Sodan ensimmäinen uhri on totuus, jonka tilalle astuu propaganda
Sodan ensimmäinen uhri on totuus, jonka tilalle astuu propaganda
Sodassa ensimmäinen uhri on totuus. Sen tilalle astuu propaganda. Sotatilanteessa on sopimatonta mainita vihollisesta mitään hyvää. Rauhanpatsasta ei enää sallita Hakaniemeen. Leninin kuvat on poistettu eri puolilta maata.
Mitenkähän kauan Aleksanteri II seisoo valtakunnan paraatipaikalla? Onko kohta sopivaa kuunnella Tshaikovskia ja lukea Tolstoita?
Libanonin ja Hizbollahin mielestä YK:n rauhanturvaajia tarvitaan Israelin toimia vastaan kotimaassa. Mutta ne ovat riesana, kun isketään Israelin puolelle.
Israelin mielestä rauhanturvaajista on vain haittaa, koska ne suojaavat Hizbollahia sen puolustautuessa Israelin vastaan. Niinpä Israel määräsi YK-joukot poistumaan oman ”operaationsa” tieltä.
Gazassa Israel pääsee toimimaan vapaasti. Niinpä Hamasin johtaja on saatu pois päiviltä. Nyt sitten Netanjahu toivoo, että Gaza olisi kohta ”rauhoitettu” – kun siellä ei onneksi ole rauhanturvaajia riesana. Taitaa olla toiveajattelua.
Rauhanturvaajien hankalana tehtävänä on toimia kahden tulen välissä, puolueettomana sodassa, jossa puolueettomalla ei ole mitään osaa, mitään roolia. Sodan kumpikin osapuoli pitää puolueettomia vihollisinaan.
Sama on tilanne Kansainvälisellä Punaisella Ristillä. Kuulin suomalaisen toimittajan haukkuvan Punaisen Ristin henkilöitä, jotka olivat auttamassa Ukrainan sodassa venäläisiä haavoittuneita. Nato-Suomihan on puolensa valinnut. Eihän siis venäläisiä haavoittuneita kuuluisi auttaa vaan tappaa.
Kuulin myös ihmeteltävän, miksi Venäjälläkin on kansainvälisen Punaisen Ristin joukkoja. Eikö heitä ole erotettu niin kuin venäläiset urheilijatkin poistettiin olympialaisista?
Kun näin kysytään, ei ymmärretä, että Punaisen Ristin jalona tehtävänä on auttaa kaikkia hädässä olevia, niin meikäläisiä kuin teikäläisiä, niin ystäviä kuin vihollisiakin.
Samanlainen tehtävä on YK:n rauhanturvaajilla. Me suomalaiset olemme vain puolemme valinneet Ukrainan sodassa. Meille ukrainalaiset ovat ystäviä ja venäläiset vihollisia. Piste.
Israelin ja Libanonin kriissä me sen sijaan huojumme puolelta toiselle. Meille on tilanteen mukaan välillä ystävänä Israel, välillä Libanon.
ASIASANAT: Israel, Sota, Ukraina
KUVA: Keisarinnan kivi Helsingin Kauppatorilla. Mitenkähän kauan? Kuva: Timo Uotila.
Vuonna 1982 Israelin sotilaat estivät naisten ja lasten pakenemisen, kun heidän libanonilaiset kätyrinsä murhasivat palestiinalaisia. Tottakai israelilaiset haluavat YK:n pois tieltä, että saavat vapaasti murhata lisää palestiinalaisia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sabra_and_Shatila_massacre
Ilmoita asiaton viesti
”Vuonna 1982 Israelin sotilaat estivät naisten ja lasten pakenemisen, kun heidän libanonilaiset kätyrinsä murhasivat palestiinalaisia. Tottakai israelilaiset haluavat YK:n pois”
Juuri noinhan se menee. Valitettavasti. Näin karmeassa maailmassa meidän on pakko elää.
Ilmoita asiaton viesti
Taas ja taas kerran; sodassa ja sodissa ei ole voittajia, vaan molemmin puolin hävinneitä; toisella enemmän toisella vähemmän, ehkä. Vaan voittajia ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
”Taas ja taas kerran; sodassa ja sodissa ei ole voittajia, vaan molemmin puolin hävinneitä; toisella enemmän toisella vähemmän, ehkä. Vaan voittajia ei ole.”
Sodissa ei tosiaankaan ole muuta kuin häviäjiä, varsinkin kuolleia ja invalidisoituneita. Tämä Ukrainan sota maksaa myös Euroopan veronmaksajille joka päivä ja varsinkin, jos ja kun Ukrainaa aletaan jälleenrakentamaan. Venäjälle olisi silloin määrättävä sotakorvaukset niin kuin Suomelle aikoinaan. Mutta uskooko kukaan, että päästäisiin noin pitkälle?
Ilmoita asiaton viesti
Trump voittaa vaalit ja lupauksensa mukaisesti soittaa Vlad-sedälle. Järjestetään rauhankokous, johon muut eivät osallistu. Kenraalit tietysti mukaan. Sovitaan rauhan ehdoista ja Venäjän aluevoitoista. Pakotteet puretaan asteittain, kunhan sopimus pannaan toimeen. Ukrainalta ei toki kysytä mitään.
Saksa on tyytyväinen, ja lahoittaa molemmille mersun.
Ilmoita asiaton viesti
”Trump voittaa vaalit ja lupauksensa mukaisesti soittaa Vlad-sedälle. Järjestetään rauhankokous, johon muut eivät osallistu.”
