EKP laittomuuksien tielle?

Artikkeli on kirjoitettu yhdessä Peter Nybergin kanssa.

Reuters on saanut ensimmäiset tiedot Euroopan keskuspankin (EKP) suunnittelemasta euroalueen korkojen ”pirstaloitumisen estämisvälineestä” (anti-fragmentation tool).

Niiden mukaan EKP olisi jakamassa maat ”lahjoittajiin”, ”saajiin” ja ”neutraaleihin” perustuen siihen, miten niiden valtionlainojen korot olisivat edellisinä viikkoina käyttäytyneet. EKP käyttäisi saajamaiden velkakirjojen ostoon Saksan, Hollannin ja todennäköisesti Suomen velkakirjojen kantoajan (maturiteetin) päättymisestä. EKP:n saamiset alkaisivat vähitellen koostua yhä enemmän saajamaiden velkakirjoista.

Tämä johtaisi lahjoittajamaiden valtionkorkojen nousuun saajamaiden korkojen laskiessa verrattuna siihen, ettei EKP olisi käyttänyt uutta välinettä. Valtioiden korot ovat osa budjetin menoerää eli viime kädessä maksajat ja saajat olisivat maiden verovelvolliset. Siten Suomen veronmaksajat tulevat todennäköisesti saamaan laskun esim. Italian veronmaksajien epäsuorasta tukemisesta. Samansuuntaisesta vaikka teknisesti erilaisesta tulonsiirrostahan oli kyse elpymisrahaston yhteydessä.

Kyseessä olisi siis euroalueen valtioiden velkakirjojen korkojen ”targetointi” tai ”tavoitteellistaminen” jolla pyrittäisiin pienentämään heikompien euromaiden valtionlainojen korkojen markkinaehtoinen nousu. Teknisen toteutuksen yksityiskohtien lisäksi todella mielenkiintoiseksi EKP:n suunnitelman tekee se, miten se suhteutetaan EU:n omaan lainsäädäntöön sekä EU:n tuomioistuimen (CJEU) päätöksiin.

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) pykälä 123 toteaa, että:

Tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt Euroopan keskuspankissa tai jäsenvaltioiden keskuspankeissa, jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’, unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten hyväksi ovat kiellettyjä.

Kyse on yksinkertaisesti yksittäisten maiden valtionvelan korkojen kontrollointi velkakaupoilla. Jollei tämä ole jäsenvaltioiden hyväksi toteutettu luottojärjestely, on vaikea keksiä, mikä sellainen voisi sitten olla (suoraa keskuspankin valtiolle antamaa tukea lukuun ottamatta). Euroalueella monet juristit epäilemättä juuri nyt työskentelevät uskottavalta kuulostavan selityksen löytämiseksi.

Joulukuussa 2018 CJEU otti kantaa Saksan perustuslakituomioistuimen kanteluun EKP:n velkakirjojen osto-ohjelmasta, eli määrällisestä keventämisestä. Päätöksessään CJEU toteaa, että kanne hylätään, koska osto-ohjelma ei ole valikoiva jäsenmaiden välillä, eikä sillä vastata yksittäisen jäsenvaltion rahoitustarpeeseen. EKP:n esittämä ohjelma, nykyisten tietojen vallitessa, nyt nimenomaisesti valikoisi jäsenmaita niiden rahoitustarpeen mukaan.

On todella mielenkiintoista nähdä, minkälaisia argumentteja tämän CJEU:n päätöksen sekä artikla 123:n kiertämiseksi tullaan esittämään.  On täysin selvää, että EKP tietää rikkovansa artiklan alkuperäistä tarkoitusta. On myös ilmeistä, että EKP, komission ja useiden jäsenmaiden tuella, haluaa jatkaa loputtomaksi osoittautunutta projektiaan euroalueen pelastamiseksi.

Keskuspankki ehkä haluaa vakuuttaa CJEU:lle, että kyse on puhtaasti rahapoliittisesta välineestä, jonka käyttö on välttämätön niin kauan kuin euroalueelle ei ole luotu riittävän suurta omaa budjettia jäsenmaiden finanssierojen ja tulonsiirtojen peittämiseksi.

On kuitenkin hyvin hankala perustella, miten tiettyjen, taloudeltaan heikompien jäsenmaiden valtionlainojen korkojen nousun estäminen toimisi EKP:n inflaatiotavoitteen (noin 2 % vuotuinen inflaatio) edistävästi. Esimerkiksi Espanjassa inflaatio kiihtyi 10,2 % lukemiin kesäkuussa, joten inflaatio siellä tuskin tarvitsee enää kiihdyttää alemmalla korkokannalla (korkoja pitäisi päinvastoin nostaa).

Eikä EKP:n sisällä olla yksimielisiä ehdotusta välineestä. Saksan keskuspankin, Bundesbankin, johtaja Joachim Nagel toteaa Financial Timesin haastattelussa, että olisi ”vaarallista ajatella, että eurojärjestelmä takaisi suotuisat rahoitusolosuhteet kaikille jäsenmaille”. Hän myös totesi, että välinettä tukevat ajautuisivat vakavien lakiteknisten kysymysten eteen, yhtyen käytännössä kantaamme.

EKP:llä onkin edessään vakavia haasteita, koska inflaatio kiihtyy. Kesäkuussa euroalueen inflaatio saavutti uuden ennätyksen, 8,6 %. EKP alkaa olla pakotettu huomattaviin koronnostoihin inflaation taltuttamiseksi, mikä puolestaan voi johtaa rahoitusvaikeuksiin korkeasti velkaantuneissa valtioissa. Ehkä siksi EU:ssa onkin tiettävästi aloitettu keskustelu uuden elpymisrahaston luomisesta.

Ainoa pysyvä ratkaisu tähän kaikkeen on euroalueen tai EU:n muuttaminen liittovaltioksi, tai euroalueen hajoaminen. Kumpaakohan nykyinen eduskuntamme mahtaa kannattaa? Viimeistään nyt olisi Suomessakin syytä ns. nähdä metsä puilta ja toimia ennakoivasti.

+34
tmalinen
Sitoutumaton Helsinki

Taloustieteen dosentti, Helsingin yliopisto. Kiinnostuksen kohteita: makrotaloustiede, talouskasvu, talouskriisit, maailmanpolitiikka.

Disclaimer: Täällä esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu