-vuotiasta itsehallintoa. Ei siellä näkynyt Suomen presidenttiä eikä Ruotsin kuningasta.
Tänään Ahvenanmaan asema on aivan uudella tavalla tärkeä. Nyt on vain mielenkiintoista nähdä, miten demilitaarisuus ja neutraliteetti yhdistetään Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen – jos sellaiseen päästään Turkin änkyröinnistä huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Tarkka kirjoittaa Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa, että Ahvenanmaa ei ollut sotavuosina aseeton. Krimin sodan jälkeen keisari Aleksanteri II joutui lupaamaan Krimin sodan voittajille, että Ahvenanmaalle ei rakenneta linnakkeita.
Tarkan mukaan on ymmärrettävää, että ahvenanmaalaiset pyrkivät luomaan sellaista mielikuvaa, että saarten demilitarisaatio alkoi 166 vuotta sitten. Niin asian näkee esimerkiksi Ahvenanmaan entinen kansanedustaja Elisabeth Nauclér.
Ahvenanmaalaisten yleinen näkemys näyttää olevan, että tämä ”Tukholman ulkosaaristo” ei kaipaa asevelvollisuutta eikä suomalaisia sotajoukkoja vaan pyrkii pysyttelemään sotatilanteiden ulkopuolella – niin kuin Suomi 24.2.2022 asti. Itsenäistä ulkopolitiikkaa harjoittava minivaltio tarvitsee myös ulkovaltojen edustustoja, niin kuin Venäjän konsulaatin.
Ilmoita asiaton viesti