Tämä on todellinen vaara. Demokratia on todella riskialtis järjestelmä. Venäjällä on helpompaa. Yksinvaltias on istunut paikallaan jo vuosituhanten vaihteesta. Ja kaiken lisäksi Eurooppa on repaleinen mosaiikki kansallisvaltioita, joilla kaikilla on pikkumaisia eturistiriitoja.
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä jaksane uskoa. Se oli eri asia oikeastaan silloin jatkosodan ja Lapinsodan jälkeen. Suomi kyllä maksoi sotakorvaukset.
Ilmoita asiaton viesti
”En kyllä jaksane uskoa. Se oli eri asia oikeastaan silloin jatkosodan ja Lapinsodan jälkeen. Suomi kyllä maksoi sotakorvaukset.”
Suomi tosiaan maksoi sotakorvauksensa jopa Yhdysvalloille – eikä ottanut vastaan edes Marshall-apua niin kuin muut Euroopan maat. Tuosta Suomi varmaan sai kltin maineen sekä Yhdysvalloissa että Neuvostoliitto-Venäjällä. Siksi varmaan Venäjällä kuviteltiin, ettei Suomi liity Natoon edes Ukrainan ”erikoisoperaation” vuoksi, kun ei kerran mennyt edes Baltian maiden mukana.
Ilmoita asiaton viesti
Naisten ja lasten pakenemisen estäminen israelilaissotilaiden tekemänä Sabran ja Shatilan verilöylyssä ei varmastikaan ole ollut totta. Vaan Israel tuli Libanonin falangistien taholta perin juurin ”huijatuksi,” kun Libanonin falangistien kostoaie ei ollut sen tiedossa siinä vaiheessa kun Israel ratkaisi antaako falangisteille luvan. Tietenkään Israel ei olisi päästänyt falangisteja leiriin, jos olisivat aikomuksistaan ilmaisseet. Mutta Israelia voitiin, niin kuin tutkintakomissio esitti jälkeenpäin pitää ennakointivelvollisena:
Tarina meni seuraavasti:
Israel oli sallinut Falangen päästä leireille osana suunnitelmaa siirtää valta libanonilaisille ja otti vastuun tästä päätöksestä. Kahanin tutkimuskomissio, jonka Israelin hallitus muodosti vastauksena julkiseen raivoon ja suruun, havaitsi, että Israel oli epäsuorasti vastuussa siitä, ettei hän ennakoinut falangistien väkivallan mahdollisuutta. Israel esitti paneelin suosituksia, mukaan lukien armeijan esikuntapäällikön kenraali Raful Eitanin erottaminen. Puolustusministeri Ariel Sharon erosi 8. helmikuuta 1983.
Kahan-komissio, joka julisti entisen ulkoministeri Henry Kissingerin, oli ”suuri kunnianosoitus Israelin demokratialle… Maailmassa on hyvin harvoja hallituksia, joiden voi kuvitella tekevän niin julkisen tutkimuksen näin vaikeasta ja häpeällisestä episodista.”
Ironista kyllä, vaikka 300 000 israelilaista osoitti mieltään 25. syyskuuta 1982 protestoidakseen murhia vastaan, arabimaailmassa reagoitiin vain vähän tai ei ollenkaan. Lähi-idän ulkopuolella Israelia vastaan nousi suuri kansainvälinen meteli verilöylystä. Falangistit, jotka tekivät rikoksen, säästyivät sen aiheuttamalta tuomiolta.
Sitä vastoin toukokuussa 1985, kun muslimimiliisit hyökkäsivät Shatilan ja Burj-el Barajnehin palestiinalaisten pakolaisleireihin, nousi vain vähän ääniä. YK:n viranomaisten mukaan 635 kuoli ja 2 500 haavoittui. Kaksivuotisessa taistelussa Syyrian tukeman shiia-Amal-miliisin ja PLO:n välillä yli 2 000, mukaan lukien monet siviilit, sai surmansa. PLO:ta tai syyrialaisia ja heidän liittolaisiaan vastaan teurastuksen vuoksi ei kohdistettu vastalauseita. Kansainvälinen reaktio vaimeni myös lokakuussa 1990, kun Syyrian joukot valloittivat kristittyjen hallitsemat alueet Libanonissa. Kahdeksan tuntia kestäneessä yhteenotossa kuoli 700 kristittyä – Libanonin sisällissodan pahin yksittäinen taistelu.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä ovat yli 40 vuoden takaisia hirveitä tapahtumia, jotka yhä vielä vaikuttavat eri ihmisryhmien välisiin suhteisiin. Eri ryhmät näkevät nuo tapahtumat eri näkökulmista. Siksi ne vaikuttavat yhä edelleen niin kuin vuoden 1918 tapahtumat Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelin v. 1982 Libanonissa tuolloin olleiden suomalaisten kanssa, ja heidän kertomuksensa on kyllä aivan erilainen.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin takavuosina yksittäisellä rauhanturvaajalla oli motiivina tuoda mersu ja säilyä hengissä.
Ilmoita asiaton viesti
”Ainakin takavuosina yksittäisellä rauhanturvaajalla oli motiivina tuoda mersu ja säilyä hengissä.”
Rauhanturvaajien rooli on varmaan muuttunut vuosien kuluessa. Nykyään rauhanturvaaja on helposti kahden vaarallisen tulen välissä. Joskus ennen rauhan turvaaminen saattoi olla suoranaista turistimatkailua hiukan liioitellen sanottuna.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Suomi enään pystyisi maksaan sotokorvauksia,näillä kaupunkilais mäkkäristeillä.
Ilmoita asiaton viesti