Suomettumisdiplomatia on pelastanut meidät läpi maailmansotien
Suomettumisdiplomatia on pelastanut meidät läpi maailmansotien
# Kummassakin maailmansodassa Suomi etsi turvaa Saksalta. Molemmilla kerroilla se oli väärä valinta, koska sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa ratkaisijaksi ilmestyi Atlantin takaa Yhdysvallat. Kummastakin virhevalinnastaan Suomi selvisi ihmeen vähin vaurioin. Suomen pelasti harvinaisen onnistuneesti taitava diplomatia, jota on totuttu nimittämään suomettuneisuudeksi.
Itse asiassa Suomi selvisi jo Venäjän keisarikunnan vaaroista juuri suomettuneisuuden avulla harvinaisen vähin vaurioin. Emme ryhtyneet kapinoimaan niin kuin Puola, jonka Venäjä nujersi verisesti. Silloista tsaaria Aleksanteri II;sta puolalaiset kutsuvat Varsovan pyöveliksi. Meillä suomettumisdiplomatiaa edusti J. V. Snellman.
Suomessa Aleksanteri II:sta kunnioitetaan komealla patsaalla, joka seisoo Helsingin paraatipaikalla Senaatintorilla. Suomi oli suomettunut eli kiltti ja sai oman rahan ja pääsi ratkaisemaan asioita omassa parlamentissa.
On syytä myös muistaa, että Mannerheim palveli tsaarin joukoissa 30 vuotta ja oli hyvin tyytyväinen ja ”suomettunut”. Vielä Venäjän vallankumouksen jälkeen hän pyrki palauttamaan tsaareja valtaan Venäjälle.
Myös toisen maailmansodan jälkeen selvisimme hävityn sodan jälkeen hienommin kuin mikään Neuvostoliiton naapurimaa. Taas on kiitettävä taitavaa diplomatiaa eli suomettuneisuutta suurvallan kyljessä, Paasikiven ja hieman Kekkosenkin linjaa.
# Jos olemme inhorealisteja, voimme sanoa, että olemme Ukrainan murhenäytelmän johdosta kolmannen maailmansodan kynnyksellä. Tuon kynnyksen ylittämistä olisi kaikin tavoin yritettävä välttää. Kun nyt suhteet Venäjään ovat syvässä jäässä, Suomen ainoa tuki ja turva on Nato eli itse asiassa Yhdysvallat.
Nyt Suomen olisi syytä harjoittaa taitavaa suomettuneisuusdiplomatiaa Yhdysvaltojen suuntaan. Se tarkoittaa, että emme tärvelisi suhteita edes Trumpiin, koska hänestä voi tulla Yhdysvalloille yksinvaltias presidentti.
Suomen olisi myös järkevää yrittää lopettaa Venäjän ja Ukrainan sota. Olisiko tässä Ukrainan murhenäytelmässä toinenkin mahdollisuus kuin jatkaa syyttömien ihmisten tappamista ja infrastruktuurin tuhoamista vuodesta toiseen?
Olisiko rauhanvälityksellä Ahtisaaren hengessä sittenkin sijaa? Tietenkin se edellyttäisi aluksi aluemenetyksiä Ukrainalle. Mutta seuraavan ”välirauhan” aikana jatkettaisiin Venäjän kohtelemista hylkiövaltiona. Jos Venäjä ei muuttaisi tyyliään, sitä uhkaisi uusi sota.
Siinäkin tapauksessa Suomella olisi turvanaan Yhdysvallat – kiitos suomettumisdiplomatian tai itse asiassa suomettamisdiplomatian. Sillä emmehän me siihen joudu vaan pyrimme johdonmukaisesti. Toivottavasti uusikin presidentti Alexander Stubb ymmärtää yskän eli suomettamisdiplomatian.
ASIASANAT: Suomettuminen, Venäjä, Yhdysvallat
Toisen maailmasodan lähtölaukauksesta tulee näillä minuuteilla kuluneeksi tasan 85 vuotta. Eikö se alkanutkin Saksan laivaston ampuessa aamulla hyvin varhain Danzigin vapaakaupunkia eli nykyistä Gdanskia?
Ilmoita asiaton viesti
>”Toisen maailmasodan lähtölaukauksesta tulee näillä minuuteilla kuluneeksi tasan 85 vuotta. Eikö se alkanutkin Saksan laivaston ampuessa aamulla hyvin varhain Danzigin vapaakaupunkia eli nykyistä Gdanskia?”<
Tosiaankin tänään on kulunut 85 vuotta noista päivistä. Suomikin oli kohta suurissa vaikeuksissa, kun Hitlerin silloinen "liittolainen" Stalin hyökkäsi Suomeen 30.11.1939.
Ilmoita asiaton viesti
Toisen maailmansodan katsotaan alkaneen 1. syyskuuta 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Tämä hyökkäys johti siihen, että Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle 3. syyskuuta 1939. Hyökkäys Puolaan ja sen seuraukset merkitsevät toisen joka maailmansodan alkua. Sota jatkui vuoteen 1945 asti.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi nyt vain, mutta teksti on sellaista historian vääristelyä, etten kyennyt lukemaan sitä edes loppuun asti.
Mannerheim oli isänmaallinen mies, ja suomettuminen – joka oli täysin toista aikakautta – oli kaikkea muuta kuin isänmaallista.
Tsaarin armeijalla ja bolsevikeillä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa (muuta kuin, että ottivat yhteen).
Se, että Senaatintorilla on Aleksanteri II, ei ole suomettuneisuutta.
Kekkosen hurupäinen Neuvostoliiton hännystely sen sijaan oli juuri sitä itseään.
Ilmoita asiaton viesti
>”Mannerheim oli isänmaallinen mies, ja suomettuminen – joka oli täysin toista aikakautta – oli kaikkea muuta kuin isänmaallista.”<
Mannerheim oli suomettunut ja isänmaallinen. Nehän tarkoittavat samaa. Hän ymmärsi, että tsaarin Venäjän kanssa kannatti olla hyvissä väleissä. Sillä linjalla Suomessa elettiin suurin piirtein koko Venäjän vallan aikakausi 1809-1917. Suomettuminen oli pienelle rajamaalle järkevää politiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole, suomettuminen käsitteenä käsittää vasta toisen maailmansodan jälkeistä aikaa ja politiikkaa. Se on kaikkea muuta kuin isänmaallista.
Suomettumisella tarkoitetaan politiikkaa, jossa Neuvostoliitto käytännössä päätti, ketkä hännystelijät kulloinkin Suomessa olivat vallassa.
Se, milloin suomettuminen lopulta päättyy, jäänee nähtäväksi. Sellainen ruma historiaan jäävä vauhtiviiva näyttää olevan myös nykyinen ”arvopohjainen realismi”. Kun ei saada Ahvenanmaan konsulaattia suljettua eikä Suomea irti Ottawan sopimuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö suomettuminen alkanut jo 1800 luvulla kun saimme oman rahan ja talouden?
Ilmoita asiaton viesti
Jos olet kirjoittanut tekstin tekoälyllä, se on nyt ilmeisesti ruvennut ns. hallusinoimaan…
Ks. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hallusinointi_(teko%C3%A4ly)
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen historiankirjoitus ja opetus ovat suomettuneisuuden mädättämiä – minusta blogistin kirjoitus toistaa samaa. Itsellenikin koulussa painotettiin kaikkea sitä hyvää (oma raha, posti, jne.) mitä Venäjä oli laupeudessaan Suomelle antanut.
Kaikki negatiivinen kiillotettiin Venäjän kannalta niin myönteiseksi kuin suinkin pystyi. Ei kritiikkiä 1860 -luvun nälkävuosien joukkokuolemista, sortovuodet jäivät lähinnä maininnaksi ja totaalisen epäoikeudenmukaiset sotakorvaukset kuvattiin suurimpana onnenpotkuna mitä kälyinen Suomi on ikinään kohdallaan kokenut.
Tuota taustaa vasten blogistin kirjoitus on helposti ymmärrettävissä. Nyt olisi kuitenkin viimein aika karistaa ummehtuneen propagandan varjo ja vaikutukset taaksemme.
Ilmoita asiaton viesti
>”Suomalainen historiankirjoitus ja opetus ovat suomettuneisuuden mädättämiä – minusta blogistin kirjoitus toistaa samaa. Itsellenikin koulussa painotettiin kaikkea sitä hyvää (oma raha, posti, jne.) mitä Venäjä oli laupeudessaan Suomelle antanut.”<
Minun sanomani on se, että pienen ja hyvin hankalassa maantieteellisessä asemassa olevan valtion on harjoitettava erittäin taitavaa diplomatiaa pysyäkseen yleensä hengissä. Tuossa taktiikassa Suomi on onnistunut suhteellisen hyvin. Olemmehan "maailman onnellisin maa". Nyt olisi ymmärrettävä olla "suomettuneita" suhteessa Nato-Suomen varsinaiseen tukijaan Yhdysvaltoihin. Tämänkin "suomettumisen" tarkoituksena on etsiä turvaa itänaapurin mahdollisia toimia vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä kolme vuotta sitten Suomen keskeinen turvallisuuden tae oli usko siitä, että Suomi pystyy pahan päivän tullen nerokkaan diplomatian avulla pysyttelemään kriisien ulkopuolella.
Onneksemme tuosta harhasta päästiin vihdoin eroon.
Ilmoita asiaton viesti
Se Aleksanteri II:n patsas on nimenomaan kapinointia vallanpitäjää vastaan, ei myötäilyä tai suomettumista.
Liittolaissuhdetta Yhdysvaltoihin taas ei voi mitenkään verrata suomettuneisuuteen niin kauan kuin USA ei määrää mitkä puolueet Suomessa ovat vallassa tai vaikuta presidentinvaaleihimme. Tai että pitäisi pyytää lupa mihin kansainvälisiin järjestöihin saamme kuulua.
Ilmoita asiaton viesti
”Se Aleksanteri II:n patsas on nimenomaan kapinointia vallanpitäjää vastaan, ei myötäilyä tai suomettumista.”
Juurikin niin:
”Patsaaseen kuuluu neljä allegorista veistosryhmää, jotka esittävät kukin neljää eri hyvettä – Lakia (lat. Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux).
Säätyvaltiopäivien tilaama ja Johannes Takasen ja Walter Runebergin suunnittelema muistomerkki paljastettiin huhtikuussa 1894. Paljastustilaisuus oli suuri isänmaallinen mielenosoitus jalona hallitsijana pidetyn ja keisarin itsevaltiutta rajoittamaan pyrkineen keisari Aleksanteri II:n muistolle.[1]
Keisari Nikolai II:n – Aleksanteri II:n pojanpojan – vuonna 1899 aloittaman sortokauden aikana patsas vakiintui venäläisvastaisten mielenosoitusten pitopaikaksi, jolla muistettiin ”vapauttajakeisariksi” popularisoitua Aleksanteri II:a.”
(Lähde: Wikipedia)
Ja kyllä Senaatintorilla on vielä tänäkin päivänä tavattu tavata, jollei hallituksen politiikka ole kansaa miellyttänyt…
Ks. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/2024/09/IMG-20240901-WA0001.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Vastaa tavallaan ajatusta, että jossain Marin tasavallassa pystytettäisiin nyt torille Jeltsinin patsas.
Ilmoita asiaton viesti
No juu, jossain määrin. Jeltsin, vaikka olikin lähes aina huppelissa, oli rauhaa rakastava mies. Aleksanteri II myös oli sitä Suomen kannalta.
Hänen brändiään ei kuitenkaan voi missään nimessä verrata Jeltsinin pöhöttyneeseen, viinanhuuruiseen, brändiin…
Ilmoita asiaton viesti
>”Liittolaissuhdetta Yhdysvaltoihin taas ei voi mitenkään verrata suomettuneisuuteen niin kauan kuin USA ei määrää mitkä puolueet Suomessa ovat vallassa tai vaikuta presidentinvaaleihimme. Tai että pitäisi pyytää lupa mihin kansainvälisiin järjestöihin saamme kuulua.”<
Eihän näitä liittolaissuhteita voi tietenkään verrata toisiinsa. Kummankin liittolaisuuden päämääränä on estää idän karhun astuminen rajan yli. Mutta kyllä suhde Yhdysvaloihin olisi katkeamispisteessä, jos Suomen presidentiksi nousisi joku putinisti.
Ilmoita asiaton viesti
No se on tietenkin totta. Putinistista tiedä mutta Halosen aikaan ei paljon kutsuja valkoiseen taloon tullut. Toki Orbanin kanssa USA on edelleen diplomaattiväleissä.
Se on kuitenkin eri asia kuin suomettuminen. Putinisti ei saisi edes tarvittavia kannattajakortteja, joten se pohdinta on aika teoreettista.
Ilmoita asiaton viesti
>”No se on tietenkin totta. Putinistista tiedä mutta Halosen aikaan ei paljon kutsuja valkoiseen taloon tullut. Toki Orbanin kanssa USA on edelleen diplomaattiväleissä.”<
On totta, että Neuvostoliiton hajottua suomettumispolitiikka oli vanhasta muistista kovin varovaista. Baltian entiset neuvostotasavallat liittyivät Natoon pian uudella vuosituhannella, Suomi vasta v. 2023.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa lähinnä katsottiin baltteja alhaalta ylös ja isovelimäisesti naureskeltiin näiden Venäjä-fobioille. Me kuulemma olimme parhaita Venäjätuntijoita. Sitä ennen toppuuteltiin itsenäisyydellä elämöimisestä.
Suomessa suomettuneisuuden ajan tilinpäätös on edelleen tekemättä ja sen ajan aktiivipoliitikot siirtyvät syrjään ainoastaan vanhuuttaan, tyyliin Tuomioja tai vanhuudenhöperyyttään, tyyliin Väyrynen.
Ilmoita asiaton viesti
Janne Salonen: ”…Putinisti ei saisi edes tarvittavia kannattajakortteja…”
Pitää paikkansa. Käytännön näyttö asiasta saatiin Suomen tämän kevään presidentinvaaleissa. Yksi Kremlin kanonisoima ikiehdokas yritti.
Ilmoita asiaton viesti
Siis transatlanttinen salaliittohan kaappasi korttilähetyksen, minkä johdosta Väyrynen saatiin taklattua pois riemusaatosta Mäntyniemeen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä tietää, mitä Väyrysen kannattajakorteille lopulta kävi..
Ilmoita asiaton viesti
Syvimmän suomettuneisuuden aikaan suomalaiset kumarsivat jokaiseen ilmansuuntaan.
Mielestäni nykyinen politiikka on siitä huonoa, että nyt kumartaessamme länteen, näytämme persettä itään ja vielä korostamme sitä vetämällä samalla housut kinttuihin.
Ikään kuin oikein kerjäisimme pistintä rektaaliin.
Ilmoita asiaton viesti
Nykypolitiikka on oikeutettua seurausta Venäjän brutaalista hyökkäyssodasta Ukrainaan.
Suomi ei kerjää pistintä rektaaliin vaan on nostanut omat piikkinsä pystyyn. Sitä kutsutaan puolustuskyvyksi.
Ilmoita asiaton viesti
Puolustuskykyä voi ylläpitää myös nostamatta piikkejä pystyyn.
Ei siilikään kulje piikit jatkuvasti tanassa. Ne törröttävät vasta, kun kettu on jo iskemässä kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Pahimpina suomettuneisuuden vuosina kumarsimme selkä notkeasti itään. Neuvostoliitto oli ainoa valtio, joka puuttui meidän sisä- ja ulkopolitiikkamme.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkennan: Kumarsimme itään, selkä notkeasti.
Nyt voi jo hyvin käyttää Sinun muotoiluasi, ottamatta kantaa, kumpaan suuntaan pyllistämme..
🤓
Ilmoita asiaton viesti
Jukka- Pekka
Sattuiko sinulle ”froidiliane lipsahdus” kun valitsit kielikuvia puheenvuoroosi?
Ilmoita asiaton viesti
Enemmän tuo Kososen kommentti vaikuttaisi olevan rektaalista lähtöisin. Mitä ihmeen ”kumartamista länteen” Kosonen mahtaa tarkoittaa?
Alistaako ”länsi” nyt Suomea, ja jos, niin miten? Pitääkö hallitustemme kokoonpano hyväksyttää jossain ”lännessä” ja jos, niin tarkemmin sanottuna missä?
Venäjä tuntee vain kahdenlaisia valtioita: Alistajat ja alistettavat. Vastata ei välttämättä tarvitse, mutta Kosonen voisi pohdiskella mielessään, kumpaanko kategoriaan Suomi faktisesti kuului koko YYA-sopimuksen voimassaolon ajan ja vielä vuosia senkin jälkeen. Vuoden 2023 jälkeen asiaa ei ole tarvinnut enää miettiä. Olemme jäsen maailman vahvimmassa puolustusosuuskunnassa. Hyvä niin.
Ilmoita asiaton viesti
Pakko on todeta, ettei historian loppututkinto (kuten blogistilla) ole mikään tae siitä, että historiaa olisi kovin hyvin ymmärretty. Kirjoitus on täynnä kestämättömiä väitteitä eivätkä faktatkaan nyt osu kohdilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan se suomenruotsalaiset jotka toimivat lobbreina kun Suomesta saivat syntymään talousalueen omalla rahalla.
Tuskin Tsaari ihan omasta päästään Suomen muodosti.
Kuka oli ensimmäinen Kekkonen?
Ilmoita asiaton viesti
Aivan käsittämätön kirjoitus.
”Neuvostokauppa” vääristi ja yksipuolisti Suomen teollisuuden ja ”neuvostoasiantuntijat” (presidentti Koivisto etunenässä, tuo suuri talousmies-sosiologi) eivät ymmärtäneet, kuinka haitallista se oli.
Punaiset vuorineuvokset ja heidän seuraajansa eivät koskaan oppineet kansainvälistä kauppaa. Nykyään ei sitten olekaan paljon mitään myytävää.
Nokia keikkui hetken ja senkin suomalaiset pilasivat. Uutta Nokiaa odotellaan, mutta ei ymmärretä, ettei yksi onnistuminen pysyvää vaurautta luo. Ja se nokialaisten johtajien uskomaton arroganssi maailmalla, häpeällistä.
”Lännettyminen” on ainoa positiivinen viesti Suomesta vuosikymmeniin. Yhdysvallat on vaikea kumppani ja sen intressisfääri laaja, mutta ei se ole läheskään niin vaikea kuin oli NL ja edelleen KGB:n johtama Venäjä.
Ilmoita asiaton viesti
>”Lännettyminen” on ainoa positiivinen viesti Suomesta vuosikymmeniin. Yhdysvallat on vaikea kumppani ja sen intressisfääri laaja, mutta ei se ole läheskään niin vaikea kuin oli NL ja edelleen KGB:n johtama Venäjä.”<
Olen samaa mieltä, että nyt olisi järkevällä diplomatialla "lännetettävä" suhteita Yhdysvaltoihin. Käyttäisin mieluummin termiä "suometettava". Minusta "suomettamiselta" olisi saatava pois kielteinen kaiku. Se oli taitavaa diplomatiaa, jonka avulla Suomi säilyi itsenäisenä ja liittoutumattomana valtiona erittäin hankalasta maantieteellisestä asemastaan huolimatta. Nyt Nato-Suomen olisi "suometettava" suhteensa Yhdysvaltoihin, jotta meidän ei tarvitsisi pelätä siinäkään tapauksessa, että seuraavan presidentin nimi on Donald Trump.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus tuo esiin erästä suhtautumisen ja reealitodellisuuden dimensiota.
Millä tavoin tätä kontribuutiota on soveltaa jatkossa, kun tähän tapaan nostettu esille.
Tuossa kohtaa menee överiksi.
Sama tuli mieleen tämän vetotavan yhteydessä:
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010661837.html : Nasima Razmyar haluaa kaataa hallituksen – paljastaa nyt uhmakkaan suunnitelman ja avaa välejään Sanna Mariniin – Ilta-Sanomat …
Vaikka ei tarkoita, että olisi ollut varteenotettavaksi rahdattuna muuta toimitusta.
– Kaada vaan ittes, tuumisi joku sivullisempi, mutta aitomarginaalisempi (suomeksi: epäteisti, epäateisti… ts non-boxisti-suuntautuva, keps-ottava).
(Peruskiinalainen suhteuttaisi, ilman erityisempiä metakkoja tuoden)
Näissä tapahtuu usein se ilmiö, että kun on oletusta kauan, ja toimija vaihtuu… tilannetta osataan jo puntaroida, mitä on mahdolliselta tolkkupohjalta.
Sama, ja toisella tapaa otettavan vetämänä.
Ilmiö liittyy mm siihen, mitä Perussuomalaiste saattaa syynätympänä olla, kun tulokkaina hakevat paikkaa, mahdollisin uhrioikeuksin pullistettuina.
Kekkosen jälkeen tällaista taisi saattoi myös ilmetä, joten menee aaltona. En tiedä riittävän hyvin historiaa, tosin yleisilmiön löytyy ihan a-priorisesti.
A-prioriikka menee usein vajaalla, ja empiria voi käytännössä sotkea enemmän… kuin mitä siitä odotetaan. On joskus yhtä riman alittamista ja RA-paikan ylläpitoa, joka varmaan palautuu entisaikojen noituus-testeihin.
Lähiperusteisesti ottaen… kuviot ovat perusteltavina mitä vain. Ei rajaa.
…
Lisätty potentiaalinen ()-osuus, tuontina menneen ajan Kiinasta, joka onnistunut kai myymään jo maansa, paremman hyväksi.
Tätä se maaltamuutto tekee, muuallakin. Must, mutta että palattaisiin, kun vähän tankattu, ja enkattu.
Ilmoita asiaton viesti
”Aika aikaa kutakin”. Jolla tarkoitan että, jokaisella asialla on oma aikansa tai asiat tapahtuvat omassa tahdisssaan. Ja myöskin sitä etteivät vanhat hyväksi todetut tavat toimi kaikissa tilanteissa.
Venäjä ei ole suinkaan sama kuin Neuvostoliitto aikanaan. Suomettumisdiplomatia ei toimi nykyisessä tilanteessa, vaan saattaa johtaa aivan päinvastaiseen tilanteeseen Vladimir Putinia arvioiden.
Ilmoita asiaton viesti
>”Venäjä ei ole suinkaan sama kuin Neuvostoliitto aikanaan. Suomettumisdiplomatia ei toimi nykyisessä tilanteessa, vaan saattaa johtaa aivan päinvastaiseen tilanteeseen Vladimir Putinia arvioiden.”<
Olen täsmälleen samaa mieltä. Suomettumisdiplomatialla ei ole mitään käyttöä Putinin Venäjän suuntaan helmikuun 2022 jälkeen. Venäjä-suhteet ovat umpijäässä.
Sen sijaan "suomettamisdiplomatiaa" kannattaisi käyttää suhteessa Yhdysvaltoihin. Minun tarkoituksenani on tässä blogissa ehdottaa, että termeiltä suomettuminen ja suomettaminen saataisiin pois kielteinen ja häpeällinen sävy ja niistä tulisi suomalaisen tehokkaan diplomatian Suomi-brändi.
Suomettunut diplomatia tarkoittaisi siten pienen itsenäisen valtion järkevää diplomatiaa, joka ei turhaan ärsyttäisi suurvaltaa. YYA-Suomessa sitä tarvittiin suhteeessa Neuvostoliittoon, Nato-Suomessa suhteessa Yhdysvaltoihin, oli tulevan presidentin nimi sitten Kamala Harris tai Donald Trump.
Ilmoita asiaton viesti
Tavan asiallista, ja kohtuutta, mutta toisaalta boxi-sitoutumallista.
Tämä teema on vähän vaikeampi. Tällä mennään, mutta tosiaan teemattomasti.
Jotkin kulut eivät oikein käy sen tason kautta, mitä pidetään tavan järjestyksenä, sivistyksenä, jne.
Vaihe on mahdollista perustella, miksi menee helposti noin. Ei tarkoita, että olisi väistämätöntä, vaikka käytännössä usein nimenomaisesti on.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvien suhteiden ylläpito on luontevasti kuulunut Suomen suhteisiin survaltoihin.
Amerikka on vielä merkittävä toimija maailmassa, mutta uusia voimia on saapumassa Maailmanpolitikkaan. Tarkotan Kiinan merkityksen kasvua Kaakkois Aasiassa ja muuallakin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kannata irroittaa historiallisia termejä konteksteistaan ja yrittää viedä niitä aikakausiin minne ne eivät kuulu.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei kannata irroittaa historiallisia termejä konteksteistaan ja yrittää viedä niitä aikakausiin minne ne eivät kuulu.”
Naulan kantaan. 👍
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti on oikeassa siinä, että Suomi pelasi viisasta diblomatiaa Paasikiven oppien mukaan, myötäilessään Nl:a itsenäisyyden ja itsemäärämisoikeuden säilyttämisen vuoksi, ja tuo toimi niin kauan kunnes Kekkonen sen vallanhimossaan tuhosi. Kreml kyllä puuttui hanakasti Suomen sisäisiin asioihin, mutta ironista on se, että Suomessa oli voimia jotka suorastaan sitä pyysi oman valtansa pönkittämiseen ja tuon ilmiön, joka johti suomettumisen syvenimiseen, arkkitehtinä toimi Pres. Kekkonen, suomettumisen isä, unohtamatta ”punaisia vuorineuvoksia” jotka saivat taloudellista hyötyä suomettumisesta. Tietynlaisena suomettumisen huipentumana voi pitää presidentinvaaleja -82 jolloin Väyrysen ja suomalaisen talouselämän johdolla pyrittiin saamaan tasavallan presidentiksi täysin virkaan sopimatonta alkoholisoitunutta Ahti Karjalaista. Suomettumisen historia on häpeäksi Suomelle, muttta on syytä pitää mielessä miksi siihen alunperin lähdettiin, välttämättömänä paheena, mutta myös sen, että ihan omin toimin sitä suomettumista syvennettiin omia etuja ajatakseen (pres. Kekkonen)
Ilmoita asiaton viesti
>”Suomettumisen historia on häpeäksi Suomelle, muttta on syytä pitää mielessä miksi siihen alunperin lähdettiin, välttämättömänä paheena, mutta myös sen, että ihan omin toimin sitä suomettumista syvennettiin omia etuja ajatakseen (pres. Kekkonen)”<
Olen samaa mieltä, että Kekkonen käytti suomettumisdiplomatiaa monessa käänteessä hyväkseen. Kekkonen kyllä säilytti YYA-Suomen liittoutumattomana. Siinä asemassa voitiin Suomessa järjestää myös idän ja lännen välinen Ety-kokous v. 1975.
Etykin "kolmas kori" tuotti sitten itäblokin maihin hiukkasen sananvapautta, mikä lopulta johti Berliinin muurin murtumiseen v. 1989 ja jopa NL:n hajoamiseen v. 1991. Ilman sitä Ukraina ei olisi nyt itsenäinen, eivät edes Baltian maat. Lisäksi Suomi pystyi torjumaan NL:n esittämät yhteiset sotaharjoitukset Kekkosen kaudella.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelun selventämiseksi kertoisin minun sanomani olevan se, että pienen ja hyvin hankalassa maantieteellisessä asemassa olevan valtion on harjoitettava erittäin taitavaa diplomatiaa pysyäkseen yleensä hengissä.
Tuossa taktiikassa suomettunut Suomi on onnistunut suhteellisen hyvin, paremmin kuin muut Neuvostoliiton ja Venäjän naapurimaat. Olemmehan ”maailman onnellisin maa”, joka ei vajonnut neuvostotasavallaksi eikä edes Varsovan liittoon.
Nyt olisi ymmärrettävä olla ”suomettuneita” suhteessa Nato-Suomen varsinaiseen tukijaan Yhdysvaltoihin. Tämänkin ”suomettumisen” tarkoituksena on etsiä turvaa itänaapurin mahdollisia toimia vastaan.
Olisi ehkä kannattanut käyttää suomettamisdiplomatian sijaan jotain muuta sanaa, vaikkapa taitava suurvaltadiplomatia. Sen tarkoituksena on ajaa Suomen etua välttämällä suurvallan, Venäjän tai Yhdysvaltain, turhaa ärsyttämistä.
Hyvä, että keskustelua on syntynyt. Tästä aiheesta kannattaa väitellä. Ymmärrän kyllä, että aihe on herkkä ja tuottaa helposti nokittelua. Sitäkin on opittava sietämään, sillä keskustelua tarvitaan näin tärkeästä teemasta sananvapauden maassa Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Kekkosenkin kieli varmaan joskus pahalta maistui.
Ilmoita asiaton viesti