Trump ja Biden käsirysyssä valuvikaisissa vaaleissa

Trump ja Biden käsirysyssä valuvikaisissa vaaleissa

# Maailmassa on kahdenlaisia aitoja demokratioita, joiden ääritapauksia ovat Yhdysvallat ja Suomi. Tunnemme amerikkalaisen järjestelmän merkillisyydet seurailtuamme ja jännitellessämme jo vaikka miten pitkään Donald Trumpin ja Joe Bidenin kamppailua maailman vahvimman valtion herruudessa.

Kysymyksessä on sekä valtionpäämiehen eli presidentin ja pääministerin valinta samalla kertaa. Yhdysvalloissa presidentille on keskitetty tavattoman paljon valtaa melkein kuin yksinvaltiaille diktatuurimaissa – tosin vain neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kun on saanut tuollaisen vallan, siitä on vaikea luopua. Sen huomaamme, kun seurailemme Trumpin käyttäytymistä. Ei hän voi Putinin tavoin jatkaa loputtomiin valtakausiaan.

Brittiläinen enemmistövaalimalli tarkoittaa sitä, että jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi edustaja. Tämä johtaa siihen, että vähänkin pienemmät puolueet putoavat pois ja jättäytyvät lopulta vapaaehtoisesti syrjään vaalituloksia sekoittamasta. Jos nimittäin pienpuolue ei voita edustajanpaikkaa, se saattaa lahjoittaa voiton äänestäjilleen vastenmielisimmälle ehdokkaalle. Niinpä Yhdysvaltain vaaleissa pienpuolueiden ei yksinkertaisesti kannata osallistua vaalituloksia häiritsemään.

 

Suomen ja USA:n vaalien valuviat

# Suomen tilanne on täysin päinvastainen. Meillä vaaleihin osallistuu tusinan verran puolueita, joista suurimmat saavat edustajanpaikkoja suurin piirtein ääniprosenttinsa suhteessa, pienimmätkin melkein. Niinpä meillä on äärimmäisen vaikeaa muodostaa vaalien jälkeen enemmistöhallitusta. Näin sitten loputtoman vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen syntyy sellaisia järjettömiä ja toimintakyvyttömiä ministeristöjä kuin Kataisen-Stubbin ”sekametelisoppahallitus” vuosina2011-2015.

Suomen puolueita pitäisikin neuvoa ja kasvattaa muodostamaan ennen vaaleja hallitusblokkeja, joista kerrottaisiin myös äänestäjille ennen vaaleja. Silloin äänestäjät tietäisivät, millaisen hallituspolitiikan taakse heidän äänensä menee. Paavo Väyrynen (Kesk.) yritti sitä jo vuoden 1987 vaaleissa, mutta ei kertonut blokistaan äänestäjille ennen vaaleja. Kun presidentti Mauno Koivisto kuuli blokista vaalien jälkeen, hän närkästyi ja määräsi ”manuaalisesti” Harri Holkerin (Kok.) pääministeriksi. Väyrysen Keskusta jäi oppositioon. Enää ei presidentillä ole moisia valtaoikeuksia.

Yhdysvalloille taas pitäisi kertoa, ettei ole mitään järkeä siinä, että edes kansalaiset eivät saa äänestää presidentistä vaan osavaltiot. Se myrkyttää ja jyrkentää vaalitaisteluja käsirysyiksi asti.  Yhdysvaltain vaalien sairaan jyrkkää kansan kahtiajakoa kuvastelee republikaanien vaalimainos: Ei enää Republikaanit vastaan Demokraatit vaan Amerikka vastaan sosialismi. Amerikan pitää voittaa!

Ja kun osavaltiot ”äänestävät”, melkein puolet äänistä katoaa bittiavaruuteen. Voittajaksi voi lopulta tulla se ehdokas, joka sai vähemmän ääniä. Niin kävi viimeksi vuonna 2016. Yhdysvaltain osavaltioiden kansalaisten pitäisi voida vaikuttaa presidentinvaaleihin siten, että osavaltioiden paikat jaettaisiin äänten suhteessa. Perustuslaissa on siis paha valuvika.

 

ASIASANAT: Blokkivaalit, Vaalit, Yhdysvallat

TimoUotila1

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja. Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu