Ulkopolitiikan värisuora vapisee ja väräjää
Ulkopolitiikan värisuora vapisee ja väräjää
Oikeusministeriö kuulemma selvittää Suomen presidentin ja pääministerin vallankäytön rajoja. Hiljattain presidentti Alexander Stubb edusti Suomea Lontoossa järjestetyssä kansainvälisessä kokouksessa, joka monien mielestä olisi ollut pääministeri Petteri Orpon heiniä.
Suomen EU-jäsenyyden alkuajoilta muistamme ”lautaskiistan”, kun sekä presidentti että pääministeri pyrkivät unionin kokouksiin. Jossakin vaiheessa molemmat olivat paikalla. Kaksi lautasta ei kuitenkaan sopinut EU:n käytäntöihin. Sitten homma jäi pääministerille.
Presidentti Sauli Niinistö sen sijaan pyrki omimaan ulkopolitiikan lopullisen päätäntävallan periaatteella: Ulkopolitiikasta päättää presidentti – [pitkä ajatusviiva] yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Nyt sitten mietitään Nato-kokousten osanottoa: Stubb vai Orpo? Ehkä Stubb, koska presidentti on myös armeijan ylipäällikkö.
Tällä kertaa ulkopolitiikassa on Kokoomuksen ”värisuora”, kun presidentti Stubb, pääministeri Orpo, ulkoministeri Elina Valtonen ja puolustusministeri Antti Häkkänen edustavat kaikki Kokoomusta. Se varmaan helpottaa tilannetta, kun ministerit eivät tule edes samoista vaalipiireistä. Mutta järjestelmän pitäisi toimia, vaikka kaikki ministerit tulisivat eri puolueista.
Yhdysvalloissa presidentin ja pääministerin ei tarvitse kiistellä, koska presidentti on myös pääministeri. Vielä helpompaa on Venäjällä, kun yksinvaltias Putinin ei tarvitse välittää edes parlamentista, kun sellaista ei ole olemassakaan.
ASIASANAT: EU, Nato, Ulkopolitiikka
Väri tai väris… väärä…
Välisuoraakin jos on, eiköhän väreistäkin jotain rakennu.
Oikeasti, tämä on tosiaan yhtä riskiä, koska tuhoutumisen toimitapa on niin kattavaa, että voi kirjoittaa näinkin:
?-linkki.
En löytänyt artikkelia, jossa mainittiin kirja, joka käsitteli ydinsodan syttymisen mahdollisuutta, vaikkakin kaunokirjallisuuden keinoin.
Rintamia ei tulisi pelätä, koska näille ajautumista on vaikea välttää. Tästä aiheesta tuli kirjoiteltua, ja ikiaavistelu vaikka vailla tieteen pohjaa, … ei ole tosi outoa, ihmisen (seko,… menestys)potentiaalia kun uskaltaa arvioida.
Todellisuuden tuominen on vaikeaa, mutta toisaalta tätä ei voi tehdä millään tapaa helposti. Oletus muusta tuntuu utopialta, samoin sen (välttämättömänkin) rakentaminen / rakentamiseen ryhtyminen, joka pohjaa näitä missä vain, ja on helposti osa mitä vain (putinismi suoraan, tai tuottamuksellisesti).
Moniko puhuu mahdottomasta, ja ilmentää tätä, sopeutumisen sijaan, tai että hakee luvan, jolla voi pistää paremmaksi, tai yleisesti ottaen elettäväksi, vaikka tarkoittaisi tätä: §-007.
Ei näistä ole odottaa seurauksia, ja toisaalta jos osuvaa, seurausten ilmeneminen joko suoraan plussaa, ja siten mm sopivasta petaamisesta kertovaa.
Nämä voi kuitata selkeästi, jos on toimija.
Faktuaalisesti voisi viitata siihen, että kun on ollut hämärähommia, ja niitä todentavia… ilmaisu on ollut tarpeen peittää, esim fiktioon.
Näihin liittyy kaukaistus, ja todellisuudenmukaisuuden vaikeus (TMV), vaikka todellisuus ilman ihmisen tuottamaa vaikeuttakin (IITV) on vaikeaa.
IITV ammentaa kohdasta TMV, jne-kohtia tutkailtavaksi.
Näissä on tutkailemista, ihan teoreettiselta tasolta lähtien. Jos ei teoreettisuutta näissä… vaikea perustella, mille sektorille voisi kuulua varteenotettavuuden puolesta.
Näitä voi ottaa asiana, mutta tulkinta ei välttämättä ole enää tätä, kun toisaalta asiantuojat helposti mitä vain. Fakta sekin, ja voi viitata ihan IITV-komponenttiin.
Tämä kommentti on sovinnaisuusympäristöä ajatellen edelleen täystärähtänyt.
Ilmoita asiaton viesti
>”Välisuoraakin jos on, eiköhän väreistäkin jotain rakennu.”<
Värisuorassa on vain yhtä väriä. Väreistä tosiaan rakentuu vaikka mitä. Entä värisuorasta? Se toimii niin kauan kuin on yhtä väriä. Mutta entä, kun tulee enemmän värejä?
Ilmoita asiaton viesti