Ukrainan sota iski muutoksia Ukrainan historiaan
Ukrainan sota iski muutoksia Ukrainan historiaan
Sanotaan, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Sen tilalle astuu propaganda, jonka sanoma on täsmälleen vastakkainen kuin vihollisella.
Hiukan samalla tavalla käy historian faktojen ja näkökulmien. Ukrainan sodan aikana tilannetta on usein verrattu Suomen talvisotaan. Kummassakin tapauksessa hyökkääjänä oli Moskovan diktaattori, ensin Stalin, sitten Putin.
Talvisodan yhteydessä otetaan esille Raatteen tien taistelut, jotka olivat Suomelle tärkeä menestys. Vihollinen pysäytettiin. Taisteluissa kuoli noin 17 500 neuvostosotilasta ja vain noin 900 suomalaista.
Tässä yhteydessä tuntuu kiusalliselta mainita, että neuvostosotilaista suuri osa tuli Ukrainasta. Mutta eihän sotilailta vallankaan diktatuurimaissa kysytä, haluavatko he lähteä tapporetkelle.
Ukrainan historiasta ei näin sotatilanteesta myöskään haluta muistaa sitä, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat olleet hyvin läheiset kansat ”Äiti-Venäjällä”. Ne ajautuivat erilleen vasta Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 syystä, että kukaan ei ottanut hoitaakseen Mihail Gorbatshovin salkkua.
Turvallisuusjoukoissa mm. Itä-Saksassa DDR:ssä toiminut Vladimir Putin tuntee olevansa Kiovan suuriruhtinaan Vladimir Suuren työn jatkaja yli tuhannen vuoden jälkeen. Putin on sanonut, että Neuvostoliiton hajoaminen oli ”historian suurin katastrofi”. Hän yrittää epätoivoisesti korjata tuota ”vääryyttä”.
On myös muistettava, että Krimin niemimaa tuli osaksi Ukrainan neuvostotasavaltaa vasta vuonna 1954, kun ukrainalainen Nikita Hrushtshev oli Kremlin valtiaana.
On aivan ymmärrettävää, ettei tällaisia asioita haluta pitää esillä, kun yritämme auttaa Ukrainaa Venäjän itsevaltiaan hyökkäystä vastaan.
ASIASANAT: Ukraina, Talvisota, Venäjä
Blogiteksti on kuin Kremlistä faxattua.
Tuolla Krimin ja Ukrainan historian lyhyt oppimäärä: https://snyder.substack.com/p/russias-crimea-disconnect
Ilmoita asiaton viesti
Näitä asioita olen kauan miettinyt aina tuosta talvisodasta kirjoittelun ja Raatteen tien taisteluiden osalta.
Tuo Mika Riikosen kommentti lienee aivan tyypillinen, minkä tyyppisiä sitten sain vastakommenteiksi.
Varsin harva osannee asemoitua noiden neuvostoukrainalaisten varsin epätoivoiseen asemaan; puolikengissä, paksussa lumessa, heikoissa varusteissa lähetettiin lumen ja talvipakkasten sekaan; ei ihme, että jäivät motteihin ja tuhottaviksi.
No, me sitten saimme aikaiseksi osittain myös sen myötä sankarikertomuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Kremlissä ei oikeasti keskitytä paljoa länsikritiikkiin. Tämä ei ole hyvä juttu.
Toisaalta vaikea sanoa, mitä siltä suunnalta olisi odottaa muuta kuin samaa alisuorittamista, mikä toisaalta taitaa olla ainoa mahdollisuudeksi jäävä.
Mahdottomasta tullut puhuttua monessa yhteydessä. Juuri äsken eräs sellainen kommentti:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/karirajamaki/kansallisvarallisuus-jaossa/#comment-4212960
Ilmoita asiaton viesti
>”Blogiteksti on kuin Kremlistä faxattua.”<
En missään tapauksessa kirjoita siinä mielessä, että olisin samaa mieltä kuin Kreml. Haluan vain kertoa, miten eri tavalla samat asiat voidaan kokea näkökulmasta riippuen. Kun me vastustamme Putinia, meidän on erittäin tärkeää tietää, miten hän näkee historian ja nykypäivän.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmana Ukrainan historiassa on se, että sen muinaishistoria on yhteinen Venäjän kanssa ja Kiovaa pidetään koko Venäjän syntyhistorian lähtökohtana.
Kiova on asuinpaikkana jo kohta pari tuhatta vuotta vahna, mutta se alkoi kukoistamaan vasta viikinkiretkien aikana, kun itään suunnanneet viikingit jäivät alueelle asumaan ja antoivat lähtökohdan Rusin valtakunnan synnylle.
https://historianet.fi/kulttuuri/historian-oppaat/historian-suurkaupunkioppaat/vieraile-viikinkien-itaisessa-paakaupungissa
Ilmoita asiaton viesti