Talvisota käytiin Stalinia ja Hitleriä, jatkosota Stalinia ja Lapin sota Hitleriä vastaan
Talvisota käytiin Stalinia ja Hitleriä, jatkosota Stalinia ja Lapin sota Hitleriä vastaan
Suomessa on nyt Nato-jäsenenä alettu puhua sota-ajoista uudella tavalla. Jatkosota ymmärretään nyt talvisodan jatkoksi, Karjalan ja Viipurin takaisin saamiseksi, kun ne oli meiltä ryöstetty talvisodassa. Tuohon ryöstöön oli myös Saksa osallinen, koska se jakoi Neuvostoliiton kanssa keskenään itäisen Euroopan Molotov-Ribbentrop-sopimuksella 23.8.1939.
Saksa jatkoi sitten sotasuunnitelmiaan. Se ryhtyi auttamaan Suomea Karjalan takaisin saamiseksi. Näin sitten ei voida väittää, että Suomi olisi solminut ideologisen liiton natsi-Saksan kanssa. Kysymys oli vain talvisodan vääryyksien oikaisemisesta.
Tästä syystä Suomi ei ryhtynyt auttamaan Saksaa vaikkapa Leningradin tuhoamisessa ja tuon kaupungin väestön näännyttämisessä katkaisemalla yhteydet Jäämereen. Sitä paitsi Suomessa ei sorrettu juutalaisia, vaan he taistelivat rintamalla muiden suomalaisten mukana Neuvostoliittoa vastaan. Saksassa heitä murhattiin miljoonittain keskitysleireillä. Holokaustin kieltäminen on kohta Suomessakin rikos.
Tällaisesta historiantulkinnasta ei tietenkään voitu puhua julkisesti suomettuneessa Suomessa. Mutta nyt Suomi ei ole enää suomettunut vaan meillä on kunnollinen sananvapaus. Venäjällä ei talvisotaa haluta muistella. Se oli vain ”rajaoperaatio” – niin kuin Ukrainassa nykyään.
Suomi sai epäreilun rauhansopimuksen
Tämän historiankäsityksen perusteella Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus tuntuu perin epäoikeudenmukaiselta, kuten emeritusprofessori Lauri Hannikainen on tutkimuksissaan todennut. Siinä Suomi tuomittiin Hitlerin Saksan liittolaisena ja Neuvostoliitto sai pitää Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tuottamat valloituksensa. Lisäksi Suomen sodanaikaiset johtajat tuomittiin sotarikollisina. Suomelle määrättiin myös kovat sotakorvaukset.
Suomea kohdeltiin epäreilummin kuin Unkaria tai Romaniaa. Neuvostoliiton hajottua Baltian maat saivat valtioalueensa takaisin, Suomi ei. Tiettävästi Venäjä tarjosi 1990-luvulla Karjalaa takaisin. Mutta Suomi ei ottanut tarjousta todesta eikä ymmärtänyt ryhtyä neuvottelemaan. Meillä jopa sanottiin, että Karjalaa ei oteta takaisin kultalautasellakaan. Noin totesi kenraali Gustav Hägglund ruotsalaislehden haastattelussa vuonna 1992.
Itse asiassa Suomi taisteli toisessa maailmansodassa Saksan ja Neuvostoliiton röyhkeän sopimuksen tuottamien aluemenetysten palauttamiseksi. Länsiliittoutuneiden olisi viimeistään rauhanneuvotteluissa pitänyt painostaa Neuvostoliittoa ymmärtämään Suomen näkökannat.
Kun näin ei käynyt, meidät tuomittiin aivan kuin Suomi olisi ollut natsi-Saksan ideologinen liittolainen. Itse asiassa Suomi oli Hitlerin ja Stalinin salaisen sopimuksen uhri, joka taisteli talvisodassa Hitleriä ja Stalinia, jatkosodassa Stalinia – niin ja vielä Lapin sodassa Hitleriä vastaan.
ASIASANAT: Karjala takaisin, Pariisin rauha, Talvisota
Vaikka Saksa antoikin ryssille vapaat kädet ennen talvisotaa, on melkoista liioittelua, että Suomi olisi taistellut Hitleriä vastaan talvisodassa.
Ilmoita asiaton viesti
Saksan apua oli käytetty myös sisäiseen konfliktiin, joten perinteitä oli.
Toisaalta, saattoi tuntua pakolta olla jommalla kummalla puolella WW2n aikaan. On sanottu, ettei uskottu siihen, että Suomen alue tule jonkin suurvallan alueen käyttöön, vasten toista. Päädyttiin toisaalta ns kepuiluun.
NATOssa tilanne on taas se, että maamme on taas suuremman toimijan käytössä. Näin menee tulkinta, joka on pitemmin ajatellen mahdollinen ja relevantti.
Puolustuksellista tasapainoa jos ajattelee, kannattaa lähteä objektiivisesta tai tasapainoa tuottavasta rakenteesta. Jos lännen sotilasblokki, tasapainoa olisi kaikille itäisemmästäkin. Pitemmän ajan tavoite tulisi kai olla tämä.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Saksan apua oli käytetty myös sisäiseen konfliktiin, joten perinteitä oli.”
Talvisodan edellä ei ollut kysymys Saksan avusta vaan Saksan vihollisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Saksa lupasi Neuvostoliitolle Suomen alueet etupiiriinsä.
Saksan toiminta oli kuitenkin omaa, ja päävihollisena isommat pelurit, erityisesti saman mantereen Neuvostoliitto.
Saksan aluejako Venäjän suuntaan, oli vain ajanpeluuta, Saksan omaa tiekarttaa.
Kyse ei ollut vihollisuudesta Suomea kohtaan, joka pelinappulana. Tilanne jatkui toisin kääntein, jolloin Saksalla ja Suomella intressit yhdistyi myöhemmin, mikä oli varmasti Hitlerin suunnitelmien mukaista, kun Suomea voitiin hyödyntää.
Asetelmallisesti, Saksan ja Venäjän tilanne oli Suomelle iso uhka, ja toteutunut killeri, ts yliajo. Ei väärin kertoa näin.
Iso kuva unohtuu helposti, tiettyihin käänteisiin vääntäytyneissä / juuttuneissa käsittelyissä.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Kyse ei ollut vihollisuudesta Suomea kohtaan, joka pelinappulana. Tilanne jatkui toisin kääntein, jolloin Saksalla ja Suomella intressit yhdistyi myöhemmin, mikä oli varmasti Hitlerin suunnitelmien mukaista, kun Suomea voitiin hyödyntää.”
Suomi oli toisin sanoen pelkkä pelinappula Saksan ja Neuvostoliiton välissä. Hitlerin toimien seurauksena Suomi menetti talvisodassa Karjalan ym. Sitä ei meille kuitenkaan hyvitetty WW2-rauhanehdoissa niin kuin yleisperiaatteena oli.
Ilmoita asiaton viesti
Tulkinnoissa tosiaan syytä olla tarkkana, koska toimitapa merkitsee tosin paljon sitä, mitä jatkosta ajatellaan, ja voidaan ajatella. Ei vain toimi, vaan se tarkoitus, ja tapahtumien yhteydet.
Saksa on tuottamuksellisesti ollut Suomelle osa sitä katastrofia, mistä puhutaan WW2n yhteydessä. Kaatuneet, tuhot, maan menetykset…
Nykyään tulee automaattisesti korostettua samaa tuottamuksellisuutta, jota ei kannata liikaa viritellä koskemaan tarkoituksellisuutta.
Vaikka toimija tietäisi seuraukset, tai arvella vahvasti niiden luonteesta… kyse on omasta toiminnasta, ja sen perusteluista. Näin joudutaan monissa yhteyksissä toimimaan, ja iso linja on tätä reaalitoiminnalisuutta.
Se että ottava ja jalkoihin jäävä osapuoli tulkitsee överisti tuottajia, ja mahdollisia sellaisia… on tosiaan jostain lähtevää, mutta sen verran osumatonta, että jatkoista ei ole odottaa lupaavaa.
Kärsijä, tai allejäänyt on helposti kuin norsu lasikaupassa. Faktuuaalisuus auttaa joskus, ainakin tunnetasolla, koska tapahtumien rassaavudessa ero, miten tulevat tulkituksi.
Venäjän osalta, Suomi myös yliajettu, ja varsin oletteisin perustein, siltä suunnalta. Tästä naapurin tavasta tiedetään, tosin WW2n aikaan, asioita oli tosi hakusessa, myös naapurin sisäisyyttä koskien. Sama myllertävä tilanne, koko Euroopan osalta, ja vaikka tiivistetään Saksaan, juuret laajalla, samoin epäonnistuma, vaikka Saksa ns voitettiin, ekassa.
Tieto ja toimijuutta koskeva, auttaa paljon suhtautumisen löytämisessä. Joskus helpompi suhtautumislinja on myös faktisesti oikeampi, ja tällaisen kautta on paljon selkeämpää vaatia se, mikä on oikein.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Saksa on tuottamuksellisesti ollut Suomelle osa sitä katastrofia, mistä puhutaan WW2n yhteydessä. Kaatuneet, tuhot, maan menetykset…”
WW2-rauhanneuvotteluissa tehtiin Suomen osalta se virhe, että Suomea pidettiin sotaan syyllisenä, kun Suomi itse asiassa oli sodan uhri, sekä Stalinin että Hitlerin kurittama.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset tietysti tekivät kaikenlaisia virheitä. Suurimpiin kuului se, että syyskuun 1944 jälkeen ei millään suostuttu julistamaan sotaa Saksaa vastaan. Pitkin hampain sodan olemassaolo suostuttiin ”toteamaan” keväällä 1945, kun se oli melkein jo ohi.
Tämä ratkaisi sen, oliko Suomi Yhdistyneiden kansakuntien vihollinen vai ei. Oli.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Suomalaiset tietysti tekivät kaikenlaisia virheitä. Suurimpiin kuului se, että syyskuun 1944 jälkeen ei millään suostuttu julistamaan sotaa Saksaa vastaan. Pitkin hampain sodan olemassaolo suostuttiin ”toteamaan” keväällä 1945, kun se oli melkein jo ohi.
Tämä ratkaisi sen, oliko Suomi Yhdistyneiden kansakuntien vihollinen vai ei. Oli.”
Oli ilman muuta virhe, että Suomi viivytteli v. 1944 sodan julistamisessa Saksalle. Siihen oli käytännöllisenä syynä Pohjois-Suomessa olevat suuret saksalaiset sotajoukot, joiden käyttäytymistä yritettiin hallita ja hillitä.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Vaikka Saksa antoikin ryssille vapaat kädet ennen talvisotaa, on melkoista liioittelua, että Suomi olisi taistellut Hitleriä vastaan talvisodassa.”
Ei ole lainkaan liioittelua puhua talvisodasta myös sotana Hitleriä vastaan, koska Hitler oli tuon pirullisen Molotov-Ribbentrop-sopimuksen takana.
Ilmoita asiaton viesti
Avaus antaa sinänsä oikean kuvan Hannikaisen moraalisesta arviosta, mutta olisi kohtuullista mainita, että Hannikainen korostaa myös jatkosodan alkuvaiheiden tosiasiaa:
Suomi hyökkäsi vanhan rajan yli syyskuussa 1941, tavoitteli avoimesti huomattavia aluevalloituksia ja perusti paikalliselle väestölle rotuhierarkiaan perustuneita keskitysleirejä.
Vähän vaikea on kiistää sitäkään, että Hitler ei sodan aikana käynyt edes Italiassa Mussolinia moikkaamassa, mutta Mannerheimin syntymäpäiville hän tuli.
Ilmoita asiaton viesti
Rotukysymys on tainnut olla osa maailmankuvallista ajattelua, joka vaikka liitetään painotetusti Saksaan… on ollut osa isompaa suhtautumista.
Nykyäänkin voidaan päätyä ajattelemaan rodullisesti, ja paremmuuksia painottaen tai hakien, ainakin joitain piirteitä koskien, jolloin valituiksi tulee ajanmukainen arvostustapa.
Globaalimpaa suhtautumistapaa nykyisellään, liitetään esim kommunismiin, ja kapitalismiin, monissa vaikuttavassa yhteydessä, ja tosiaan relevantisti suhtautuen. Kommunismi vaikutti suhtautumiseen, oli suhtautumisen rakennusainesta, tosin jo WW2n aikoihin.
Uskonnollisuus on nykyään vähemmän vaikuttavaa, vaikka toisaalta merkitsee jollain tapaa, etenkin pienpiireissä, ja joiltain osin laajasti.
Antisemitismi ja fasismi on jotain, miten ei osaa maailmaa tarkastella, tällä pikkukulmalla. Puhuisi enemmän vain ääriliikkeistä, ja vaikka terrorismista. Siinä mielessä oikein, että liikehdintään tulisi kattavampaa otetta, ja suhteutusta.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Antisemitismi ja fasismi on jotain, miten ei osaa maailmaa tarkastella, tällä pikkukulmalla. Puhuisi enemmän vain ääriliikkeistä, ja vaikka terrorismista. Siinä mielessä oikein, että liikehdintään tulisi kattavampaa otetta, ja suhteutusta.”
Suomi kärsi WW2:ssa epäreiluja aluemenetyksiä jouduttuaan tahtomattaan pelinappulaksi kahden suurvaltadiktaattorin, Stalinin ja Hitlerin, keskinäiseen valtapeliin.
Ilmoita asiaton viesti
Valtapeli kaksikkoineen, johon viittaat… on monen tietämää todellisuutta, suoraan ottaen.
Muuta tässä ei haluta useimmissa yhteyksissä nähdä, ja siinä kun syvemmälle mennään asiankäymisen yhteys on todennäköisesti jotain muuta, vähän ei-populallisempaa.
Tilanne on vähän kuin maalintekemisen yhteydessä. Monissa kulttuureissa, lätkämaalit voidaan nähdä joukkeen tuloksena, ja osuvasti yksilösuorituksinakin… ja sema kyky ja kyvyttömyys, liittyy myös huonommin potentiaalisiin mielikuviin.
Toteuttajien ja avaintoimijoiden takana, on kuitenkin kokonaisempaa väkeä, oli kyseessä joukkueita tai kansoja.
Kun sodan tai katastrofien mekaniikkaa tarkastelee, menestystä tai tappioita… tällainen avaus on tärkeää, ja esim valmennustyötä.
Muu käsittely on mielestäni vaarallista, koska perusasiat ja kulut sivuutetaan, usein aktiivisesti, ja käänteet tiivistetään kohtiin, joita ei ole olettaa menevän toisin.
Olot sopivaksi,… ja tilanteita vie Anders Breivik. Sitten äijä häkkiin, ja historia hänen ympärille.
Sama koskee esim WW1…WW2 Saksaa, ja vaikka sitä juutalaissuhdetta, joka tosi globaaliksi kerrottu.
Persut mahdollisena epäviejänä, on samaan kuuluvaksi arveltua. Nyt puhutaan tästä hankalasti, koska muka vaikuttavuuskynnyksiä ylitetty.
Samalla tapaa jos sodissa aletaan rakennella kuvioita vasta kun hyökkäys tapahtunut, tai sen tarve selkeä hyökkääjänä… koko touhussa ole mieltä, siis keskustelussa, joka sentään voisi olla kunnossa. Sota ei tätä ole kai koskaan, tai harvemmin.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Samalla tapaa jos sodissa aletaan rakennella kuvioita vasta kun hyökkäys tapahtunut, tai sen tarve selkeä hyökkääjänä… koko touhussa ole mieltä, siis keskustelussa, joka sentään voisi olla kunnossa. Sota ei tätä ole kai koskaan, tai harvemmin.”
Sodissa voittajilla ja häviäjillä on jokseenkin aina erilaiset näkemykset siitä, mitä oli tapahtunut. Suomi ei ole juurikaan voinut esittää omaa näkemystään WW2:n kulusta. Nyt olisi pitkästä aikaa siihen madollisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Jälkiselitys on tosiaan tärkeä, koska nämä merkkaa jatkot. Ei ole kuin kokemuksen kautta saatavaa viisautta, ja etukäteisviisaus tällaista toimijoukkoa koskien… on tosiaan utopiaa.
Joskus äskeinen mainitaan, kun tulisi ennakoida tulevaa, tai olla vastuullisesti varmana, sen suhteen. Toisissa yhteyksissä, sama yhteisempi hallitsemattomuus vaikka ollut perustilaa… kaikki pesevät kätensä tästä syntipukeilla. Tehtäisiinpä lento-onnettomuuksien jälkeen sama.
Nytkin olisi paljon, mitä laittaa yhteen, jotta perusmenopohjasta ei voisi ammentaa sitä, mitä Hitler muista välittämättä saattoi aikaan. Montaa asiaa tehdään, samalla tapaa vääjäämättömän pakon perustein, ilman turhempia tarkasteluja.
Blogi on ns asiassa, vaikka joittenkin osalta nämä olisi selviä, ehkä, tai sitten ei.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Suomi hyökkäsi vanhan rajan yli syyskuussa 1941, tavoitteli avoimesti huomattavia aluevalloituksia ja perusti paikalliselle väestölle rotuhierarkiaan perustuneita keskitysleirejä.”
Astuminen vanhan rajan yli oli ilmeinen virhe, joskin Suomi yritti pysyä erillään Leningradin hävittämisestä. Juutalaisten tuhoamiseen Suomi ei suostunut osallistumaan. Hitlerin vierailu Mannerheimin synttäreillä oli osa diplomatiaa, jolla yritettiin turvata saksalaisten apu sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Sodassa on pakko pyrkiä pienempään pahaan, kun parasta ei voi saada.
Ilmoita asiaton viesti
Suoraan sanoen nauratti tämä: ”Neuvostoliiton hajottua Baltian maat saivat valtioalueensa takaisin, Suomi ei.”
Suomella oli oma valtioalueensa 1940–91, Baltian mailla ei. Menetetyn Karjalan väestö evakuoitiin itsenäisen maan alueelle. Järkevää vertailukohtaa ei ole.
Mitähän olisi mahtanut tapahtua vuoden 2014 jälkeen, jos Suomi olisi hallinnut väestöltään täysin venäläistä Karjalaa vuodesta 1992 lähtien?
Ilmoita asiaton viesti
> ”Suomella oli oma valtioalueensa 1940–91, Baltian mailla ei. Menetetyn Karjalan väestö evakuoitiin itsenäisen maan alueelle. Järkevää vertailukohtaa ei ole.”
Suomi ei saanut takaisin alueita, jotka oli menettänyt talvisodan jälkeen. Niitä alueita voi verrata Baltian maihin, joista Venäjä luopui Neuvostoliiton hajottua.
Ilmoita asiaton viesti
Baltian maat pysyivät Baltian maina koko ajan, mutta saivat vasta puolen vuosisadan jälkeen johtajiensa aikanaan myymän itsenäisyyden takaisin. Suomi taas pani kampoihin 1939–44 ja asutti oman väestönsä omalle alueelleen. Erilaisempaa ei historia voisi olla.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Baltian maat pysyivät Baltian maina koko ajan, mutta saivat vasta puolen vuosisadan jälkeen johtajiensa aikanaan myymän itsenäisyyden takaisin. Suomi taas pani kampoihin 1939–44 ja asutti oman väestönsä omalle alueelleen. Erilaisempaa ei historia voisi olla.”
Historia oli tosiaan erilainen. Mutta on käynyt ilmi, etteivät länsimaat pitäneet kunnolla huolta Suomen eduista WW2:n rauhanneuvotteluissa.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Mitähän olisi mahtanut tapahtua vuoden 2014 jälkeen, jos Suomi olisi hallinnut väestöltään täysin venäläistä Karjalaa vuodesta 1992 lähtien?”
Onhan Virolla ja varsinkin Latvialla huomattava venäjänkielinen vähemmistö. Ja onhan meilläkin jo venäjänkielisiä maahanmuuttajiakin jotain kai 80 000. Eikö meillä hallituskin ole juuri julkaissut antirasistisen toimintaohjelman?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, ettet nyt suoraan vertaa Suomea Ukrainaan. En kyllä ymmärrä, mitä syytä kateuteen meillä Baltian maitakaan kohtaan on.
Ilmoita asiaton viesti
> Vastaus kommenttiin: #3971814
”Hyvä, ettet nyt suoraan vertaa Suomea Ukrainaan. En kyllä ymmärrä, mitä syytä kateuteen meillä Baltian maitakaan kohtaan on.”
En puhuisi kateudesta. Puhuisin eräreiluudesta WW2:n rauhanneuvotteluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen historian saksalaismielisin poliitikko J. K. Paasikivi ei halunnut sotaa Saksan kanssa, vaikka natseja inhosikin. Siksi Suomi pysyi Britannian ja Yhdistyneiden kansakuntien vihollisena.
Yhdysvallat teki kaikkensa ja enemmänkin. Ei julistanut sotaa, ei edes katkaissut diplomaattisuhteita ennen Ribbentrop-kirjettä. Mutta vähän liikaa olisi ollut, että se olisi ruvennut erityisesti puolustamaan liittoutuneiden vihollista Pariisin neuvotteluissa.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Yhdysvallat teki kaikkensa ja enemmänkin. Ei julistanut sotaa, ei edes katkaissut diplomaattisuhteita ennen Ribbentrop-kirjettä. Mutta vähän liikaa olisi ollut, että se olisi ruvennut erityisesti puolustamaan liittoutuneiden vihollista Pariisin neuvotteluissa.”
Olen samaa mieltä siitä, että toisen maailmansodan ratkaisija USA teki paljon Suomenkin hyväksi vältellessään pitkään sodan julistamista Suomelle. Ymmärrän myös hyvin, että Pariisin rauhanneuvotteluissa oli niin valtavan paljon eri maiden näkökantojen sovittelua, ettei pieni ja poikkeuksellinen Suomi voinut saada helposti erityistä huomiota ja kohtelua. Suomalaisilla sodan hävinneen maan diplomaateilla ei myöskään ollut suuria mahdollisuuksia yrittää vaikuttaa. Toivottavasti he sentään yrittivät.
Voisi kyllä ajatella, että ellei olisi ollut Molotov-Ribbentrop-sopimusta ja talvisotaa, niin Suomi olisi voinut pysytellä Ruotsin tavoin WW2:n ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttini koski siis tasan ja täsmälleen vuosia 1944–47.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Kommenttini koski siis tasan ja täsmälleen vuosia 1944–47.”
Minun blogini perusteemana on se, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan pohjalta käyty talvisota oli syynä ja lähtökohtana Suomen toimille toisessa maailmansodassa. Ilman tuota sopimusta ja talvisotaa Suomi olisi voinut pysytellä ulkona toisesta maailmansodasta.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän asia on. Roosevelt ja Churchill kuitenkin solmivat Atlantin sopimuksen 14. elokuuta 1941. Sen perusteella Suomi olisi epäilemättä vuonna 1947 saanut takaisin Tarton rauhan rajat. Ellei nimittäin olisi innostunut rakentamaan Suur-Suomea Saksan liittolaisena ja hyökännyt vanhan rajan yli.
Ilmoita asiaton viesti
> ”Näinhän asia on. Roosevelt ja Churchill kuitenkin solmivat Atlantin sopimuksen 14. elokuuta 1941. Sen perusteella Suomi olisi epäilemättä vuonna 1947 saanut takaisin Tarton rauhan rajat. Ellei nimittäin olisi innostunut rakentamaan Suur-Suomea Saksan liittolaisena ja hyökännyt vanhan rajan yli.”
Olen samaa mieltä. Suomi teki pahan virheen hyökkämällä vanhan rajan yli. Sen virheen selittäminen välttämättömyydeksi olisi vaatinut diplomaateilta huikeita taitoja. Asian huomasivat jo Väinö Linnan tuntemattomat sotilaat…
Ilmoita asiaton viesti