Tasavallan Presidentti: ”Ehdottomasti oikeusvaltio” vai onko sittenkään?

Arvoisa Tasavallan Presidentti ja pääministeri Rinne. Suomen hallitusmuodon 100 vuotisjuhlaistunnossa korostitte Suomen perustuslakia ja Tasavallan presidentti totesi ”Suomi on ehdotonta kärkeä oikeusvaltiona”. Korostitte myös yksilön oikeuksia. 4.2.2013 annoitte CNN uutiskanavalle päinvastaisen haastattelun, jossa totesitte: ”…and we made that mistake in Finland. Those who lost everything, didn´t got it back….when grought begins those who have lost needs rightfull compesation ….”

Unkarin pääministeri Orban on arvostellut Suomen oikeusvaltio väitettä, koska meillä ei ole perustuslakituomioistuinta. Toisaalta se lieneekin turhaa, koska perustuslakimme ei enää EU jäsenyyden myötä ole se laki, jota viime käsessä noudatetaan – vaan se on European Convention on Human Rights, joka sisällöltään määrittää mm. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, omaisuuden suojan ja tasavertaisen aseman oikeuden edessä.

Te olette tietoinen 1990 luvun tapahtumista, jossa 1991 herättiin todellisuuteen, että jokainen pankkikonserni oli ottanut ulkomaan valuuttaa Suomeen  – ohi Suomen Pankin määräysten.  Pankit olivat konkurssikypsiä ja jokainen väärin toiminut pankijohtaja olisi kuulunut tuomioille. Peli oli kovaa 21.1.1993, kun Vesa Vainio Unitaksesta kirjoitti Rahoitustarkastuksen Jorma Arangolle muistion, jossa tarkkaan suunniteltiin yhteistyössä Valtion Vakuusrahaston kanssa alkaen 1991, miten yhdessä pelastetaan laittomasti toimineet pankit verovaroin sekä kansalaisten ja  yrittäjien omaisuuksilla.

Maksajaksi joutuivat rehelliset työllistävät yritykset – kuten Oy ST-Line Ltd ja minä takaajana. Kohtalotoveitani on 65 000 mm. Pertti Lindeman/ Katinkulta ja Olli Puolitaival/ Konekersantti ja monta monta muuta.  Te väitätte, että Suomi on oikeusvaltio – se ei ole ollut sitä 65000 yrittäjäuhrille ja sadoilletuhansille asuntonsa menettäneille sitten 90-luvun ja edelleen ihmettelette, miksi nuoret aikuiset syrjäytyvät. He ovat juuri niitä, jotka Suomen valtio syrjäytti jo ennen, kuin he ehtivät aikuisikään – 90 luvun pikkulapsia.

Olen taistellut oikeuslaitoksessa Rauman Seudun Osuuspankkia nyk. Länsi Suomen Osuuspankkia vastaan vuodesta 1992 alkaen. Laivayritykseni tuhottiin valuuttavelan perusteella, vaikka yhtiö ei koskaan sellaista ottanut. Alunperin kyseessä oli 1,5 miljoonan markkamääräinen haltijavelkakirja, joka yksin, ilman käärevelkakirjaa ei riitä. Pankilla ei ole käärevelkakirjoja laivaan liittyen. Poliisikin yritti niitä saada pankilta, onnistumatta.

Yritys raunioitettiin realisoimalla m/s Princess Isabella laiva – arvoltaan 3,9  miljoonaa markkaa – 3 päivän sisällä 9.6.1994, jossa pankki itse pakkohuuton hakijana, hyväksyi ainoana huutajana oman huutonsa 600 000, 00 markkaa. Vouti katsoi toimintaa läpi sormien ja hyväksyi laittoman kaupan.

Näiden vähäisten varojen jako määrättiin Oulun Lääninhallituksen  ja Rovaniemen Hovin toimesta keskeytettäväksi, koska minulla oli etuoikeus pakkohuutokaupasta saatuihin varoihin. Estikö päätös varojen jaon takaisin pankille – ei. Vouti toimitti tuon rahan takaisin pankille jo heinäkuussa 1994. Eli nyt miljoonien arvoinen laiva toimitettiin pankin haltuun puhtaalla 0 markalla sen saadessa miljoonien hyödyn..

