Sanna Marinin hallitus teki kolme ”maailmanennätystä”

Ei tässä mitään tarvitse nuolaista. Ajopuuna tässä menisi jokainen hallitus, vaikka hallitus koostuisi mistä tahansa puolueista tai virkamiehistä. Kun hallitus ei voi puuttua työmarkkinajärjestöjen toimintaan tai Jonssonin ja Trumpin toilailuihin niin talouden osalta sillä ei ole vaikutusta mitä hallitus tekee.

Tietenkin hallituksen pitää luvata jotain, eihän se muuten voisi olla hallitus. Suosiota, gallupsuosiota ja ääniä saa kansalaisilta vain lupaamalla jotain ja ilman ääniä on vaikeata olla hallituksessa.

Minä en pane mitään odotuksia hallitukseen mahdollisuuksiin talouden paranemisen suhteen, mutta kansallinen yhtenäisyys olisi silti hyväksi ja toivon että Marlin pystyisi näppäränä ja nätinä likkana luomaan ympärilleen sellaisen atmosfäärin kuin vaikkapa Mauno Koivisto aikoinaan.

Lisäksi toivon tietenkin vähemmän rasismia ja kansallismielisyyttä ja vihapuheita Suomessa ja Euroopassa ja maailmassa ja enemmän ja parempaa EU:n sisäistä yhteistyötä ja EU:n parempia suhteita ulkoiseen maailmaan. Näissä asioissa toivon hyvällä johtajuudella voitavan saavuttaa jotain ja toivon Sanna Marinin olevan osa sellaista hyvää eurooppalaista johtajuutta.

Sen lisäksi toivon uudelle vuodella maltillista työmarkkinaratkaisua Suomessa, sardiini- liikkeen menestymistä italiassa, sodan loppumista Syyriassa ja ukrainassa, populismi- ilmiön heikkenemistä koko demokraattisessa maailmassa, lakkoilun loppumista Ranskassa ja todella hyvää ja kaikkia osapuolia tyydyttävää ja kaikkia hyödyttävää EU:n ja Englannin välistä kauppasopimusta brexitin jälkeen. Brexitin peruuntuminen olisi parasta, mutta sitä tuskin kannattaa enää edes toivoa. Mutta Sanna Marliinilla on varsin vähän merkitystä näihin asioihin.

Sen lisäksi toivon että Olkiluodon uusi atomivoimala lähtisi viimein käyntiin ja Hanhikiven ydinvoimahanke etenisi aikataulussa ja että Suomi saisi jonkun uuden Nokian joka pelastaisi Suomen.

Vaikka uusi Nokia ilmestyisi jostain tyhjästä ja vaikka Suomen talous pelastuisi taas kerran kuin ihmeen kaupalla, se ei silti pelastaisi Sanna Marinin poiittista uraa, sillä oppositiossa populistit keksivät kyllä aina jotain päästäkseen itse valtaan ja syrjäyttääkseen entiset hallitsijat ja kasvot kuluvat politiikassa nopeasti, vaikka ne kasvot olisivat kuinka nuoret ja nätit, ne kuluvat silti.

Sellainen joka tulee nuorena politiikan huipulle joutuu myös nuorena siitä luopumaan, sillä kasvonsa kuluttaneella politikolla ei siinä pelissä ole enää menestymisen mahdollisuuksia, kuten lukuisat esimerkit ovat osoittaneet. Sanna Marlinin kannattaa siis miettiä jotain uutta uraa itselleen viimeistään kymmenen vuoden päästä, vaikka kuinka hyvin menisi.