Etuoikeudesta sain lopulta hyväkseni päätöksen 13.9.2006 Turun Hovioikeudesta, jossa pankki määrättiin maksamaan varat takaisin minulle korkoineen, mutta pankki ei noudata lainvoimaista päätöstä.

Yhtiö ja minä takaajana saimme eräänlaisen oikeudenmukaisen päätöksen myös laivakaupasta Turun Hovioikeudesta 15.12.2006 nro 2678, jossa pankin voidaan todeta rikkoneen lojaliteettivelvollisuutensa ja aiheuttaneen yhtiölle ja minulle vähintään 2 miljoonan markan vahingon. Syynä oli oikeuden toteamus, että pankki tiesi aluksen arvon, koska se oli saanut yhtiön ollessa vielä toiminnassa, laivasta 3,280 000,00 mk tarjouksen jo 2,5 kk aiemmin. Pankki väitti tuolloin, että he eivät ole perineet mitään sitten 9.6.1994. Vahingokorvausvaade todettiin ennen aikaiseksi.

2008 pankki totesi väitettyjen velkojen olevan edelleen heidän tilijärjestelmissään ja ilmoitti velan olevan edelleen perintäkelpoinen, jolloin nostimme uuden kanteen 2009 Satakunnan Käräjäoikeudessa. Vaatimus tilitysvelvollisuudesta esitettiin Käräjäoikeudessa ja vaadimme koko vakuutena olleen omaisuuden huomioimista tilityksessä. Pankki teki tilityksen, jossa se tilitti ainoastaan 535 000,00 markkaa senkin vastoin lainvoimaisia tuomioita. Samaan aikaan he väittivät, että nyt tuo 1,5 mmk haltijavelkakirja – ilman todisteita, on kasvanut jo yli 18,000, 000,- markkaan eli n. 1 644 000,00 euroa ja kasvaa 16% koroilla edelleen. Käräjäoikeus hyväksyi välipäätöksessä tämän, joten nyt alkaa vaikuttaa Länsirannikolla ”puolusta veljeäsi kaikin mahdollisin keinoin. Vain, jos olet vaarassa joutua itse syytteeseen….jne” – touhulta.

Miten tämä on mahdollista Suomessa, joka on  ”ehdottomasti oikeusvaltio”?

Minä vaadin, että Suomen hallitus ja eduskunta ottaa kantaa Suomen perustuslain toteutumiseen tapauksesani sekä omaisuuden suojan, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä tasavertaiseen asemaan oikeuden edessä. Katson, että tapaukseni käsittely ei ole noudattanut perustuslakia eikä European Convetion on Human Rights.

Katson valtion olevan vastuussa vahingosta.

Merikapteeni

Tatu Hoikkala

 

 

tjhoikkala

Olen merikapteeni ja ryöstetty yrittäjä 90-luvulta. Miljoonaomaisuuteni ryöstettiin samoin kuin 65000 muultakin yrittäjältä - ei siksi, että itse olisin tehnyt jotain väärää, vaan pankit olivat ottaneet liikaa ulkomaan valuuttaa Suomeen laittomasti. Suomen vahingoksi toimineet rikolliset pelastettiin ja rehelliset yrittäjät ryöstettiin. Kaikki joilla oli omaisuutta laitettiin maksumiehiksi. Pääomaisuuteni 3,9 mmk m/s Princess Isabella laiva vietiin pankille kolmessa päivässä ulosoton avustuksella 9.6.1994, kun pankki huusi pilkkahintaan itse laivan, hyväksyen hakijana oman huutonsa, tietäen ostajia 3,28 miljoonalla markalla jo kuukausia aiemmin - salaten sen yhtiöltä. Pankin lojaliteettivelvollisuuden rikkominen ja vähintään 2 mmk vahingon aiheuttaminen todettiin 15.12.2006 THO nro 2678. Sen lisäksi pankki on tuomittu maksamaan minulle 13.9.2006. Korvauksia ei vaan saa millään ulos OP leirin pankista. Periksi en aio antaa, oikeutta haen kaikin mahdollisin keinoin. Mottoni: Totuus ei pala tulessakaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu